Näennäisesti tämäkin keskustelu on yksinkertaista lestadiolaiset vastaan muut-jankuttamista.
Kysymys on kuitenkin paljon laajempi:
mitä kaikkea saa uskon nimissä ja vuoksi tehdä Suomen kaltaisessa länsimaassa, joka ainakin nimellisesti on oikeusvaltio?
Uskonvapauslaki on kaunis asia paperilla, mutta ainakaan minä en enää kykene ymmärtämään sitä, että näköjään mitä vain saa tehdä siksi, että se liittyy uskontoon. Nämä lasten seksuaaliset hyväksikäytöt ja naisten alistamiset ovat näkyvä oire, mutta todellisuus on vielä paljon julmempi. Läheskään kaikki ihmisten manipuloiminen ja henkinen ahdistaminen EIVÄT tule ikinä julkisuuteen.
Maassamme pitäisi käydä laajempi keskustelu siitä, mihin kaikkeen uskonnonvapauden nimissä saa syyllistyä. Ongelmia määrittelyssä nimittäin näyttää olevan. Varmaa on se, että väistämättä Suomeenkin yhä enenevässä määrin asettuva islamilaisuus tuo omat pulmansa.
Yhteiskuntamme kyky kertoa esim. ääriuskovaisille ihmisille siitä, mikä on hyväksyttyä ja mikä ei, näyttää olevan huono. Lakien ja asetusten epäselvimpien kohtien taa on helppoa piikoutua ja tuttu juttu on myös vastareaktio: uskovia "vainotaan", kun ongelmia ja irrationaalisimpia asioita esiin nostetaan.
Internet on nostanut ja nostaa yhä enemmän lestadiolaisuudenkin kipupisteitä esille yhteisön jäsentenkin ihmeteltäviksi. Kivulias prosessi näyttää olevan ja varsinkin liikkeen opit tiukimmin omaksuneet ihmiset kokevat olonsa vaikeaksi. Tyypillisen uskonnollisen ryhmittymän tapaan avoin mielipiteiden vaihto ei kuulu lestadiolaisuuteen. On vain mustavalkoinen asetelma "oikean" ja "väärän" välillä ja se siitä. "Maailmalliset ihmiset" eivät kykene mitään osaa "oikeauskoisten" elämästä arvioimaan. Jep. Me vastaan muut...
En tiedä, miten paljon näissä keskusteluissa on lestadiolaisia. Jos minä itse liikkeeseen kuuluisin, alkaisin pohtia asioita viimeistään tässä vaiheessa. Toki helpompaa on sanoa, että siihen ei tarvetta ole. Silmät kiinni vain niin kaikki on helpompaa. Pää pensaaseen.
Selvää on se, että suuri osa täällä olevista kirjoituksista on joko lestadiolaisista ärsyyntyneiden ihmisten juttuja, muita ryhmiä edustavien propagandaa tai muuta trollailua. Sen sijaan, vähäiset asialliset pohdinnat kannattaisi kyllä lukea ja vetää johtopäätökset.
Yksin vl-liike ei ole. Kuuluitpa mihin tahansa liikkeeseen, suosittelen omien aivojen käyttöä. Saarnamiesten totuus on kuitenkin aina vain heidän omansa.
Kysymys on kuitenkin paljon laajempi:
mitä kaikkea saa uskon nimissä ja vuoksi tehdä Suomen kaltaisessa länsimaassa, joka ainakin nimellisesti on oikeusvaltio?
Uskonvapauslaki on kaunis asia paperilla, mutta ainakaan minä en enää kykene ymmärtämään sitä, että näköjään mitä vain saa tehdä siksi, että se liittyy uskontoon. Nämä lasten seksuaaliset hyväksikäytöt ja naisten alistamiset ovat näkyvä oire, mutta todellisuus on vielä paljon julmempi. Läheskään kaikki ihmisten manipuloiminen ja henkinen ahdistaminen EIVÄT tule ikinä julkisuuteen.
Maassamme pitäisi käydä laajempi keskustelu siitä, mihin kaikkeen uskonnonvapauden nimissä saa syyllistyä. Ongelmia määrittelyssä nimittäin näyttää olevan. Varmaa on se, että väistämättä Suomeenkin yhä enenevässä määrin asettuva islamilaisuus tuo omat pulmansa.
