Kirjatentit

elikkäs varmaan eroaa alakohtasesti, mutta omalla alallani teen näin:
-luen yleensä kirjastossa, kotona turhia virikkeitä
-teen aikataulun, ei liian tiukka, jotta ehtii
-kirjoitan muistiinpanot samalla kun luen
-muistiinpanoja tulee vaihtelevasti, yleensä noin 5-7 sivua per kirja, teen ne koska kirjat pitää yleensä palauttaa ennen tenttiä ja muuten en muista
-kertailen muistiinpanoja ja usein teen niistä vielä käsitekarttoja

Perustan kirjan oppimiselle luon silmäilemällä sitä vapaasti ja omia kiinnostuksen kohteita etsiskellen. Saatan lukea välistä yksittäisiä katkelmia ja ylipäätään yritän nauttia mahdollisimman paljon kirjoittajan/kirjoittajien seurasta. Virittelen itseni kiinnostumaan teoksen käsittelemästä aiheesta.

Valmistautumiseni tarkemman luonteen ja intensiteetin määrittää lähinnä vastaukseni kahteen kysymykseen:

1. Kuinka tärkeä/kiinnostava aihe loppujen lopuksi on kyseessä eli toisin sanoen kuinka paljon minulla on 'parempaa' tekemistä?
2. Kuinka hyvä perusosaaminen minulla on tentin aihepiiristä?

Jos aihe ei kiinnosta, lueskelen kirjoja satunnaisesti ilman sen kummempaa intohimoa ja teen laiskoja muistiinpanoja, joita ei tällöin varmasti kerry paria sivua enempää. Käytän myös nettiä apuvälineenä eli etsin kirja-arvosteluja, joiden pohjalta teoksen aihepiiristä saa yleiskuvan -- eipähän ainakaan tule vastattua liikaa kirjan ohitse. Nettihaku on luonnollisesti erityisen hyödyllinen apuväline vain tilanteessa, jossa vastaus kysymykseen kaksi on vähintään "hyvä".

Viimeisenä iltana kirjaa (tai kirjoja) silmäilemällä ja selaimella luon mahdollisimman itsenäisen tulkinnan kirjoittajien perusasenteista ja teoksen olennaisimmasta näkökulmista. Yritän irroittaa itseni kirjan rakenteesta -- tavallaan yritän saada siitä viimeisen niskaotteen, alistaa sen omalle teorialleni ko. teoksen asemasta diskurssissaan.

Tällä pikatekniikalla ei saa oman kokemukseni perusteella säännönmukaisesti kiitettäviä arvosanoja, mutta läpi pääsee sentään, eikä edes tarvitse rimaa hipoa. Eikä aikaa tai energiaa kulu kovinkaan paljon.

Jos tentti on tärkeä tai kiinnostava, luen kirjat mahdollisimman perusteellisesti kannesta kanteen, tehden samalla koko ajan muistiinpanoja. Tällöin olen hidas lukija: saatan jäädä jauhamaan yhtä ajatusta tai tiedonpalasta pitkäksikin aikaa, reflektoiden sitä aiemmin oppimaani. Ennen kaikkea yritän luoda koko ajan koherenttia kokonaiskuvaa teoksesta. Selailen kirjaa takaisinpäin yhdistääkseni juuri oppimani aiemmin kirjassa esitettyyn. Oppimisen kannalta ainakin minulle teoksen pohjana toimivan ajatusrakennelman mahdollisimman perusteellinen ymmärtäminen on ensiarvoisen tärkeää.

Eräs muistiinpanometodi, jota käytän erityisesti halutessani saada jonkin kirjan mahdollisimman täydellisesti haltuun on teoksen referoiminen yhdelle A4:lle. Kirjoitan tällöin usein hyvin pienellä käsialalla ja varaan jo etukäteen kullekin luvulle oman tilansa paperilta. Kirjaan ylös erityisesti asioita, joita en oleta muistavani eli konkreettisia yksityiskohtia mieluummin kuin yleisiä suuntaviivoja. Teoksen yleinen näkökanta kyllä on helppo palauttaa mieleen jälkeenpäin, mutta detaljeja voi olla tarpeen päntätä muistiinpanoista. Tämä metodi toimii tietysti näppärimmin, jos ensin tekee vapaamuotoiset muistiinpanot ja referaattimuistiinpanot kirjoittaa sitten näiden pohjalta.

Lukemispaikasta: Paras paikka intensiiviselle lukemiselle on kirjaston lukusali, mutta selailemispaikkana suosin kotia, jossa saa rauhassa vaellella kirja kädessä ja tanssahdella löytäessään itseä innostavia aiheita :)

Tästähän nyt tuli pitkä -- eikä edes kovin jännittäväkään. Toivottavasti siitä nyt on kuitenkin jotain riemua.

Luen kirjat kertaalleen ajatuksella ja kertaan ne kertaalleen pari päivää ennen tenttiä. Muistiinpanojen teolle en näe syytä, jos kaikki on selkeästi kirjassa sanottu. Yleensä en tee mitään erillisiä muistiinpanoja. Muistiinpanot tulee enemmän kyseeseen laskukaavoissa ja muissa vastaavissa nippeleissä.