etsii sielunkumppaniaan, ja kohtaa hänet...se tunne on hämmentävä.Näet
hänessä itsesi peilikuvan...kaltaisesi, jos hän vielä on kaunis, soppa on
valmis.Ne kaikki tunteet, joita hän herättää, on niin ristiriitaisia ettei niitä
kykene järjellä käsittelemään...ei mitenkään, kuin ehkä jälkeenpäin.
Mulle nyt sattui kuvatunkaltainen kohtaaminen, ja mietinkin...jos ihastun ja
rakastun kaltaiseeni, olenko narsisti? ehkäpä sitten niin on.Vai johtuiko kaikki
vain omasta muuten kaaottisesta elämäntilanteesta? osaisinko kohdata hänet
hänet uusin silmin myöhemmin...ajatella pelkkänä ystävänä? luulen ja toivon,
että näin vielä joskus tapahtuis.
Luulen, tai oikeestaan tiedän että hän tuntee ja pähkäilee näitä samoja
asioita mielessään...meillä on samanlaisia ongelmia, samanlaisia arvoja...
samanlainen musiikkimaku, ja tehdään ihmissuhteissa samoja virheitä.
Jos joskus kohtaat sielunkumppanisi...ajattele hänet "henkisenä opettajana"
ja henkilönä jonka tarvitsit juuri sillä hetkellä, kun häntä kipeimmin kaipasit...
ja ole tyytyväinen siihen että olet saanut hänet kohdata, kaikki ei sitä
mahdollisuutta koskaan saa.
Kaikkea hyvää hänelle
hänessä itsesi peilikuvan...kaltaisesi, jos hän vielä on kaunis, soppa on
valmis.Ne kaikki tunteet, joita hän herättää, on niin ristiriitaisia ettei niitä
kykene järjellä käsittelemään...ei mitenkään, kuin ehkä jälkeenpäin.
Mulle nyt sattui kuvatunkaltainen kohtaaminen, ja mietinkin...jos ihastun ja
rakastun kaltaiseeni, olenko narsisti? ehkäpä sitten niin on.Vai johtuiko kaikki
vain omasta muuten kaaottisesta elämäntilanteesta? osaisinko kohdata hänet
hänet uusin silmin myöhemmin...ajatella pelkkänä ystävänä? luulen ja toivon,
että näin vielä joskus tapahtuis.
Luulen, tai oikeestaan tiedän että hän tuntee ja pähkäilee näitä samoja
asioita mielessään...meillä on samanlaisia ongelmia, samanlaisia arvoja...
samanlainen musiikkimaku, ja tehdään ihmissuhteissa samoja virheitä.
Jos joskus kohtaat sielunkumppanisi...ajattele hänet "henkisenä opettajana"
ja henkilönä jonka tarvitsit juuri sillä hetkellä, kun häntä kipeimmin kaipasit...
ja ole tyytyväinen siihen että olet saanut hänet kohdata, kaikki ei sitä
mahdollisuutta koskaan saa.
Kaikkea hyvää hänelle
Vastaukset 69
Vanhimmat
mulla ei ole mitään tunteita sinua kohtaan ja meillä ei ole mitään yhteistä, että se siitä. On vaan sattuma, että satuit kohtaamaan näin upean yksilön kuin minä. Haluaisit olla samanvertainen, mutta et koskaa yllä minun tasolleni, voit vain haaveilla minusta päiväunissasi.
Sitten kun kohtaat sielunkumppanin, niin sen jälkeen alat kirjoittamaan vähemmän ylimielisesti.
Sulle...höpönlöpönlöpö.sut pitäis sulkee syliin, silittää hellästi hiuksia ja lohduttaa...puhaltaa paha olo ja kaikki se tuska pois jota nyt tunnet, antaisit kaiken sen pahan tulla ulos sylissäni...ne tulis kyyneleiden valuessa poskillesi, kuivaisin kyyneleesi, olisit vielä hetken siinä aivan hiljaa...ilman sanaakaan, omana itsenäsi, paljaana, tyttönä mutta naisena.
ihan kaameelta tollanen silittely ja paijaaminen ja vielä paljaana. Hmm...tiedän mitä sä ajat takaa.
hyvä ihminen...kielikuva.
kielellä voi kauheeta!, mitä sä minusta luulet, en ole sellainen jos sä sitä luulet.
Kuvottavaa tyrkyttäytymistä sinultakin.
