Itselläni on reilu vuoden ajan ollut pelkoa sellaisesta, että menettäisin huomaamattani järkeni ja tekisin jotain tyhmää, josta on haittaa joko omalle tai muiden terveydelle. Esimerkiksi, kun kävelen ulkona, pelkään koskevani roskiin, koiranulosteisiin ja muihin likaisiin asioihin. Tiedän, että en todellisuudessa mitään sellaisia todellakaan tee, mutta silti minun on välillä käytävä mielessä läpi, mitä on tapahtunut ja olenko varmasti toiminut "oikein".
Pakkoajatuksia minulla on ollut jo lapsena (nyt olen täyttämässä 18 vuotta), silloin ne olivat lähinnä huolta käsien hygieniasta. Lapsuuden jälkeen minulla ei ollut pitkään minkäänlaisia pakkoajatuksia, mutta sitten ne alkoivat entistä rasittavimpina. Erään kerran, kun olin lääkekaapin luona etsimässä jotain, mieleeni putkahti ajatus, että mitä jos olenkin huomaamattani ottanut jotakin lääkettä. Tämä jäi sitkeästi pyörimään päähäni, ja keksin helpottaa oloani muistelemalla tilannetta ja siten vakuuttelemalla itselleni etten ole todellisuudessa tehnyt mitään väärää. Näin hölmöstä se kaikki sitten siis alkoi. Vähitellen aloin jatkuvasti pelkäämään, että olen tehnyt jotain väärää, kuten syönyt jotain haitallista kemikaalia (pesuaineita), liannut kädet jossain ja pistänyt ne sitten suuhuni tai sitten sotkeneeni jotain, sanonut jotain asiaankuulumatonta jne... Tällaiset kuulostavat todella tyhmältä, varsinkin kirjoitettuna, mutta itselleni nämä pakkoajatukset tuottavat välillä suurtakin ahdistusta. Pyrin silloin tällöin välttelemään kaikenlaisia tilanteita, missä epäilen minulla olevan mahdollisuus "hölmöillä".
Joskus, kun olen jonkun likaisen asian lähellä minua alkaa ahdistaa ja mieleni valtaa alakulo, vaikka muuten olenkin hyvin positiivinen ihminen. Kun tällainen "masennus" tulee, niin ajattelen, että mitä jos vain toteutan mielessä pyörivän ajatuksen, esim. syön jotain vähemmän terveellistä (roskia, pesuainetta, liimaa) Tällöin ahdistus vain kasvaa kasvamistaan. Kun sitten pääsen tästä taas ulos, niin pitää taas käydä mielessä tapahtumat läpi, etten vaan ole oikeasti toteuttanut tätä ajatusta. Joskus se pitää tehdä useammankin kerran. Jostain syystä muistiin luottaminen on tosi vaikeaa, vaikka tapahtumat olisivatkin hyvin tarkasti tallentuneet muistiin.
Olen kuitenkin päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni sen verran, että pyrin antamaan ajatusten vain olla. Sen ansiosta pakkoajatukseni ovat vähentyneet huomattavasti ja tavoitteena on, että niitä ei joskus enää olisi ollenkaan. Päätin kuitenkin kirjoittaa tänne, sillä haluaisin tietää, onko muilla samanlaisia ajatuksia. Se ehkä auttaisi pääsemään noista kokonaan eroon, kun tietäisi ettei ole ainoa tässä maailmassa, joka pelkää olevansa jollain tasolla "hullu".
On minulla kaikkea muutakin näiden ajatusten lisäksi: pakonomaista nenän niiskuttelua, sanojen lukemista uudelleen ja niiden merkitysten miettimistä sekä asioiden tarkistelua (herätyskello astettu oikein, hana varmasti kiinni). Näistäkin yritän kovasti päästä eroon.
Pakkoajatuksia minulla on ollut jo lapsena (nyt olen täyttämässä 18 vuotta), silloin ne olivat lähinnä huolta käsien hygieniasta. Lapsuuden jälkeen minulla ei ollut pitkään minkäänlaisia pakkoajatuksia, mutta sitten ne alkoivat entistä rasittavimpina. Erään kerran, kun olin lääkekaapin luona etsimässä jotain, mieleeni putkahti ajatus, että mitä jos olenkin huomaamattani ottanut jotakin lääkettä. Tämä jäi sitkeästi pyörimään päähäni, ja keksin helpottaa oloani muistelemalla tilannetta ja siten vakuuttelemalla itselleni etten ole todellisuudessa tehnyt mitään väärää. Näin hölmöstä se kaikki sitten siis alkoi. Vähitellen aloin jatkuvasti pelkäämään, että olen tehnyt jotain väärää, kuten syönyt jotain haitallista kemikaalia (pesuaineita), liannut kädet jossain ja pistänyt ne sitten suuhuni tai sitten sotkeneeni jotain, sanonut jotain asiaankuulumatonta jne... Tällaiset kuulostavat todella tyhmältä, varsinkin kirjoitettuna, mutta itselleni nämä pakkoajatukset tuottavat välillä suurtakin ahdistusta. Pyrin silloin tällöin välttelemään kaikenlaisia tilanteita, missä epäilen minulla olevan mahdollisuus "hölmöillä".
