Mites Kokkolan parisuhteet? Ennen vanhaan näin hektisellä paikkakunnalla sellainen parisuhde oli varmasti helpompi pitää, varsinkaan kun ei ollut puhelintakaan. Mitä kaikkea rajoitteita löydättekään Kokkolasta omaan perhe- ja sielunelämäänne? Mä olen valmiiksi miettinyt, että sellainen on eräs yksi toinen asia.... Ettei se taida liittyäkään erääseen toiseen kysymykseen, tunteeseen se parsiuhde ollenkaan. Ei tämä nyt kovinkaan hyvin mene, ja se pointti tässä tule esiin.
- Etkö ole huolissasi lainkaan itsestäsi, ja siitä ettei parisuhteestasi, tulevaisuuden turvallisuudesta tule yhtään mitään? Koska kaupunkimme nimi on Kokkola. Aina yhdellä eräällä toisella asialla, toisella seikalla, ja yhdellä kysymyksellä: "Ootko sä mun kaa?" Miten voisi elämää helpottaa, jos parisuhde on tärkeä? Vai onko se vastenmielisesti, miten niin, vain elämän ainut ja oikea asia? Miksi tekisimme elämästä ja parisuhteesta, liialla yksityisyydellä, välittämisellä ja ihan kaikilla seikoilla, päämme kanssa, jonkun muun asian kuin omamme? Hae nyt helkkarissa apua, jos parisuhteesta on muodostunut ainut asia elämäämme...
Entä joko Kokkolassa on parisuhdeterapeutteja?
Arvaa onko? Mä olen monelle.
- On joo, mullakin on monta... Jotkut pitävät niitä epäkristillisinä, mutta tuo Kokkolan kirkon tarjoama markkinoinnillinen malli lapsista, ja niillä turvatusta tulevaisuudesta, on kamala.
- Maksa...
Lapsi ei ihan vielä ymmärrä, sellaista pitkällistä turvallista välittämistä. Eikä silleen sellaista tarvitse esittääkään, mutta onko parisuhde edes hyväksi lapselle..... Välitätkö vielä ongelmistasi kuten lapsi, vai joko nämä ovat sinulle, kuin Cosmopolitan, eri asioita? Malli ei ole tarpeeksi feminiini. Et saa silläkään tavalla hakea turvallisuutta, läheisyyttä, ja lämpöä, kuin vain huomiota, hektisyyden keskellä. Parisuhteen pitää sisältää sellainen oma, yksityinen tila, jota tämä tämän hetkinen tilanne, ei nyt oikein vastaa. Inhoan tällaista. Ei siitä tarvitse sanoa, ei sitä tarvitse vahtia, ei suakaan koskaan valvota; parjaten.
- Etkö ole huolissasi lainkaan itsestäsi, ja siitä ettei parisuhteestasi, tulevaisuuden turvallisuudesta tule yhtään mitään? Koska kaupunkimme nimi on Kokkola. Aina yhdellä eräällä toisella asialla, toisella seikalla, ja yhdellä kysymyksellä: "Ootko sä mun kaa?" Miten voisi elämää helpottaa, jos parisuhde on tärkeä? Vai onko se vastenmielisesti, miten niin, vain elämän ainut ja oikea asia? Miksi tekisimme elämästä ja parisuhteesta, liialla yksityisyydellä, välittämisellä ja ihan kaikilla seikoilla, päämme kanssa, jonkun muun asian kuin omamme? Hae nyt helkkarissa apua, jos parisuhteesta on muodostunut ainut asia elämäämme...
Entä joko Kokkolassa on parisuhdeterapeutteja?
Arvaa onko? Mä olen monelle.
- On joo, mullakin on monta... Jotkut pitävät niitä epäkristillisinä, mutta tuo Kokkolan kirkon tarjoama markkinoinnillinen malli lapsista, ja niillä turvatusta tulevaisuudesta, on kamala.
- Maksa...
Lapsi ei ihan vielä ymmärrä, sellaista pitkällistä turvallista välittämistä. Eikä silleen sellaista tarvitse esittääkään, mutta onko parisuhde edes hyväksi lapselle..... Välitätkö vielä ongelmistasi kuten lapsi, vai joko nämä ovat sinulle, kuin Cosmopolitan, eri asioita? Malli ei ole tarpeeksi feminiini. Et saa silläkään tavalla hakea turvallisuutta, läheisyyttä, ja lämpöä, kuin vain huomiota, hektisyyden keskellä. Parisuhteen pitää sisältää sellainen oma, yksityinen tila, jota tämä tämän hetkinen tilanne, ei nyt oikein vastaa. Inhoan tällaista. Ei siitä tarvitse sanoa, ei sitä tarvitse vahtia, ei suakaan koskaan valvota; parjaten.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jotkut haluaa, että kaikki on pakotettua, saadakseen mitä haluavat, onneksi nykyään on puhelin, että voi soittaa poliisille. Ettei sillä tavalla tarvitse loukata omaa yksityisyytttään, ja vastailla siihen, vaikka olemmekin yhteisessä Jumalan maailmassa. (muok. tätä tekstiä)
- Onko teillä näitä parisuhde-terapeutteja lapsille? Ei kun tässä Pythagoraan lauseessa käsitellään melko vaikeatasoisesti kehottomuutta, ja kirkko ei ole siksi edelleenkään sopiva malli parisuhteelle. Monet menevät naimisiin tuossa vaiheessa.
