Julkaistu: 7.7.2012 7:42
Suomalainen koulujärjestelmä aiheuttaa oppimis- ja osallistumisvaikeuksia, päätellään tuoreessa väitöstutkimuksessa.
- Kouluissa vähätellään ja alistetaan oppilasta. Oppilaat pelkäävät, ja huomio menee häpeän välttämiseen. Huomion pitäisi keskittyä oivaltamisen iloon, tutkija Erja Kautto-Knape sanoo.
Jyväskylän yliopistossa äskettäin tarkastetussa väitöksessä ilmeni myös, että suomalaiskouluissa arvioidaan liikaa oppilasta hänen temperamenttinsa ja oppimisnopeutensa kautta.
Tutkijan mukaan opettajat keskittyvät liikaa opetussuunnitelman noudattamiseen. Heidän pitäisi keskittyä oppilaisiin yksilöinä. Palautteen ei pitäisi perustua puutteisiin ja virheisiin, vaan onnistumiseen, Kautto-Knape kertoo.
Väitöksen mukaan oppimisen ja osallistumisen ongelmat vähenisivät, jos kouluissa opittaisiin puuttumaan luokan negatiiviseen ilmapiiriin.
- Ehkä emme osaa vielä opettajankoulutuksessakaan korostaa tätä asiaa, Kautto-Knape pohtii.
Väitöskirja perustuu etnografiseen aineistoon ja oppilaiden haastatteluihin.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288482310584.html
Suomalainen koulujärjestelmä aiheuttaa oppimis- ja osallistumisvaikeuksia, päätellään tuoreessa väitöstutkimuksessa.
- Kouluissa vähätellään ja alistetaan oppilasta. Oppilaat pelkäävät, ja huomio menee häpeän välttämiseen. Huomion pitäisi keskittyä oivaltamisen iloon, tutkija Erja Kautto-Knape sanoo.
Jyväskylän yliopistossa äskettäin tarkastetussa väitöksessä ilmeni myös, että suomalaiskouluissa arvioidaan liikaa oppilasta hänen temperamenttinsa ja oppimisnopeutensa kautta.
Tutkijan mukaan opettajat keskittyvät liikaa opetussuunnitelman noudattamiseen. Heidän pitäisi keskittyä oppilaisiin yksilöinä. Palautteen ei pitäisi perustua puutteisiin ja virheisiin, vaan onnistumiseen, Kautto-Knape kertoo.
Väitöksen mukaan oppimisen ja osallistumisen ongelmat vähenisivät, jos kouluissa opittaisiin puuttumaan luokan negatiiviseen ilmapiiriin.
- Ehkä emme osaa vielä opettajankoulutuksessakaan korostaa tätä asiaa, Kautto-Knape pohtii.
Väitöskirja perustuu etnografiseen aineistoon ja oppilaiden haastatteluihin.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288482310584.html
Vastaukset 56
Vanhimmat
Tutkimuksessa ei ilmeisesti otettu huomioon, että Suomessa on kasvamassa isättömien lasten sykupolvi.
Yksinhuoltajaäitejä Suomessa on 100.000. joilla on 150.000 alaikäistä lasta, joista puolet on poikia, eli 75.000. Hesri ei mainiinut, että toien puoli 75.000 ovat isättömiä tyttöjä.
Lisäksi tuhansia lapsia on huostaanotettu ja sijoitettu kodin ulkopuolelle.
Nämä lapset taitavat olla tutkijan ja opettajien mielestä "häirikkölapsia".
Lue uutinen Helsarissa, sekä muita aihepiiriin liittyviä uutisia.
Lue myös kommentteja.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Suomessa on kasvamassa isättömien poikien sukupolvi/1135247428585
-----------
Lapsettomien isien maa.
Äidit osaavat temput, joilla isältä viedään yhteys lapsiin,
Eikä siinä vielä kaikki -yhteiskunta auttaa heitä siinä, sanovat eroisät.
Lue lisää Femninistinen aikausi Lehti tulvassa 3/2009.
http://www.tulva.fi/index.php?k=15744
--------
Lasten koulumenestys, kasvu, kehittyminen, tarvitsevat ehjän perheen.
Isyyslakiin on harkittava uudistuksia avoliittoinnon takia.
Perhemuodot ovat muuttuneet oleellisesti siitä, kun avioliittolaki 1970-luvulla laadittiin.
Avioliiton ulkopuolella syntyi silloin vain 10 prosenttia lapsia, kun nykyään lapsista 40 prosenttia syntyy avioliiton ulkopuolella.
Lue lisää Helsingin Sanomissa 2.8.2011.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Isyyslakiin on harkittava uudistuksia avoliittoinnon takia/1135268223038
--------
Väittämäsi, että kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset olisivat opettajien mielestä häirikkölapsia, on täysin perusteeton. Minun kokemukseni mukaan heissä on häiriköiviä huomattavasti vähemmän kuin vanhempiensa/vanhempansa kanssa asuvissa. Jos ope kutsuu jotakuta lasta häiriköksi, hänellä on siihen satavarmasti syytä. Opettajat eivät syksyn ensimmäisessä suunnittelupäivässä valitse koulun oppilaslistoilta hasardilla tai taustatietojen perusteella tiettyä määrää oppilaita ja nimeä heitä jo etukäteen häiriköiksi. Häirikön nimitys pitää ensin ansaita ja sen jälkeen sen säilyttäminen vaatii jatkuvaa ylläpitoa.
Koulun aiheuttama oppimisvaikeus = isättömät lapset!
heh heh heh
Höyryhattu isät taas asialla :)
Isättömyydellä ja KOULUN aiheuttamilla oppimisongelmilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Se on sitten eri juttu, jos isällä on oppimisongelmia, jotka ovat periytyneet lapselle.
Tuli vain mieleen, kun ei osata asioita loogisesta yhdistää toisiinsa, että pysyttäisiin aiheessa, ei edes yhdessä ainokaisessa ketjussa.
Minun lapsistani nuorimmalla on eri isä kuin vanhimmilla, joilla on yhteinen isä ja hyvä isäsuhde. Mutta nuorin on lapsistani se, joka on kasvanut isättömänä, koska isällä "ei ole aikaa", isällä aina "on töitä" jne. loputtomiin kun lasta pitäisi tavata. Monet itkut lapsi on itkenyt, kun isä ei ikinä tullut hakemaan, vaikka puhelimessa lupasi.
Lapsi itse sanoi 4-vuotiaana, että "Jos isä todella rakastaisi minua, niin kyllä hänellä olisi aikaa." Niinhän se on.
Nyt lapsi on jo 15-v ja päätti viime viikolla ilmoittaa isälleen, että hän tulee sinne nyt. En tiedä, onko isällä ollut aikaa, lyhyitä tekstareita vain on lapsi sieltä lähettänyt muutaman, kohta tulee kotiin. Niin että ei äideiltä tarvita yhtään mitään temppuja siihen, että isä ei halua pitää yhteytä lapseen ja antaa hänelle aikaansa. Vai äitien temppuja muka! Hah, hah!
