Kröhöm... ensimmäinen julkisesti esitetty runoni. Asialliset palautteet hyvin tervetulleita.
Hyvin henk.koht, saa nähä tajuaako kukaan yhtään mistään mitään :)
--
RUMA ANKANPOIKANEN
Olen ollut kivitetty, potkittu, syljetty
Sisarteni särkynyt peilikuva
Toisiinsa sopimattomat ruumiinosat
Likaiset, sekaiset höyhenet
Hukkuu uidessaan, kompastuu kävellessään
Lyötynä lyöty, joka ei osaa luovuttaa
Aina herätetty tuhkista polttotuomioon
kerta kerralta vähän tuskallisempaan
Haaveena olla vain nokipöly tuulessa
sisarteni silmissä kirveltävänä kiusana,
tukkia heidän sävysävyiset nokkansa,
pilata pöyhityt lumisulkansa!
Mutta siihen saatanan tuhkakuppiin päädyin aina kuitenkin,
ja kirotussa ruumiissani heräsin uudelleen
Heinäkuun toinen päivä, aamuillasta
juuri palaneena murskana,
tuhkakuppi kuiski minulle.
Puhalsi voimaa, kantoi harteillaan
pakotti nousemaan
- vahvempana kuin koskaan.
Levitin uudelleensyntyneet siipeni
ja kiisin tuulen yläpuolelle!
Olen valkoinen kuin sateenkaari
tuli polttaa selkääni,
liekit tanssivat riehakkaasti.
Palan taivaalla!
Palan kauniina!
Pyrstötähtenä halkaisen taivaita
ja tuhkakuppi hajoaa helmiksi
jotka ripustautuvat pyrstööni ja siipiini,
valaisemaan tuntematonta ja kuljettua!
Ja sisareni keinuvat hiljaa
sukivat lakastuvia sulkiaan
vintturaan vääntyvillä nokillaan.
Hyvin henk.koht, saa nähä tajuaako kukaan yhtään mistään mitään :)
--
RUMA ANKANPOIKANEN
Olen ollut kivitetty, potkittu, syljetty
Sisarteni särkynyt peilikuva
Toisiinsa sopimattomat ruumiinosat
Likaiset, sekaiset höyhenet
Hukkuu uidessaan, kompastuu kävellessään
Lyötynä lyöty, joka ei osaa luovuttaa
Aina herätetty tuhkista polttotuomioon
kerta kerralta vähän tuskallisempaan
Haaveena olla vain nokipöly tuulessa
sisarteni silmissä kirveltävänä kiusana,
tukkia heidän sävysävyiset nokkansa,
pilata pöyhityt lumisulkansa!
Mutta siihen saatanan tuhkakuppiin päädyin aina kuitenkin,
ja kirotussa ruumiissani heräsin uudelleen
Heinäkuun toinen päivä, aamuillasta
juuri palaneena murskana,
tuhkakuppi kuiski minulle.
Puhalsi voimaa, kantoi harteillaan
pakotti nousemaan
- vahvempana kuin koskaan.
Levitin uudelleensyntyneet siipeni
ja kiisin tuulen yläpuolelle!
Olen valkoinen kuin sateenkaari
tuli polttaa selkääni,
liekit tanssivat riehakkaasti.
Palan taivaalla!
Palan kauniina!
Pyrstötähtenä halkaisen taivaita
ja tuhkakuppi hajoaa helmiksi
jotka ripustautuvat pyrstööni ja siipiini,
valaisemaan tuntematonta ja kuljettua!
Ja sisareni keinuvat hiljaa
sukivat lakastuvia sulkiaan
vintturaan vääntyvillä nokillaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.