Mietin, mistä 52 vuotias,eronnut, 70-luvulla nuoruutensa elänyt nainen voisi löytää itselleen hyvän kumppanin, loppuelämäksi. Kroppa on kuosissa, mielenkiintona taiteet, kulttuuri, matkailu ja rokki. Turha on laittaa treffi-ilmoitusta koska vastaukset ovat nuorilta seksikokemuksia kaipaavilta miehiltä. Oman ikäiset miehet hakevat nuorempia naisia eikä yhteydenottoihin vastata. Surullista, että läheisyydestä, seksistä ja yhdessä kokemisesta nauttivana en löydä keinoa kohdata kaltaistani miestä. Yksinäinen en ole, on lapsia, lapsenlapsia, myös ystäviä. Miten koette yksin olemisen, ilman sitä rakasta kumppania. Ahdistaako vanheneminen?
Viis2 ja yksin, ei yksinäinen
59Susa
14256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hah, ei sitä uusavuttomuutta ole näköjään pelkästään nuorissa :DD
Riitti kun kerroin erostani parturille ja kukkakauppiaalle, he ovat pitäneet huolen siitä että sana on levinnyt ja juttukavereita riittänyt ruuhkaksi asti :DDD
juu ,vanheneminen ahdistaa. juuri kun luunlin löytäneeni toverin vaikkapa
rollaattori-ikään asti.......hän lähti minä jäin-
Tässä on sinkku-mies vm-53, joka on kiinnostunut samoista asioista. Kysyntä ja tarjonta eivät vain kohtaa.
Aina silloin tällöin iskee paniikki. Yleensä siinä vaiheessa kun katselen itseäni peilistä ja huomaan pyllyni muodot pikkuhiljaa katoavan. Mä en saa IKINÄ kohta enää miestä kiinni!!
Sitten istahdan sängynreunalle ja vedän happea. Mietin että mitä mä sellaisella tekisin? Riitelisin? Ajattelen miten paljon vaikeampaa elämä voisi olla jonkun kanssa. Yksin ei ainakaan ole yllätysmomentteja tai muitakaan monttuja. Se on tasaista tallaamista, ja on täysin itsestään kiinni onko onnellinen vai ei. Ei kenenkään muun hanskassa.
Nautin yksinolosta. Tai en mä vielä ehkä yksin ole, kun kaksi ipanaa pyörii jaloissa. Silti, jossain vaiheessa nautin jopa sen verran, että päätin etten suhteeseen enää hyppää. Sellainen vapaidenviikonloppujenkalsarisanteri, se olis ollut nastaa. Arvaa vaan kui kävi. Kun sellainen Santeri ilmaantui, olisin yhtäkkiä halunnut koko paketin. Kaikki tai ei mitään. Näin se naisen mieli muuttuu kuin napista painamalla. Naps vaan, ja ämmä on itekin äimän käkenä.
Joten tiedän mä mistä puhut. Nyt on Santeri hävinnyt ja joudun hakemaan uudelleen sen vanhan yksineläjäminän. Kyllä se tästä vielä löytyy. On niin paljon mistä voi nauttia elämässä. Hiljaisuudesta, omasta laatuajasta, musiikista, puutarhasta, elukoista ja lapsista. Tietokoneesta kun flunssa iskee :)
Erosin vuosia sitten. Olin muutaman vuoden yksikseni, kunnes aloin etsiä naista treffipalstoilta. Ei tullut mitään. Vastauksia kyllä tuli, mutta vaatimustaso oli sitä luokkaa, ettei kukaan täysjärkinen voinut ottaa niitä tosissaan. Milloin olin sentin liian lyhyt, tai sentin liian pitkä. Sama kilojen kanssa. Hiusten väri oli väärä ja jopa nimi ei miellyttänyt !! Tapaamisiin tuli jokunen piiahattara vihreässä tuulipuvussa, keltaisessa pipossa, punainen kassi kädessä. Ei voi olla totta, ajattelin. Sitten löytyi lupaava tapaus, mutta tutustuminen osoitti, että nainen eli täysin lapsenlapsilleen. Omaa elämää ei ollut lainkaan. Se loppui sitten siihen. Oma lukunsa olivat vastaajat, jotka vaativat luksuselämää. Mikä tässä mättää ? Onko terve suhteellisuudentaju tyystin kadonnut ?
