Nyt kun alat lukemaan tätä;
1. En kaipaa vittuilua, suoraan sanottuna.
2. Unohda kaikki stereotypiat ja aikaisemmin kuultu ''tieto'' viiltelystä ja muusta itsetuhoisuudesta.
3. Älä tuomitse, minäkin olen ihminen.
Minun tarinani:
Kaikki alkoi jo kolmannella luokalla, kun koulukiusaaminen alkoi.. Minua kiusattiin siitä, että mulla oli aina äidin valitsemat vaatteet ja aina ei ollut varaa olla kaapissa tuhatta vaatekertaa, ja muutamista ulkonäköseikoista. Myös siitä pilkattiin usein, kun olin ''yli-iloinen'' ja koko ajan pirteä. (Jälkeen päin se kuulostaa maailman naurettavimmalta, vaikka.. noh..)
Tätä jatkui jonkin aikaa ja totta kai ala-asteen mittaan kertyi painoa kasvavalle nuorelle tytölle. Voitte arvata mitä tuli seuraavaksi. Tykkäsin syödä ja tykkään edelleenkin, joistakin syistä en vain enää pysty siihen samalailla kuin ennen. Ja minullehan kertyi ylipainoa ala-asteella.
Selvisin tämän kiusaamisen kanssa jonkin matkaa yksin ja ilman ongelmia. Kunnes siirryttiin ylä-asteelle.
JO seiska luokan alkupuolella minusta ei tykätty koulussa. Vanhoja vaatteita eikä joka viikko uudet niinkuin muilla tytöillä. Yli-painoa joka ei tietenkään ollut muodissa. Ja kiusaamisen aiheitahan nuo olivat, eikä muuta, sen ikäisten tyttöjen ja poikien mielestä.
Siinä oli ensimmäinen kerta kun viiltelin. Olin hyvin ahdistunut, mutta nyt jälkeenpäin kun taas asiaa ajattelee, olin idiootti ! Jos saisin palata siihen päivään niin en olisi tehnyt sitä toiste ajateltuna. Koska se koukutti.. Niin kuin tupakka. Ja ihan tosi siis.
Siitä tuli siis tapa, aina kun ahdisti. Koulu rupesi menemään päin honkia eikä se sen koommin kiinnostanutkaan. Kerran erehdyin kahdeksannella luokalla menemään koulukuraattorille, ja huonostihan siinä kävi. Sain ongelma lapsen maineen.
Sitten yhdessä vaiheessa oli yksi poika... Kenen kanssa sattui ja tapahtui, ei siitä sen enempää. Ja siitä sain huoran maineen.
Ylä-asteella etsiskelin itseäni todella paljon ja tyyli muuttui koko ajan. Oma tyyli löytyi tosin vasta amiksen ensimmäisellä. Mutta siitä sain erilaisen nuoren maineen, jonkun angstilapsen maineen siitä kun olin yksin.
Entisillä kavereilla omat piirit ja minä yksin erilaisena.
Ja siinä taas syitä viillellä. Yhdessä vaiheessa äitini sai tietää asiasta mutta asiastahan ei sen koommin puhuttu, äiti on pelkuri.
Kaiken tämän jälkeen, en voi vieläkään käydä kotipaikkakuntani keskustassa. Koska kymmenen vuotiaat pojatkin, joita en edes tunne, huutelevat perään että; HUORAAA! ANGSTILAPSIIII ! yms... Ja ei se vieläkään tunnu hyvälle. Vuosienkaan jälkeen. Siitä pienet paikkakunnat ovat huonoja. Kaikki tuntevat kaikki. Ja nyt olen menossa amiksen toiselle oppivuodelle. Sinäänsä pelottaa, kyllä amiksessakin kiusataan. Sanon kokemuksesta.
Viimeiset kaksi vuotta eivät ole sujuneet silti tuskitta, vaikka kotipaikkakunnalta pääsy helpottikin oloa..
Saldossa:
Raiskaus.
Tappouhkaus.
Muutama kunnon ystävä, keitä tuskin näkee. Vanhempien takia.
Huonot välit vanhempien takia, onneks yksinmuutto lähenee.