- Voi jatka samaa rataa....
Mä olen kohta naimisissa tämän äidin serkun, kummin kaiman, ja naapurin kanssa.
- Miten tähän näin joutuu?
- Pitäisi olla jotain muutakin...
Vesa: Onko sulla ne hermostot valmiina?
- Joo, olisi, tähän on näitä lisäyksiä.. Ei pystytä nyt ollenkaan lukeen, oltiin jo aikaisemminkin nauhuri- ja puhekriisissä, ihan kaikki... Nyt kun vuosituhat vaihtui...
Tämäkin oli jo se tilanne.
- Joo, se aikaisempi.
- Myös oma laita kanssa, hoida itseesi, äläkä nyt jaksa itkee. Onko tämä jotain toivottomuuttta?
- Onhan tämä nyt aivan toivotonta ja kauhean näköistä. Oletko sä ruotsalainen?
- Joo, hänen äidillään on ruotsalais-peräinen tyttösukunimi. Mutta mitä se tänne kuuluu? He ovat täysiä töissä, ja eikun vain enemmän apua hakemaan, sitä koskaan saamatta, avuntarvitsija, -kohde ja saaja, olivat aina vääriä, kun heistä ei oltu huolehdittu kehottomuudella, ja kehollisuudella.
Onko se sun mielestä pelottavaa, kun on sellaisia ihmisiä, joilla ei ole ollut puhelinta, ja he juttelevat sillä tavalla päähän, ja tunteella...
- Tuu sanoon... äitin serkulle
- Ei sellainen on kertakaikkiaan, hänelle, ihan liian outoa.
No, kun ei tätä lueta sillä lailla.....
Vähän mahdotonta, kun sitä ei kertakaikkiaan ole olemassakaan.
On tähän on kehoton virhe, tähän kirkkoon.
-Joo, murskaamo-eleen ohjaaminen sukupuolelle on ihan uusi asia.
Päivän Zen-Tarot: Saamattomuus. Et voi pyytää tekemään kaikkea itsellesi ja muille. Et voi olla pyytämättä, ja siksi vietät päivää auringovarjonalla paistatellen. Allasi on ruutuja, jotka mielesi on tyhjetessään, vain täytettävä pala palalta. Loppujen lopuksi niitä on niin monta, ettet pysty ottamaan niitä yhtään enää vastaan. Jalkojesi alla on tyyny, joka osoittaa, ettei sinua tulekaan palvoa. Olet elämän portaissa, jotka ovat sirpaleiltaan, vain heijastavan peilejä, kuin lammen pinta. Saamattomuus, muutos, tyhjyys...
Entä millä tavalla meistä jo lennätetään leijaa? Vain painostaen ja pakottaen... Kykenemättä edes katsomaan tulevaisuuteen, vaan katsomaan peilaava ruutujen muodostelmaa, kuin kehosta, ja sen yksityisyydestä, koskemattomuudesta, jonka tulisi jäädä meille kaikkille elämän arvokkaimmaksi asiaksi, parhaimmaksi. Ei saa sillä tavalla liioin suojellen, kuten kädessä pidettävää lasia, katsoa elämään ja tulevaisuuteen oman mielen voimin, vailla yksityisyyttä, koska jollakin voi olla erilaisuutta.
Missä on avain tulevaisuuteemme? Omassa itsessämme, onnessamme, välittämisessä, toinen toisissamme, omaisissamme, ja läheisissämme. Katselemme maailmaa, jossa meistä ei ole välitetty, emme kykene tavoittamaa Jumalan meille tarjoamaa polkua sieluumme, joka koostuu tasapainoisuudesta tulevaisuudella, turvallisuudella ja todellisuudella. Niiden korostamalla sensuelliudella yksityisyydellemme, parisuhteeseemme ei vippaskonsteilla kristinuskon opista, joka on vain silmiä häiritsevän rankaisevaa, eikä tällainen luo lainkaan *karismaattisutta?, parisuhteisiimme.
- "Hei mun pitää saada omaa lomaa." Meistä kaikista on tullut, etovassa inhossa, tässä Zen-tarotkortissa elävän miehen kaltaisia. Luulen, että miehen, joka kortissa istuu elämä oli mennyt jotenkin parisuhteessa pilalle. Mitä ihmettä olitte oikein ajatelleet? Ihmismieli on kunnioitettava, ei siihen voi oikein paljoa omaksua, vaikeita ja vaarallisia, erillisiä tapoja, jotka loisivat poisluotaavaa muutosta, arkeen, ihmiseen ja päivään, harhaisesti. Meiltä puuttuu jotain, pyrimme vain liian kiireisesti täyttämään sen tyhjän aukon, suljemme silmämme kauhusta kirkuen. Emme saa palapeliä kasaan. Tämä ystävä ei ollut minun, hän on erään toisen..
Klamydia. "Tää on vain osa suomalaista tarinaa."
-Runo suomalaista syvintä, paikallaan.
Sukupuolenvaihto kirkkona.
- Voisitko jättää lapset ja nuoret rauhaan?
Mitä sä tällaisella pelleilllet?
Parissamme, ja piirissämme...
- Et voi koota ihmisiä yhteen, ja laittaa muita tekemään omaa vastuutasi, onnistumisen elämyksistä, joissa olisi "rujon kansa sydän paikoillaan, rujon kaunis kansa sydän paikoillaan" .
Pyydetty kerho-viittoma...
- Onko se taas sieltä paikkakunnalta?