Missäs ne isät ovat, joista ei ole ollut lapsensa huoltajiksi ja olivat niin katkeria ex-vaimolleen, että hommasivat lapset huostaanottoon sen takia.
Tyyli noilla retkuilla on se, että "koska minä en saa lapsia, et saa sinäkään." Siinä sitä todellista isän rakkautta onkin kukkeimmillaan.
Tähän päädytään sitä varmemmin, kun retku alkaa ryypätä ja käyttäytyy uhkaavasti kotona. Kun äiti ilmoittaa haluavansa eron lasten takia, on lopputulos se, että retku hankkii lapsille huostaanoton.
Siis tosiasiahan on, että kukaan ei opi sellaisessa ilmapiirissä, joka ei ole kaikin tavoin hänelle turvallinen. Oppimiseen tarvitaan yksinkertaisesti sanottuna hyvä mieli, silloin oppilas on avoin ja vastaanottavainen uuden oppimiselle.
Kenen asiaa oikeistohallitusten politiikka aikanaan ajoi, kun opettajien virkoja urakalla vähennettiin ja poljettiin alas hyvätasoista erityisopetusta? Sillä ajettiin lyhytnäköisesti yksityiskoulujen perustamista viime kädessä ja lopulta Suomessa on pieni prosentti niin varakkaita perheitä, jotka voisivat kustantaa lapsen peruskoulun itse. Nykytilanteesta kokoomus saa takkiinsa raskaimman kautta.
"Väitöksen mukaan oppimisen ja osallistumisen ongelmat vähenisivät, jos kouluissa opittaisiin puuttumaan luokan negatiiviseen ilmapiiriin."
Minulla ei edes sanat riitä kuvaamaan, miten inhottava luokan ilmapiiri voi pahimmillaan olla jo ala-asteella ja hullummaksi muuttuu kun tullaan yläasteelle. Ala-asteella vielä kaikki lähtee opettajasta. Kun opettaja itse kiusaa ja kääntää selkänsä oppilaiden väliselle kiusaamiselle, siinä sitä sairasta esimerkkiä annetaan oppilaiden yläastetta ja tulevaa työelämää varten.
Vanhempien pöyristyttävä villitys:
Lapsia raivataan pois uuden onnen tieltä.
Vanhemmat pyytävät huostaanottoa, koske he häiritsevät uusperheen elämää.
Lue lisää Iltalehdestä 26.4.2011.
http://www.iltalehti.fi/perhe/2011042613610228_pr.shtml
-----------
Pöhkö jatkaa näköjään edellä samaa idiootti linjaansa.
Ei ole meilläkään uusperhettä, eikä kyllä niillä muillakaan kirjoittajilla, joiden tiedän tällä palstalla liikkuvan. Eikä kyllä tuostakaan "kohu"uutisesta ole kuulunut YHTÄÄN MITÄÄN tuon jutun jälkeen. Taisi olla yksi yksittäinen tapaus eli ankka koko "uutinen".
Pöhkö on se, joka ei hyväksy tosiasiota. Onko Ranttaliakka taas liikenteessä?
Opettaja Tv Erolapsi koulussa ohjelmasta lainaus.
Suomalaisista avioliitoista suuri osa päätyy eroon. Avioliiton raunioille jäävät sinnittelemään lapset, joille ero voi tulla täysin yllätyksenä ja varoittamatta. Hämmennystä saattaa lisätä eron jälkeenkin jatkuva vanhempien riitely, jossa lapsi jää helposti välikäteen tai jopa riidan pelinappulaksi. Tunnemyllerryksen lisäksi tulevat käytännön ongelmat, muutot, matkustelu ja tavaroiden kuljetus kahden kodin välillä.
Miten avioero vaikuttaa lapsen koulunkäyntiin? Voiko koulu tukea lasta ja perhettä vaikeassa elämäntilanteessa? Vai onko se edes koulun tehtävä? Millä käytännön ratkaisuilla erolasten ja vanhempien elämää voisi helpottaa? Studiovieraina Bodil Rosengren Yhden vanhemman perheiden liitosta, Heikki Koiso-Kanttila Lastensuojelun keskusliitosta ja koulukuraattori Heli Clarke. YLE Teema tiistaina 23.3. 2010 klo 18.30.
Katso ohjelma
Studio Kotro kevät 2010
Kommentti.
Vierailija 22.03.2010 16:01:29
Lapsen erokriisi.
Lapsen kuuleminen ja hänen toivoukset olisi syytä ottaa huomioon.
Lapsi on oman elämänsä asiantuntija.
Erään lapsen isä aisti, että hänen 11v. tyttärellä alkoi esintymään merkkejä, jotka viestittivät, että lapsen kohdalla kaikki ei ole OK.
Lapsi oli kirjoittanut lappusia, joissa luki mä en kestä, jos mun iskä ja äiskä eroo – mikähän mua taas vaivaa, mä oon taas oksentanut koko viikonlopun.
Mä n haluu muuttaa pois omasta kodistani, jos mut meinataan viedä väkisin, naulaan itseni jaloistani kiinni lattiaan.
Ehkä lappuset oli jätetty takoituksellisesti "hätähuutona" hänen koulupöydälle.
Hänen kaveripiirissä oli monen lapsen vanhemmat eronneet, jotenka hänellä oli kosketuspintaa" erotapahtumiin, sekä huoltajuusriitoihin, joissa yleensä lapset jäivät äidille.
Isä huolestui tyttärensä tilasta. Eropäätöksen jälkeen lapsi totesi “tuon olen tiennyt jo kauan aikaa.
Lapset ovat erittäin herkkiä aistimaan muutoksia kodin ilmapiirissä, mutta eivät kysele, eivätkä puhu asista, sillä lapsi jää odottamaan, “mitä tuleman pitää”.
Toisekseen lapset ja nuoret ovat “solidaarisia, eivätkä asetu jomman kumman vanhemman puolelle.
Lisäksi hänen kaveripiirissä useiden vanhemmat olivat eronneet, jotenka hänellä oli “kosketuspintaa” erotapahtumiin ja niiden aiheuttamiin muutoksiin lasten ja nuorten elämässä.
Lapsen isä kysyi tyttäreltään, mitä sinä haluat tulevalta elämältäsi?
Isä kirjasi lapsen toivomukset, josta isä teki yhteenvedon sosiaalitoimelle.
Toivoisin, että huotajuuspäätöksessä otettaiin huomioon seuraavat toivomukseni.
Kaikki parhaat ystäväni asuvat kotikaupungissani.
Muutto toiselle paikkakunnalle ja toiseen kouluun tuntuisi vaikealta.
Asumisjärjestelyt: Toivoisin, että veljeni asuisivat kanssani.
Toivoisin, että uusi asunto löytyisi läheltä kouluani, tai muuten hyvien kulkuyhteyksien päässä koulustani.
Toivoisin, että saisin asua veljieni ja isäni kanssa.