Syömishäiriö.
Ja useita diagnooseja, joita en jaksa luetella.
En siis ole sekopää. Olen vain kärsinyt.
Tälläkin hetkellä olen suhteellisen heikossa kunnosa. Viiltelystä en ole päässyt eroon. Juominen on alkanut päästä käsistä. Ja yksi sairaus todettu. Taas :D heh..
Mutta oloani helpottaa poikaystävä kenen kanssa aloitin juuri hetki sitten seurustelemaan.. Mutta kokemukset taustalla pelottavat, yritän silti nauttia joka hetkestä..
Jos nainen ajattelee joka 19:ta sekunti seksiä....
Minä ajattelen joka 10:es sekunti kuolemaa.
Vihaan itseäni ja sitä mitä nään pelistä.
Nään edelleen sen saman lihavan ruman vihatun pikkutytön, minkä näin kuusi vuotta sitten. Ja paljon muutakin. Haluan kuolla.. Olen sanonut sen muutamalle ihmisellekkin ääneen.. Ja haluan sitä aika paljon..
Mutta enemmän haluan viettää loppuelämäni ihmisen kanssa, jonka tunteminen vajaan kuukauden tuntuu vuosilta.. Sitä odotellessa.
Aika synkkää tekstiähän tämä on, en kiellä. Mutta olen avoin keskustelulle jos joku haluaa puhua kanssani tästä...
-N- kiittää ja kuittaa !
1. En kaipaa vittuilua, suoraan sanottuna.
2. Unohda kaikki stereotypiat ja aikaisemmin kuultu ''tieto'' viiltelystä ja muusta itsetuhoisuudesta.
3. Älä tuomitse, minäkin olen ihminen.
Minun tarinani:
Kaikki alkoi jo kolmannella luokalla, kun koulukiusaaminen alkoi.. Minua kiusattiin siitä, että mulla oli aina äidin valitsemat vaatteet ja aina ei ollut varaa olla kaapissa tuhatta vaatekertaa, ja muutamista ulkonäköseikoista. Myös siitä pilkattiin usein, kun olin ''yli-iloinen'' ja koko ajan pirteä. (Jälkeen päin se kuulostaa maailman naurettavimmalta, vaikka.. noh..)
Tätä jatkui jonkin aikaa ja totta kai ala-asteen mittaan kertyi painoa kasvavalle nuorelle tytölle. Voitte arvata mitä tuli seuraavaksi. Tykkäsin syödä ja tykkään edelleenkin, joistakin syistä en vain enää pysty siihen samalailla kuin ennen. Ja minullehan kertyi ylipainoa ala-asteella.
Selvisin tämän kiusaamisen kanssa jonkin matkaa yksin ja ilman ongelmia. Kunnes siirryttiin ylä-asteelle.
JO seiska luokan alkupuolella minusta ei tykätty koulussa. Vanhoja vaatteita eikä joka viikko uudet niinkuin muilla tytöillä. Yli-painoa joka ei tietenkään ollut muodissa. Ja kiusaamisen aiheitahan nuo olivat, eikä muuta, sen ikäisten tyttöjen ja poikien mielestä.
Siinä oli ensimmäinen kerta kun viiltelin. Olin hyvin ahdistunut, mutta nyt jälkeenpäin kun taas asiaa ajattelee, olin idiootti ! Jos saisin palata siihen päivään niin en olisi tehnyt sitä toiste ajateltuna. Koska se koukutti.. Niin kuin tupakka. Ja ihan tosi siis.
Siitä tuli siis tapa, aina kun ahdisti. Koulu rupesi menemään päin honkia eikä se sen koommin kiinnostanutkaan. Kerran erehdyin kahdeksannella luokalla menemään koulukuraattorille, ja huonostihan siinä kävi. Sain ongelma lapsen maineen.
Sitten yhdessä vaiheessa oli yksi poika... Kenen kanssa sattui ja tapahtui, ei siitä sen enempää. Ja siitä sain huoran maineen.
