vieläkö on niuvanniemessä? vai päässyt kotiin?
mitä kuuluu sanna sillanpäälle?
town
193889
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
EVVK!
että vastaavanlaisia sekopäitä pidetään hengissä ja yhteiskunta maksaa kalliin hoidon.
Niuvanniemessä on monta saunan taakse vietävää parantumatonta sekopäätä. Tiedot julkisiksi niin kansalaiset tietää, kuinka paljon kadulla tarvii pelätä.
toikin kirjoitus.kadulla on turha pelätä kirveenkantajaa,tai jotain muuta varttihullua.mä pelkään poliiseja,niillä on ase, ja ne on opetettu käyttämään vakivaltaa.
Rikollisten kanssa selviää puhumalla, poliisin kanssa ei (ku ne saa jotain päähänsä). Ja tosiaankin: poliisihan lahtasi sen vesurin kanssa riehuneen sairaan huvikseen. Sairailla on tuskaista ja poliisilla halvat huvit, joita ne toteuttaa ihan laillisesti.
Ei varmaan saanut sekään opiskelija jota vedettiin kirveellä päähän metrossa, paljon keskustella tekijän kanssa ennen tekoa. Oliskohan ollut parempi että kirvesmies olis ollut siellä huumevieroituksessa minne kuului,eikä hillumassa kadulla.
Mä en kyllä nää mitään eroa sillä ammutaanko sairas vai terve vesurilla heilumisesta. Eli jos aiheuttaa vaaraa muille, asia hoidetaan asiaankuuluvilla menetelmillä, ja vasta sitten tutkitaan onko hullu vai terve.
Ihanko totta olet sitä mieltä, että sairaat pitäisi teloittaa? Mitenkäs vaikkapa henkilö, joka saa sydänkohtauksen ajaessaan autoa ja ajaa väkijoukkoon. Hänkin on sairauden takia aiheuttanut kuolemia. Saunan taakse vain?
Länsimaisessa oiekudenkäytössä sairaus katsotaan rangaistusvastuun poistavaksi tekijäksi ja henkilö pyritään hoitamaan terveeksi, jottei teko uusiutuisi. Sairaiden teloitukset kuuluvat Natsi-Saksaan.
ja koiran olisi pitänyt pystyä taltuttamaan yksi varttihullu ilman aseen käyttöä. Kyllä kyseinen tapaus antaa huonon kuvan Suomen poliisin ammattitaidosta. Maassa makaava hullu olisi pitänyt helposti kolmen hyväkuntoisen? miehen toimesta laittaa rautoihin. Tuskin tämä vesurin kanssa heilunut mies mikään murhamies oli, kun ei ollut tehnyt perheenjäsenillekkään pahaa. Poliisi saattaa omalla käyttäytymisellään provosoida mielenterveydeltään ailahtelevan potilaan alkukantaisiin ratkaisuihin.
Mielestäni vain pieni murto-osa mielenterveyspotilaista kuuluu lopetettavien listalle. Näitä ovat parantumattomat hullut, jotka voivat tai ovat syyllistyneet veritekoihin.
Oletkohan itse koskaan yrittänyt taltuttaa isolla teräaseella huitovaa miestä? Kokemuksesta voin sanoa, ettei se ole helppoa.
Poliisikoirallahan nuo ensin koettivat, mutta sekopää löi sen tajuttomaksi vesurilla. Lisäksi mies oli niin sekaisin, ettei talttunut edes ensimmäisestä osuneesta laukauksesta, vaan tarvittiin useampia. Helppo arvostella nojatulilta, kun ei ole oma kallo halkeamassa.
Asioista voidaan olla eri mieltä. Minun mielestäni poliisi omalla käyttäytymisellään provosoi mieleltään sekavaa henkilöä hyökkäävään käytökseen. Poliisin olisi pitänyt perääntyä eikä uhkailla koiralla tappoaseen kanssa riehuvaa hullua. Itse olisin todennäköisesti ampunut uhria päähän, mutta minä en olekkaan poliisi.
Poliisin henki ei ollut kyseisessä tapauksessa mihinkään aikaan vaarassa. Jos poliisi olisi ottanut edes yhden iskun vastaan, niin olisi ampuminen ollut paikallaan. Nyt tapauksessa iskun otti vastaan väsynyt poliisikoira, jota suojellakseen koiran isäntä tappoi hullun.
Menettelytapoja olisi ollut muitakin, johon tulokseen myös korkein oikeus tapauksen osalta tuli. Joten mitä sitä sen en enempää jauhaan, mutta tehtävän saaneet poliisimiehet eivät olleet ammattitaidoltaan parasta A-ryhmää.