Tytär allekirjoitti toivomuslistan.
Isä varasi ajan sosiaalitoimesta, jossa lapsi kävi yksinään keskustelemassa sosiaalityöntekijän kanssa.
Lisäksi isä varasi ajan koulun terveydenhoitajalle, jossa lapsi sai keskustella tulevasta elämänmuutoksesta.
Terveydenhoita kysi lapselta saako hän kertoa asiasta opettajalle ja luokanvalvojalla, johonka lapsi suhtautui myönteisesti.
Nämä tapaamiset viestittivät lapselle, että hänellä on opettajan ja luokanvalvojan tuki, mikäli hänen terveydentilassaan ja koulumenestyksessä on vavaittavissa jotain sellaista, jossa he voivat olla lapselle tukena.
Sosiaalitoimen päätös asumisesta ja koulusta toteutuivat lapsen toivomalla tavalla.
Tapaamisoikeuksisille ei asetettu minkäänlaisia rajoja, vaan lapset saivat tavata etävanhempaansa aina kun se sopi heidän aikatauluun, sekä pitkään välimatkaan 600 km edestakaiseen matkaan etävanhemman luokse.
Tänä päivänä kaikilla kolmella lapsella on ammatti ja vakituinen työpaikka.
Tytär vihitään heinäkuussa.
Uudessa lastensuojelulaissa korostetaan lapsen oikeuksia tulla kuulluksi ja huomioiduksi eropäätöksissä. Valitettavasti lakia ei noudateta kaikilta osin.
Eräs pitkään sosiaalalalla työskennellyt henkilö, joka on kouluttanut vuodesta 2002 lähtien sosiaalityöntekijöitä uuden lain johdosta totesi eräässä luennossaan “Minä en mahda mitään sille, jos sosiaalityöntekijät eivät noudata uutta lastensuojelulakia.- Viranomaisten tehtävänä on valvoa, että uutta lakia noudatetaan".
Herää kysymys, toteutuvat lapsen oikeudet, siten kuin uusi laki määrää, vai ovatko jotkut päättäjätahot “aseentellisia” ja suosivat jompaa kumpaa vanhempaa?
-------
Ovatko vanhemmat niin tyhmiä, että eivät osaa katsoa lapsensa parasta? Ei se ole koulun tai sosiaalitoimen tehtävä, vaan vanhempien, hehän lapsen parhaiten tuntevat ja tietävät parhaiten myös hänen toiveensa.
WILMA-järjestelmä on ihan totaalinen erehdys. Ei ikinä milloinkaan koskaan esim englannin ope laittanut muidenkin opettajien näkyville sinne avonaiseen viestiloodaan, kun pistarit oli menny hyvin tai läksyt tahty ilahduttavan huolella eieiei: AIKUISTEN OIKEESTI aina, AINA, joka helvatan unohdus piti kirjata tuohon Ylevyyssivulle JA niin että koko luokka sai tietää miten loputtoman moitittavaa oli lapsen opiskelu. Kolmasluokkalaisen minäkuvaan on mageeta upottaa käsitys että lapsi on typerys.
Missä ne motivoituneet opet luuraa? Liittykää yhteen ja kannustakaa toisianne ja lasten vanheempia yhteistoimiin!!! Oma järki mukaan :)
Kannustamisen taito on se tärkeä asia, joka monelta opettajalta puuttuu.
Tuntuu kuin opettajalla ei olisi ammattitaitoa lasten käsittelyyn ollenkaan, kun kiitosta ei anneta ei vahingossakaan silloin kun siihen on aihetta, mutta moitteiden syitä kyllä kaivellaan siitäkin edestä.
Tästä meillä on karvaita kokemuksia ala-asteen opettajasta, jonka typeryys oli monessa asiassa omaa luokkaansa. Vaihdoimme koulua, niin siellä luokan opettaja oli ihan toista maata. Selkeä kokemus siitä, että kaikista tutkinnon suorittaneista EI TODELLAKAAN ole opettajiksi.
Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore.
LUENTO: Miten tuen lapsen ja nuoren itsetuntoa?
Tietoa, näkökulmia, rohkaisua ja keinoja kasvatukseen
Raisa Cacciatore
Lapsen itsetuntoa on tärkeää vahvistaa. Samalla kun lapsi kasvaa, myös hänen itsetuntonsa rakentuu. Se muuttuu koko ajan. Siihen voi vaikuttaa joka päivä, joka hetki ja aina uudestaan. Se on oma ajatus omasta pärjäämisestä. Uskomus, oletus tai tunne siitä, millainen ja miten hyvä on, mihin pystyy, mitä haluaa, mitä osaa, ja mitä voi oppia. Siihen vaikuttavat kaikki ihmissuhteet, se palaute mitä toisilta saa – ympäristön kannustus, läsnäolo, tuki ja lohtu ovat tärkeitä.
Mitkä ovat koulun, päiväkodin tai kodin mahdollisuudet vahvistaa lasta ja nuorta tekemään viisaita valintoja?
Läheiset ihmiset voivat vaikuttaa lapsen itsetuntoa rakentavasti tai murentavasti. Nykykasvattajien omassa lapsuudessaan kokemat kasvatuskulttuurit eivät välttämättä ole parhaita, vaan kannattaa punnita ja opetella uusiakin. Stressi rasittaa jo pieniä, monesta syystä.
Joskus tulee pohtineeksi saavatko kaikenlaiset lapset kasvaa arvostettuna ja ymmärrettyinä. Itsetunto on eri asia kuin temperamentti, eli hiljainen tarkkailija voi olla aivan yhtä tyytyväinen ja tasapainoinen kuin räiskyvä joka paikan keskipistekin.
Etenkin pojilla tuntuisi olevan riskinä saada enemmän moitetta ja itsetuntoa kuluttavaa palautetta, kuin kehuja ja itsetunnon rakennusaineita. Toisaalta tytöiltä vaaditaan, tai he itse vaativat jatkuvaa pärjäämistä – meneekö se liiallisuuksiin saakka? Osa lapsista ja nuorista toteuttaa tunnollista ja ahkeraa rooliaan niin pitkälle, että oma terveys ja hyvinvointi kärsivät siitä.
Itsetunnolla on suuri vaikutus, sillä se on kuin ennustus joka pyrkii toteuttamaan itseään. Jos lapsi arvelee, ettei hän johonkin pysty, hän useinkin arvaa oikein. Vetäytyminen ja haluttomuus ovat suuria kysymyksiä nuoruudessa, palavatko lapset loppuun?
Itsetunto vaikuttaa myös tässä ja nyt, esimerkiksi terveysvalinnoissa ja itsesuojelussa. Jos lapsella on ajatuksena, että hän ei ole arvokas, hänellä ei ole väliä tai että tulevaisuudella ei ole hänelle mitään hyvää tarjottavana, hän saattaa olla harkitsematon, johdateltavissa ja jopa tapaturma-altis.