Yhteiskuntamme kyky kertoa esim. ääriuskovaisille ihmisille siitä, mikä on hyväksyttyä ja mikä ei, näyttää olevan huono. Lakien ja asetusten epäselvimpien kohtien taa on helppoa piikoutua ja tuttu juttu on myös vastareaktio: uskovia "vainotaan", kun ongelmia ja irrationaalisimpia asioita esiin nostetaan.
Internet on nostanut ja nostaa yhä enemmän lestadiolaisuudenkin kipupisteitä esille yhteisön jäsentenkin ihmeteltäviksi. Kivulias prosessi näyttää olevan ja varsinkin liikkeen opit tiukimmin omaksuneet ihmiset kokevat olonsa vaikeaksi. Tyypillisen uskonnollisen ryhmittymän tapaan avoin mielipiteiden vaihto ei kuulu lestadiolaisuuteen. On vain mustavalkoinen asetelma "oikean" ja "väärän" välillä ja se siitä. "Maailmalliset ihmiset" eivät kykene mitään osaa "oikeauskoisten" elämästä arvioimaan. Jep. Me vastaan muut...
En tiedä, miten paljon näissä keskusteluissa on lestadiolaisia. Jos minä itse liikkeeseen kuuluisin, alkaisin pohtia asioita viimeistään tässä vaiheessa. Toki helpompaa on sanoa, että siihen ei tarvetta ole. Silmät kiinni vain niin kaikki on helpompaa. Pää pensaaseen.
Selvää on se, että suuri osa täällä olevista kirjoituksista on joko lestadiolaisista ärsyyntyneiden ihmisten juttuja, muita ryhmiä edustavien propagandaa tai muuta trollailua. Sen sijaan, vähäiset asialliset pohdinnat kannattaisi kyllä lukea ja vetää johtopäätökset.
Yksin vl-liike ei ole. Kuuluitpa mihin tahansa liikkeeseen, suosittelen omien aivojen käyttöä. Saarnamiesten totuus on kuitenkin aina vain heidän omansa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
niin sitä luulis...
Nostan ylös, jos joku vaikka kommentoisi. Melkoisen "tasokkaita" nuo muutkin ketjut ovat...
"Näennäisesti tämäkin keskustelu on yksinkertaista lestadiolaiset vastaan muut-jankuttamista."
Aloituksesi ei pidä paikkaansa. Et voi kirjoittaa toisten puolesta. Miksi kirjoitat asioista, joita et tiedä. Sorry vaan.
Millähän tavoin olen väärässä?
Enin osa täällä kirjoittavista teksteistä on suunnattu vl-joukkoa vastaan. Heidän toimiaan kritisoidaan ja se siitä. Ajoittain jokunen kirjoitus koettaa puolustaa lestadiolaisuutta, mutta useimmiten ne jyrätään yli.
Syitä löytyy lestadiolaisuuden vastustamiselle. Osa kirjoittajista edustaa mielestään oikeampaa uskonnollisuutta tai uskonnollista ryhmää ja lepertelee omiaan. Tuttu juttu. Tähän joukkoon kuuluvat väljästi vielä erilaisten vl-kriittisten sivustojen kirjoittajatkin, jotka mainostavat omia tuotoksiaan.
Osa taas on katkeroituneita ex-lestadiolaisia, joiden näkemykset kyllä ymmärtää. Kun uskonnon silmälaput pois putoavat, totuus on karu.
Sitten on vielä valtava joukko yleistrollailijoita, jotka ovat jostakin syystä pesiytyneet tälle palstalle. Heidän motiivejaan on aina vaikeaa hahmottaa.
Muutamia uskonnollisuudeta laajemmin keskustelevia ihmisiä täällä on ajoittain ja tähän joukkoon minäkin kuulun. Yleensä asiapitoisemmat keskustelut eivät täällä kauaa jatku.
Niin. Mikä meni pieleen?
Ääriliikkeet kun vielä luulee olevansa ainoita oikeita uskovaisia, tuputtavat, tuomitsevat, lapsenraiskauksia on liikkeessä suhteellisn paljon, jne, ollaan niin hyviä omasta mielestään että.