Sitten vielä puhut jeesuksena toisen "ymmärtämisestä", vaikka vastailet provolle. Vaikka taiskin olla itse kirjoittamasi provo taas.
tiesin kyllä että on provo, ja vastasin
samallamitalla takaisin...en koskaan vastaile itselleni, enkä tee provo
aloituksiakaan...joskus tulee vastailtua
huumorinkukka silmänurkassa, mutta ei
niistä kenenkään luulis pahastuvan...
kai?
Ei tuo kuulosta huumorilta vaan imelältä... ainakin itseä kuvottaa kun ihmiset kirjoittelevat tuollaisia vääristä henkilöistä.
tässä kommentissa ei ollutkaan kyse
huumorista, vaan leikkiin mukaan
lähtemisestä...ja näky onnistuneen :)
Miten niin onnistuneen, olen eri kirjoittaja.
Tai jos olet niitä, jotka riemastuvat ikihyviksi saadessaan edes vähänkin huomiota, niin sitten varmaan. Tylsää.
Ed. kommentti kuulosti pikemminkin kateelliselta kuin ylimieliseltä. Joku yrittää taas sotkea muiden asioita.
ei oo ikävä kyllä kumpaakaan...niin ikävä kyllä, aivan jotain muuta.
Tarkoitin höpönlöpölle edellisen kommentin.
tiedän että tarkoitit...häntä pitää ymmärtää.Tuo kommentti ei ollut ylimielinen, eikä
kateellinenkaan...vaan kertoo vaan siitä, että hän on kohdannut elämässään
ihmisen joka herättää hänessä tunteita, ja kun tunteet on suuria eikä voi niitä
näyttää, sydän pakahtuu ja kun jääkerros sydämen ympäriltä alkaa sulaa
reaktio on tuonkaltainen.
Kirjoititko itse sen kommentin "hänenä" - vai oliko rakkaat naisystävättäresi haamukirjoittajina?
Hmm... Kummasta lienee kyse, sielunkumppanista vai ns kaksoisliekistä..?
http://www.mtv3.fi/helmi/kuudesaisti/artikkeli.shtml/449092?uusimmat_kuudesaisti
Itsellä on hivenen eri käsitys sielunkumppanuudesta... Koen miesystäväni olevan sielunkumppanini ; vaikka taustaltamme ym olemme erilaisia, niin meillä on alusta saakka ollut "yhteinen kieli" ja vaikka kaiken järjen mukaan minun olisi pitänyt paeta tilanteesta sen ollessa suht mahdoton suhdetta ajatellen, jäin tapojeni vastaisesti paikalle ja niin meistä tuli kuitenkin varsin kitkattomasti pari. Emme ole luonteeltamme samanlaisia, vaan ehkä "samansuuntaisia". Hän on tarpeeksi samanlainen ja tarpeeksi erilainen kuin minä - samanlaisen ihmisen kanssa kuin itse olen, en tulisi toimeen..! En ajattele, että hän olisi ilmaantunut elämääni silloin kuin kipeimmin häntä kaipasin, vaan ihan "omaan aikaansa".
Asioilla on väliä, hänellä on väliä.
Minä pähkäilen.. mutta kuinka moni muu..
Ja on erittäin vaikea kuitenkaan päästä toisen lähelle, sillä samanlaisilla on samanlaiset ongelmat.. nii-in vain on..
Siksipä uudelleen kohtaaminen ystävänä
on realistisempi vaihtoehto...kun tunteet ovat viilenneet.Ja todennäköisesti näin tapahtuu vasta silloin, kun olet jo uuden kumppanin kanssa.
Kauniisti kirjoitit tuossa alussa.. Ja mitä sä sitten haluat? Mitä odotat kohtaamiselta.. Ystävääkö haluat, mutta et kuitenkaan tiedä mitä, loppujen lopuksi..
Nää on niitä juttuja...kuten kerroinkin, ristiriitaisia tunteita.Osa minusta tahtoisi
enemmän kuin ystävyys, ehkä se on tunteelinen minäni...kun taas järki sanoo,
että ystävyys on varmempi vaihtoehto, joka saattaa kestää kauan, ja antaa
enemmän kuin lyhyt ehkä liikaa jännitteitä sisällään pitävä lyhyt suhde, joka
rikkoo ennestään rikkinäistä...kohtaamiselta jos se lähitulevaisuudessa toteutuis
lähinnä tutustumista, siitä eteenpäin ehkä tapaamisia, yhteyksissä pysymistä...
se nyt on ainakin selvä, ja se ei ole suomi-24 palstoja.Mutta omasta puolestani
vain näin...