Maailmassa on paljon myös näitä ”mitä väliä” lapsia ja nuoria, tartuttaen asennettaan myös toisiin. Moni asia olisi paremmin, jos lasten ja nuorten arjessa olisi rauhallisia aikuisia, joilla olisi aikaa puhua järkeä, lohduttaa ja kannustaa.
Kun siis näkee lapsen joka ehkä on allapäin tai ei luota itseensä, kannattaa aina panostaa hiukan hänen itsetuntoonsa. Siitä ei taatusti ole haittaa, mutta lapsi saattaa saada kokemuksen siitä, että ehkä kuitenkin joku ymmärtää, välittää ja jaksaa. Ehkä elämässä ja itsessä on jäljellä hyviäkin asioita ja vielä kannattaa yrittää. Ehkä joku jopa osaisi auttaa.
Näitä sisäisen vahvistumisen ravinteita ovat aidot kohtaamiset, perinpohjainen pysähtyminen kuuntelemaan, mukaan ottaminen ja läsnäolo ja tietysti läheisyys. Kovin niukasti monet meistä saavat kosketusta ja lämmintä kehollista viestiä siitä, että olemme hyväksyttyjä ja toivottuja seuraan.
Hyvän tekeminen ja kannustus levittää ympärilleen hyvää mieltä ja jaksamista. Iloinen yhdessäolo ja hulvaton hulluttelu ovat nekin arvoja sinänsä.
Luentotilaisuuden tavoitteena on vahvistaa aikuisten kykyä tukea lasta ja/tai nuorta sekä edistää kasvatusyhteistyötä eri toimijoiden välillä. Tarkoituksena on myös tarjota välineitä vanhemmuuden ja kasvatusyhteistyön tukemiseen.
Materiaalia:
Miten tuen lapsen ja nuoren itsetuntoa? WSOY 2008. R Cacciatore, E Korteniemi-Poikela, M Huovinen.
Hyvä itsetunto näkyy, kuuluu ja vaikuttaa. Lapsen ja nuoren itsetunto rakentuu päivittäin arjen pienissä kohtaamisissa, pohdinnoissa ja muussa vuorovaikutuksessa.
Vahvan itsetunnon ja positiivisen minäkuvan muodostumiseen voi ja kannattaa vaikuttaa. Nämä perusasiat jokainen toki jo tuntee, mutta toisinaan ne hukkuvat paineiden ja kiireen alle. Siksi on hyvä pysähtyä itsetunnon rakennusaineiden äärelle miettimään, mitä juuri minä voisin tehdä lapsen hyväksi hänen elämäänsä kannattelevana turvallisena aikuisena tai vanhempana.
------------
Opetusalan eettisen neuvottelukunnan kannanotto 8.12.2008
Opettaja kiusaajana
Opetusalan eettistä neuvottelukuntaa on pyydetty ottamaan esille ongelma, miten toimia, kun opettajan epäillään kiusaavan oppilasta. Tällainen pyyntö on tullut mm. lapsiasiavaltuutetulta sekä muutamilta yksittäisiltä tahoilta. Neuvottelukunta pitää asiaa hyvin vakavana ja on pyrkinyt selvittämään, kuinka yleistä tämänkaltainen ongelma on. Vaikka vain yksittäistapaukset näkyvät virallisissa tilastoissa, ilmiö voi olla yleisempi. Lukumäärällisestä vähäisyydestä huolimatta on tarpeen, että kouluilla on selkeät toimintamallit, joissa oppilaan oikeudet, luokka- ja kouluyhteisön oikeudet, oppilaan ja hänen huoltajiensa tuki sekä opettajan oikeus mahdollisesti tarvitsemaansa apuun tai hoitoon huomioidaan.
Vaikka kiusaamisen määrittely ei ole yksiselitteistä, sen tunnistaminen myös opettajan kohdalla on tärkeää. Kiusaamista on, kun opettaja tahallisesti, toistuvasti ja vakavalla tavalla kohtelee jotain oppilasta tai oppilasryhmää mielivaltaisesti ja epäoikeudenmukaisesti. Kiusaamiseen liittyy toisen osapuolen alas painamista tai vahingon tuottamista. Se voi olla piikittelyä, naurunalaiseksi saattamista, painostusta ja pahimmillaan kiristystä ja uhkailua. Kiusaaminen voi olla tietoista, mutta sitä saattaa tapahtua ilman että opettaja itse ymmärtää kiusaavansa. Kiusaaminen voi olla myös piilevää, ja se voidaan verhota auktoriteettiasemaan tai kasvattajan rooliin. Aivan samoin kuin oppilaiden keskinäisessä kiusaamisessa, eri oppilaat kokevat tilanteet eri tavalla, ja joillekin oppilaille syntyy kokemus kiusaamisesta herkemmin kuin toisilla. Vaikean oppilaankin kohdalla opettajalta edellytetään asian tarkastelua kasvatukselliselta kannalta, kiusaaminen ei ole koskaan kasvatusta. Opettajan työ edellyttää aina kasvatuksellista otetta.
Kiusaamista sen sijaan ei ole kun opettaja kasvatus- ja opetustehtävänsä perustella antaa määräyksiä tai ohjeita, hoitaa koulunpidollisia tehtäviä kuten valvontaa ja järjestyksen ylläpitoa ja hoitaa oppilaan rankaisemiseen liittyviä velvollisuuksia. Opettajan työssä on paljon julkisen vallan käyttöä, mm. oppimissuoritusten arvostelu, lausuntojen antaminen ja erilaiset arvioinnit. Ne perustuvat opetussuunnitelmaan, säädöksiin ja opettajan ammatillis-eettiseen tilannearviointiin. Niiden hoitamisessa oikeudenmukaisuus on keskeinen arvo.
Kiusaamisen käsittelyssä on tärkeää, että koulun rehtori tai johtaja saa mahdollisimman pian kuvan ongelmasta ja hän puuttuu asiaan. Mikäli kyseessä on rikokseen viittaava asia, se kuuluu tuomioistuimen alueelle. Useimmiten kuitenkin on kyseessä kouluyhteisön sisäisestä epäeettisestä toimintatavasta. Sen ratkaisuun tarvitaan asiantuntija-apua, joka auttaa näkemään tukitoimien tarvetta ja hoitoon ohjausta. Eri osapuolia tulee kuulla ja luoda sellainen luottamuksellinen ilmapiiri, että kiusattu oppilas tai hänen huoltajansa eivät koe uhkaa tilanteen selvittämisen yhteydessä.
Koulujen tulisi kuvata omissa toimintakäsikirjoissaan tai vastaavissa toimintaa esittelevissä dokumentissa, miten koulu ennalta ehkäisee opettajien taholta tulevaa kiusaamista ja antaa selkeät toimintaohjeet, miten tulee menetellä jos tämän kaltainen ongelma esiintyy kouluyhteisössä.
Opetusalan eettinen neuvottelukunta on aikaisemmin antanut kannanoton, jossa puututaan oppilaiden väliseen kiusaamiseen. Kannanotto välittää selvän viestin, että kiusaaminen ei ole sallittua missään muodossa koulussa. Koulun ja opettajien tehtävä on luoda edellytykset luottamuksen ja hyvän työ- ja opiskeluilmapiirin rakentumiselle.
