Tosi henkilökohtainen kysymys, mutta itse pähkäilen täällä kolmannen lapsen "hankkisen" kanssa. Itsellä on jo tyttö s.2008 ja poika s.2010. Anoppi hokee aina kun nähdään, että kaksi riittää ja "sulla on jo tyttö ja poika, ei sieltä sen kummempaa tule"
Alun pitäen miehen kanssa suunniteltiin, että tehdään kaksi ja jos tulisi samaa sukupuolta, niin annattaisiin vielä yksi mahdollisuus eri sukupuolelle eli tehtäisiin kolmas. Nyt en itsekään tiedä haluanko kolmatta. Tuleeko jostain lapsesta "pidetympi" sen takia, että on vain yksi tyttö ja kaksi poikaa tai päinvastoin...
Antakaas jotain mielipiteitä ja kokemuksia kolmannesta lapsesta ja siitä, millä ikäerolla se on tehty.
Alun pitäen miehen kanssa suunniteltiin, että tehdään kaksi ja jos tulisi samaa sukupuolta, niin annattaisiin vielä yksi mahdollisuus eri sukupuolelle eli tehtäisiin kolmas. Nyt en itsekään tiedä haluanko kolmatta. Tuleeko jostain lapsesta "pidetympi" sen takia, että on vain yksi tyttö ja kaksi poikaa tai päinvastoin...
Antakaas jotain mielipiteitä ja kokemuksia kolmannesta lapsesta ja siitä, millä ikäerolla se on tehty.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Bläh, mulla ei oo sulle tarinaa kolmannesta lapsesta. Halusin vaan kirjoittaa kun on ihan sama tilanne! Esikoinen -09 ja toka -11, nyt pähkäilen kolmatta vaikka ukon kanssa kyllä sovittu että 2 lasta tehdään... Ja kun tuli tyttö ja poika niin miksi tehdä lisää... Mutta itse haluaisin kyllä kolmannen ihan siksi että tahtoisin vielä yhden vauva-ajan ennenkuin voin hyvillä mielin katsoa kun lapset kasvaa isoiksi. Jotenkin vaan tuntuu siltä että meidän perhe ei oo vielä kasassa.
Itse oon kolmas lapsi, paljon suuremmalla ikäerolla tulin ku 2 ensimmäistä, joten koin alemmuutta. Siksi haluaisin tehdäkin sen lapsen nyt tai ei koskaan, jotta se ei jäisi pahasti alakynteen tai ikuiseksi "vauvaksi".
Syteen tai saveen aion ehdottaa miehelleni tätä kolmatta, kattoos sitten mitä hän on mieltä jos sanoo ei, niin tähän saa jäädä... :)
Mulla ei ole vielä kokemusta, itsellä kans lapset -09 ja -11 ja tänään juuri plussasin kolmannen. :)
Mä oon aina miettinyt, et nyt se kolmas tehdään tähän perään jos tehdään, et en mä halua, et isommat on esim koululaisia ja sit tehdään vielä vauva. Mä mietin, et sit ku kaikki lapset on vaikka niitä kouluikäisiä niin on helppoa matkustella niiden kanssa, ku et olis siinä vaiheessa se yks vauva ja kaikki yövalvomiset ym aloittaa alusta.
Lapset v. 2006 ja 2007, nuorin syntyi kuukausi sitten. Hommaa on kerrakseen ja mietin, onko tässä mitään järkeä. Ehtinyt jo tottua hieman helpompaan elämään ja sitten sama rumba alusta plus kahden muun tarpeet. Puhumattakaan siitä, että lastn mahduttaminen autoon on taitolaji, samoin kaikkien yksilöllinen huomioiminen.Vauva on toki ihana ja muutkin lapset, mutta eihän tässä itselle ole mitään jakoa pariin seuraavaan vuoteen.
En osaa kokemuksia kertoa, koska olen todennäköisesti äitisi tai anoppisi ikäinen. Kaksi aikuista lasta, ei vielä lapsen lapsia.
Mutta ohita anopin hokemat. Hän ei varmaankan ole teidän perhesuunnitteluneuvoja! En ikinä uskaltaisi lähteä kommentoimaan omien lasteni, saati miniän/vävyn lapsisuunnitelmia. En edes kysy onko tulossa tai koska on tulossa. Koskaan ei tiedä, vaikkei asia olisikaan omassa hallinnassa
Kolmas lapsemme oli ns. iltatähti eli ikäeroa vanhempiin sisaruksiin vajaa kymmenen vuotta. Onneksi teimme vielä kolmannen lapsen koska nautimme hänestä suunnattomasti; olimme 38 ja 42 kun hän syntyi. Hän oli koko perheen silmäterä ja hellittävänä . Kuopuksesta kasvoi fiksu, ystävällinen ja upea persoona, joka tuo jatkuvasti iloa elämäämme ja kotiimme nyt kun vanhemmat lapset ovat jo maailmalla.
Nyt jo keski-ikäisenä naisena ja tavallaan uutta elämäntilannetta jo elävänä (urasuuntautuneisuus, vapaa-aikaa ihan liikaa jne) mietin usein, että jos jotakin tekisin toisin niin tekisimme ehdottomasti useamman lapsen. Mutta olemme enemmän kuin onnellisia myös näistä kolmesta terveestä ja elämänmyönteisistä lapsistamme.