Aikoinaan äidilläni oli rakas kirjeystävä. Uskon sisar. He pyysivät ja antoivat toisilleen synnit anteeksi. Nyttemmin olen lukenut viesteistä että näin ei saa syntejä anteeksi.
Miten tämä tilanne oikeasti on? Saako vai ei, kirjoitetun tekstin perusteella?
Miten tämä tilanne oikeasti on? Saako vai ei, kirjoitetun tekstin perusteella?
Vastaukset 40
Vanhimmat
Olen muutenkin aivan hukassa, koska niin monista asioista tuntuu mielipiteet muuttuneen.
Miten voi pieni ihminen uskoa enää mihinkään kun asiat jotka eilen oli totta, eivät tänään enää päde? :(
Juhani Raattamaa: Kirjeet ja kirjoitukset.
Sivu 494:
Sana tarkka siteeraus:
''On Suomessa ollut tinka sen päältä, vaikuttaako luettu sana, että ihminen voi sen kautta tulla elävään uskoon saatetuksi, ja siihen olemme vastanneet, että sekä luetun että saarnatun sanan kautta autuaaksi tullaan.''
----------------------------
Lisäksi yksi kohta Raamattua:
Joh. 20:31
Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden. [1. Joh. 5:13]
----------------------------
Uskotko ennen Olavin omia oppeja vai Raamattua
Olet viimeisellä tuomiolla hukassa jos et usko mitä Raamattu sanoo.
Unohda Olavin omat opit.
Kyllä se näin on! Ja kun saa voima uskoa tuon kirjoitetun Sanan, niin se johtaa hakemaan seurkunnan jossa saa uskossa kasvaa ja vahvistua! Toivottavasti sellainen löytyy, jossa saa sitten kuulla vielä äänellisen saarnan aljetun uskon vahvistuksiksi. Ei sen tarvi välttämättä olla SRK:n piiri, mikäl paikkakunnalla sellaista ei ole. eikä sen seurakunnan tarvi suuri olla; siellä missä kaksi tai kolme kokoontuu, siellä J on keskellä!
Äiti kävi myöskin terveenä ollessaan seuroissa, mutta aina kyseli anteeksi antoa muutenkin. Hän oli aika arka ihminen. Asiat vain jäivät vaivaamaan, ja siksi kyselin.
>Ei sen tarvi välttämättä olla SRK:n piiri, mikäl paikkakunnalla sellaista ei ole. eikä sen seurakunnan tarvi suuri olla; siellä missä kaksi tai kolme kokoontuu, siellä J on keskellä!
Vaikka paikkakunnalla olisikin SRK:n alamaisyhdistys, ei sitä tosiaankaan tarvita.
Tuon kahden tai kolmen selvän säännön SRK:n kätyrit sivuuttavat jatkuvasti. Esimerkiksi hiljan päättyneillä suviseuroilla oli SRK:n masinoimana enemmän väkeä. Toki lähinnä seurustelemassa keskenään Jeesusta kaipaamatta.
Kyllähän se niin on, että olavi voittonen kielsi,
syntejä ei anteeksi kirjeill.
SRK johtokunta kokouksellaan siunasi Olavin aloituksen.
Piste.
Aivan noin.
Onhan hullua edes väittää, että luettua Raamatun Sanaa ei saisi uskoa ?
Sellainen Olavin oppi on suurta eksytystä.
Suuresti ihmetyttää, että vl-västärkkipapit, jotka ennen aina julistivat kirjoitetuissa hartauskirjoituksissa syntejä anteeksi, Olavin käskyn jälkeen samassa sen lopettivat.
Kumartavat Ollia ja pyllistävät Raamatulle. Siitä ei hyvä seuraa...
Ok. Elikkä jos ymmärsin oikein, niin kirjeessä saarnattu anteeksi antamus pätee myöskin?
Anteeksi, mutta en kanna itsestäni huolta vaan äitini kohtalo minua enemmänkin kiinnostaa. Hän oli minulle hyvin rakas!
Oletko huolissasi ollenkaan oman sielusi autuaaksi tulemisesta ?
en pätkääkään. Kun ei tee syntiä on helppo olla. En raiskaa en huijaa en panettele ihmisiä enkä toivota ketään kiirastuleen VL porukkaakaan. Riittä kun pyritte samaan kuin kunnon uskovaiset ja ihmiset.
