Pitkähkön suhteen päättymisen jälkeen. Olen tässä miettinyt. Onko koskaan enää mahdollista rakastua. Vaikka hyvähän se on olla yksin välillä. En antaisi kenenkään itseäni enää satuttaa..Uskaltaako silloin edes enää rakastaa ja tasokin nousee kuukausi kuukaudelta...
mistä aito ihminen..
Aina yksin vm.12
20466
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mä ainakin huomaan sanovani kaikille jotka kyselee (ystävällisesti tietty kysyvät) jotain sellaista kuin että "Tuskin tähän enää koskaan ketään tulee." tms. Samassa veneessä siis ollaan.
Samassa suossa itekin tarponut nyt jonkin aikaa. Jotenkin vaistomaisesti on pystyttänyt itselleen sellaiset suojamuurit, mitä ei varmaan kukaan murra enää...
Välillä tulee kausia, millon vaipuu melkeinpä jopa epätoivoon, mutta onneks siitä sit herääkin äkkiä, ettei tee mitään hätiköityjä virhearviointeja. Pari niitäkin jo mahtunut ja niistä virheistäkin opin kantapään kautta... Sinkkuna on kivaa!
Ehkäpä sit joskus odottamatta tupsahtaa joku elämään kuka ansaitsee luottamuksen tai jotain. Sitä odotellessa.
Erosta täytyis ensin toipua. Jos on ollut traumaattinen, menee varmaan pari vuotta ainaskin. Voihan siinä välillä sitten harrastaa kevyempiä suhteita jos siltä tuntuu ja onnistaa. En usko, että loputtomiin yksin märehtiminenkään auttais asiaa. Paras ratkaisu on etsiä uusia naisia ystäväpohjalta, sitten rakastuu jos on rakastuakseen.
''Harrastaa kevyempiä suhteita'' ??
Niin se on ihmisillä leikkiminen näköjään kiva juttu, vaikka erosta pitäisi olla toipumassa... hohhoijaa vaan.
Mielummin harrastaa vaikka kevyttä liikuntaa, tai vähän raskaampaakin. Tai ottaa itselleen jonkun uuden mukavan harrastuksen, ja paneutuu siihen, kuin alkaa leikkiä kenenkään muiden tunteilla.
Niinpä.
Kuka haluaisi olla jonkun toisen leikkikalu, Molla-Maija, jolla leikitään hetken aikaa ja sitten taas heitetään nurkkaan, kun ei tarvita ?
Jos seurustelu on joku statusjuttu, niin terveellisempää olisi kehittää itseään sen vertaa, ettei ole tarvetta seurustella pelkän seurustelun vuoksi tai pelkän statuksen..
Jos on läheisriippuvainen, niin on tervettä olla joskus yksin ja opetella olemaan myös yksin ja pärjätä myös yksin.
Ei voi opetella rakastumaan ja rakastamaan, se tulee jos on tullakseen. Epätoivo, se taas karkoittaa aika monet ympäriltä varsinkin jos se haiskahtaa kovin kauas.
-Jos on läheisriippuvainen, niin on tervettä olla joskus yksin ja opetella olemaan myös yksin ja pärjätä myös yksin.-
mjaa a moniko teistä arvon leidit hetkeekää ollu yksin ja pärjänny yksin kysyn vaan ?suhteesta suhteeseen painetaan.
Sanoinhan, että jos siltä tuntuu ja onnistaa. Kaikki ei kuule ota elämää niin depressiivisesti, monet hakee vaan seksiä tms. ja jos molemmat on samalla asialla niin silloin ei ole ongelmaa. En suoraan sanottuna oikein käsitä, miksi pitäis olla siveyssipuli muutenkaan.
Täällä on. Pärjään hyvinkin yksin.
En koskaan ole suhteesta suhteeseen painellut enkä ikinä niin teekään. Täytyy olla joku ongelma, jos koko ajan täytyy olla vain joku, ihan vaan sen takia ettei osata olla yksin.
Ja muutenkin, en lähde suhteeseen jos en toisesta pidä. Tuntuu, että moni lähtee suhteeseen vaikka ei olis mitään kummallisia fiboja sen toisen suhteen. Mielestäni tämä on väärin, molempia kohtaan. Siinä vain huijaa itseään ja toisaalta myös sitä toista osapuolta.
Ja toisaalta, en halua tuhlata elämääni jonkin sellaisen kanssa, josta en edes kunnolla pidä, tärkeämpääkin tekemistä löytyy yllin kyllin.
Ei se sitä tarkoita, että olisi hirveä tiukkis tai masentunut.
Nautin paljon enemmän elämästäni onnellisesti yksin kuin erittäin onnettomana parisuhteessa. Onneton ja vaikea parisuhde vasta masentaakin, yksin onnellisena saa tehdä asioita joista todella pitää ja nauttia kunnolla elämästä. Jos ei luonteet ja toiveet käy edes yksiin niin miksi pitää olla väkisin suhteessa, josta ei saa edes mitään.
Jotkut nauttivat seksistä ilman tunteita. Ite en saa minkäänlaisia fiboja seksin harrastamisesta jos siinä ei ole tunteita mukana. Miksi kiusata itseä jos tietää mistä nauttii ? Miksei voi tehdä niin kuin sydän sanoo ?
