Tämä kysymys saa mut kuulostamaan varmaan 12 vuotiaalta teini pissikseltä joka naarmuttaa ihoaan nuppineulalla. Kysynpä silti.
Onko teidän mielestänne käden "yläpuolelle" viilteleminen säälittävää? Olen 17 vuotias ja viillellyt kohta 2 vuotta, aina tuohon yläpuolelle. (Toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan yläpuolella.) Sitten luin eräästä blogista kuinka eräs tyttö haukkui lyttyyn sellaiset viiltelijät jotka eivät uskalla edes tuohon alapuolelle viiltää. Se on kuulemma säälittävää ja viiltelyllä ei haeta muuta kuin huomiota.
Jos hakisin huomiota, en varmastikaan olisi saatua salattua tätä koko kahta vuotta viiltelyäni. Kukaan ei tiedä. Kesät talvet käytän pitkähihaisia. Tää oli vaan tällanen selvennys etten siis hae huomiota.
Onko teidän mielestänne käden "yläpuolelle" viilteleminen säälittävää? Olen 17 vuotias ja viillellyt kohta 2 vuotta, aina tuohon yläpuolelle. (Toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan yläpuolella.) Sitten luin eräästä blogista kuinka eräs tyttö haukkui lyttyyn sellaiset viiltelijät jotka eivät uskalla edes tuohon alapuolelle viiltää. Se on kuulemma säälittävää ja viiltelyllä ei haeta muuta kuin huomiota.
Jos hakisin huomiota, en varmastikaan olisi saatua salattua tätä koko kahta vuotta viiltelyäni. Kukaan ei tiedä. Kesät talvet käytän pitkähihaisia. Tää oli vaan tällanen selvennys etten siis hae huomiota.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Miksi ylipäänsä viiltelet?Pahaan oloon?
Koeta lopettaa,se on itsensä vahingoittamista.Jos taas koet olevasi masentunut niin tarvitset ulkopuolista apua.
Tyttärelläni on sama ongelma ja on nyt sairaalahoidossa.
no, puhun psykologin kanssa kaksi kertaa viikossa. en vaan ole kertonut että viiltely jatkuu vieläkin. sanon aina etten enää viillä.
tänäänkin, olo oli ihan hirveä, kun lääkäri soitti ja kyseli vointia uuden lääkityksen vuoksi. vastasin että hyvin menee samalla kun vuodatin itseltäni verta. että kyllä olen vähän idiootti.
ja juu, ahdistukseen ja itseinhoon viiltelen.
voi voi,et ole idiootti vaan sinun tulee ymmärtää että olosi ei kohene OIKEASTI siitä että viiltelet,mutta ok,jätän psykologisoinnit psykologille ja hyvä että sinulla on hoitokontakti.
Mitä jos olisit rehellinen psykologillesi?Mitä luulet että silloin tapahtuisi?Uskallatko kertoa että viiltelet vielä?Voisit nimittäin saada oikeanlaista apua jos kertoisit ja toisaalta se helpottaa taakkaasi.Valehtelu lisää aina pahaa oloa.
Onko sulla kotona riittävästi tukea?
Olen itse 16 v tytön äiti ja se on aika rankka paikka kun oma lapsi viiltelee ja tekee itselleen pahaa.En halua syyllistää mutta miettisit vielä että teetkö itsellesi nyt oikein.Omasta nuoruudestani muistan sen myös että itsekriittisyys oli voimakasta ja tuntui ettei kelpaa mihinkään.Aika oli toki toinen ja nykyään tuntuu että teillä nuorilla on valtavat paineet monen asian suhteen.
On kuitenkin olemassa vaihtoehtoja.Paljon parempia kuin viiltely.
Voi kun tyttärenikin tajuaisi sen:(
En mä lähtis miettimään, onko viiltely säälittävää vai ei. Mun mielestä se on ennemminkin huolestuttavaa, eikä kaikki viiltelyllä mitään huomiota halua. Jotkut nyt vaan sattuu haukkumaan joka toista ihmistä kadulla säälittäväks. Itekkin oon joskus skriivannu käteeni, ja sen jälkeen ei tosiaan pidettykään muita kuin pitkähihaisia jotta kukaan ei sais tietää. Onhan se todettuki jossain tutkimuksessa, että ittensä satuttaminen laukasee liikkeelle jotaim mielihyvään liittyviä hormooneja, joten sillä voi oikeesti ollaki jotain merkitystä itelle.