Ken itsensä ylentää se alentaa. Jumalan edessä ei tarvitse alentua on jo alamainen muutenkin Jumalan silmissä.
kaikenkaikkiaan olen ihan hyvä ihminen. Utelias ehkä mutta kutensanoin yritän olla ihminen ihmisella. En juokse tuvasta tupaan juoruamassa enkä riekkumassakaan. Entäs sinä?
Itse Olavi Voittonen on kieltänyt kirjoitetusta tekstistä syntien anteeksi saamisen. Se on siis laki.
Voittonenko teillä määrää mitä saa tehdä ja mitä ei?
Tuota minä ihmettelin, mutta siksi juuri kyselin.
Mielestäni Jumalan rakkautta ei voi ihminen rajoittaa.
Milloin tämä muutos on tapahtunut? Siis suurinpiirtein minä vuonna on päätetty, että kirjoittamalla syntejä ei saa anteeksi?
Asiaa käsiteltiin SRK:n julkaisujen toimitusneuvostossa 90-luvun puolella. Jo silloin siivotitin pois synninpäästön sanoja kirjoituksista. Virallisesti SRK:n johtokunta lienee päättänyt kiellosta vuonna 2008 jolloin asia vietiin puhujienkokoukseen.
http://freepathways.wordpress.com/2009/04/13/srk-kieltanyt-synninpaaston-julistamisen-tekstissa/
"Sievin suviseurojen yhteydessä 2008 pidetyssä puhujainkokouksessa ratkaisu siunattiin virallisesti. "
Kiitos tiedosta! Vapauttavaa, että tämä muutos on tullut silloin, kun äitini ei varmasti enää ollut mieleltään tässä ajassa ja paikassa.
Joku kysyi omasta tilastani. Ajattelen järjellä asioita, joten vaikea on uskoa kuten te uskotte. En koe sielunhätää. Ainakaan nyt.
Minulle Jumala on lempeä, ei tuomitseva. Tällä tarkoitan sitä, että jos pyrin elämään niin etten vahingoita toisia, saan ehkä rauhan myöskin kuoleman jälkeen.
Kunpa minutkin olisi kotona kasvatettu uskomaan tuollaiseen lempeään ja rakstavaan jumalaan. Olisin ehkä saanut enemmän turvaa ja vähemmän tuskaa.
Miksi kyseenalaistat otsikkosi?
Ei pidä uskoa sitä soopaa, mitä SRK:n johtoporras kulloinkin synneistä ja niiden anteeksisaamisesta kulloinkin tölväisee. Rintamalla kuoli monta vl:ää, joille kotiväki oli julistanut kirjeissä synnit anteeksi. Kornia, että SRK:n herrat peruuttivat nämä anteeksiannot ja passittivat sankarivainajat hel.vettiin.
Hyvä pointti! Myös Amerikan ja Suomen lestadiolaisten välillä on kirjeitse kulkenut evankeliumin sanoma ja syntien anteeksi saarnaaminen kirjeitse.
Anteeksi vain, loukkasinko sinua? Tarkoitus ei ainakaan ollut!
Kyselen, koska en ole ollut varma. Halu on kuitenkin tietää!
Ajatellaanpa asiaa hetki ihan rationaalisesti.
Ihminen pyytää toiselta KIRJEESSÄ anteeksi omia "syntejään"? Ja toinen antaa ne anteeksi?
Koko käsite "synti" on surullinen. Käytännössä mikä vain voidaan synniksi määritellä ja ainakin lestadilaisuudessa niitä syntejä riittää!
MUTTA.
Ajatus siitä, että toinen antaa tuosta noin toisen tekemät "syntiset" jutut anteeksi, on outo.
Jos ihminen ei tee pahaa, hänen ei tarvitse tuntea syyllisyyttä. Jos tekee pahoja asioita, ne on hyvitetttävä muuten eikä sillä, että toinen uskova tyhjiä lupailee.
Synnintunto itsessään on oikeastaan sairaalloista. On järkyttävää, mihin ihmiset vielä nykyisinkin uskovat.
Ole vapaa, "läheltä nähnyt"! Äitisi varmasti uskoi syntinsä anteeksi ja sai ne anteeksi. Jos hänellä oli halu sanankuuloon, mutta ei usein mahdollisuutta, on hyvä että hän sai lohdutusta kirjeiden kautta.