Joskus, kun olen jonkun likaisen asian lähellä minua alkaa ahdistaa ja mieleni valtaa alakulo, vaikka muuten olenkin hyvin positiivinen ihminen. Kun tällainen "masennus" tulee, niin ajattelen, että mitä jos vain toteutan mielessä pyörivän ajatuksen, esim. syön jotain vähemmän terveellistä (roskia, pesuainetta, liimaa) Tällöin ahdistus vain kasvaa kasvamistaan. Kun sitten pääsen tästä taas ulos, niin pitää taas käydä mielessä tapahtumat läpi, etten vaan ole oikeasti toteuttanut tätä ajatusta. Joskus se pitää tehdä useammankin kerran. Jostain syystä muistiin luottaminen on tosi vaikeaa, vaikka tapahtumat olisivatkin hyvin tarkasti tallentuneet muistiin.
Olen kuitenkin päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni sen verran, että pyrin antamaan ajatusten vain olla. Sen ansiosta pakkoajatukseni ovat vähentyneet huomattavasti ja tavoitteena on, että niitä ei joskus enää olisi ollenkaan. Päätin kuitenkin kirjoittaa tänne, sillä haluaisin tietää, onko muilla samanlaisia ajatuksia. Se ehkä auttaisi pääsemään noista kokonaan eroon, kun tietäisi ettei ole ainoa tässä maailmassa, joka pelkää olevansa jollain tasolla "hullu".
On minulla kaikkea muutakin näiden ajatusten lisäksi: pakonomaista nenän niiskuttelua, sanojen lukemista uudelleen ja niiden merkitysten miettimistä sekä asioiden tarkistelua (herätyskello astettu oikein, hana varmasti kiinni). Näistäkin yritän kovasti päästä eroon.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onpa kovin tutuntuntuisia oireita!!! Et totisesti ole ainoa sillä uskoisin että tiedän täsmälleen minkälaisista olotiloista puhuit sillä itselläni on hyvin samantyylistä oireilua. Voit uskoa että haluan tuosta oireilusta eroon, sen verran tuskaisaa se välillä olemisestani tekee.
Asiahan on niin että noiden tuskaisten olotilojen ja ajatusten pitäisi antaa täysin vapaasti tulla eli juju sisältyy siihen että mitä enemmän noista pyrkii eroon sen varmemmin ja sitkeämmin ne tulevat. Helppoahan tuo ei ole mutta niin se vaan menee.
Pakko-oireinen ei ole "hullu" mutta on hyvin mahdollista että hän on esim. tunnollinen, älykäs, herkkä ihminen joka syystä tai toisesta mahdollisesti on myös hyvin ankara itselleen ja jota kenties on joskus loukattu pahasti. Ja ehkä elämässä saattaa olla paljon myös stressiä, väsymystä, kenties yksinäisyyttä. Voi myös olla menneisyydessä tapahtuneita asioita jotka joko tiedostaen tai tiedostamatta painavat mieltä ja mieli pyrkii ohjaamaan huomion pois näistä asioista kehittämällä pakkomielteitä. Tällainen ihminen ei kuitenkaan mielestäni ole hullu.
Mulla siis on ollut pakko-oireilua vuosikausia hiukan jaksotellen. Eli on sellaisia ns. hyvia aikoja jolloin tunnen melkein saavani vaivani hallintaan ja sellaisia aikoja jolloin tämä vaiva jotakuinkin leviää käsiin. Vahvuuteni nykyisin on kuitenkin se että tiedän tästä vaivasta paljon paljon enemmän kuin silloin aikanaan kun oireeni alkoivat. Tietämättömyyteni takia toimin pitkään tietämättäni juuri tavoilla jotka pahentavat pakko-oireilua mutta sittemmin hankittuani asiasta tietoa ja opittuani ymmärtämään tätä vaivaa ja sen parusmekanismia olen kuitenkin oleellisesti vahvempi asian suhteen kuin ennen silti vaikka olenkin vielä pakko-oireinen, välillä vähemmän, välillä enemmän.
Voimia sinulle, uskalla ahdistua ja muista aina että vaikka tuntuisikin ihan järkyttävän pahalta joku juttu niin se on mitä todennäköisimmin "vain" sitä pakkohäiriön oireilua, eli ei merkki mistään vaarasta. Sen tosiasian muistaminen saattaa auttaa kun ahdistaa.