Onko väärin haluta omaa aikaa???

Miksi kysyt sitä täältä? Sehän on sinun oma asia, haluatko vai et, ei tarvi mennä muiden mukaan.
Jos kuuntelet näitä mielipiteitä, jotkut sanoo että ei ole väärin, toiset että on väärin! Olet yhä umpikujassa. Opettele tekemään omat päätökset niinkuin sun perheelle parhaiten sopii. Älä kuuntele muita, koskaan kukaan ei tee mitään kenenkään mielestä oikein.

Ei äidille kuulu mitään omaa aikaa,, se on vain isän oikeus,, hänhän maksaa siitä sulle 150e kk elatusmaksuina että pidät se kersan ittelläs 24/7. Älä kuisaa exää näillä ruikutuksillas ....

siis voi JUMALA UTA mitä pelleilyä!!!!
Ettekö te ihmiset osaa kirjoittaa asiallisesti ja auttaa eikä alkaa haukkua?

Haukkuminen on säälittävää!!!

Häpeäisitte oikeasti ja painuisitte provoamaan jonnekin hevon v*****n täältä. AP:lle sanon: EI OLE VÄÄRIN HALUTA OMAA AIKAA. Sitä tarvitsee ihan jokainen. Älä tunne syyllisyyttä, ei kukaan voi olla täydellinen. Vastuu pitää toki kantaa mutta se ei ole vastuunpakoilua että ottaa välillä aikaa itselleenkin. Koeta saada lapset johonkin hoitoon ja nauti omasta ajastasi!! =) Siten jaksaa arkea pyörittää taas paljon paremmin!

Ja mitä tulee teihin muihin: jaksaisitteko itse olla töissä 24/7?? Tekstienne perusteella hyvä jos teistä on edes yhdelle osa-aikatyökeikalle vuodessa.

Etkö saa käyttää muuta lapsenlikkaa kuin äitiäsi ?
Eikä äitikään uskalla, jos saatte moitteita lasten etävanhemmalta, vai
eikö ole mahdollista palkata opiskelijatyttöä lapsenlikaksi.

Eikö lastenvalvoja opasta uupuneita yksinhuoltajia, voiko lapsia joskus
viedä esimerkiksi pientenlasten vastaanottokotiin vuorokaudeksi.
Sieltä voi saada ehkä muita hoitopaikkatietoja.

Tuskin ne lastenvalvojat ensimmäiseksi on lapsia huostaanottamassa,
jos heiltä neuvoja kysyy. Luulisi monenkin yksinhuoltajan tuskailevan
saman ongelman kanssa, ellei taas tässäkin ole niin että lähivanhempi
on vaatinut itselleen yksinhuoltajuuden ilman todellista syytä etävanhemmasta.

Miksei äitisi halua viettää aikaa lasten kanssa esim. yhtä vuorokautta kuukaudessa edes? Hänhän on lasten isoäiti?

Onko sisaruksia, jotka voisivat auttaa, tai samankaltaisessa tilanteessa olevia kavereita? Tai lasten kavereita? Yökyläthän ovat ihania.

Voisit myös ajatella, että palkkaisit silloin tällöin ihan vain lastenhoitajan.

Valitetatvasti en voi kehottaa "väsynyttä yksinhuoltajaa" kysymään mitään apua sosiaalitoimistosta tms., mutta onhan muita mahdollisuuksia.

Tunnetko itse huonoa omaatuntoa, jos et tee kaikkea yksin? Osa ihmisistä pyrkii tosi voimakkaasti puskemaan sitä syyllistämistä äiteihin. Vaikka ei äidit ole ennenkään yksin jaksaneet, ainakaan sellaisella vaatimustasolla kuin nykyään lapsenhoidossa on.

Syyllistäjiä on hirveästi. Yksi päivä lehdessä oli mielipidekirjoitus, jossa joku huolestunut mummo sääli lapsia, kun äiti ei viitsinyt keinuttaa kuin yhdellä kädellä (ja tämä on siis tosijuttu, todellinen mielipidekirjoitus). Siksi sanoin, että älä käänny sosiaalitoimiston puoleen lapsenhoitoavussa, koska siellä joudut vain äärimmäiseen syyllistämiseen ja arviointiin ja syynäykseen.

Kokeile vaikka erilaisia keinoja. Joskus palkkaat lastenhoitajan, koetat tutustua naapurialueen äiteihin / perheisiin, joiden kanssa voisit tutustua ja ajoittain tehdä "vaihtokauppaa" lastenhoidossa. Isompi varmaan muutenkin aina välillä on kavereidensa kanssa.

Joskus, kun isompi vaikka on kaverin luona, pistät pienemmän katsomaan vaikka Teletappeja tunniksi putkeen tms.

Tee tuollaisia pieniä arjen rentoja hetkiä.

Paheksuvia (vaikkakin hyvää tarkoittavia) tanttoja on tämäkin maa täysi. Useimmilla heistä ei ole omia lapsia tai muuten vian on rajoittunut empatiakyky ja he lähinnä pyrkivät näkemään kaikkia mahdollisia ongelmia kaikkialla.

