järki tais voittaa silloin! Olin sulle sekä vihan että rakkauden kohde? En olisi koskaan laittanut sulle sitä ensimmäistäkään viestiä jos oisin tiennyt mihin kaikki lopulta meni. Tiedän etten enää koskaan voi katsoa sua silmiin häpäisin sekä itseni että sut ja vain sen takia koska olin pettynyt ja epätoivoinen. Kumpa olisimme pysyneet ystävä asteella ni ehkä oisimme vieläkin "normi" puheväleissä! En tiedä enää itsekään mitä haluan ajatukset vaan ailahtelee laidasta laitaan! Anteeksi että pilasin kaiken toivottavasti joku ees miinustaa tätä viestiä!
En koskaan saanut tietää oikeita tunteitasi...
yykaakoojanee4
4300
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
nooo nuorena ei vielä ymmärrä käytöksensä seurauksia ehkä olitte niin eri maailmoista, mut parempi ehkä näin kuitenkin; jos hän on sulle surua tuottanut.
Siinähän häpeät ja aiheesta varmaan. Ensimmäinen viesti kun menee pieleen, niin siinäpä sitä sitten. Ei sulla sitten ollut vaihtoehtoja koskaan, kun pitää häpeillen kulkea ja kartaa törmäämästä? Tai nyt?
Sanoisin, että vihantunteita nyt tulee ja menee, mutta rakkaus on monesti pysyvämpää laatua... Haluaisin omalta osaltani itsekin pyytää anteeksi erinäisiä asioita, koska ymmärrän, että en ole mikään täydellinen minäkään ollut. Mutta se on vaan tässä tilanteessa helpommin sanottu kuin tehty, kun tosiaan niitä puhevälejä ei enää meillä taida olla... Kummanko vika, varmaan molempien jossakin määrin. Enkä olisi pystynyt olemaan kanssasi pelkästään ystäväasteella, joten sitä on turha jossitella.
Minun rakkadestani ei ole kukaan muu mitään lausumaan eikä päättelemään, vääriin kohteisiin sitä onkin päätelty ja keskenään sovittu olevan olemassa aivan riittävästi. Mikä on itsessään häpeällistä, ihmisen sivuuttaminen vain hänen itsensä tietämissä asioissa (omat tunteet mukaan lukien se, ettei niitä jotakuta kohtaan ole).
Enpä tiedä tuosta toisen ihmisen häpäisemisestä kuitenkaan. Nolot jutut häpäisevät omissa silmissäni vain yhden.