siinähän sinä olit. Haluisin viedä sut mun metsääni katsomaan, ehkä sä voisit auttaa mut sieltä ulos ja ehkä myös toisinpäin?
Ihan kuin vierelläni kulkisi joku toinen, tärkeä. Onko se enkeli, ystävä vai mitä, mutta sen koti on mun mieleni syvänteissä. Ja kaikki tunteet on ihan varpaillaan tuon kanssakulkijan vuoksi, tarviiko se mua johonkin vai tarvitsenko itse vain?
Tyypillistä, en muista unesta mitään.
Ihan kuin vierelläni kulkisi joku toinen, tärkeä. Onko se enkeli, ystävä vai mitä, mutta sen koti on mun mieleni syvänteissä. Ja kaikki tunteet on ihan varpaillaan tuon kanssakulkijan vuoksi, tarviiko se mua johonkin vai tarvitsenko itse vain?
Tyypillistä, en muista unesta mitään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
... viestejä alitajunnasta. Tiedät jo vastauksen
Vähän samansuuntaista,jotain pieniä rippeitä muistuu mieleenikin..kuljettiin käsikkäin tai ehkä vielä vähän lähekkäämmin..hänellä painostavasta kuumudesta johtuen melko lyhyt hame yllä..oli niin lämmin että oli pakko istahtaa hetkeks kannolle pienelle breikille..hän lyhyessä hameessa tiukasti mun syliini..pureutuen yllättäen pintaa syvemmälle..vähäksi aikaa suuntavaistomme katosi täysin..eikä kummallakaan ollut hajuakaan,miten löydämme sieltä rämeiköstä ulos..mutta jostain syystä eksyneiltä emme silti enää sen jälkeen vaikuttaneet>3.....
olis hyvä, jos uskaltais edes nähdä ja vielä muistaa!
No voi vittu!
Metsään on vielä päästävä useasti. Upeita tatteja pystyssä huojuu ja vain hiljainen henkäys käy.
Mettänpeikko puiden uiden aikaansa virkistykseen käyttää.
Sen haluaa halukkaalle näyttää mikä mielen täyttää.
Sormi suussa puussa pihkaa ihkaa.
Poluilla tuhansilla päättymättömillä käsi kädessä. Tutkien nuuhkien metsää ja sen faunaa uteliaana hypistellen.
Siinä se mätäs pehmoinen aamun raikas yön kostea.
Ei tahdo rämeiköstä ulos, työntyy vain syvemmälle, nyt jo uuvuttaa, tunnit vierivät, siitä pikkulinnut jo kielivät.
Sanankääntäjä...meni mettässä sammal kosteeks...näin aamutuimaan.