Kuten vaikka jos pistät sen nuoremman tunniksi katsomaan Teletappeja ja menet itse toiseen huoneeseen vaikka lukemaan jotain ja hörppäät yhden oluen. (Tällainenhan on ihan gauhian paheksuttavaa ja heti johtaa alkoholismiin ja lasten hoitamiseen kännissä! Mutta älä nauti sitä yhtä olutta parvekkeella, kun joku urpo voi tehdä siitä lastensuojeluilmoituksen tässä maassa, jossa ei maalaisjärkeä enää ole eikä yksinkertaisia rentoja ratkaisuja.)

Voisiko vanhempi lapsista mennä joskus jollekin leirille (esim. partio, kunnan lastenleirit tai joku muu vastaava) ja hankkisit silloin myös nuoremmalle lapsenvahdin jos ei muualta niin esim. MLL:n kautta. Jo muutaman tunninkin oma aika auttaa jaksamisessa, vaikka ei aina sitä koko päivää voisikaan saada itselleen. Äiti tarvitsee tietenkin myös joskus hengähdystaukoa.

Ota selvää mahdollisuudesta saada sijaiskoti silloin tällöin viikonlopuksi lapsillesi. Tiedän ison perheen siis ihan maimisissa olevan, jolla monta lasta ja sitten uupuivat ja saivat viikonloppusijaiskodin. Sitä en tiedä olivatko kerran vai kaksi kk sijaiskodissa, mutta sen tiedän että olivat maalaistalossa. Eikö lapsillasi ole isää, mummua isän puolelta tai sisaruksia jotka voisivat joskus auttaa. Mutta jos ei niin kysele kunnastasi mahdollisuutta sijaiskotiin.(Sijaiskodilla ei ole mitään tekemistä huostaanoton kanssa) Äidin/isän uupuminen on aina vakavasi otettava asia. Ihmiset nyt vaan uupuu, elämä ei ole helppoa, helppo täällä on huudella, arvostella, haukkua ja tuntea paremmuutta, mutta lähimmäisen kannustaminen ja auttaminen on tosi vaikeeta....

tuossa tulikin jo muutama, lisään vielä:
täällä meilläpäin on seurakunnalla perjantaiaamupäivisin mahdollisuus laittaa alle kouluikäinen hoitoon. Saa käydä omilla asioillaan tai vaikka nukkua.
Siinä taitaa olla joku nimellinen maksu.

MLL:n lapsenvahti maksaa myös vähän, mutta alle 50€/kk maksuissa ei tarvitse huolehtia työnajantajan kuluista. Lapsenvahdin palkkaamisen kuluja voi myös laittaa kotitalousvähennyksiin verotuksessa.

Sukulaistyttö pientä korvausta vastaan??
Voisitko kysyä neuvolan kauttaa, tukeeko kuntasi jotenkin tässä tapauksessa amman palkkauksessa?

Omaa aikaa ehdottomasti silloin kun on herännyt tuollaiset fiilikset.
Auttaisi myös jos menisit töihin, olisi päivällä aikuista seuraa ja ajatukset jossain muualla kuin aina niissä lapsissa. Toki lasten kanssa kotona on heille hyväksi, mutta parivuotias jo pärjää tarhassa.

Meidän kunnassa ei puhuta sijaisperheestä vaan tukiperheestä ja tällä ei ole mitään tekemistä huostaanottojen kanssa. Tukiperhe on perhe joka voi ottaa lapsen esim pariksi tunniksi (harrastusten ajaksi) hoitoon vähän samalla tavalla kuin esmes isoäiti, sisarukset. Joskus jopa viikonlopuksi. Ainakaan täällä ei kukaan ole koskaan joutunut lapsestaan luopumaan ajoittaisten tukiperheapujen vuoksi. Sijaisperheet ovat sitten jo ihan toinen juttu ja niiden määräämiseksi tarvitaan ihan muita tapahtumia perheen sisällä. Niitä on ihan aviossa olevien lapsillakin.

Ensiksi kannattaisi selvittää, että onko sinulla mahdollisuus lähipiiristäsi saada sitä hoitoapua? Onko lasten isä kuvioissa? Entä onko sinulla sisaruksia, vanhempia tai ystäviä, joita voisit joskus pyytää hoitamaan lapsiasi? Tarkoituksena ei ole tietenkään, että kuormitat heitä liikaa, mutta säännöllisyys olisi parasta eli esim. alussa kerran kuukaudessa ja tavoitteena voisi olla esim. kerran viikossa pari tuntia jne.

Tärkeintä on se, että opetat nuoremman lapsesi nukkumaan kunnon yöunet ilman heräilyjä. Sillä tavoin saat joka ilta pari tuntia ihan ikiomaa aikaa, kun pistät kummankin lapsen ajoissa nukkumaan (esim. klo 21). Kun esikoisesi kasvaa vanhemmaksi, niin vaikkei hän heti nukahtaisikaan, niin voit sanoa, että nyt pitää rauhoittua ja joko nukkua tai mennä esim. omaan sänkyyn lukemaan kirjaa puoleksi tunniksi.

