Lapsi lyö

Onko tämä tyttö tosiaan 7 vuotias? Aikamoinen homma. Huutaminen kurkkusuorana ei siis auta? Eikä rangaistukset? Jos häneltä otetaan se mistä hän tykkää eniten ja sitä ei anneta enenkuin hän lupaa olla kiltisti. Ja jos isä on lellinyt tyttöä liikaa niin kannattaisiko puhua tämän isän kanssa.

Joo,tais siis loppu vuodesta täyttä 7, et vielä on 6. Tietokone, kännykkä ja karkkipäivä on poltettu pois monet kerrat, eikä mikään tunnu auttavan. Kyllähän se tossa lupas olla lyömättä äitiä enää, siivos jopa huoneensa, mut vaan siks et sais tietokoneen takas ja jäätelöä. Ei menny ku päivä-pari, niin lyöminen oli toistunu. Tytön isä on ymmärtääkseni sen tyylinen mies,et on ostanu tytölle aivan kaiken, ja luultavasti sen takia on välytytty raivareilta...nyt ku äidin luona onki tietyt säännöt joiden mukaan arkea eletään, se tuntuu olevan tytölle liikaa. tarkoitan tuolla sitä,että jopa omien lelujen ja sotkujen siivous ei tahdo onnistua sitte millään..

Varsinkin jos tyttö on asunut isänsä kanssa pidemmän aikaa, niin ihan varmasti ensimmäiset kuukaudet on juuri tuota. Tuossa iässä on myös eräänlainen minimurrosikä, ja tunteet kuohuu helposti ilman elämänmuutoksiakaan. Sääntöjen muuttumista (tai pikemminkin niiden saamista) huomioimattakin tuo tilanne on itsessään jo lapselle sellainen mihin reagoi vahvasti. Eli riittävää läsnäoloa ja rakkautta ei pidä unohtaa, vaikka tilanne olisi kuinka vaikea. Sitä se lapsi eniten ehkä hakee.

Avainasemassa on saada tyttö ymmärtämään, miksi äidillä on sellaiset sännöt kuin on ja miksi hänen käytöksensä on väärin. Nimittäin ihan kirjoituksesi perusteella kuulostaa siltä, että tytön käytöstä ohjaa palkkiot ja rangaistukset jolloin hän toimii juuri niin, että oma huone siivotaan ja anteeksi pyydetään vain omien etuuksien takia. Aresteja ja takavarikkoja en lähtisi purkamaan kun ne on jo käytössä, mutta ottaisin rinnalle vielä ns. passiivisen ojentamisen: Kun tyttö on riehunut ja rauhoittunut, ei anteeksipyyntöä kannata vaatia vaan puhua lapselle niin, että hänelle tulee paha mieli tekosistaan. Silloin se anteeksipyyntö tulee aidosti. Sama juttu siivouksen kanssa: Kun ei lähde hyysäys-passaus-linjalle eikä väkisin ala tunkemaan oppia, niin ennen pitkää alkaa arvostaa siisteyttä ja puhtautta ihan oma-aloitteisesti. Ja se palkkio on todellakin vain lisä- eikä pääetu.

Kintaat käteen! Koska haluaa lyödä, täytyy nyt pitää kintaita. Ne ovat pehmeämmät.
Omaan huoneeseen miettimään, ja kun tulee pois huoneesta, on kintaitten oltava kädessä. Muuten takaisin.

Jos tyttö leikkii leluilla, niin lelut pois, huoneeseen jää vain sänky ja muut isommat kalusteet, kaikki lelut pois. KAIKKI LELUT POIS.

Toimi kun laitoin kaikki lelut lukkojen taakse kuusvuotiaalta. Jätin vain yhden nallen, jota ilman hän ei suostunut nukkumaan.

Meillä lapsi oppi todella nopeasti tosta lyömisestä pois, kun kannoin huoneeseen ovi kiinni. Jos riehu tai heitteli tavaroita, niin sitä mukaan tavarat lähti pois.
Huoneesta tullaan vasta kun lapsi ei kiukuttele ja käyttäytyy kunnolla! (ei riitä jos lapsi lakkaa huutamasta ja lyömästä)
meillä lapsi oli 27 tuntia huoneessa ensimmäsellä kerralla (syömään ja vessaan sai tulla)
Ja anteeksi on pyydettävä AINA! koskee myös vanhempia, jos ovat käyttäytyneet huonosti. Täytyy kuitenkin muistaa että aikuisen pitää näyttää esimerkki, että vaikka joskus tekeekin tyhmästi, osaa pyytää anteeksi!

Onko kukaan kysnyt, miltä lapsesta tuntui muuttaa isän luota pois? Millaiset välit heillä oli?
Kysyykö kukaan ikinä lapselta miltä mikin päätös hänestä tuntuu?

Voiko olla niin, että lapsi ajattelee, että kun on kyllin epämiellyttävä, raivopäinen ja paha suustaan, niin isä tulee hakemaan lapsen pois ja kaikki palaa ennalleen?

Olisi mielenkiintoista, kun joskus joku ajattelisi miltä lapsesta tuntuu olla heittopussina kahden aikuisen välissä.