Voi teitä onnellisia, joilla on laaja ystävä/kaveripiiri ja perheen jäsenet lähellä. Älkää kuitenkaan pitäkö toisianne itsestäänselvyytenä, koska voi tulla hetki, että tarvitsette itse apua tai tukea jonkun asian takia kun elämä pettää jalkojen alta.
Yksinäisyys käy todella pahasti voimille
.....
2150
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se on noin, mulla ei ole yhtään ystäävää. Aamulla meen töihin, sitten laitan ruuan, alan kattoo töllöö, yksin.
Olen yrittnyt muuta, mutta ilman tulosta, en saa ystäviä, en millään!
En tajua, mistä voisi ystävieä edes saada, en jaksa enää edes yrittää :(
Ystävät on kullanarvoisia ja niiden hankkiminen on hankalaa, varsinkin aikuisiällä. Itselläni on kyllä kavereita, mutta ne hyvät ystävät on kateissa. Olisi kiva löytää sellainen ihminen kenen kanssa voisi viettää aikaa. Voisi harrastaa ja keskustella asioista niiden oikeilla nimillä. Mutta tarpeeksi monta kertaa on tullut petyttyä ja niinpä suhtaudunkin kaikkeen pienellä varauksella enkä enää luota ihmisiin kuten tein ennen. Joskus yksinolo on hyvästä, mutta pidemmän päälle se on pahuksen ahdistavaa.