Eikös se ole niin, että uskovainen uskoo koko ajan kaikki synnit anteeksi, mutta uskonsa vahvistukseksi haluaa kuulla puhuttua evankelliumia. Nykyaikana meillä on puhelimet sun muut, joiden avulla saamme yhteyden sisariin ja veljiin, mutta aina ei ole ollut niin.
Heräsi miete, oletko itse saanut uskoa evankeliumia omalle kohdallesi. Toivottavasti olet. Mutta jos et, niin rohkaistupa uskomaan ja kiiruhda äitisi jalanjäljille :)
Joihinkin täällä olleisiin kommentteihin liittyen vielä: SRK on ajallinen järjestö. Yksittäinen ihminen saa saarnata synnit anteeksi. Tästä tosin lukematon joukko ihmisiä on ihmeissään, mutta se on täysin Raamatun mukaista.
Mitä sanot tuosta Olavi Voittosen kielleosta ettei syntien anteeksiantamusta saa kirjoittaa esim. Päivämiehen kirjoituksien loppuun?
Voittosen puheet ovat ylpeydestä pasuneen omavanhurskaan ihmisen sepittämää hölynpölyä, joka ei miltään osin perustu Jumalan sanaan.
Synnit saa natteeksi juuri sillä hetkellä kun ne USKOO anteeksi. Millä tavalla syntien anteeksiantamisen sana ihmisen sydämeen tuli, sillä ei ole mitään merkitystä.
varmaankaan Voittonen ei ole tarkoittanut sitä, mitä sinä luulet.
En oo ikinä miestä nähnyt, enkä tunne häntä. Enkä ole koskaan vanhoillisten seuroissa ollut enkä tule olemaan.
Mutta vanhurskaus perustuu Kristus uskoon ja syntien sovitus Kristuksen tekoon, joka YKSIN USKOLLA omistetaan.
Kaikki tästä poikkeava opetus on omanvanhurskauden perkeleen petosta.
Voittonen on ihminen ihmisten joukossa. Jumalan valtakunnan totuudet eivät tule yhdestä suusta, vaan seurakunnasta/siionista.
Luulen ymmärtäväni Voittosen pointin. Hän ajanee takaa sitä, kuinka tärkeää on olla sanan kuulossa. "Usko tulee kuulosta." Mutta kyllähän Päivämies, samoin kuin muutkin siionin lehdet, sisältävät paljon kirjoituksia siitä, kuinka saamme tänäkin päivänä uskoa kaikki syntimme anteeksi, koska Jeesus on ne sovittanut. Luettu evankeliumi saa meidät parhaimmillaan kiiruhtamaan kuullu evankeliumin äärelle - seuroihin ja uskovaisten kokoontumisiin.
Tätä minäkin ajoin takaa.
JUmalan valtakunnan totuudet tulevat vain yhdestä suusta. Jeesuksen suusta. Vanhoillislestadiolaisuudella ei ole mitään tekemistä jumalan valtakunnan kanssa.
Jos on ampunut hirven salaa,ja sitten seuroissa nostaa kättään ja kysyy, saanko minäkin anteeksi syntini niin onko asia sillä hyvä ?
ei varmasti ole.
Jumala antaa anteeksi syntejä ku niitä tosimielellä pyydetään, ja välimies on Jeesus Kristus ollut aina ja on aina, siihen väliin ei enää mahdu muita. ei edes lestadiuksia.
se, että toinen ihminen julistaa synninpäästön, on useinkin tarpeen heikon ihmisen takia, mutta Jumala on se joka synnit pesee pois, siihen ei ihmisellä ole valtaa noin vain.
salakaato on rikos maan lakeja vastaan, ja se on kkonaan oma asiansa, ja jollet sitätunnusta virkavallalle, siitä jää ikuinen syyllisyys ja epävarmuus miten mun käy sitten Jumalan edessä.
mutta kun tunnustat, sielunvihollisella ei ole enää mistä syyttää oikeutetusti, ja saat rauhan ja levon sisuksiisi.
että nämä voikin olla yksinkertaisia ja selviä asioita.
Nimim. perämelan kanssa olen samoilla linjoilla. Ei rikoksia jne..
