Itkevä lapsenlapsi omaan kotiin?

Yleensä lapsella on ihan hyvä kotonaan - hän voi vaan olla siinä iässä, että haluaa näyttää omaa tahtoaan, jatkaa oloaan mummolassa ja varmaan mummi vähän lelliikin.

Minunkin vanhin lapsenlapseni oli vähän samanlainen - hän halusi aina tulla mummolaan kylään. Noo-o, hoidanhan minä häntä usein, mutta nyt hän jo ymmärtää, että mummolaan tullaan kylään ja pääsee vaikka yökylään, mutta koti on koti, joka on hänelle rakas paikka ja siellä ovat äiti ja isä.

Voithan sinä tavata useammin tätä lapsenlastasi, jos hän noin sinua kaipailee. Mene kylään välillä heillekin ja huomioi lapsenlastasi hänen kotonaan . Joskus vanhemmat ei arkihuoliensa takia huomaa antaa kylliksi huomiota lapsilleen.

Vanhemmathan ne kasvattajia ovat - toivottavasti sinunkin lapsenlapsellasi on
kotonaan viihtyisää ja vanhemmat ottavat lapsensa huomioon huolimatta kotihuolistaan ja työttömyydestään.

Nuo raha-asiat työttämällä ovat aika raastavia varsinkin, jos työttömyys jatkuu.
Ja lapsen äiti menee koulutukseen, eihän siinäkään tule kuin jokin päiväraha tietääkseni. Toivottavasti vanhemmat saavat työtä ja raha-asiansa kuntoon ja perhe voi hyvin.

Ainakin me mummot ja papat voimme auttaa nuoria perheitä silloin tällöin lastenlastemme hoidossa - se on sitä rakkautta sukupolvien välillä.

Niin luulisin, että lapsella kotona hyvin?Mutta tuntuu että nämä vanhemmat viettävät nykyään aikaansa enemmän netissä jossain pelissä, kuin normaalissa perhe-elämässä?(En tiedä varmaksi)....Tuntuu, että lapsi on hiljaisempi meille tullessaan ja sitten parin päivän päästä on taas "oma itsensä".Voiko pieni lapsi masentua?Hän on niin totinen välillä, eikä häneen saa mitään kontaktia?.....

Tottakait raha-asiat huolestuttavat niin heitä kuin osaltaan minuakin.Olen itse jäämässä pitkän työrupeaman takia työttömäksi (työpaikka laitetaan kiinni).Joten, sen auttamisen kanssa on sitten vähän niin ja näin tulevaisuudessa.

Moni lapsi ei haluaisi mitään muutosta mihinkään. Moni äiti kertoo samaa sydäntä raastavaa tunnetta, kun jättää pienensä päivähoitajan käsiin ja joutuu lähtemään työmaalleen.
Kuitenkin voi olla, että äidin kadottua itku loppuu ja päivä alkaa päivähoitajan tahdissa.
Sinullakin voi olla juuri sellainen lapsukainen, joka ei malttaisi luopua sinusta tällä hetkellä, mutta lopettaa kuitenkin kulman takana itkunsa ja unohtaa ikävänsä.

Ehkä voisit etukäteen puhua kotiin lähtemisestä. Sanoa, että pannaan lelut nyt pois, kun sinä lähdet kotiin. Lelut odottavat täällä laatikossa seuraavaa kertaa. Panette pois peitteet ja muut yöpymistarvikkeet, koska äiti kohta tulee hakemaan. Innostu ajatuksesta, että lapsi pääsee taas omaan kotiin. Ja toisella kertaa sitten tulee mummulaan taas.
Eihän siitä tarvitse kaiken aikaa puhua, mutta lapsen on hyvä tietää, että kotiin lähtö on edessä. Mutta seuraava kerta taas on olemassa.

