Huru-ukkona pitävät
vanhakansan jäänteenä
muinaisten kuulijana
poikkitiedon pitelijänä
kun en ole niin kuin toiset
kulje maallisissa
rieku kukkona tyhjän päällä
katoavaisten multien tähden
vaan taivaan pääksyjä kannatan
liikun kussa henkiset kulkee
sytyttelen ylisille tulia
isoina iltoina katoan
seuraan yömahtisen tuntoa
pitkin tuhannen rajatietä
hyisen hengittämää latua
hiihtelen hiljaa jälestä
pois korpiväkisten unohdettuun
luen merkit puunkyljeltä
majani teen ikuisenhelmaan
tuijottelen läpi loittonevan illan
unohdan milloinkaan eläneeni
kaltaisten parissa asuneeni
ihmisääntä konsaan kuulleeni
kun astun toisenlaisen eteen
kysyn niiltä jotka tietää
Paluumatkalla aina puhuri
kaikkinähneen tähden kuiskuaa
nuorensieluna pitävät
ohjaavat kuten alkajaa
pitkän taipaleen taittajaa
eivät jätä tarinaansa kesken
vanhakansan jäänteenä
muinaisten kuulijana
poikkitiedon pitelijänä
kun en ole niin kuin toiset
kulje maallisissa
rieku kukkona tyhjän päällä
katoavaisten multien tähden
vaan taivaan pääksyjä kannatan
liikun kussa henkiset kulkee
sytyttelen ylisille tulia
isoina iltoina katoan
seuraan yömahtisen tuntoa
pitkin tuhannen rajatietä
hyisen hengittämää latua
hiihtelen hiljaa jälestä
pois korpiväkisten unohdettuun
luen merkit puunkyljeltä
majani teen ikuisenhelmaan
tuijottelen läpi loittonevan illan
unohdan milloinkaan eläneeni
kaltaisten parissa asuneeni
ihmisääntä konsaan kuulleeni
kun astun toisenlaisen eteen
kysyn niiltä jotka tietää
Paluumatkalla aina puhuri
kaikkinähneen tähden kuiskuaa
nuorensieluna pitävät
ohjaavat kuten alkajaa
pitkän taipaleen taittajaa
eivät jätä tarinaansa kesken
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kalevalasta kajahdellen
taiteilija
Kertoo tarinan
toisen piirtää
kolmannetta ei kelleen soittele
vaan kätkee sen sävelen
ja sanaset sisälleen
aarteen tuon muilta kätketyn,
sen elämän itsellään pitää.
Pää pystyssä
hieman enemmän,
ihankuin jo kaiken
ennen kuulemaansa
hän tietää.
Olkoonkin huru-ukko.
Kaikuu kutsu
suoraselkäisen seireenin
sanavalmiin sankarittaren
käydä keskelle kaislamerta
joukkoon jouhiheinien
huhuilee huru-ukkoa
ryhtymään reippaisiin töihin
alkamaan taivaisiin toimiin
tiedon tietä kulkemaan.
Ihmisen lapsen aino ja vaiken tehtävä on kulkea kompuroimatta täydellinen ympyrä...(tai yrittää kulkea...harvoin se onnistuu joiltakin..vain) alussa olla viaton vastasyntynyt lapsi-sitten lopulta koittaa vanhus. Siinä välissä sitten lyhyt tai pitkä elämä. On käveltävä koko ympyrä niin että, ymmärtää tulla lapseksi jälleen..tai enemmänkin saa. Se on oikeastaa suuri lahja kun vihdoin ymmärtää että, ei oikeastaan tiedä vielä mitään..mutta, on aavistus jostain itsestään suuremmasta.
Kalevalaisissa runoissa tämä kertomus ja viisaus ikäänkuin tulee vastaan..
Hienoa, hienoa pohdintaa sinulta... huru-ukko tai ei...;))) ehkä se huru-ukko tuo tähän vähän sitä kaivattua kepeyttä..sillä sekin kuuluu elämään..kepeys..ja samalla voisi sanoa samaan syyssyyn: sietämätön elämän keveys..joka ei ole keveyttä..kuitenkaan...vaan raskasta oivallusta kaiken loppumisesta ja sen tosia-asian tiedostamisesta aika on armoton...mutta, kaikille tasa-vertoinen.. niin rikkaille kuin köyhäillen.. Osuinko lähelläkään oikeaan?
Runo kuvaa kommunikaatiota työpaikkamme nuorten kesätyöläisten kanssa. Kahta maailmaa on joskus vaikeaa sovittaa yhteen. Oli hiostavan kuuma, ja nuorten kanssa puhuin ja kuuntelin; ajattelin: huru-ukkona pitävät, ja näin runontapahtumat kuin filminauhana hiihtoineen kaikkineen. Jotenkin ajattelisi, että elämä on valmis kun tulee tiettyyn ikään: voi levätä ja nuoret kunnioittavat harmaita hapsia, väliin voi virkkaa jonkin älykkään filosofisen elämänohjeen. Maailmankuvamme on kuitenkin muuttunut vanhasta kyläyhteisöstä. Kukin tulkoon toimeen omin avuin, vanhukset ovat taakka vain, jotka eivät sopeudu kiihtyvään elämänrytmiin. Osut aina oikeaan.