Kyllä kyse on siitä ettemme ole enää ns. pariutumisiässä. Nyt tosiaan eletään elämää lasten ja lastenlasten kautta, ei siinä ehdi kummempia suhteita muodostella. Varsinkin kun ne seksihommatkin on semmosta suttaamista kaikenlaisten pillereiden ja liukuvoiteiden kanssa. Parempi pysyä yksin. Ja jos ei ihan yksin pysty olemaan niin hankkii sitten vaikka koiran tai kissan jota voi rapsutella.
Enkä minäkään etsinyt mitään seksiseuraa, vaan kaveria arjen pikku juttuihin, mutta sekin oli liikaa. Nyt olen jatkanut yksinoloa. Ei tarvitse kuunnella, kuinka hankala tyyppi exä oli !
Tänään oivalsin, että olen elänyt yksin jo 12 vuotta. Väliin tosiaan mahtuu muutama lyhyt seurustelu. Nyt on siinä mielessä hankala tilanne, että on tullut ilmi, että miehistä tulee ärtyisiä ukkoja vanhetessaan, en sellaistakaan halua.
Näin silmissäni kuvan, että meitä on 100 000 naista ilman miestä ja yksi kiva mies, apuaaaa!
Onneksi tulen toimeen itseni kanssa, muuten hyppäisin stadionin tornista.
Sellaistahan se, elämä :)
Minä näin jokunen vuosi sitten unta, jossa olin joutunut keskelle suoraa TV-lähetystä "unelmien poikamieskilpailun" loppujaksoon eikä minua kukaan ollut kutsunut paikalle. Kaikki tuijottivat minua vain närkästyneinä, koska voittaja oli jo valittu. Minulta kysyttiin, että mitä vielä tein siellä. Minua nolotti. Onneksi se oli vain unta.
miesten on markkinat, kun naisia on paljon yksin yli viiskymppisissä ja todellakin, vaikka olis varattu, kyllä sinkku naiset kiinnostaa, olen kuullut jo kahdenkin jopa leuhkivan kun on naisia tarjolla, et ihan tyrkyttävät itseään, mainostaen hyvää koulutusta ym.
Ihan oikeasti. Tyrkkyjä oli naisissa nuorenakin, miksei sitten vanhana, mutta on niitä miehissäkin. Ihan olen omakohtaisesti sellaisiin törmännyt ja sellainen maku jäänyt, että kotona yksin on oikeastaan aika kiva olla enkä ole pyrkinyt ahdisteltavaksi. Hyvä kun muistutit, meinasin jo ihan murheeseen vaipua, kun yritin nähdä mahdollisuudet uhkakuvien sijaan ja sekin oli väärin. Ainoa oikea ajatus näköjään on että me upeat 50 naiset olemme hylkykamaa. Jos olen eri mieltä, ilkeilen.
kyllähän vasta eronneita joilla on alkoholiongelma, väkivaltaongelma esm, saa kuin luikuhihnalta, mutta kerran sen kokeneena, en tarvitse kenenkään sääliä, että elän yksin..
Erottua etsin minäkin kumppania kovasti. Ulkonäköä ja seksihaluja oli, mutta ei henkistä tasapainoa suhteen luomiseen. Nyt 20 kg pyöreämpänä ja rauhoittuneempana olen sittenkin tyytyväinen ettei suhdetta enää tullut. Työ vie energiaa ja sen jälkeen kiva vaan rentotutua itsekseen ja ystävien kanssa. Eivätkä miehet ole edes enää kiinnostuneet. Lavatansseissa pari kertaa kesässä istun kuuntelemassa artistia kun ei huvita seisoa haettavana turhan panttina. Sekin jo hymyilyttää itseä:)
Kohtasin treffipalstalla ihan kivan miehenkin hiljattain, mutta en enää osannut alkaa tutustumaan. Aika on mennyt asian ohi. Otin profiilin pois. Näin on hyvä vaikka sielunkumppani vierellä toki olisikin unelma - mutta toteutumaton.
aika useinkin näen kun vanhempana toinen puoliso hoitaa toista, kun ikääntymisen tuovat vaivat ei kulje aina yhdessä ja olenkin miettinyt, ehkäpä näin onkin nyt parasta, elää yksi ja onhan elämässä muutakin kuin parisuhde..