Siksi kai en tunne mitään hätää. Toisaalta tiedän ihmisiä, jotka ovat esim. käyneet lähellä kuolemaa. Kertovat että olisi ollut halu jäädä siihen hyvään oloon, mutta "käskettiin" takaisin elämään maan päällä.
"Läheltä nähneelle" -nimimerkkinä kirjoitin edellä. Ja haluan vielä kirjoittaa sen, että perämela on siinä oikeassa, että salakaadot yms. rikkomukset on tietenkin myös korjattava lain edessä.
On se mahdollista koska kaikki perustuu USKOON ja oikea osoite (henkilö) on silloin tiedossa. Vielä kun vastaus annetaan kirjeessä takaisin asia on 100% vahvistettu.
Erilaista tilanteita:
1. Voin lähettää kirjeen uskon sisarelle / veljelle jossa julistan evankeliumia ja syynnin päästön sanat. - Vastaanottajalla on lupa uskoa omat syntinsä anteeksi ja välittää ilosanoma / vahvistus takaisin! - Tulee varmasti!
2. Pyydän kirjeessä sisarelta / veljeltä parannusta epäuskosta ja kaikista menneen elämän synneistä. - Vastaus sovitukseen pitää saada! Parannuksen tekoon ja anteeksiantamukseen liittyy armoneuvoja. - Ilo on yhteinen myös Taivaassa.
3. Pyydän kirjeessä sisarelta / veljeltä anteeksi aiheuttamaani pahennusta tai rikoksia. Vastaus sovitukseen pitää saada!
- Menee jo hiukan ohi itse asiasta mutta -
Sovinnon tekoon voi liittyä ihmisten välisiä rikkomuksia joita pitää mahdollisuuksien mukaan korjata/ sovittaa. Jollei niitä ihmisten välillä sovita, ei niitä Taivaallinen isäkään anna anteeksi. Joskus sopiminen voi olla kuluttavaa tai lähes mahdotonta, varsinkin jumalattoman tai katkeroituneen ihmisen kanssa. Aika voi olla hyvästä mutta omantunnon haavoja ei paranna kuin totinen anteeksiantamus.
Epäuskoinen voi katkeruuttaan pidättää anteksiannon, silloin voi olla hyvä "sovittaa monin verroin enemmän". Jos tämäkään ei auta, kannattaa kääntyä uskon veljien / sisarten puoleen ja arvioida tilannetta yhdessä.
Matt. 18
15 Mutta jos sinun veljes rikkoo sinua vstaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken yksinänsä. Jos hän sinua kuulee, niin sinä olet veljes voittanut.
16 Mutta jos ei hän sinua kuule, niin ota vielä yksi eli kaksi kanssas, että kaikki asia kahden eli kolmen todistajan suussa olis.
17 Mutta ellei hän niitä tahdo kuulla, niin sano seurakunnalle; ellei hän seurakuntaa tottele, niin pidä häntä pakanana ja Publikanina.
18 Totisesti sanon minä teille: kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaissa: ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa.
19 Taas sanon minä teille: missä ikänä asiassa kaksi teistä sopivat maan päällä; jota he rukoilevat, sen heidän pitää saaman minun Isältäni, joka on taivaissa.
20 Sillä kussa kaksi taikka kolme tulevat kokoon minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.
21 Silloin Pietari tuli hänen tykönsä, ja sanoi: Herra, kuinka usein minun pitää veljelleni, joka rikkoo minua vastaan, antaman anteeksi? onko seitsemässä kerrassa kyllä?
22 Sanoi Jesus hänelle: en minä sano sinulle ainoastaan seitsemän kertaa, mutta seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
23 Sentähden on taivaan valtakunta kuninkaaseen verrattu, joka tahtoi lukua laskea palveliainsa kanssa.
Voittanut veljesi rakkauden takaisin!!!
On lämmittävää lukea että joku niin lämpimästi rakastaa äitiään ja toivoo hänellä olleen hyvä ja turvallinen olo vanhana. Kiitos avaajalle.
Usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kuulemisen kautta ei siis lukemisen kautta!
Huonompi juttu, jo on kuuro.
Huonompi juttu, jos on kuuro.
Älä viitsi aikuinen mies tällä vuosisadalla:)