Jälkiviisastelu on aina helppoa. Me emme kukaan olleet tilanteessa paikalla sen enempää kuin olivat ne päätöksissään viisaat tuomaritkaan. Ampuma-ase on aina viimeinen keino. Poliisi käytti ensin lievempää voimakeinoa, koiraa. Kyseistä vesurimiestä ammuttiin jalkaan. Tarkoitus siis ei ollut surmata. Tappomielessä jos olisi ammuttu, olisi tähdätty vartaloon tai päähän, jotka olisivat olleet isompia ja parempia maalejakin.
Poliisilla pitää olla oikeus puolustautua jo uhkaavaa hyökkäystä vastaan. Hätävarjelulainsäädäntö takaa siviilillekin oikeuden puolustautua ennen kuin on itse saanut osuman.
Poliisi etsii koko ajan keinoja tuliaseiden tilalle. Tuollaisessa tilanteessa, jossa kiinniotettavalla ei ole ampuma-asetta, minun mielestäni ihanteellisin voimakeino voisi olla lamauttava sähköase.
Poliisilla ei mielestäni edelleenkään ollut kuolemaan johtaneessa tapauksessa tarpeeksi malttia.
Sähkölamautin olisi ollut hyvä kyseisessä tilanteessa, kun kyseisten poliisien neuvottelutaidot olivat sen verran huonot.
Voin muuten kokemuksesta kertoa... Psykoottisen ja harhaisen henkilön ollessa kyseessä ei hyväkään neuvottelija välttämättä onnistu rauhoittamaan tilannetta. Jos kyseessä on esim. paranoidista skitsofreniaa sairastava henkilö, hän saattaa olla erittäin uhkaava ja aggressiivinen. Hän saattaa kokea harhoissaan kaikki muut ympärillään uhkaksi ja puolustautua väkivalloin. Näin taisi tapahtua Sanna Sillanpäällekin. Pitää muistaa, että mielenterveyden häiriöstä kärsivälle ihmiselle villeimmätkin harhat ovat elävää todellisuutta.
En edelleenkään tiedä mitkä olivat olosuhteet, jossa ampuminen tapahtui... Mutta tarkemmin ajatellen olen minäkin taipuvainen uskomaan hätävarjelun liioitteluun. Loppujen lopuksihan he olivat korvessa. Mies ei ollut fyysinen uhka kenellekään sivulliselle. Ehkä häntä olisi voitu tarkkailla sivummlta, kunnes kiinniotto olisi onnistunut ilman väkivaltaa.
Ehkä. Helppohan minun on kuitenkin näin todeta. Minun ei kuitenkaan tarvinnut katsoa häntä silmiin, eikä nähdä kuinka vesuri heiluu.
Onkohan Sillanpään Sanna parantunut ja tullut selväjärkiseksi vai vieläkö hän seikkailee FBI-agentin maailmoissa. Luulisi menneet teot kaduttavan, kun on alkanut tajuumaan mitä on tullut tehtyä. Itse olisin valmis armahtamaan Sannan, jos hän katumusta osoittaen on yrittänyt itsaria pariin kolmeen kertaan.
Sannan tapaus osoitti, kuinka pahaa jälkeä voi tulla, jos paranoidisessa maailmassa elävä ihminen erakoituu. Ihmisten pitäisi pitää läheisistä ja naapureista huolta. Lähipiirin velvollisuus on toimittaa psykoottisesti käyttäyvät henkilöt tarpeeksi ajoissa hoitoon.
Vesurimiehen hoitoon toimitus epäonnistui, koska alunperin häntä hakemaan oli lähetetty vain ambulanssimiehistö. Voi olla, että omaiset antoivat liian hyvän kuvan yhteistyökykyisestä potilaasta ja näinollen poliisia ei heti otettu paikalle. Jos poliisit olisi otettu heti paikalle, niin vesurimies oltaisiin saatu ehkä yllätettyä yhteistyössä omaisten kanssa.
Onhan se jossittelu mukavaa, mutta käsitykseni mukaan hulluja toimitetaan harvoin hoitoon ilman poliisin avustusta. Siksi hieman ihmettelen kyseisten poliisien toimintatapoja vesurimiehen pidätystilanteessa. Toisaalta koko tilanne alkoi mennä pieleen jo, kun vesurimies lähti karkumatkalle.
Psykiatriseen hoitoon tullaan aina lääkärin lähetteellä. Lähettävä lääkäri on yleensä terveyskeskuslääkäri tai ea-polin lääkäri. M-1 on niin sanottu pakkohoitolähete kun taas B-1 on vapaaehtoinen lähete.