--------------
Kunnille kurinpalautusta lastensuojelun huonosta hoidosta.
Viranomaiset ovat kyllästyneet siihen, että kunnat noudattavat huonisti pari vuotta sitten voimaantullutta uutta lastensuojelulakia.
Olisiko lastensuojeun parissa työskentelevät naisille järjestettävä armeijatyylinen noin 2 kk kestäväalokaskoulutus, jossa opetellaan pelisäännöt.
Maahan -Ylös - Asento - Lepo - Taakse poistu - Ryömikää - Syöksyyn mars mars.
Helsingin Sanomat 8.3.2010.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135253489673?ref=lk_me_2
------------
" Koulun ja opettajien tehtävä on luoda edellytykset luottamuksen ja hyvän työ- ja opiskeluilmapiirin rakentumiselle. "
Niin kauan kun oppilashuolto on olemassa, ei luottamusta voi saada aikaan. Oppilashuolto ottaa koulukiusatun perheineen silmätikukseen ja tuhlaa yhteisiä varoja ties kuinka monia kymmeniä tuhansia euroja jotta pääkiusaajat
vain saavat ihan rauhassa jatkaa Pappa-betalar -elämäntyyliään---kuuluuhan pääkiusaajan vanhemmat kuitenkin samaan veliporukkaan kuin oppilashuoltoryhmän edustajat.
Naisetko siellä lastensuojeolussa ainoastaan ovat ne, jotka lakeja jättävät noudattamatta? HAH HAH!
Tällaisissa uutisissa ensinnäkin tarkoitetaan lähinnä niitä lakien rikkomuksia, jotka johtuvat kuntapoliitikoista.
Kaukana, kaukana sen jälkeen tulevat vasta yksittäisten sosiaalityöntekijöiden mielivalta ja lakien rikkomukset. Niistä ei puhuta, eikä hiiskuta paljoa julkisuudessa, koska ls:n valheellinen sädekehä edellyttää VIRKAMIESUSKOA kansalaisilta.
Tämä tarkoittaa uskoa siihen, että henkilö ei kerta kaikkiaan voi olla mielivaltainen tai yhtään epärehellinen sen jälkeen kun on allekirjoittanut työsopimuksen kunnan kanssa. Viranomainen on eri ihmislaji kuin muut ihmiset. Viranomaisusko on täysin sokeaa viranomaisen virheille. Niitä ei kerta kaikkiaan nähdä, koska niitä EI HALUTA USKOA olevan olemassakaan.
Hallinto-oikeusjärjestelmä takaa sen, että viranomaisten virheet ja lakien rikkomukset pysyvät pimennossa. Ja jokainen mielivaltainen sossu, oli mies tai nainen, tietää kyllä, miten rikokset peitellään hallinto-oikeudessa.
2000- luvun teinipissikset, ovat tänä päivänä, tyttöystäviä, vaimoja, äitejä, jotkut jopa isoaitejä.
Yksinhuoltajaäitejä on 100.000, joilla on 150.000 alaikäistä lasta.
Avioeroja taphtuu vuosittain noin 14.000, jotka koskettavat vuosittain noin 30.000 lasta ja nuorta, vuosittain.
Entä huostaanotetut, pakkohuostaanotetut ja sijoitetut lapset, ovatko hekin Pissiskulttuurin uhreja?
Mitenkä lastensuojelu suhtautuu vanhempiin, lapsiin ja nuoriin?.
YLE Elävässä arkistossa on kolme Pissikseen liittyvää ohjelmaa.
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/pissiksilla_on_aina_hauskempaa_81210.html
---------
Tämäkin loistava uutisointi aloituksessa hukkui lopulta
tuon yhden isä-idiootin järjettömiin möläytyksiin.
Kyllä pissiksistä ja jonneista voisi keskustella, mutta OMASSA KETJUSSAAN!
Allekirjoitan tämän tutkimuksen täysin, vaikka en ole sitä lukenut kokonaan. Eikös suomalainen kouluviihtyvyys ole ihan huonoimpia Euroopassa? Milloin lapsi saa positiivista palautetta koulussa? Oman kokemukseni mukaan ei juuri koskaan. Oma lapseni on älykäs ja kokee ettei koulusta koskaan oppinut mitään. Koska tiesi hyvin asioista kiinnostuksensa ja muistinsa vuoksi, moni opettaja ei sietänyt itseään tietävämpää oppilasta. Ainoat todella kannustavat ja muutenkin loistavat opettajat olivat historiassa ja heitä muistellaan vieläkin lämpimästi. He ymmärsivät lapsen lahjakkuuden ja huomasivat sen valtavan tietomäärän, joka oli kertynyt. Mm. englannin opettaja oli tosi nuiva, mutta kirjoitti laudaturin ihan open kiusaksi. Eipä siitä onnitteluja saanut, niitä saivat muut heikommin kirjoittaneet. Onneksi yo-kirjoitukset kertoivat totuuden. Numerotodistus kun annetaan subjektiivisesti. Koulun pitäisi pystyä yksilöllisemmin huomioimaan oppilaan osaamista. Jokaisella oppilaalla kun on omat vahvuutensa, mutta ne jäävät piiloon nykysysteemissä.
Kun tähän ketjuun on sotkettu muitakin asioita, niin otanpahan samalla niihin kantaa. Tiedän vain muutaman sijaisvanhemman ja pari perhekotia, joten otos on pieni. Kritisoin niitä siitä, että sijaisvanhempien koulutustaso ei taida olla kovin korkea omien huomioideni mukaan ja se heijastuu lasten kasvatukseen. Koulun ja opiskelun merkitys jää sivuasiaksi. Lapsia ei kannusteta kouluttautumaan, vaikka osalla kykyjä olisi. Jos koulu ei kannusta, niin ainakin vanhempien tulisi sitä tehdä ja muistaa kehua lasta muutenkin. Positiivinen palaute tuottaa aina paremman lopputuloksen kuin moite.
Kuinka suurta osaa ja kuinka suuri vaikutus erilaisilla uskonnoilla ja uskomuksilla on lasten parissa työskenteleviin.
Toiminta näyttää olevan aika aktiivista ympäri Suomea.
http://www.amma.fi/toim/ammaill.php
-----------
Olen samaa mieltä nimimerkin positiivinen äiti kanssa siitä, että jos päätoimisesti ryhtyy sijaisvanhemmaksi, tulee olla kunnon koulutus. Olen huolissani kansanedustaja Peltosen esityksestä, että sijaisvanhemmat voisivat jäädä päätoimisesti hoitamaan lapsia. Hän esittää hintoja, miten siten päästään halvemmalla.
Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanon, että minun puolestani kouluttamattomat (ei opistotasoista kasvatus- tai hoito- tai sosiaalialan koulutusta) voivat hoitaa korkeintaan 2-4 toisen ihmisen lasta. Jos yhteiskunnalla on varaa maksaa 2-4 lapsen päätoimisesta hoidosta, niin mikäpä siinä. Mutta jos lapsia on yli 4 sijoitettuna, tulee sijaisvanhemmilla olla ehdottomasti (ainakin siis toisella) vähintään opistoasteinen koulutus. Ja palkan on oltava sen mukainen.
Olen törmännyt perheeseen, jonka kouluttamattomilla sijaisvanhemmilla on paljon enemmän luuloa taidoistaan, kuin oikeaa viisautta ja taitoa. Pitää tehdä aina siten miten sijaisvanhempi haluaa. Ja kasvatusperiaatteet vaihtelevat naisen mielialojen mukaan. Surkeaa touhua.
Siksi olenkin sen kannalla, että sijaisvanhemmille (erit. päätoimisille) tulee järjestää psykologiset testit.
Paras keino antaa lapselle hyväksyntää, on ottaa mukaan jokapäiväisiin askareisiin! Tämä on nyky-yhteiskunnassa unohtunut lähes täysin! Jouduin itse laittamaan teinin vähäksi aikaa kiireelliseen sijoitukseen itsemurhauhkailujen takia. lapsi voi huonosti ja äiti voi huonosti.
Kunnes otin käyttöön vanhan "kansanperinteen" eli anna lapsen vapaaehtoisesti osallistua. Nyt opetan leipomaan, kokkaamaan, siivoamaan (vaikka onkin vastentahtoista). Eli toisinsanoen pärjäämään omillaan isona. Meillä on kivaa ja saadaan tehdä juttuja yhdessä!
Onnistumisista kehuja, kehuja, kehuja, se nostattaa sitä lapsen itsetuntoa. Rajat toki meiltäkin löytyy ja rangaistukset sen mukaan, jos sääntöjä rikotaan toistamiseen.
Kesä on ollut mahtavaa aikaa, eikä aina tarvitse lukea kasvatusoppaita, vaan voi käyttää välillä tervettä maalaisjärkeä :)
Kyllä se onnistuu viisaalta kouluttamattomalta. Mutta jos et olisi viisas etkä edes koulutettu ja sinulla olisi sijoitettuna yksi vauva, 3 muuta alle kouluikäistä 3 alakouluikäistä ja kaksi nuoruusikäistä sekä siinä tuki- ja kriisilapset päälle, millä eväillä hoitelisita kuvioata päätoimisesti. varsinkin jos puolisosi ei juurikaan olisi kotona, vaan hoitelisi yhteiskunnallisia harrasteitaan lähes joka ilta (jotka vaativat päivälläkin paneutumista).
Hullun hommaa?
Tuossa huonolaatuisessa sijaisperheessä kyllä osattiin teatteri, eli lapsen kanssa vaikka leivottiin, jos joku sossu tai muu sellainen tarkkaili touhua.
Eli nämä huonolaatuiset paikat osaavat manipuloida lapsia ja aikuisia - tai siis sairaat ihmiset.
Enkä muuten tarkoita mitään kasvatusoppaita. Tarkoitan viisautta ja eettistä ja moraalista osaamista, joka tulee yleensä pitkän prosessikoulutuksen aikana ihmiselle - sikäli mikäli sitä ei ole myötäsyntyisenä. ja harvempi jaksaa omatoimisesti miettiä kasvatuskysymyksiä ilman systemaattista koulutusta.
Ja tietnkin tarvitaan rakkautta - pelkkä raha, jota jotkut ahnaat (huom. siis jotkut) sijaisvanhemmat hamuavat ottamalla runsaasti lapsia - ei riitä.
Keskustelun aiheena on Koulu aiheuttaa oppimisvaikeuksia.
Parantaako Seta lasten asemaa kouluissa?
Yle Etelä-Karjalan uutiset 16.3.2012.
Lappeenrannassa toimiva Seta täydentäisi koulujen antamaa seksuaalikasvatusta, kertomalla erilaisista perhemuodoista ja lakiasioista.
http://yle.fi/uutiset/seta_toivoo_paasevansa_kouluihin/3337577
-------
Kymenlaakson Setan sihteeri Taru Seppänen ymmärrä, miksi ihmiset kokevat homoseksuaalisuuden uhaksi.
Tämä ehkä selittää sen, miksi lapsia käytetään seksuaalisesti hyväksi uskonyhteisöissä, sijaisperheissä, rippileireillä, tanssikouluissa jne.
Aslan järjestö taas pyrkii auttamaan ja eheyttämään homoja ja lesboja, seminaareissa, kasvuun, miehisyyteen, naiseuteen ja seksuaalisuuteen.
Uutinen aiheena Taru Seppänen ei ymmärrä, miksi ihmiset kokevat homoseksuaalisuuden uhaksi.
http://yle.fi/uutiset/en_ymmarra_miksi_ihmiset_kokevat_homoseksuaalisuuden_uhaksi/5069955
-------
" Lapsia ei kannusteta kouluttautumaan, vaikka osalla kykyjä olisi. Jos koulu ei kannusta, niin ainakin vanhempien tulisi sitä tehdä ja muistaa kehua lasta muutenkin. Positiivinen palaute tuottaa aina paremman lopputuloksen kuin moite."
Allekirjoitan tuosta joka sanan paitsi, että koulu ei kannusta lasta riittävästi nykyisin mihinkään. Meillä on karvaita kokemuksia tästä ala-asteen puolelta.
On kyse laittoman huostaanoton vammauttamasta lapsesta, joka ennen huostaanottoa menestyi hyvin tavallisessa luokkaopetuksessa, mutta laiton huostaanotto pahoinpitelyineen laski hänen kuntonsa niin, että lapsi oli erityistuen tarpeessa kotiutumisen jälkeen.
Olimme tilanteessa, jossa
kaupungilla ei ollut varaa erityisavustajaan (lainrikkomus), niinpä lapsi päätettiin integroida yleisopetuksen luokkaan, joka oli näkövammaisen oppilaan takia pienempi kuin muut luokat ja jossa oli myös näkövammaisen erit.avustaja tarvittaessa muidenkin käytössä.
Suunnitelma vaikutti hyvälle, mutta kaikki loppui opettajan joustamattomuuteen. Suoraan sanottuna en ymmärrä, miten sellainen ihmisen on voinut läpäistä opettajakoulutuksen, jolla ei ole itsellä pienintäkään kykyä omaksua mitään uutta tietoa tai toimintatapoja.
Kutsuin opettajan mukaan Lastenlinnaan palaveriin, jossa hän sai sairaalakoulun opettajalta ja erikoislääkäriltä pätevää ohjausta siihen, MITEN AUTTAA LASTA koulussa.
Ei mennyt jakeluun opettajalla, joten maksoin itse yksityiseltä lääkäriasemalta asiantuntemusta opettajalle jaettavaksi yhdessä pitkässä palaverikeskustelussa, joka järjestettiin koulussa.