Ylä-asteella etsiskelin itseäni todella paljon ja tyyli muuttui koko ajan. Oma tyyli löytyi tosin vasta amiksen ensimmäisellä. Mutta siitä sain erilaisen nuoren maineen, jonkun angstilapsen maineen siitä kun olin yksin.
Entisillä kavereilla omat piirit ja minä yksin erilaisena.
Ja siinä taas syitä viillellä. Yhdessä vaiheessa äitini sai tietää asiasta mutta asiastahan ei sen koommin puhuttu, äiti on pelkuri.
Kaiken tämän jälkeen, en voi vieläkään käydä kotipaikkakuntani keskustassa. Koska kymmenen vuotiaat pojatkin, joita en edes tunne, huutelevat perään että; HUORAAA! ANGSTILAPSIIII ! yms... Ja ei se vieläkään tunnu hyvälle. Vuosienkaan jälkeen. Siitä pienet paikkakunnat ovat huonoja. Kaikki tuntevat kaikki. Ja nyt olen menossa amiksen toiselle oppivuodelle. Sinäänsä pelottaa, kyllä amiksessakin kiusataan. Sanon kokemuksesta.
Viimeiset kaksi vuotta eivät ole sujuneet silti tuskitta, vaikka kotipaikkakunnalta pääsy helpottikin oloa..
Saldossa:
Raiskaus.
Tappouhkaus.
Muutama kunnon ystävä, keitä tuskin näkee. Vanhempien takia.
Huonot välit vanhempien takia, onneks yksinmuutto lähenee.
Syömishäiriö.
Ja useita diagnooseja, joita en jaksa luetella.
En siis ole sekopää. Olen vain kärsinyt.
Tälläkin hetkellä olen suhteellisen heikossa kunnosa. Viiltelystä en ole päässyt eroon. Juominen on alkanut päästä käsistä. Ja yksi sairaus todettu. Taas :D heh..
Mutta oloani helpottaa poikaystävä kenen kanssa aloitin juuri hetki sitten seurustelemaan.. Mutta kokemukset taustalla pelottavat, yritän silti nauttia joka hetkestä..
Jos nainen ajattelee joka 19:ta sekunti seksiä....
Minä ajattelen joka 10:es sekunti kuolemaa.
Vihaan itseäni ja sitä mitä nään pelistä.
Nään edelleen sen saman lihavan ruman vihatun pikkutytön, minkä näin kuusi vuotta sitten. Ja paljon muutakin. Haluan kuolla.. Olen sanonut sen muutamalle ihmisellekkin ääneen.. Ja haluan sitä aika paljon..
Mutta enemmän haluan viettää loppuelämäni ihmisen kanssa, jonka tunteminen vajaan kuukauden tuntuu vuosilta.. Sitä odotellessa.
Aika synkkää tekstiähän tämä on, en kiellä. Mutta olen avoin keskustelulle jos joku haluaa puhua kanssani tästä...
-N- kiittää ja kuittaa !
Vastaukset 11
Vanhimmat
Oli todella rohkea ja (ehkä) joillekkin opettava "teksti". Itse olen poika 12v ja minulla on/oli 5 hyvää kaveria. Nyt 4 heistä vaihtavat koulua. Onneksi monet muutkin lähtevät, jos vaikka pääsisin uusin porukoihin. En tiedä miksi mulla eioo kavereita, koska mua kiusataan todella vähän. Olen luvannut itselleni etten polta/juo (liikaa/säännöllisesti), viiltele, käytä aineita yms. Voisin kuvitella itseni tilassasi, joka (sori) ei tuntuisi kauhean mukavalta.
Toivottavasti saat hienon miehen joka rakastaa sinua, ja hyväksyy sinut sellaisena kun olet. Toivottavasti saat elämältä sen mitä haluat. Toivoa ja haleja, tuukka.
(Sori et tuli tämmönen romaani xd)
Oot kokenu kovia, mut mä oon kannustanu yhtä mun kaveria (jolla on masennus, syömishäiriöö ja kaikkee muutaki sairautta) siten, että oon sanonu sille, et muista et oot vasta nuori ja sullon koko elämä edessä! Jos ihminen haluu parantua, se parantuu. Koita olla miettimättä kuoleman haluasi ja keskity joka hetkeen täysillä ja yritä löytää asioista hyviä puolia. Hyvä et sulla on poikaystävä, toivottavasti pärjäät! :)
Kiitos tästä Tuukka ja (hmh) Beibe (:DD) :)
Ihanaa kun sai vastauksiakin tähän tekstiin.