Mut joo, sen sijaan sä voisit kertoa totuuden sille sun psykologilles. Kyllä mä ymmärrän, ettei se välttämättä ole helppoa avautua toisaalta vieraille ihmisille asioista jotka hävettää ja joita yrittää peitellä viimeiseen asti. Mutta silti sä et voi ikinä saada tarpeeks hyvää hoitoa ongelmiis, jos et kerro asioita niinku ne on. Niillä on siellä hoitopuolella tasan vain sun kertomas työvälineenä ja se, miten käyttäydyt heidän seurassaan. Koita silti pärjätä, kyllä mä uskon että asiat vielä muuttuu.
Tässä vähän teille molemmille vastausta:
Ensinnäkin kiitos kilteistä kommenteista(:
Ja sitten tosta kertomisesta.. Olen kyllä kaiken muun kertonut paisti viiltelystä. Sanoin kyllä että ennen on sellasta ollut mutta se on loppunut, ja kun ei oo pakottanut käsiä näyttämään niin eipä se totuutta tiedä.
Juuri tuo vanhempien satuttaminen ehkä pelottaa eniten. Joo, olen sanonut niillekin päin naamaa että oksennan suuren osan ruuasta pois ja juu mietin itsemurhaa ennen mutten enää (valehtelin) ja juu koen itseni turhaksi. Oi sitä kun isäkin melkein äidin seurana siinä itki mun edessä. Ihan kauheeta.
En tiiä miten koskaan pystyisin kertomaan viiltelystä..
Kyllähän se usein käy mielessä, mutta rohkeus pettää. :/
No joo, olen itekki jättänyt joskus kertomatta asioita. Ei se niin helppoa ole, tiedän. Jos joskus löytäisit kuitenkin sen rohkeuden, olis hyvä. Vanhempiasikin surettaa vaan alkuun, mutta vielä enemmän niitä surettaa se mahdollinen epätietoisuus. Onneksi oot kuitenkin hoidon piirissä.
Vaikka se vanhemmille kertominen tuntuu vaikeelta ja mahdottolata jutulta, ja sitä pelkää satuttavansa heitä, nii se kannattais kertoa. Mie ite viiltelen kans ja se on vaikee elää sen kanssa. Mulla toinen vanhemmista tietää mutta vain osan.
Mut se toden teolla helppais omaa oloos.
Tää on rehellinen totuus: Se sattuu vanhempia ja muita sukulaisia mutta se kertoo siitä et ne välittää susta.
Mut älä veä paineita. Sun kannattaa kertoo sit ku oot itte valmis.
Osaatko sanoa miten ajauduit viiltelemään?
Omassa nuoruudessani en kuullutkaan moisesta ja paha olo purettiin kuuntelemalla musiikkia ( heviä kun otti pattiin ja balladeja kun oli rakastunut,heh),
kruisailemalla kavereiden kanssa ja toki joskus otettiin kännitkin,mutta ainakin mun kaveriporukassa otettiin hauskanpitoon,ei potutukseen ja tätä ohjenuoraa noudatan edelleen.
Koita ajatella silleen että tottakai se on kauheeta kun oma lapsi tekee itselleen pahaa ja ei voi hyvin ja se että vanhemmat itkee ja on huolissaan ei ole vaarallista vaan merkki siitä että sinua rakastetaan.
Onko se häpeä siitä viiltelystä se vaikea pala?Myöntää oma ongelma?
Sen kun rohkeasti tekee niin ylämäki voi alkaa.
Kyllä vanhemmat kestää tuskasi.Ota riski ja kerro totuus.
Sitäpaitsi olet ajattelevainen tyttö kun kerran et halua heitä satuttaa ja sitä suuremmalla syyllä luulisi että haluat lopettaa viiltelyn ja saada siihen apua joka taas edellyttää sitä rehellisyyttä.