Opettaja ei omaksunut mitään uutta tietoa, eikä kyennyt soveltamaan sitä käytäntöön, tai ei halunnut. Lapsen auttamisessa tärkeintä olisi ollut KANNUSTAMINEN ja positiivisen palautteen antaminen lapselle. Molemmat asiantuntijapalaverit neuvoivat opettajaa aloittamaan siitä, että joka päivä lasta kiitetään 1-3 asiasta, jotka hän teki hyvin, koska joka ikisen oppilaan kohdalla niitäkin löytyy.
Kiitosta ei tullut kertaakaan, mutta moitteita siitäkin edestä. Lapsi otettiin oikein luokan eteen kuuntelemaan saarnaa, miten hänen se ja se tehtävänsä myöhästyy, jos hän ei nyt palauta sitä siihen ja siihen päivään mennessä.
Opettajalla ei ollut myöskään aikaa tarkistaa, että koulupäivän jälkeen kaikki tarvittava materiaali lähti mukaan kotiin läksyjen tekoa varten. Ihan kuin hän olisi ajatellut, että seuraavana päivänä ei ole moitteen aihetta, jos lapsen kaikki koulutehtävät olisi tehty.
Tuollaiset epäkelvot opettajat saavat suurta tuhoa aikaan oppilaiden elämässä. Siksi ei turhan paljoa voi vaatia sitä, että tietty psykologin testaus järjestetään myös opettajakoulutukseen aikoville.
Ihan samaa voi vaatia myös niille, jotka haluavat valmistua lastensuojelun sosiaalityöntekijöiksi. On aivan käsittämätöntä se vastuun tunnon puute, mikä on vallalla sen suhteen, että lapsen kanssa läheiseen tekemiseen lasketaan ihmisiä, joilla on aitiopaikka tuhota hänen itsetuntoaan sen sijaan, että auttaisi ja kannustaisi lasta oikealla tavalla elämästä selviämiseen.
Vielä naurettavampaa on lukea niitä ymmärtämättömiä kirjoituksia, joissa paasataan, että kotoa lähtee kaikki. Mitä ihmeen merkitystä sillä on, sai lapsi vanhemmilta miten oikeat eväät tahansa elämästä selviytymiseen, jos koulu ja jokin lastensuojelu tuhoavat kaiken sen hyvän, mitä vanhemmat ovat kokoon raapineet.
Seta haluaisi aloittaa kouluissa seksuaalikasvatuksen, onko tälläinen kasvatus vaarallista lapsille ja nuorille?
Aslan tarjoaa eheytystä kristityille homoseksuaaleille.
Aiheesta lisää Uskontojen Uhrit ry:n sivustoilla.
Susi lampaan vaatteissa.
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/uskonyhteisot/lansimaiset/169-aslan-susi-lampaan-vaatteissa
---------
Pietarissa jaettiin ensimmäinen homoprobakandatuomio Homo on normaali kampanjasta alaikäisille.
Naapurissa suojellaan lapsia homoilta, , entä mitenkä meillä Suomessa?
Yle uutiset 4.5.2012. Pietari antoi homoprobakandatuomion.
http://yle.fi/uutiset/pietarissa_jaettiin_ensimmainen_homopropagandatuomio/6082254
--------
Haluatko todella tyrehdyttää ja estää keskustelun tästä tärkeästä aiheesta?
Edelliselle pohdittavaa.
En suinkaan halua tyrehdyttää keskustelua, vaan avartaa käsityksiä ymmärtämään kohdellaanko lapsia ja nuoria oikeudenmukaisesti?
Pelastakaa Lapset ry ja Pesäpuu järjestävät koulutusta sijaisvanhemmille.
Mitä Pride on ja mihinkä filosofiaan ja ajatteluun se perustuu?
Ovatko he yli-ihmisiä?
Vastaus löytyy Wikipedian sivustolta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pride
------------
Pelastakaa lapset ry, sekä Pride kouluttavat ja valmentavatt sijaisvenhempia.
Pelastakaa Lapset ry: Pride koulutus.'
http://www.pelastakaalapset.fi/toiminta/lastensuojelutyo/perhehoitotoiminta/pride-valmennus/
-----------
Helsinki Pride tapahtuma 2012.
Tämä olisi ollut liian pitkä jotenka laitan vain linkin, jossa löytyy lisätietoa.
Helsinki Pride teema 2012.
Priden suojelija.
Kulttuuri ja opetusministeri Paavo Arhinmäki.
http://helsinkipride.fi/index.php?id=6
----------
Suomalainen peruskoulu on niin elähtänyt ja ajasta jäljessä, kuin voi olla! Tämä on jo uutisissakin kerrottu moenlta taholta, päättäjiä vain ottaa pattiin, kun joutuvat kasaamaan "aivoriihen" tähänkin turhakkeeseen. Onhan heillä paljon paljon paljon tärleämpiäkin aivoriihejä alustuksessa!
Olin omalta kohdaltani vittuuntunut peruskouluun ja isoihin luokkiin (30 oppilasta ekaluokasta lähtien, on häirikköä ja syrjäänvetäytyvää ja kaikkea siltä väliltä).
Valitsin Steinerin enkä tule tasan tarkkaan katumaan. Meillä täällä 8 ekaluokkalaista ja 8 tokaluokkalaista samassa luokassa=16 oppilasta yhteensä! Nyt ei ole kyse etelä-suomen steinerkouluista :)
Varmasti valitsit viisaasti!
Itse en tajunnut laittaa lasta alusta asti steineriin, meillä siirryttiin sinne vasta parille viimeiselle luokalle. Mutta kyllä on pakko sanoa, että se oli kuin taivas peruskoulun puolella vietettyjen helvetillisten vuosien jälkeen. Puhun helsinkiläisistä steinerkouluista, toiseen oli niin valtavan pitkä jono ja luokat jo tupaten täysiä, mutta toiseen onnistuimme pääsemään tovin odottelun jälkeen.
Jos en olisi ollut hiukkaakaan ennakkoluuloinen, niin olisin ilmoittanut lapseni sinne jo hänen syntymähetkellään. Toki hän joutui työskentelemään rankasti varsinkin ensimmäisenä vuotena, mutta se totisesti kannatti!
Kokemukseni mukaan steinerkoulu voi olla hyvä, mutta valitettavasti sen piirissä huseraa tyyppejä, jotka tekevät siitä sisäänpäinlämpiävän ja oudon paikan. Samat itsestään paljon luulevat tyypit sisoskelevat käytävillä ja huseeraavat johtokunnissa. En tarkoita kaikia, mutta valitettavasti yksikin epäsopiva tyyppi saa paljon silläkin saralla pahaa aikaan - niinkuin monella muullakin.
Suljettuun ja omituiseen paikkaan ei sitten kukaan halua lastaan.