Oletko koskaan miettinyt, millaista se teidän oleminen sitten olisi? Mun mielessä (samassa tilanteessa olevana) se oleminen itsessään on sellasta hyvänolon tunnetta, puhdasta hyvää oloa ja kepeyttä.
Kun taas todellisuudessa hänen lähellään myrskysi, mikään ei sujunut millään tavalla. Ei yksinkertaisesti yhtään mikään. Tunteena oli lähinnä se, että yksikin väärin sanottu sana tai vaikka oikeakin aiheutti toisessa vaikeuksia käyttäytymisessä tai jotakin muuta, mistä näki selvästi että sanat uppoavat jonnekin syvälle analyysiin :/
johtuisko siitä että toinen aistii kun toinen kusettaa.....?????
Mene ja tiedä. Kukin tulkitsee tavallaan maailmaa :-D
Näin ajattelen minäkin. Tälläisiä sielunkumppaneita mulla on tähän astisessa elämässäni ollut kaksi, molemmat olen kohdannut silloin kun elämäni on ollut kaakoksessa.
Toisen kanssa en ole enää tekemisissä, toisen kanssa ystävyyteni on säilynyt. Luulen sen johtuvan siitä, että on on minua reilusti vanhempi ja hän oli ihmisenä minua viisaampi, kokeneempi elämästä.
Näitä kahta ei voi verrata millään tasolla keskenään Olen miettinyt, miksi tunteeni ovat olleet tunnistettavia sielunkummppaniksi. Tai on heissä yksi sama piirre, molemmat naiset omalla tavallaan vahvoja, mutta ovat kuin yö ja päivä.
Olen joskus leikitellyt ajatuksella, tulisivatkohan he toimeen keskenään :) Ja mitä jos kaikki olisi mennyt kuten..... mitä he olisivat todenneet toisistaan. Olen varma, että heidät olisi pitänyt esitellä jossakin muodossa toisilleen tai tilanne olisi paljastunut viimeistään siinä vaiheessa kun he olisivat tavanneet. Hirveä ajatus!
Vain typerys herkuttelee tuollaisella asialla, mitä väliä tuntevatko he toisensa vai eivät. Luultavasti eivät pitäisi toisistaan.Jo se että kumpikin aistiti sinulla olleen jotain molempien kanssa saisi jo etomaan, hyi!Miksi sulle olisi niin tärkeää että he tapaisivat, muuten kuin oman narsismisi?!
Aha. Menen taas katsomaan itteeni peilistä, johan tässä on nähty kaikenlaisia kuvatuksia. Lucky to be me
Vastasin aloitukseen ja lisäsin omat ajatukseni. Oman narsismini ( jota syvästi palvon ja rakastan )kannalta olisi ollut mielenkiintoista ja kehittävää tietää, millaisia he olisivat olleet yhdessä ns. tuttavina tms ihan miten vaan...sillä kaikki eivät ole sielunkumppaneita minulle.
Kyllähän aloittajakin pohti että kärsiikö hän mahdollisesti diagnoosista Dissocial personality disorder -the one and only-
Olenhan kiinnostunut oppimisesta ja kehittämään lisää tätä piirrettä itsessäni. Opin muilta ihmisiltä, mitä nöyrin kiitos siitä kaikille opettajilleni.
Matka jatkuu.
Huh onneksi tää ei ollu mulle....
Kohtasin enkä unohda koskaan...
Mä olen kokenut sen niin, että siinä menee syvemmälle itseensä ja arvoihinsa, kun tapaa tällaisen sielunkumppanin, vaikutus on hyvin vahva. Moni maallinen asia ei olekaan yht'äkkiä kovin tärkeä, esim. vanhat haaveet siitä, mitä haluaa saavuttaa tai mitä kaikkea haluaa tehdä. Kaikki ulkokultaisuus paistaa kauas, ja monet ihmiset, joita on arvostanut, on paljastunut tällaisiksi. Sitten taas on ihmisiä, joita ei välttämättä ole arvostanut, koska he ovat tehneet virheitä ja mokailleet. Näitä ihmisiä rakastaa ja arvostaa nyt enemmän. On kova halu kuunnella sydäntään, tehdä oikeita asioita, olla puhdas, olla lähempänä jotenkin itseään ja Jumalaa, totuutta. Se älytön vetovoima toiseen ihmiseen ei vähene, välillä ja usein tuntuu siltä, että sen kanssa voi elää, mutta sen ihmisen merkitys on suuri joka tapauksessa, ilman häntä elämä olisi paljon tyhjempää. Joskus on kyllä päiviä, kun on vaan polvillaan, että miksi pitää elää näin erikseen, miksi ei pääse yhtään lähemmäksi.