Lapsi harvemmin kärsii vanhempien työttömyydestä tai pienistä tuloista, koska hänelle ei raha ja tulotaso merkitse mitään. Se pitäisi tietenkin vanhempienkin muistaa. Lapsi ei laske rahassa onnellisuutensa määrää.
Siksi työttömän ja vaikeuksiensa kanssa tuskailevan aikuisen on hyvä olla lapsen kanssa, koska lapsi ei arvostele, ei anna ohjeita, tyytyy siihen mitä on ja saa. Lapsi on uskollinen ja rakastaa läheisiään vilpittömästi.
Kunpa aikuiset muistaisivat sen aina.

Aloittajan ehkä olisi syytä antaa apuaan ihan vain läsnäolollaan. Jos ulkomaalaissyntyinen äiti tuntee olonsa yksinäiseksi tai turvattomaksi, voit ehkä olla avuksi vain olemalla läsnä. Aina ei tarvitse olla ojentmassa rahaa.

Ei lapsi todellakaan kärsi rahattomuudesta ja kaikki hänellä on ok.Tiedän sen, mutten voi ymmärtää tämän pienen itkua siitä, kun joutuu kotiin lähtemään.
Olen apuani, myös aikaani tarjonnut miniälleni.Tietysti kieli on hieman esteenä vaikka jonkinverran englantia puhunkin...Hänellä ei vain "ole aikaa"?kuulemma, joten en ole tuppautunut heidän perheensä rutiineihin.
Sensijaan olen kuvitellut auttavani heitä siten, että saavat omaa aikaa myös parisuhteelleen pienen lapsen hoidosta.

Mene ja tiedä, mikä parasta olisi?

Tahtooko mummu nyt tehdä itsestään vähän turahankin tärkeää..? Kuulostat hieman sellaiselta tapaukselta :) Ihmetyttä myös mainina äidin ulkomaalaisuudesta heti kättelyssä..

Itkeväthän lapset muuallakin, kun kiva juttu loppuu heidän mielestään liian aikaisin.
Leikkipuistoissa, uimarannoilla ym. Sitä kestää hetken ja sitten on kaikki ok. Jos itkuun kiinnittää liikaa huomiota, niin siitä tulee jokakertainen ohjelmanumero, kun tenava saa sillä ylimääräistä huomiota ja kenties pikku palkinnonkin; karkkia tai muuta herkkua, ettei olisi paha mieli...

Ei lasta lyödä, sen voin sanoa,mutta ehkä aikaa on hänelle vähemmän kuin tieitokonepelille?
En todellakaan tee itsestäni turhan tärkeää, sillä kaikki lapsenlapseni ovat minulle todella tärkeitä.Vain tämän yhden lapsenlapsen kanssa olen murheissani.

Olen itse kasvanut sellaisessa lapsuuteni perheessä jossa lapsetkaan eivät olleet ihmisiä.Heidän tarpeillaan ei ollut mitään merkitystä.Siksi koen tämän yhden lapsenlapseni käytöksessä samaa?, kuin itse aikoinaan...

Minäkin olin 2,5 vuotiaana lähtenyt omin päin 1km:n päähän naapuriin, kun siellä pidettiin sylissä.Kotona ei pidetty.

Kiitos "Kohtalotoveri".Näinhän se on......
Hellyyttä ja huomiota pieni ihminen ei voi koskaan saada liikaa!Tottakait lasta komentaa tarvii, ettei tee ns."tollontöitä", mutta siinäkin voi saada positiivisella suostuttelulla enemmän aikaan kuin huutamalla ja pakottamalla?Olen sen aikoinaan itse huomannut omien lasteni kanssa ja nyt tämän yhden pienen kanssa.

joskus näkee kun äiti mollaa pientä lasta, eräskin näytti käsimerkillä alle 5v tytölle, et tyttö on pipi päästä, kerta kaikkiaan oli törkeen näköstä käytöstä, ja pikkutyttö katso hämmentyneenä äitiinsä..