Uskonnollisen yhdyskunnan normit voivat joutua aika ajoin törmäyskurssille maallisten lakien ja tapojen kanssa. Vuosikymmeniä sitten asia oli vähän päinvastoin eli maallisen elämän liberalisoituminen aiheutti kitkaa uskonyhteisöihin päin. Siitä seurasi paavin bullia yms. ikävää.
Länsimaisissa yhteiskunnissa arvostetaan ihmisoikeuksia ja yksilön vapautta. Lainsäädäntö pohjaa yleensä tällaisiin arvoihin. Ihmisillä pitäisi olla mahdollisimman suuri päätösvalta oman elämänsä suhteen. Uskonnollisten riittien aloittaminen jo ihmiselämän alkuvaiheessa sotii helposti tätä vastaan. Kun poikalapsi joutuu ympärileikatuksi, asiassa ei kysytä lainkaan hänen mielipidettään. Näin rajun toimenpiteen rinnalla meillä sitten voidaan suhtaua äärimmäisenkin ankrasti lasten ruumiilliseen kurittamiseen. Jonkinmoinen suhteellisuudentaju tässä uupuu.
Uskonnolliset yhteisöt pyrkivät homogeenisuuteen. Sillä tavalla oppi pysyy puhtaana ja jäseniä voidaan kontrolloida. Lestadiolaisilla kaiken kulmakivenä on - jos ajatellaan liikkeen elinkelpoisuuden yhteiskunnallisia reunaehtoja - ehkäisykiellon ehdottomuus. Ehkäisykiellon rikkominen on synneistä suurimpia tämän liikkeen piirissä. Normissa pysymistä vahditaan tarkasti. Lapsiluvun vuosittainen kasvu kertoo tottelevaisuudesta. Kontrollointi on siis hyvin yksinkertaista, matemaattista. Lapsiluvun rajusta kasvusta huolimatta jäsenmäärä ei tunnu kasvavan. Liikkeestä poistuma - mistä ei ääneen puhuta - lienee vielä rajumpi. Ja siinäkin ehkäisykielto varmaan on yksi keskeinen tekijä, toiseen suuntaan vain.
Ehkäisykielto ja sen yhteisöllinen valvonta ovat uskonnollista fasismia. Samanlaista fasismia esiintyy vielä paljon suuremmassa mittakaavassa islamin puolella. Vapaus päättää omasta elämästään on alistettu uskonnollisen yhteiskunnan päätöksentekijöille. Näinhän koko kristillinen maailma toimi keskiajalla ja vielä senkin jälkeen.
Lestadiolaisuudessa on ollut varsin selvästi tavoitteena luoda sisäänpäin lämpiävä kultti. Käännytystyötä ei harrasteta, vaan uudistumisen ja jatkumisen lähteenä on ehkäisykielto ja sen mukanaan tuoma lapsiluvun suuri kasvu. Liike kasvaa siis vain sisältäpäin, omien joukosta. Potentiaalinen on oltava suuri, koska maallisen elämän houkutukset ja yksilönvapauden ihanne vievät joukko toisesta päästä.
Arvopohjalta tarkastellen asetelma on luonnollinen me vastaan muut. Tässähän sotivat keskenään ihmisten toisistaan poikkeva arvomaailma. Yksilön vapautta eli oman elämänsä haltuunottamista kannattavat eivät tietenkään siedä sellaista, että joku on päättänyt omista arvolähtökohdistaan heidänkin elämästään siinä vaiheessa, kun heiltä itseltään puuttui vielä kyky tehdä tällaisia päätöksia eli lapsuudessa. Ei tässä eikä monessa muussakaan viriilissä herätysliikkeessä sanota perheen lapsille, että saatte sitten itse päättää asian, kunhan olette täysi-ikäisiä, me emme teille tuputa mitään valmista aatetta. Osa niistä, jotka on "pakkosyötetty", hyväksyy asian ja jatkaa samalla linjalla. Jotkut toiset tuntevat taas olonsa ahdistuneeksi ja pyrkivät ottamaan oman elämänsa haltuunsa eivätkä alistu uskonveljien ja -sisarten päätöksiin ja kontrolliin.