Kuulun niihin ihmisiin, jotka haluavat parisuhteelta rakkautta, romantiikkaa ja hellyyttä. En missään nimessä halua suhteeseen minkään statuksen tai rahan takia. Ja jos seksistä ei nauti silloin kun ei ole tunteita, niin minkä ihmeen takia pitäisi epätoivoisesti rynnätä mihinkään suhteeseen ?
Minä olen vahvasti läheisriippuvainen ja tämä viimeisin suhde oli sellainen, että päätin muuttaa kaiken ja olla yksin ja olen nyt ollut yksin seitsemän kuukautta. Kuinkahan pitkään pitää pärjätä yksin, ettei ole enää läheisriippuvainen?
No todella moni. Todella monikin, jokainen aikuinen terve ihminen ymmärtää ettei edellisestä suhteesta hypätä seutaavaa suhteeseen. Typerä kysymyskin. Haetko jotenkin oikeutusta kuin pikkukakara typerälle käytökselle ''ku noikin kuitenki tekee ni mäkin teen'', ''ku kaikki tekee niin'' !!
Ei hyvää päivää.
Mahdat olla tosi mielenkiintoinen kumppani, pinnallinen, tai sitten edellisten suhteiden roskaläjät mukana roikkuen. Onnee vaan. Tuo kertookin jo kaiken: suhteesta suhteeseen.... eli monia lyhyitä suhteita, koska mikään ei onnistu.
Aika depressiivistä käytöstä juurikin tuollainen, että hakee vain seksiä, eikä kykene oikeaan suhteeseen.
Moni arvostaa ihmistä, joka arvostaa itseään ja kumppaniaan niin paljon, että on elänyt elämäänsä viisaasti. Ei pinnallisia suhteita ja seksiä metsästäen, vaan vaan elämän oikeita tärkeitä juttuja miettien. Kuulut kuitenkin vähemmistöön, ja jossain vaiheessa elämääsi saatat tuntea itsesi todella yksinäiseksi vanhaksi pieruksi baarissa, nuoret ei enää matkaasi lähde, vanhoilla on jo kumppani...
Tuntuu että sulla pitäis olla väkisin joku, että se kuuluu jo statukseenkin että on joku. Lasket kuukausia, eikä vieläkään ole ketään. Katselet nurkan takaa tulevia ihmisiä ja kiroilet että seuraavan on perkele oltava se johon rakastun.
Kuule, ei ole koskaan enää mahdollista rakastua.
Itse kovan eron kokeneena ,se jätti jälkensä! Useamman vuoden olen ollut yksin
ja keskittynyt vain työhön ja harrastuksiini ,sekä liikuntaan.
Kieltämättä on aikoja jolloin toivoisi löytävänsä jonkun mukavan,samoista
asioista ja harrastuksista kiinnostuneen vierellensä. Kesä on itselleni
niitä vaikeimpia vuodenaikoja ,kun näkee ympärillä rakastuneita ja onnellisia
ihmisiä. Lohdutan itseäni ajatuksella ,että jospa sitten ensikesä on erillainen!
Ystävät ovat toki ihania ja nautin heidänkin seurastaan,mutta se tärkein puuttuu
elämästäni . Osaan elää ja olla yksinkin,mutta en ole onnellinen!
En myöskään epätoivoinen!
On minulla lyhyitä ja pitkiä suhteessa,mutta ikävä kyllä kaikki kävi näin.Erosin 10kk sitten tyttöystävääni,koska hän muutti kaukaan kaupungille.Siis olen sinkkuna 10kk ja minulla ei mitään katua enkä pettynyt.Rakastua?Aluksi en ollut miettinyt tai ajatellut,mutta huomasin kumminkin kun ihastuin aika nopeasti heteronaiseen joten en tiedä miksi.Olin pakko vetää rajaa enkä voisi enempää..Kerroin hänelle kyllä olevani lesbo ja hän suhtautui hyvin.En ole kertonut hänelle ollenkaan,että ihastun häneen.En itse tiedä,että tietääkö hän tai aavistaako hän minusta..Kyllähän yksin mukavaa,mutta en tiedä kestäisinkö kovin kauan vaikka viideksi vuodeksi :).Erosin viisi kerta ja tuttu juttu minullekin.Onhan he naiset hymyillyt ja iloisen näköisiä minulle päin joten en tiedä miksi vaikka en voi tietää että onko heistä joku ihastunut minuun tai ei.Vaikea päätellä naisista:)
No katselkaa ympärillenne, kyllä niitä aitoja naisia siellä riittää! :) Ja se ei pelaa, joka pelkää, joten reippaasti vaan juttelemaan ja tuttavuutta tekemään.
Ai kyse olikin taas jostain teiniseukkaamisesta... hohjhoijaa
Itsellä muutama pitkä ja vakava suhde ollut.Nyt pitemmän aikaa yksin ja onnellisena. Ja harrastushan se seki on toteuttaa heteronaisten fantasioita.. =D Hetken täällä ollaan niin miksi pitäisi kaiken olla niin vakavaa.
No äläs ny, pitäähän se hautajaismeiniki aikaansaada asiassa ku asiassa. Mieti syntejäs ja säästä itteäs taivaaseen.
Hautajaismeiningistä tulikin mieleen, että elämä on lyhyt ja siitä on paras nauttia. Älä jää yksin kotiin hautomaan surujas, muutut omituiseksi. Koskaan et tiiä milloin sairastut vakavasti tai jäät auton alle. Pidä mielessä tämä ja elä sen mukaan, muita tietty kunnioittaen.