Kiitos tuosta linkistä. Kiva, että tuommoisia kokemuksia on muillakin, joskus tuntee kieltämättä itsensä aika kehnoksi
Sinulla on jotain tunteita häntä kohtaan, muunakin kuin ystävänä siksi olet niin ristiriidassa.. Miksi pelkäät kaltaistasi?
En oikeestaan pelkää...lähinnä suurin ristiriita tulee siitä, että kaipaa kyllä myös
kumppaniakin elämäänsä, mutta välimatka on se juttu, joka palauttaa maan pinnalle,
ja voihan ystävyydestä kasvaa myöhemmin jotain enemmän...on semmoistakin
sattunut.
Musta vaikuttaa että sulla on muitakin...
muita?ihmisiä...ei.
ristiriitoja.
Oikeessa oot...yksi asia mietityttää.Onko hän se "oikea" voisiko olla?
vaikka on samanlainen, kun ennen juuri naisessa samankaltaisuus oli se
piirre, jonka vuoksi sivuutin naisen kohdatessa ja unohdin heti.Hänen
kohdallaan se jostain syystä kiehtoo ja en voi unohtaa, vaikka olen sitä
yrittänytkin.
...kuinkahan pitkä tuo välimatka on...?
aivan tarkkaan tiedä...jotain 500km
,minä harmaa hiirulainen,kohtasin ihmisen.Hänet juuri,,aikaan parhaimpaan.Mieli maassa,elämä hukassa.Olin toisen oma laillisesti,henkisesti kaukana.Mutta tämä ihana tapaaminen muutti elämän suunnan,uskomattomalla kauniilla tavalla.Hän näytti sen tienviitan jota kohti en koskaan uskonut löytyvän tietä..mutta löytyi.Useita vuosia ja monia tapahtumia elämässäni hän oli rinnallani henkisellä tuellaan.Ikuisesti kiitollisena hänelle,elän nyt parhainta,ihaninta elämää.En hänen kanssaan,vaan aivan muualla.Mutta tien näytti hän minulle.Se jos mikä on sielujen sympatiaa.
Mikä voi olla ihanampaa kuin vapauttaa toisen ja samalla itsensä?
minulla on samanlainen tilanne kuin tän ketjun aloittajalla, mutta se että kohtasin ja miehen. Olemme eripaikkakunnilla ja molemmilla perhe...tai siis minun perhe on jo ollut hajoamassa.
Mutta tiedän ton tunteen, älä emmi voi olla että kohtasit kohtalon!
Höpö höpö.Nussimaan ja ens kesänä naimisiin.
Tuoksun tuntee tunneihminen.
Tunne ihminen kirjoittaa tunteistaan ja se on hyvä asia
nyky yhteiskunnan kiireydessä ei malteta kirjoittaa ja tuntea
niitä tunteita jota meissä kaikissa on.
Ne tunteet on piiloitettu kun ei nyky meno sitä oikein salli,
pitää olla kovis ja keretä joka paikkaan.
Kaikkialla kilpaillaan ja sekös sen onnen tuo.
Kirjoitelkaa tunteista syvistäkin mitä todella tuntee
eikä pelkkää pinta liitoa
sitähän tämä maailma on pullollaan.
Narsistinen ihminen ei pysty tunteistaan puhumaan.
Narsisti on aina oikeassa eikä koskaan myönnä että on väärässä.
Ei pysty sanomaan toisella anteeksi että epäonnistuin.
Narsisti hyökkää on ainut puolustuskeino
joka yrittää itseään suojella
että ei vain kukaan voisi hänen ajatuksiaan muutta tai olla erimieltä.
Valitkaa ystävksenne mieluummin kenellä on pikku virheitä ja pystyy niistä virheistään keskustelemaan sopimaan se on kaiken ystävyyden perusta.
Jos ei pysty sopimaan ystävyys päätyy siihen,
silloin ei varrmaan oikeat kemiat kohtaa tai
ehkä olet kohdannut narsistin.