Tsemppiä paljon,asiat selviää kyllä.Usko itseesi,olet hyvä tyttö.
Olen sinua 12 vuotta vanhempi ja tiedän tasan mistä puhut. Jep, viiltelen edelleen.
Aloitin joskus ehkä 14-vuotiaana ja sitä jatkui jokusen vuoden, sitten tuli pitkä tauko ja parikymppisenä uudestaan muutaman kerran, taas tauko ja vuosi-pari sitten taas. Nyt olen ollut väkisin koko kesän viiltämättä kertaakaan vaikka on mieli tehnyt.
Ja ei, en ole yrittänytkään leikata ikinä ranteita tms. Pahin viilto on tullut kyynärvarteen, ns. ulkopuolelle luuhun saakka ylettynyt vekki. Ja se jälki on ja pysyy lopun ikää. On niitä pienempiäkin näkyvillä, enkä enää jaksa peitellä, olen tehnyt tyhmyyksiä ja so what? Tuoreet olkavarren jäljet kyllä peitän tarkkaan.
Huomionhausta ei todellakaan ole kyse, joskus olo vaan tulee niin pahaksi, että tartun terään ja kuvittelen sen auttavan muka jotain. Tai ehkä vain haluan rangaista itseäni? Tai vain inhoan itseäni vielä lisäksi?
Eipä paljoa todellista apua ole, tulee vaan lisää nolottavia arpia.
No vanhemmat hakkasivat sen verran, ettei tullut mielen vielä itse satuttaa itseään.
Uskon myös että juuri se lapsiin kohdistunut väkivalta, piti pois itse aiheutetun.
Nykylakien mukaan molemmat vanhempani istuisivat vankilassa.
Kieltämättä kaksonen voi olla turhaa katsottavaa. Hän on voi olla myös sairasta katsottavaa, koska joskus hän on niin peloissaan, että on turvallisuushakuinen, esim. esittämällä sähköhoitoa sen erimuodoissa, ja siten tungetteleva, omana identiteettinään, tai sen häiriintyessä.
- Koska ei ole omassa ydinperhe-paikassaan, sen sanelemassa tehtävässä.
Kaksosille ei välttämättä ole tilaa, esim. vammaisia ei katso kukaan.
Heitä ei saa siten eri arvoistaa tai edes osoitella.
Kun heitä erottaa toisistaan uskoo vauva tai pieni lapsi, varhaislapsuudessaan, että aikuisen, vanhemman ratkaisu on oikea.
Tarkoitatteko tällaista sähkö-hoitoa, joka mahdollistaa läheisyydenkykyä, tai toimii sillä turvallisuudentunteella, läheisyydenkyvyllä, jossa käytetään esim. ohjelmia, tai empatia-rengasta, jostakin ulkopuolisesta ihmisestä tutusta, tai hänen ohjelmistostaan?
- Tämä on kyllä halvaus.
Vain sen hetkellinen tila.
Suostuisitko lopettamaan osoittelemisen?
- Se vahingoittaa terveyttä.
Tämä on sukupuolta halventava tila, josta ei saa turvallista millään.
Viilteleminen taas johtuu eri pakuisista laudoista, kukka-amppelista, jalkaprässistä, ja vaaleanpunaisesta verenpisarasta.
- Joo, siis se on hetkellinen tila.
Sen sijaan viilteleminen voi olla addiktio, tai sitten voi pitää "jalkapräsissä", ettei pääse tekemään pahaa, tai hengittämään joku kanssa, pahan painostavasti. Se kertoo läheisyydenkyvystä, sen omaksumisesta.
Viilteleminen voi olla myös pitkäaikaista. jos on töissä.
Loppujen lopuksi teet kaikki hoito-toimenpiteet itse.
- Kosketteletko kehoasi mielelläsi?
Saatat aiheuttaa vahingossa sokeutta esim. tungetellen.
Miten et kerää paineita esim. seksuaalisuudesta?
- Eikö seksi ole koskaan paine?
Eikö mikään ole hyvä asia tasapainoisuudessa?
Eikö puhtaus ole inhimillistä?
.- Tue varmasti naiseutta.
Se on asiallisuutta.