Surkuhupaisa esimerkki lestadiolaisilla on tv:n katselun kielto. Siinä ei voi olla kyse muusta kuin kontrollista. Antennin puuttuminen katolta on helppo tapa kontrolloda tottelevaisuutta. Liike ei suhtaudu yhtä jyrkästi internettiin, vaikka se on tv:tä sisällöillisesti paljon vaarallisempi. Tv-ohjelmiakin voi siis katsella netistä. Samanlainen kummallisuus on suhde alkholiin ja tupakkaan. Terveydelle vaarallisempi tupakka on sallittua, mutta alkoholi ei.
Siinähän ne olivat selkeät tosiasiat lueteltuina. Harvemminpa uskovaiset ryhmästä riippumatta näitä kommentoivat. Sen ymmärtää.
"Saarnamiesten totuus on kuitenkin aina vain heidän omansa. "
Olet aivan oikeassa ja tämä koskee kaikkia uskonlahkoja.
Vl-ihmisillä on hämärtynyt uskon ja uskonnon ero. Lahkon johtajilla on taito ohjata rivijäseniään haluamaansa suuntaan ja paketoida käskyt ja säännöt uskon kääreeseen.
En ollenkaan ihmettele sitä, että tyttöjen koulutusta ei pidetä vl-lahkon sisällä tärkeänä. Kuten on nähty, kouluttautuminen on johtanut ihmisen omaan ajattelemiseen ja asioiden tutkimiseen ja analysointiin. Opiskelleet naiset ovat nostaneet arkoja asioita esille ja he eivät ole taipuneet vl-esivallan alle.
Ne ihmiset, jotka ovat kasvaneet vl-kulttuurin sisällä, ovat vl-ihmisiä vaikka he lähtisivätkin lahkosta pois.
Olet aivan oikeassa siinä, että on paljon helpompi jättää asiat niinkuin ne ovat. Totella niitä käskyjä ja sääntöjä, mitkä on ylemmältä taholta annettu. Ajatteleminen ja analysointi on vaikeaa. Yhteisön ulkopuolelle joutuminen on vaikea paikka ja vaatii paljon joukosta vapaaehtoisesti lähtijältä. Puhumattakaan niistä onnettomista, jotka hoitokokousinkvisitio pakotti eroamaan yhteisöstä. Varsinkin, kun osa hoidetuista ei edes tajunnut, mistä oli kysymys.
Maailmallisuutta lahko ei voi mitenkään estää, se tulee muodossa tai toisessa. Pieniin ulkoisiin yksityiskohtiin puuttuminen ei auta yhtään. En muutenkaan ymmärrä sitä, miksi on ulkonäkösääntöjä. Jokainen lahkolainen tietää toisensa, ei siinä tarvitse ulkoista olemusta katsoa, ajatusmaailmahan se ratkaisee, mihin joukkoon kuulut, ei pukeutuminen ja muu ulkonäkö. Ulkonäköön kohdistuvat säännöt on tarkoitettu ulkomaailmalle. Aivan niinkuin erilaisissa jengeissäkin on puku ym. koodeja, jotka määrittelevät mihin joukkoon kuulut. Jumalahan ei ole määritellyt asuja ja koristuksia.
Lähimmäisen rakkaus puuttuu. Rakastetaan jos rakastetaan samaan lahkoon kuuluvia. Mielellään ei auteta muita, maallisia ihmisiä.
Hoitaako esim. vl-hoitaja aborttipotilaita? Kirjoittaako vl-lääkäri ehkäisypilleri reseptejä? Entä hoitavatko alkkispotilaita?
Wariska, mielestäni kirjoitat useimmiten asiaa, mutta tuossa olet väärässä. Tytöt kyllä kouluttautuvat, mutta työssäoloaika on lyhyt, raskauksista johtuen.
Kaikki äärijärjestöt ovat sairaita. SRK-laisuus kuuluu äärikristittyihin järjestöihin ja sen kyllä huomaa toinen toistaan sairaammista uutisista... Olis sitten kysymys politiikasta tai uskonnosta, ääripäät edustavat pahuutta.
Minua hämmästyttää aina se, että edes tämän tyyppisiin ketjuihin uskovaiset itse eivät lähde kommentoimaan. Toki se kivuliasta voisi olla, mutta ei elämä aina helppoa olekaan.