Narsistisen kanssa on vaikeata elää
se itkettää toista ihan tahallaan ja kietoo taitavasti asiat omaksi niin että
säälistä olet sen kanssa ja tuo sinulle jotain ainutlaatuista.
Siitä maailmasta on vaikea päästä eroon niin taitava on narsisti.
Monelle on tunteista puhuminen vaikeaa, ilman että ihminen on narsisti. Itsensä suojelu ei myöskään ole narsistin tunnusmerkki. Älä levitä väärää tietoa täällä. Tuon listasi mukaan, joka toinen olisi narsisti.
Toivottavasti sielunkumppanini ei ole samanlainen kuin itse olen! Kauhea ajatuskin.
Toivottavasti ei myöskään tarvitse seurustella itseni kanssa ikinä.
Ei kai kukaan pakota mihinkään.
tulee niin se on menoa. Sielunkumppanille ei sanota ei.
http://www.youtube.com/watch?v=Aw__wES7PMk&NR=1&feature=endscreen
Itse me sen päätämme ja se on kahden kauppa, siis molemminpuolinen sopimus.
jos siitä ei tulekaan yhtään mitään? Onko se silloin mitään sielunkumppanuutta ollutkaan? Ja jos on ollut, niin miten sen jälkeen? Eihän sitä voi unohtaa niin kuin mansikkapullaa, jonka juuri söi.
Tai ehkä se "yhtään mitään" on suhteellinen käsite. Paljon voi tapahtua, vaikka ulospäin näyttäisi ettei mitään tapahtunut.
Eihän se rakkaus mihinkään katoa, se vaan muuttaa muotoaan. Yhteys voi olla silti vaikkei oltaisikaan elämänkumppaneita. Kaikilla suhteillamme ja kohtaamisilla on merkitystä. En nyt osaa pukea sanoiksi mitä tarkoitan..
Ei ole mitään sielunkumppanuutta, jos kuvitelma siitä on yksipuolinen.
mies vai nainen? Taidat olla mies.
mies olen...ja hämillään.Kun on olemassa tunteet, ei ne tuosta vaan katoa, enkä
sitä haluakaan...kun pahin ensihuuma on laantunut, aika on tässäkin tapauksessa
ystävä ei suinkaan vihollinen, vaikka kaikki näillä sivuilla vaikeroi sitä että aika
mutkistaa asioita.Ei mutkista vaan selkeyttää ajatuksia, ja tuo vaihtoehtoja.
Itse näen asiat hieman toisin...jos tunteita on ja haluaa ne säilyttää, kyllä ne
säilyy tuolla sydämessä ja ajatuksissa, ei ne sieltä noin vain katoa jos
tunneside säilyy vahvana...jos toinen on sen arvoinen, että tuon siteen haluaa
säilyttää.
Ehkä tuo nimim.haloo haki tätä ajatusta...kun tuo tunneside on olemassa, aika
tuo ehkä paremman ajankohdan tai lisää rohkeutta, tai niinkuin itse ajattelen
ystävyydestä kasvaa rakkaus, millainen...aika näyttää.
En kertakaikkiaan ymmärrä tätä tunnevouhotusta, on mulla tunteet ja erittäin syvätkin mutten anna niiden riepottaa enää sinne tänne niinkuin tälläkin palstalla moni tuntuu tekevän. Se on muuten ihan vapaaehtoista ja tavallaan se on sellaista tunnenarkkaamista kun halutaan koko ajan lisää elämyksiä eikä mikään koskaan riitä. Ei ole siis mikään pakko lähteä tuollaiseen mukaan. Itse tarvitsen sen tietynlaisen älykkyyden siihen tueksi, siis tietyntyyppisten ihmisten kanssa on hauskempaa kokea tunteita tai en tiedä mistä se on kiinni. Kaikkien kanssa ei vaan nappaa. Ehkä se elämänkatsomus liittyy tähän jotenkin?
tunneihmiset elää tunteella.Viettää kaksoiselämää...järki näyttäytyy kyllä, ja
usein se on työ ja perusarki, missä se on läsnä...ei rakkausrunoja työpaikan
taukotiloissa, ei jäätelötötterön näköisiä hymiöitä sähköposteissa lähimmälle
esimiehelle, vaikka oliskin nainen.
Mitä järkeä tässä on kun on ihan romuna, yksin olen onnellisempi?
