Olen nähnyt joskus unta missä olen raskaana ja synnytän vauvan, unessa en näe vauvaa kunnolla, se on kuin sumuinen. Poikaystäväni yrittää antaa vauvan syliini, mutta en huoli sitä ja käännän kylkeni, en halua että vauva imisi rintaani. Itken paljon unessani, huudan poikaystävälleni ja tunnen valtavaa inhoa lasta kohtaan, suorastaan oksennan kun se tuodaan luokseni. Lopulta vauva kuolee.
En tiedä mitä ajatella aina kun herään tuohon uneen. En ole koskaan halunnut lapsia ja pidän ihmislasta muutenkin rumana ilmestyksenä. Olen kerran jopa nähnyt unta missä olin raskaana, mutta revin omin käsin vatsani auki ja riuhtaisin vauvan ulos kohdustani ja heitin sen pois.
Vaikka en pidäkkään vauvoista niin en kyllä hereillä ollessani tunne noin valtavaa inhoa kuin unissani. Siedän lapsia kun ne ovat kaukana minusta, enkä ole koskaan halunnut ottaa serkkuni lasta syliini. Pelkäänköhän lapsia?
En tiedä mitä ajatella aina kun herään tuohon uneen. En ole koskaan halunnut lapsia ja pidän ihmislasta muutenkin rumana ilmestyksenä. Olen kerran jopa nähnyt unta missä olin raskaana, mutta revin omin käsin vatsani auki ja riuhtaisin vauvan ulos kohdustani ja heitin sen pois.
Vaikka en pidäkkään vauvoista niin en kyllä hereillä ollessani tunne noin valtavaa inhoa kuin unissani. Siedän lapsia kun ne ovat kaukana minusta, enkä ole koskaan halunnut ottaa serkkuni lasta syliini. Pelkäänköhän lapsia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onko oma äitisi pahoinpidellyt sinua vauvana?
Toisaalta ei kaikkien ole pakko PITÄÄ vauvoista, kunhan ymmärtää, että useimmille ne ovat toivottuja ja ihmistaimi on aina suuri ihme.
Ehkä koet sosiaalista painetta siitä, ettet halua lasta tulevaisuudessa (ilmeisesti?) ja koet peitettyä pelkoa suhtautumisestasi persoonaan, jonka et ole toivonut syntyvän kauttasi. Tai ehkä se kuvastaa sisäistä dialogiasi oletettuja vastaanväittäjiä vastaan, äänettömiäkin - esim. miehesi ja omat sukulaiset.
Suomessa on oikeus olla olematta äiti, jos ei halua.
Ei äitini ole koskaan edes näpäyttänyt minua sormenpäälläkään, tulemme tosi hyvin toimeen äidin ja isän kanssa. Halimme aina kun halittaa :). Vauvainhoni johtuu noin ikkään siitä että koko suku painostaa minua ja minun ikäisiäni serkkujani menemään avioon ja hankkimaan lapsia. Rasittavaa on kun koko ajan mummikin vihjaílee että koskas teet äidistäsi mummin? En koskaan, vastaan aina. En pidä vauvoista piste. Ne ovat rumia, haisevat ja pitävät maailman kamalinta ääntä, mieluummin kuuntelen vaikka mölyapinoita. Jos vastuuta haluan, hankin koiran. Eläimet on helpompia hankintoita kuin lapset.
Minä olen onnellinen näin.