Joku rakastaa koko maailmaa
kuin riepumattoa kirjavaa;
taas toisen rakkaus on valinnan tulos:
yks sisään ja muut kaikki ulos!
Joku rakastaa silmää, kätöstä somaa;
joku himoansa omaa.
Joku rakastaa kaikkensa uhraten;
joku kaiken säkkiinsä sulloen.
Ja useinpa lienee rakkaus
kai näistäkin vielä sekoitus.
kuin riepumattoa kirjavaa;
taas toisen rakkaus on valinnan tulos:
yks sisään ja muut kaikki ulos!
Joku rakastaa silmää, kätöstä somaa;
joku himoansa omaa.
Joku rakastaa kaikkensa uhraten;
joku kaiken säkkiinsä sulloen.
Ja useinpa lienee rakkaus
kai näistäkin vielä sekoitus.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ikävöinnälle
Maan jumaloille laulamaan en hanki,
Vaan uhrikseen nyt lyyrynsointujain
Saa ikävyys, tuo itkeentynyt vanki,
Niin outona ku piilee rinnassain.
Siell' elon huolten kesken viipyy jalo,
Hämärät entismuistot sielussaan;
Hämärtyy kyyneliin sen silmäin valo,
Hapuilee helmans' avoin tyhjää vaan.
Oi, miks' en onnee luoda voi ma sille,
En viilistää sen mieltä polttavaa!
Mi siipi veis mun valon lähtehille,
Kuink' isänmaansa vieras saavuttaa?
Ah! ikuisuus vaan voipi lahjoillansa
Tuon kaipuun polttotuskat viihdyttää;
Kuin valtiaskin kylmää kruunuansa,
Niin enkel maiset riemut hylkäjää.
Siks' katselee, ain' aamun sarastellen,
Hän inhaa päivää kohden itkien,
Eloni hetket mittaa huoahdellen
Ja lukee sykkimätkin sydämmen.
Oi, vieras kaukomailta, mieles malta!
Ei pitkä oo tää kova koitukses:
Tuleepi yö, kun horto vahtis valtaa
Ja hiljaa murtaa sortokahlehes.
Vapaana lentäin heität maisen huolen,
Kirkastuneena täältä heilahdat,
Ja maaliman ja tähtein tuolla puolen
Kotoisen taivahas sa saavutat.
Johan Ludvig Runeberg
Siiihen tosiasiaan, että olemme toisillemme
salaisuus, on meidän alistuttava.
Tunteminen ei merkitse kaiken tietämistä
toisistaan, vaan rakkautta ja luottamusta
toisiinsa, toistensa uskomista.
Shweitzer
Alla unisen oksiston
valoa kummallista on,
metsän sisällä taikatie
ei mistään tule, ei mihinkään vie.
Varjoni karkasi. Vailla oon
ruumista. Liuonnut kuutamoon.
Askel jää ilmaan irralleen.
Käteni koskee tyhjyyteen.
Kuka olen?
Kuka olen?
Olen tähtien energian muodonmuutos
Ajatuksen kentiksi
Myötätunnon niityiksi
Rakkauden hurmioksi.
Kuka olen?
Tähtienergian muodonmuutos
Tietoisuuden aakkosiksi.
Luon runoja tähtien tomusta
Saan ne tuntumaan itsensä ylpeiksi
Minun kauttani luomastaan.
Kuka olen?
Hippunen tietoista energiaa
Sykkien tietoisena hetken.
Palaan kosmoksen tomuksi.
Loistan kuitenkin ikuisesti
Kosmoksen tietoisuuden hiukkasena.
Kuka olen?
Tietoinen
Ihmettelevä
Tähtitomun
Kosminen hiukkanen.
Henryk Skolimowski
Hienoa ja varsinkin tuo ensimmäinen. Mulle rakkaus on vatsassa lepattavia perhosia, roihuavaa tulta. Hyväntahtoisuutta ja ymmärtämistä. Luulisin.
Minulle romanttinen rakkaus on saavuttamaton olotila. Utopiaa. Haavetta, ilman todellisuuspohjaa.
Kiva katsella, kuullostella ja myötäelää hänen kanssaan, jos joku on itselleen onnen löytänyt.
Kaukaa kuljin, kaukaa hain
kauan etsin, kauan vain.
Tahdoin löytää, tahdoin sen,
löytää onnen ikuisen.
Vaikeaakin joskus siellä,
mutkiakin onnen tiellä.
Kun vaan uskot, tahdot sen,
löydät tielle lupaan sen
Kaikkea et tieltä nää,
mutta muista neuvo tää
Kaikkesi kun tielle jätät,
onni seuraa aina tätä.