Pikkasen ristiriitaista

Hei, liikuttavaa, että pidät huolta Suomen papiston moraalista. Kyl se tallella on!
Ja empatiaa ja sympatiaa, armoa ja anteeksiantoa, välittämistä ja kuuntelemista jaetaan joka kolkass Suomen maata.

Toisten on vain vaikeampaa hyväksyä sitä, että myös oman viitekehyksen ja erilailla ajattelevien puolesta toimitaan ja heitäkin tuetaan. Meistä papeistakaan kun kukaan ei ole synnitön, emmekä voi heittää sitä ensimmäistä kiveä?

t. Maarit-pappi

Mistä olet saanut sellaisen käsityksen, että uskovainen ihminen tulisi olla jonkinlainen super ihminen "parasta arjalaista A-luokkaa".
Ei suinkaan vain parhaiten eettisesti ja moraalisesti elävät ainoastaan pääse taivasten valtakuntaan. Onko sanassa annettu jokin onnistumis prosentti koko elämän ajalle. Kun elät 95% vai 100% oikein niin pääset paratiisiin. Ai niin ja lakiahan varmaan tulisi pystyä noudattamaan prikulleen joka elämän tilanteessa.
Muuten alkaa ropista kuumia kiviä niskaan.
Vai onkohan tilanne kääntynyt äippäin, siinä mielessä, että se uskova ihminen onkin itseään ja Jumalaa kohtaan paljon rehellisempi kuin sellainen ihminen joka ei usko. Uskova ihminen kun on joutunut kohtaamaan oman pahuutensa ja tunnustamaan sen Jumalan edessä sekä pyytämään anteeksi omaa syntisyyttä.
Ihminen joka näkee ainoaksi pelastuksen mahdollisuudeksi Jeesuksen veren, joutuu näkemään pelastumisen mahdottomuuden muuten kuin armosta.
Synti ei ole vain tekoja vaan se riippuu kiinni minussa vaikka olenkin Jeesuksen oma. Joka päivä vanha ihminen muistuttaa olemassa olostaan vaikka haluaisin elää sen uudestisyntyneen puhtaan uuden ihmisen mukaan. Tiedän kyllä mikä on oikein ja mikä väärin mutta minulla ei ole joka tilanteessa voimaa elää oikein. Tahto kyllä olisi elää aina joka tilanteessa oikein.
Synti on se joka aiheuttaa ne teot ja tekemättä jättämiset. Entäpä sydämmeni onko se muuttunut paremmaksi. Vai eksyttääkö sisimmät ajatukseni minut joskus, eikö se ollutkaan Pyhä Henki joka puhuu minun sisimmässä aina. Osaanko erottaa nämä kaksi puhetta. Kyllä, mutta teenkö siltikään aina niinkuin Pyhä Henki puhuu.
Aika ristiriitaista eikö, mutta onneksi minä saan joka aamu herätä uuteen Jumalan armoon joka on minulle lahjoitettu Jeesuksessa Kristuksessa. Meille on annettu Jumalan sana että pitäisimme kiinni sen lupauksista. Jeesus on kallio jonka varassa on tukeva seistä. Se ei horju ikinä.
Tällaisena siis vaellan ja kilvoittelen tällä tiellä Jeesuksen täydelliseen sovitustyöhön luottaen.

Pakkohan siinä on ottaa vastuuta. Kun tietää millainen itse on niin silloin on syytä olla menemättä sellaisiin tilanteisiin jossa itsekuri pettää.
Otetaanpa esimerkki: alkoholistihan ei ikinä pääse eroon alkoholismistaan. Raitistuttuaan hänen ei kärsi enään ikinä astua pullon korkkiin, muuten se juominen jatkuu samantien siitä mistä se on alkanut. Eli täytyy tunnustaa olevansa aina alkoholisti ja valvoa itseään.
Vastuutonta on sensijaan olla sokea itselleen ja raitistuttuaan väittää olevansa entinen alkoholisti ja kuvitella viinan himon kadonneen. Ja kun et valvo itseäs niin äkkiä se repsahdus tulee.
Samoinhan se on muissakin elämän alueilla. Rehellinen kannattee aina olla, ei kannatte näytellä muuta kuin on. Jos lakia täydellisesti noudattamalla vain pääsisi Jumalan valtakuntaan. Siellä meitä ei ketään näkyisi.
Uskova ihminen on siitä ärsyttävä, että vaikka hän joskus lankeaisi niin hänellä on aina mahdollisuus nousta.

