On todella vaikea keskustella ihmisten kanssa asioista, kun mikään ei tunnu pitävän kuitenkaan paikkaansa. Ensi katsotaan, että nyt asiaan otetaan kantaa ja siitä annetaan jokinlainen julkilausumakin. Sitten kuitenkin itse julkilausumakin jää niin epäselväksi, että ihmiset kirjoittavat tuntikausia, kuukausia... ja kyselevät tuon lausuman tarkoitusten perään. Sitten paljastuu, että mitään ei olisikaan päätetty. Milloin yhteisössä opitaan keskustelemaan niin, että rehellinen ihminenkin ymmärtää. Yleensä asiassa totuuksia on vain yksi. Voi miettiä miltä yhteisön sanomasta täysin ulkopuolisesta tuntuu ja miten asiat jäsentyvät, kun loppujen lopuksi törmää tähän sairaaseen jahkailuun. Tätä keskustelua käydään juuri samalla tavalla kuin hoitokokouksissa/-tilaisuuksissa, joissa ongelmaiset hoitajat kiusasivat ja pilkkasivat ihmisiä ja heidän omatuntojaan keksimällä aina vain kierompia ja kierompia sanakäänteitä, joista puhuteltavan olisi pitänyt jotakin ymmärtää. Ihmisiä pilkattiin ei se ymmärrä -periaatteella, vaikka asiaa, mistä puhuteltiin, ei puhuteltavalle edes kerrottu suoraan tai ehkä kaukaa vihjaillen. Yhteisössä jopa aikuisilla keskustelu on lapsen tasolla. Rehellisyyttä kannanottoihin! Asia on joko niin tai näin.
Rehellisyys asioissa!
Oikea ja väärä
299
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Noko, noko, noko, noko...
Monestihan kuuli hoitajien puhuvan "vaikeasta asiasta" kun he yrittivät kaikin keinoin kanavoida ongelmiaan/rakkaudella hoitamisen nimissä ulkopuolisiin ja kokivat prosessin vaikeaksi.