Jotenkin olisin halunnut keskustella asiasta joidenkin kanssa vaikka laajemminkin...
Mutta nojaa :D
Tosiaan tässä tulee koko ajan ongelmia lisää, joka alkaa kiristää hermoja ja kuluttaa voimia.
Mutta valoa näkyy tunnelin päässä, pyritään sinne :)
-N-
Laittaisin sulle mun sähköpostin tähä jos haluaisit laittaa viestii ja keskustella mut mulla on mun kavereidenki kanssa aika rankkaa ku joudun niitä kuuntelee ja auttaa. Ei sillä etten haluais niitä auttaa (ja suakin!) koska mä oon iha riippuvainen auttamiseen, rakastan sitä. Mutta en halua enempää huolehdittavaa harteilleni. Sori ja tsemppiä! Muista et sun elämässä on ihmisii jotka rakastaa sua ja itsemurhalla tappaisit myös osan sun läheisistä!
No kuule ei se mitii.
En hakenu sinäänsä mitään apua...
mutt joo on kai niitä..
ja en nyt siitä tiiä mutta joo...
voi sua,oot tosiaa kärsinny ja raiskauski viell :oo ja hei jos haluut puhuu nii mie vaik voisn :) siis jos haluut :D
njuu.. sellasta täällä käy.
maailma on kylmä paikka :)
no mikäs siinä, löytääkö sua jostakin sosiaalisen median syövereistä?:D
...
Ja tässä on sekin..
Että minun ja muruseni suhde alkaa olla siinä pisteessä.. ettei varmaan olla enää kauaa yhessä..
siihen on useita syitä, joka rikkoo mua enemmä..
koko aja enemmä sisältä päi..
Hei. Todella paljon olet joutunut kärsimään ja kestämään:( mullakin oli tyttöystävä jolla oli aika samantapainen tarina kuin sinulla. Neuvon kuitenkin jättämään juomisen kokonaan pois, sillä siitä tulee lisää ongelmia...suhteemme loppui juuri sen takia koska tyttöystäväni joi mielestäni ihan liikaa ja aina oli siitä syystä masentuneena. Erosimme ilman keskusteluja emmekä ole puhuneet toisillemme viime joulukuusta lähtien...olen itse tottunut käymään tälläisiä asioita läpi useiden tyttöjen kanssa ja tarinasi kosketti minua toivottavasti et joutuisi enää kärsimään..aika parantaa haavat mutta aikaa ei paranna mikään joten jos asiat menevät huonosti niin ne myös menevät . Pyydän anteeksi pitkää tekstiä ja filosofointia. Huomenna on minulla ripari ja aion rukoilla puolestasi:) kaikkea hyvää T. 15v poika
Niin ne sanovat :) ...pahoillani olen teidän erosta.. no minustakin alkaa tuntua että tämä ero käy ilman puheitakin.. se sattuu aika paljon.. vaikka en minä tätä halua, näin on parempi. luulisin... Ei se mitään, kivaa kun porukka uskaltaa sanoa sanottavansa :) Kiitos kovasti, huomaavainen idea...:P kuin myös sulle !
-N-
Voi oot kyl kokenu kovia ja kunjoitan sitä! Mulla kin on ollu vaikeeta todettu paniikkihäiriö ja yms...
Yritä löytää jotain joka rauhoittaa ja tukee esim . Taide,kirjotus (päiväkirja yms..) ,meditaatio,musa oma!
Mää joskus maalaan , runot omat ja meditoin . Oon lukenu rauhottavista väreistä ja shakroista . Myös apua saan uskosta ( en ole kristitty)
onnee sinne ja jos haluat niin voisin viestitellä kanssani niistä mailis ? Jos haluut ? Mikä horoskooppi oot?
Kirjoittaja beib mikä horoskooppi oot ?