Ethän kasvata lapsistasi hemmoteltuja lellikkejä? Jo 2-v ikäiseltä voi alkaa vaatia omien lelujen keräämistä koriin ja siivouspäivänä ota käyttöön palkitsemisjärjestelmä, että esim. siivoamisen jälkeen leivotaan pullaa ja ahkeruuden mukaan saa sitten sen "siivouspalkan" pullana. Se 2-v ikäinenkin oppii äkkiä, että jos ei tee mitään, ei myöskään saa mitään. Tärkeää on se, että et sääli, vaan että oikeasti olet oikeudenmukainen ja johdonmukainen. 2-v ikäinenkin voi kääriä matot lattialta ja pyyhkiä pölyjä huiskalla tai vaikka tiskata. Tiskauksen jälkeen voi huuhdellessa rapsutella isommat liat pois. Toki opettaminen vie aikaa, mutta huomaat kuukausi kuukaudelta, miten lapset oppivat ja helpottavat sinun taakkaasi.

Jotkut perheet käyttävät myös tarroja (esim. vaipoista pois opetellessa käteviä esim. jokaisesta pottaan tehdystä kakasta saa tarran) tai leimoja siten, että esim. 10 leimaa tarkoittaa, että saa laittaa rahaa possupankkiin tai että 10 leimalla saa valita, että mennäänkö kirjastoon, kauempana sijaitsevaan leikkipuistoon vai piknikille tai kenties kirppikselle, josta saa valita max 5 euron hintaisen lelun. Nämä palkinnot voivat siis olla sellaisia, joista ei tarvitse maksaa välttämättä yhtään mitään.

Olen itse huomannut, että osa YH-äideistä osaa kasvattaa lapsistaan omatoimisia vahvoja lapsia, jotka pärjäävät yhteiskunnassa. Osa YH-äideistä ei taas jaksa olla viitseliäitä, vaan ainoastaan nalkuttavat ja marisevat saamatta sillä mitään konkreettista aikaan. Eron huomaa jo esim. esikouluiässä. Osa lapsista on tottunut siivoamaan jälkensä, osa on kiinnostuneita leipomisesta, askartelusta, laulamisesta yms, koska ovat tottuneet sen tyyppiseen puuhasteluun kotonaan. Osa lapsista on taas sellaisia, etteivät jaksa keskittyä mihinkään (isot ryhmät eivät auta asiaa), kirjat ei kiinnosta tippaakaan, ruokahalua ei ole koska eivät ole tottuneet tavalliseen kotiruokaan jne.

Ilmeisesti et ole työssä? Ainakin itselleni töihin meno teki hyvää. Jaksoin paljon paremmin lasten kanssa. Niitä "vapaapäiviäkin" tuli, kun alussa nuorempi lapsi sairasteli aika paljon. Rahatilannekin helpotti ja tuntui, että elämä asettui uomiinsa, kun päivä rytmittyi työn ympärille. Päiväkodin kautta tutustuin muihin perheisiin ja esim. pyysin lasteni kavereiden vanhemmilta puhelinnumeroita ja pyysin heitä pulkkamäkeen ja puistoon viikonloppuisin. Sitä kautta pikkuhiljaa tuli itsellekin kavereita ja lopulta kun esikoinen meni kouluun, niin sain toisen YH:n kautta itselleni vihdoin kaverin, jonka kanssa olemme jakaneet lasten hoitoja siten, että hän tuo kerran kuukaudessa lapset minulle yökylään ja vastaavasti minä vien omat lapseni hänelle kerran kuukaudessa yökylään. Tällä tavoin me kumpikin saamme yhden vapaan viikonlopun kuussa omaa aikaa.

Voit myös kysyä neuvolasta, että onko siellä tietoa, että mitä kautta saisi jotain hoitajaa tai ryhmää, jotta saisi vähän omaa aikaa, jotta jaksaisit paremmin.

Seurakunnalla on myös ihan mukavia kesäleirejä, jonne voi mennä viikonloppuisin tai esim. viikoksi. Ovat yleensä lähellä ja niissä on ruoat tehtynä. Yleensä uskonnollista ohjelmaa ei ole juurikaan (lähinnä jotain lauluja) ja sinne osallistuvat perheet ovat yleensä ihan tavallisia. Yleensä 3-v ikäisestä lähtien voi myös viedä lasta seurakunnan kerhoihin, jotka ovat tarkoitettu juuri kotiäitien lapsille n. 2 x/vko.

Olen äreä lihonut yh. Ei ikinä mitään omaa aikaa. Samapa tuo. Koitan olla hengissä vaan.

Mun lapsen isä on aina juhlimassa,naiset vaihtuu. Mutta mulla ei ikinä omaa aikaa. Semmoista se. Kannattaa miettiä kenen kanssa lapsia tekee tai käyttää ehkäisyä.

Ei ole väärin haluta omaa aikaa. Rukoilen kuitenkin kaikille viisautta ymmärtää, että hakuun saattaa liittyä liiallinen itsekkyys.