Moi. En enää tiedä mitä tehdä, ei vaan enää jaksa.
Olen erittäin tunnollinen ja hoitanut työni mallikkaasti, enkä juuri koskaan ole sairaslomalla (viimeks n 2v sitten) Jo pitkän aikaa voimat on ruvennu vähenee ja varmaan olen masentunu ja ahdistunu. Duunissa on kauhee kiire ja tehdään todella isoja kauppoja jotka vaatii tarkkaavaisuutta ja aina pitäis vaan tehdä enemmän.
Mä olen vapaalla niin ahdistunut ja mieleltäni sekaisin että jo lähikauppaan meno tuntuu vaikealta, kavereiden tapaamiset on jääny, ei jaksa kunnolla harrastaa ja olen kuitenkin aina urheillut. Tuntuu että sekoaa. Mutta miten voin sanoa pomolle että en enää jaksa ja tarviin jotain apua, kun ei muutenkaan ole koskaan töistä poissa. Toinen mikä on ruvennut vaivaamaa on pakkoajatukset seksuaalisuudesta, kun ei tässä tilanteessa pysty seurustelemaan niin mieleen on tullu ajatuksia homoudesta, että olenko jotenkin muuttunut myös niin, olen aina seurustellut naisten kanssa ja haaveilen perheestä, mutta ne ajatukset joille ei voi mitään, mistä ne johtuu???
Joku joka on kokenut tällaisia asioita, kertokaa mitä voi tehdä ennen kun on liian myöhäistä. Itsaria en aio tehdä vaikka sellaisia ajatuksiakin on mielessä pyörinyt, se olisi liian lopullista. Oon yli 30v ja haluaisin joskus nauttiakkin elämästä.
Milloin voi sanoo stop
2
254
Vastaukset
- nyt stop
Terve,
Stop voi sanoa heti nyt. Täytyykin sanoa. Mene lääkäriin ja siellä diagnosoidaan sairautesi. Uskoisin sen olevan masennus tai burn out. Saat ehkä lääkehoitoa, sairaslomaa ja parantuminen voi alkaa. Nuo pakkoajatukset kuuluvat tautiisi,älä pelästy niitä. - ädjgäsdj
komppaan edellistä kirjoittajaa!!! Mene lääkäriin. tämän päivän työelämä ajaa ihmisiä jatkuvasti loppuun!
Kun on pitkään raatanut, samalla tavalla kuin sinäkin, niin sitä on vaikea lopettaa, ja myöntää asia.
omalla kohdalla kävi hyvin siinä mielessä, että olin esimies asemassa, ja sain kuin sainkin vaihdettua alaa, hassua kyllä.. parempi palkkaiseen, vähemmän töitä eikä samanlaista vastuuta, ja työhön mistä olin jo vuosia haaveillut.. vaikkakin ne reissuhommatkaan eivät olleet aina "helppoja"... ikävä kyllä sitten työpaikka meni konkurssiin, päätin että nyt vähän aikaa lepään pois tämän vuosien väsymyksen, keskityn itseeni ja elämänlaatuni parantamiseen, ja haen töitä ehkä syksyllä, tai ehkä talvella, tai sitten kun siltä tuntuu... työelämässä olen ollut jo tollaset 20 vuotta, ja monet kesälomat on jäänyt siinä välissä pitämättä.. sen verran olen veroja maksanut, että nyt on minun vuoroni hieman levähtää..
muistan kyllä erittäin hyvin sen väsymyksen, jatkuvan itkemisen ja sen että energia riitti vain nippa nappa töissä käymiseen, loppu aika meni kotona nukkuessa ja mieli täysin mustana, ja päässä liikkui kaikenlaisia ikäviä ajatuksia, eikä mikään tuntunut miltään...
Varmaan se sinullekkin tulee olemaan suorittajana vaikeaa myöntää tosiasia että olet väsynyt, ja että sun on aika antaa vähän niinkun "periksi" omalle väsymykselle ja käsitellä se. Tsemppiä!!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oletko kertonut jo muille tunteistasi?
Ystävillesi esimerkiksi? Minä en ole vielä kertonut kenellekään tästä meidän jutusta.774662- 1801967
- 1271661
- 1481265
Miten minusta tuntuu että kaikki tietää sun tunteista mua kohtaan
Paitsi suoraan minä itse, vai mitä hlvettiä täällä tapahtuu ja miksi ihmiset susta kyselee minulta 🤔❤️161151- 351066
- 78963
- 52926
Hyvää huomenta!
Mietin miten suhtaudut minuun, jos kerron tunteista. Voinko enää sen jälkeen olla samassa paikassa kanssasi, jos koet as78882- 4858