Ambulanssi on aina ensisijainen kuljetusväline myös psykiatriselle potilaalle. Suurin osa M-1-potilaista tuodaan sairaalaan ambulanssimiehistön voimin, mutta poliisin virka-apuakin tarvitaan aika usein. Nykykäytännön mukaan poliisi ei juurikaan kuljeta potilaita, mutta poliisi voi tarvittaessa mennä ambulanssin kyytiin.
Jos taas potilas karkaa tahdosta riippumasta hoidosta, siitä tehdään aina virka-apupyyntö poliisille. Vapaaehtoisesta hoidossa karkaavasta ei. Kuinka aktiivisesti potilasta etsitään riippuukin sitten siitä, onko hän vaarallinen itselleen ja/tai muille ihmisille. Nämä karkurit palautetaan sairaalaan yleensä poliisin toimesta, joskus poliisi kutsuu ambulanssin.
Jos Sillanpää paranee, hänet yksinkertaisesti uloskirjoitetaan sairaalasta, mutta yleensä Niuvasta ei lähdetä suoraan vapauteen. Skitsofreniasta ei parannuta kuin kuumeesta. Toipuminen, jos sellaista edes tapahtuu, on hyvin hidasta. Parempaan kuntoon tulleet potilaat siirretään ensin jatkohoitoon kotipaikkakunnan sairaalaan, jossa sielläkin kriminaalipotilaan hoito saattaa jatkua vuosikausia.
Mutta psykiatriseen hoitoon joutunutta ei voi armahtaa sairaalahoidosta, sillä kyse ei ole rangaistuksesta.
Mikäli Sanna paranee skitsofreniastaan, hän todennäköisesti joutuu silti olemaan hoidon piirissä, sillä terveenä hän voi ymmärtää tekonsa eri tavalla ja masentua syvästi.
Mutta voiko parantuneen, tekonsa vääräksi oivaltavan henkilön tuomita vielä vankilaan? Mielestäni ei voi, mutta tähän saa vastata joku oikeusoppinut.
Mitä olen "hullujen" kanssa ollut puheissa, niin heitä on tultu hakemaan nimenomaan usean poliisin toimesta, joskus kovin ottein, kotoa sairaalan päivystyspolille. Rauhoituttuaan eristyskopissa heidät on viety ambulanssikyydillä pöpilään.
Kun potilas on lukitussa asunnossa, niin käsittääkseni ambulanssimiehistö ei saa mennä asuntoon. Poliisilla on oikeus mennä tarkastamaan potilaan kuntoa lukitun oven taakse.
Harvoin taitaa ambulanssimiehistö yksin mennä hakemaan vaarallisesti käyttäytyvää potilasta. Onhan kyseessä ambulanssimiesten työturvallisuus. Vesurimiehen kohdalla toiminta siksi edelleen ihmetyttää.
Edellisissä puheenvuoroissa ehdotin Sannalle kuolemantuomiota, josta olisin hänet katuvan käytöksen jälkeen armahtamaan.
Käsityksen mukaan monet harhoissa eläneet potilaat ovat tulleet järkiinsä melko piankin lääkehoidon aloituksen jälkeen.
On ne nykyajan psyykelääkkeet sen verran tehokkaita nääs.
Ambulanssi kuljettaa ensisijaisesti potilaat. Poliisi on kyllä usein mukana turvaamassa kuljetusta kuten jo totesin. Poliisi hakee kyllä kotoa jos potilas ei avaa ambulanssimiehille ovea. Varsinainen kyyti sitten ei välttämättä tapahdu poliisiautolla, mutta poliisi voi olla mukana saattamassa. Ensiavusta haetaan lähete ja potilas toimitetaan psykiatriselle osastolle tarkkailuun. Tarvittaessa eristetään ja lääkitään tahdonvastaisesti.
Vesurimiehen tapauksessa ilmeisesti ei ollut uhkaa ennen kuin vasta paikan päällä. Ambulanssi pyytää virka-apua tarvittaessa. Avun tarvetta vaan on vaikea arvioida etukäteen. Väkivaltaisiksi jo ennalta tiedettyjä potilaita mennään yleensä noutamaan sekä poliisin, että ambulanssin toimesta.
Paraneminen ei kuitenkaan ole kovin yksinkertainen prosessi. Skitsofreniasta ei parannuta kuin flunssasta. Psyykkisten sairauksien hoidon pahimpia ongelmia on, että potilaat parempaan kuntoon tullessaan jättävät usein lääkkeet ottamatta kun he voivat hyvin. Sitten ollaankin nopeasti alkupisteessä.
Se, että potilas "tulee järkiinsä" lääkityksen aloittamisen jälkeen ei vielä tee häntä psyykkisesti terveeksi.