Menisitkö samaan ammeeseen?

When I was just a baby,
My Mama told me,
"Son,
Always be a good boy,
Don't ever play with guns,"

But I shot a man in Reno,
Just to watch him die

When I hear that whistle blowin',
I hang my head and cry.

jo aikoinaan opein, kun kyiden, ja nyt en tarkoita pikku-myytä =), kanssa leikein, että ne ovat vaihtolämpöisiä otuksia. Tehokas keino saada kyyltä toimintakyky pois oli heittää "niskaan" lunta tai jääkylmää vettä. Sitten oli helppo saada ote pääntakaa ja sen verran tiukasti pitää kiinni että ote piti. Tuntui upealta silitellä sen nahkaa =)

Joten jokseenkin samaan tyyliin varmaan tuollakin niitä käsitellään. Tropiikki muutetaan arktikseksi ja hoidetaan homma alta pois ja taas lämpö päälle.

Mukulana kirjoitti:

jo aikoinaan opein, kun kyiden, ja nyt en tarkoita pikku-myytä =), kanssa leikein, että ne ovat vaihtolämpöisiä otuksia. Tehokas keino saada kyyltä toimintakyky pois oli heittää "niskaan" lunta tai jääkylmää vettä. Sitten oli helppo saada ote pääntakaa ja sen verran tiukasti pitää kiinni että ote piti. Tuntui upealta silitellä sen nahkaa =)

Joten jokseenkin samaan tyyliin varmaan tuollakin niitä käsitellään. Tropiikki muutetaan arktikseksi ja hoidetaan homma alta pois ja taas lämpö päälle.

Lapsia kun oltiin, niin isoveljeni oli kaverien kanssa löytänyt paikan missä paljon niitä vaskikäärmeitä.
He oli keränneet niitä saaviin ja kantoivat ne meidän kotiin ja tietty ammeeseen, sieltä ne ei niin helposti päässeet karkuun.
Minäkin niitä mukamas hoidin, siihen saakka kunnes äiti tuli kotiin.
Pääsi rantakäärmeet takas luontoon ja meille tuli ensimmäinen elävä lemmikki joka oli marsu. Sen jälkeen meille tuli pyreneitten koira, sellainen valkoinen jättiläinen. Olin silloin vasta 8.vuotias ja siitä marsusta ja koirasta tuli ihanat ystävykset. Marsu sai jaloitella paljon lattialla, ja se meni aina nukkumaan koiran mahakarvoihin käpertyi sinne ja koira piti huolen ettei vaan vahingoita marsua, ja kun marsu lisääntyi. Se vasta näky oli kun pikkasia jyrsijöitä meni nukkumaan emon kanssa koiran turkkiin, mutta siinä oli heillä lämmin ja hyvä olla.

UPDATE_9949870 kirjoitti:

Lapsia kun oltiin, niin isoveljeni oli kaverien kanssa löytänyt paikan missä paljon niitä vaskikäärmeitä.
He oli keränneet niitä saaviin ja kantoivat ne meidän kotiin ja tietty ammeeseen, sieltä ne ei niin helposti päässeet karkuun.
Minäkin niitä mukamas hoidin, siihen saakka kunnes äiti tuli kotiin.
Pääsi rantakäärmeet takas luontoon ja meille tuli ensimmäinen elävä lemmikki joka oli marsu. Sen jälkeen meille tuli pyreneitten koira, sellainen valkoinen jättiläinen. Olin silloin vasta 8.vuotias ja siitä marsusta ja koirasta tuli ihanat ystävykset. Marsu sai jaloitella paljon lattialla, ja se meni aina nukkumaan koiran mahakarvoihin käpertyi sinne ja koira piti huolen ettei vaan vahingoita marsua, ja kun marsu lisääntyi. Se vasta näky oli kun pikkasia jyrsijöitä meni nukkumaan emon kanssa koiran turkkiin, mutta siinä oli heillä lämmin ja hyvä olla.

Koira tuli äidin miehen mukana meille ja koiralla oli ikää melkein 2.vuotta.
Kerran me kampasimme sitä tarkasti lattialla, ja veljeni huomasi kovan ruman ulkoisen patin siinä kyljessä.
Olimme kaksin kotona ja meillä lapsilla taas välähti....veli sanoi että patti on syylä joka pitää poistaa ja emmimme että millä? Mattoveitseen päädyimme, veli silitti koiraa ja minä aloin kirurgin hommiin pikkuhiljaa aloin pikkuisilla käsillä viiltää sitä syylää irti. Koira ei ollut moksiskaan, ei sanonut mitään makoili vaan. Sitten kun se lähti pikkiisen tuli verta. Laitoimme sitä vademeciumia, koska sillä putsattiin myös omat haavamme ja laastari päälle.
Kun isäntä tuli kotiin sanoimme operaatiostamme ylpeinä, oli isäntä hiljaa hetken tuumasi vain että siinä lähti sitten sekin mikä piti leikata eläinlääkärillä.
Koira parani ja en vieläkään muista mikä se oli, ei ollut kyseeessä kuitenkaan rasvapatti.

Olisi pitänyt sittenkin lukea eläinlääkäriksi:-)

Minusta yhteiskunta ei saisi antaa noin paljon vaikutteita, että se vaikuttaa ihmisen toimintakykyyn.
Ihmistä kasvattaa vanhemmat, sekä myös osittain sukukin antamalla vaikutteita.
Mikä niin arvokasta onkaan kuin vanhat perimätiedot ja arvot.

Autot ja perheet eivät nosta statusta ylöspäin.

Tänäpäivänä on ihminen unohtunut ja perheiden huonovointisuus lisääntyy, kuten myös perheettömienkin.
Katson että syynä on sosiallinen eristäytyminen, ihminen voi olla sitä vaikka kävisi töissäkin. Ja sitten taas vailla työtä oleva voi olla hyvin sosiaalinen sekä hyvinvoiva.

Sosiaaliapu on se viimeinen apu, ja en usko kenenkään tarkoituksella olevan avun varassa. Ei suomessa suuret ole sosiaalituet, että niillä luomuruokaa ostellaan.
Kuka tahansa voi joutua sellaisen tilanteen eteen, että ei ole töitä ja apua pitää hakea, se ei ole ihmisen laiskuutta tai kouluttamattomuutta.
Akateeminen työttömyys on ikävä luku.