Ihmiset tekevät suuria ratkaisuja uskon vuoksi - ainakin lestadiolaisuuden kaltaisissa ryhmittymissä. Jotakin kertoo sekin, että asioiden taustoista ei kuitenkaan olla valmiita avoimesti käymään läpi dialogia. Myös jyrkän linjan edustajien näkemyksiä odottaisi edes joskus. Mutta ei.
Eivät nämä asiat toki uusia ole. Jos itse olisi siinä tilanteessa, että vaikkapa perhekokooni puututtaisiin ulkopuolelta, vaatisin pomminvarmoja perusteluita. Ilmeisesti kaikki eivät niin tee.
Ehkä täällä loppujen lopuksi on vähän lestadiolaisia.
Sen kyllä ymmärrän, miksi muita uskonnollisia ryhmiä edustavat kirjoittajat ovat hiljaa. He eivät ole todellisuudessa lestadiolaisia leppoisampia. Kyse on vain painotuseroista.
Vanhoillislestadiolaisuus on uskonnollis-poliittinen äärijärjestö, joka ohjaa yhteisönsä jäseniä sekä poliittisesti että hengellisesti. Tätä ei haluta myöntää julkisesti vaikka jokainen asiaa tuntevat tiedämme.
Tämänkaltaiselle keskustelulle on ominaista epäily, arviointi ja kritiikki. Uskovaiselle nämä ovat vaikeita asioita, sillä uskohan perustuu enemmän jonkinlaiseen uskon varmuuteen ja ehdottomuuteen, missä ei ole sijaa epäilylle. Korkeintaan opillisista yksityiskohdista voidaan vääntää kättä. Valittavana on kaksi tietä: alistaa itsensä epäilylle tai esittää uskontopohjaisia vasta-argumentteja. Esim. Jehovan todistajat ovat käännytystyössään oppineet tällaisen vasta-argumentoinnin, mutta lestadiolaiset eivät, koska he ovat vetäneet tiukemmin rajan meihin ja muihin, mikä johtaa keskustelukulttuurissa jonkinlaiseen uusavuttomuuteen. Lestadiolaisuus on hierarkinen systeemi, missä keskusteluvalta on annettu pois, liikkeen johto- ja saarnamiehille.
Uskon, että uskonnolliset ryhmät ovat kyllä valmiita keskustelemaan puhtaasti opillisista kysymyksistä kuten vaikkapa luomisen suhteesta evoluutioon, mutta tapakulttuurisista eroista puhuminen on jo vaikeampaa, koska niille ei helposti löydy raamatullista perustaa. Esim. sille miksi tv:n katsominen ei ole sallittua tai toivottavaa, tuskin löytyy kestävää uskonnollista perustetta. Joskus näkee asiaa perusteltavan niin, että silloin jää vähemmän aikaa uskonnollisille asioille. Tämä on toki totta, mutta silloin kaikki asiat pitäisi karsia loogisesti pois elämästä, jotta jäisi aikaa uskonnon harjoittamiselle. Luostarilaitos on kaiketi päässyt lähimmäs tällaista ideaalia.
Se miksi asioita ei haluta pohtia julkisesti, vaikka niiden vaikutukset omaan elämään ovat mullistavia, lienee kovasti ihmisen psyykkeeseen rakennettua. Siinä joutuu painimaan syyllisyydentunnon kanssa, kun tietää, että lähipiiri ja uskon yhteisö voi suhtautua jyrkän kielteisesti tällaisiin pohdiskeluihin. Ihmisen on vaikea tunnustaa myös, että hän olikin väärässä tässä "vanhassa elämässään" ja aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä. Olemme paljossa tapojemme orjia riippumatta siitä, ovatko tavat uskonnollisyhteisöllisiä vai aivan joitain arkisia.
Epäilemättä totta kaikki, mitä kirjoitat.
Jotenkin sitä kuitenkin vain odottaisi joskus sellaistakin keskustelua, jossa joku uskovainen ihminen avoimesti kävisi läpi näitä asioita ja ehkä jopa myöntäisi monien asioiden tulkinnanvaraisuuden. Taitaa jäädä toiveeksi.