OIskohan keskustelijoilla aika testata tunnelukot?
http://www.tunnelukkosi.fi/testi.php
Eiköhän se narsistikin ole aika tunnelukkoinen ihminen.
ihan pikkuisen aloittajan tilannetta ja hänen tunteidensa kohteena olevaa naista, keskeneräinen kun olen ;). Kauniisti ja pohdiskelevasti kirjoittelet.
Jännä, että olet kohdannut useitakin itsesi kaltaisia aiemmin, ilman että olisit kiinnostunut heistä, ja nyt sitten tämä yksi ja ainoa herättikin kiinnostuksesi, vaikka olikin samanlainen.
Itselleni kävi niin, etten ollut koskaan aiemmin kohdannut miestä (enkä kyllä naistakaan), jossa olisi ollut niin paljon samaa kuin itsessäni. Kun sitten hänet kohtasin, en voinut olla kiinnostumatta, koska hän tuntui heti niin kovin tutulta. En vain heti hoksanut, mistä se tuttuuden tunne tuli. Mietin vain, ketä ihmettä hän muistuttaa, kunnes tajusin, että minua itseäni.
Haluaisin kovasti tutustua häneen paremminkin ja ihan vain vaihtaa ajatuksia, mutta luulen että varmasti väkisinkin päällepäinkin näkyvä kiinnostukseni ja muutamat lipsahdukseni saattavat olla esteenä. Hän varmaan luulee, että haluan suhdetta tai jotain, ja siksikin koittaa pysyä mahdollisimman asialijalla, kun on tekemisissä kanssani.
Niin tai sitten mies ei vaan luota itseensä lähelläsi vaikka sinun lisäksesi itsekin haluaisi olla asialinjalla. Juurikin siksi, ettei niitä lipsahduksia pääsisi sattumaan jos niitä kerran ei pitäisi päästä tapahtumaan.
Eihän tietenkään aina tarvitse suhdetta tullakaan, mutta melko tulenarka tilanne tuo kuvailemasi on. Potentiaalinen mahdollisuus loistavalle ystävyydelle.
Kiitos näkökulmastasi. Ilahdutti :). Näiden palstojen paras anti onkin tuo näkökulmien saaminen.
Mielenkiintoisia näkökulmia.
Luulin itse pitkään, että tämä "hässäkkä" oli tarkoitettu vain itselleni, jonkinlaiseksi kasvun paikaksi, elämänkouluksi, ja että hänen osansa siinä oli olla se "Suuri Mestari". Mutta heh, sitten tuli semmoisia merkkejä, että myös minulla oli pienoinen "opettajan" osani, siinä häntä "töniessäni". Että jostain, minulle vielä valkenemattomasta syystä, hän tarvitsi sellaista pientä hellää "tönimistä".
Musta aina huono lähtökohta on se että jos kokee että opettaa toista, ei sen pidä näyttäytyä noin.Ei ei ei...usein tuollainen on jo ohi ennenkuin on ehtinyt alkaakaan koska ihmissuhteet ja etenkin tunteet on hienovaraisia ja kuolevat helposti.
Esimerkiksi Mies joka tahtoo naisen, mutta on epävarma naisen tunteista(onko niitä on tässä kohtaa epärelevanttia) alkaa antaa palautetta naiselle pienistä, hyvin mitättömistä asioista liittyen naisen käytökseen tai persoonaan motiivina manipuloida naista valitsemaan nyt tämä niin fiksu ja ylimielisen epävarma mies..
-->nainen inhoaa miestä sen jälkeen. Mutta omapa on valinta! ;P
Eri asia on oikeassa parisuhteessa kasvaminen ja riidoistakin oppii paljon.
Nyt ymmärsit ihan eri tavalla sen mitä tarkoitin. tai toisinpäin ;). Tämä asia on hieman hankala pukea sanoiksi.
Ylimielisen epävarmat... kuvittelevat itsestään liikoja. Fiksuudestaan sekä naisten tunteista heitä kohtaan.
Niin on todellakin nähty ja sekin on nähty että miehillä nousee aina se kilpailuvietti pintaan ja halu voittaa nainen. Lapsillahan sitä kutsutaan soturivaiheeksi ja se tulee yleensä n. 5 v. iässä.
on kuin koppelot soitimella...yläoksilla
tarkkailee kukkojen taistelua, eikä
niiden tunteista saa mitään tolkkua...
Ehkä pitäis ottaa enemmän luonnosta esimerkkiä.