"Uskova ihminen on siitä ärsyttävä, että vaikka hän joskus lankeaisi niin hänellä on aina mahdollisuus nousta."

Aivan. Hän ei ota vastuuta teoistaan vaan pyhittää tekonsa Jeesuksen anteeksiannolla. Tuotahan juuri käytetään VL-liikkeissä ja muissakin herätysliikkeissä, kun lapsiraiskarit pyytää anteeksi tekoja..Ja piru sen lapsen perii, joka ei anna anteeksi katuvalle.

Ahaa sinulla oli siis tämän vl-juttu taka-ajatuksena. Ongelma tuossa sinun ajatuksessa on yleistys ja silloin siihen on vaikea saada minkäänlaista järkevää ratkaisua. Jos lähden samallalailla puolustamaan uskovia eli yleistyksellä niin silloinhan me emme pääse puusta pitkälle.
Puolustus voisi olla esim. tämä: Koska kumminkin joku ei uskova ihminen on kumminkin näin tehnyt. Niin yleistäen saan siis sanoa, että ei uskova ihminen huoraa, murhaa, harrastaa insestiä, sekaantuu eläimiin, varastaa, homostelee, jättää heitteille, antaa kuolla nälkään, myrkyttää lapset, ahnehtii, vähät välittää muista, raiskaa, jne. Eikö totta.
Mutta mitä tuohon vl-juttuun tulee niin, siinä nähdään kuinka vahingollista on vääränlainen opetus. Ja aina pitää muistaa että on kyseessä yksilöitä. Ei pidä leimata kaikkia kyseiseen liikkeeseen kuuluvia.

Onhan tuohon ratkaisu vaikka johtohenkilöt ovatkin pyytäneet anteeksi tekojansa Jumalalta ja uhrilta niin siltikin heidät tulee tuomita maallisessa tuomioistuimessa. Ei kait siinä mitään epäselvää ole.
Selvennä mulle tuo HC-uskovainen. Vai oliko sinun ihmettelyn aiheena se rippisalaisuus?

Tiedäkkö sä Mave, että eii siinä Jumalalle käy kuinkhan vaikka ihminen tekis kuinka paljon syntiä tahansa. Ite ja lähimmäiset siitä vaan kärsii. Oli ateisti tai budhalainen tai uskovainen.
Ja mitä suhun tulee niin mene poka peilin eteen ite

Mun mielestäni uskovaisilla ei ole parempi moraali ja lähimmäisenrakkaus kuin ei-uskovaisilla.

Aija-pappi

Heips. Rippikoululeireillä nuoret käyvät läpi sovitusradan, jossa heidän pitää osua jokaiseen kymmenestä käskystä. Mutta tehtävä on ns. mahdoton tehtävä, jonka tarkoitus osoittaa, ettei kukaan ihminen pysty kymmentä käskyä kokonaisuudessaan elämässään noudattaa. Ja sitten heidät viedään yksitellen tuomionpaikalle, jossa kuuluukin naulojen hakkausta... silmät avataan ja nuori näkee takaapäin Jeesuksen riippuvan ristillä - Jeesus kuoli, jotta meillä olisi mahdollisuus päästä taivaaseen, koska omilla teoillamme, omalla moraalillamme meistä ei pääse sinne kukaan. Ei eronneet, ei homot, ei heterot, ei konservatiivipapit eikä liberaalitkaan.

t. Maarit-pappi, moraaliton ja moraaliillinen, miten vain - mut armosta pelastetu!