Luulen - että kuten sijaisperhe / ammatillinen perhekoti / laitos -akselillakin - toiminnan laatuun vaikuttaa se, millisia aikuisia milloinkin sattuu lapsen kanssa olemaan. Jos steinerkoulussa on hyvä opettaja, lapsella on hyvä olla. Mutta jos peruskoulussa on "parempi" opettaja, lapsen on parempi olla siellä. Sama juttu, jos sijaisperheessä on epäsopiva aikuinen, on lapsen paha kasvaa siellä, mutta jos laitoksessa on sopiva aikuinen, on siellä hyvä olla. Näin se vaan menee.
Sijaishuoltoon sopivat muuten samat jutut, mitä Kautto-Kanpe on tutkinut peruskoulussa. Samoja juttuja voitaisiin tutkia sijaishuollossa ja valitettavasti kokemukseksesta tiedän, että löytyy.
Älä kirjoita monikossa, koska ainakaan tähän kouluun, jossa minun lapseni oli, ei päde tuollainen luonnehdinta ollenkaan, eikä muuten varmasti Hesan toiseenkaan steineriin, niin suuressa suosiossa tuntuvat olevan.
Olikohan nyt sitten kyse Jyväskylässä olevasta Steinerkoulusta, josta tuota negatiivista on kantautunut. On hurjan ikävä, jos hyvä koulumuoto sinällään saa huonoa mainosta yhden koulun tai yhden perheen huonon kokemuksen perusteella.
Ja oliko sielläkin nyt kyse siitä, että koulun vanhempain yhdistyksessä häärää joku suurisuinen sijari, joka kohtelee huostaanotettujen lasten biologisia vanhempia koulussa yhtä kelvottomasti kuin työssään muutenkin on tottunut kohtelemaan.
Meillä on tavallisen peruskoulun puolelta tosi huono kokemus ala-asteen puolelta, jolloin lapsilla on luokanopettaja eli opettajasta voi puhua yksikössä. Mutta samaa törkeyttä eri paketissa touhu oli myös yläasteen puolella, jossa joka aineessa on oma opettajansa.
Steinerissa luokanopettaja saattaa luokkansa aina kahdeksanteen luokkaan asti, vain joissain aineissa oli eri ope, mutta me ehdimme tuota autuutta nauttia vain vuoden, mutta opettaja oli kyllä tosi hyvä, siis todella lapsia ymmärtävä ja heitä auttava kaikella tavalla. Ysillä tulivat aineenopettajat, mutta ei ole pahaa sanottavaa heistäkään. Nyt on lukio alkamassa ensi kuussa vasta, joten siitä ei ole vielä kokemuksia.
En tiedä tuosta, mutta harvoin peruskoulussa kukaan yksittäinen henkilö (vanhempi) voi alkaa määrätä toisia ihmisiä, kuin olisi joku valtias / valtiatar koko koulussa. Arvelen, että peruskoulussa joku puuttuisi tuollaiseen toimintaan.
JSteiner koulusta joku esitti kysymyksen, en tunne asiaa,
Mot ohjelma käsitteli aihetta. 2.4.2001.
Steiner koulun salaisuus.
Lue teksti, kommentit.
Kuuntele ohjelma, kesto 29.07 min.
Katso kuuntele myös muut ohjelmat.
Mot tutkii yhteiskuntaa.
Kategoriat.
Opintiellä.
Muuttuva yhteiskunta.
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/steinerkoulun_salaisuus_43493.html#media=43510
----
En ole minä törmännyt sellaiseen Steinerissa, enkä missään muuallakaan. Jos joku sijarinplanttu ottaa jossain koulussa määräilevän asenteen, niin hän ylittää valtuutensa. Ja onhan se jo mielettömän huonoa käytöstäkin sellainen, koska koulu on yhteisö, jossa kaikkien vanhempia on kuultava, eikä vain yhtä ihmistä.
Jos sijari yrittää koulussa määräillä lasten tai heidän vanhempiensa asioita, on sossun laitettava sellainen töppäilijä järjestykseen. Ja vanhemmat voivat selittää vaikka rehtorille, että sijari toilailee ihan omaan piikkiinsä asioita, joita ei ole sovittu sossun kanssa sillä tavalla hoidettavaksi. Jos tuollaisesta on kyse, niin koulun henkilökunta voi olla aika ihmeissään, koska he eivät tiedä, miten menetellä, tilanne voi olla heille aivan uusi ja vieras.
En tiedä, mistä johtuu, mutta yleensä ihmiset pelästyvät kun kyse on huostaanotosta. Näin ainakin terveydenhuollon puolella oli, kun sijaishoitajasta ei ollut lasta käyttämään sairaalassa säännöllisissä seurantakäynneissä, niin hän pyysi minua mukaan sairaalaan. En esitellyt yleensä mukana ollutta moukkaa kenellekään, en enää sen jälkeen kun näin yhden hoitajan reaktion tilanteeseen. Tuntui vain kiusalliselle kun mukana roikkui tuppisuinen äijä, jonka henkilöys jäi ihmisille hämärän peittoon. Ja vähän samanlaisia tilanteita oli koulussakin.
Tarkoitan tällä sitä, että ihmiset hyppäävät ihan kuin varpailleen huostaanotosta puhuttaessa, koska asia on heille siinä mielessä vieras, että mitä se heiltä vaatii, miten heidän nyt tähän pitäisi suhtautua. Ja nämä kokemukset ovat ihan tavallisen peruskoulun puolelta.
Aiheena on Koulu aiheuttaa oppimisvaikeuksia.
Entä jos opettajat on koulutettu Steiner ja Snellman ideologeilla?
Snellman korkeakoulun ohjelmat syksyllä 2012.
6.9.2012.
13.9.2012.
20.9.2012.
27.9.2012.
Tutustu koulutukseen.
http://www.snellman-korkeakoulu.fi/tapahtumat/kt-jan-erik-mansikka-nakokulmia-steinerpedagogiikan-ihmiskasitykseen-saksalaisen
------
Henkilökunta on kyllä ollut mukavaa ja opettaja pätevän oloinen.
Tulevat opettajat haluavat uskonnon pois lukujärjestyksistä.
Olisiko kysymyksessä mahdollisesti uusi sukupolvi, joiden vanhempien elämään ovat vaikuttaneet, sisällissota, talvisota, jatkosota, 90-luvun lama, huutolaisuusaika jne, jne.
Historiatietoa löytyy netissä esimerkiksi hauilla.
Sotalapset.
Sotaorvot.
Huutolaislapset.
Mainilan laukaukset.
Sotasurmat.
Tulevat opettajat haluavat uskonnon pois lukujärjestyksestä.
Yle uutiset.
http://yle.fi/uutiset/tulevat_opettajat_uskonto_pois_lukujarjestyksista/6187448
-------
Suorituspaineet ajavat tyttöjä jopa itsemurhiin.
Taustalla on usein kovia ulkonäköpaineita.
Kuinka paljon koulukiusaaminen, avioerot, huostaanotot, sijoitukset "lastensujelulaitoksiin" vaikuttavat itsetuhoisuuteen.
Voisiko koulu ja opettajat auttaa nuoria?
Uutisen lopussa on linkit auttaviin puhelimiin.
Suomen mielenterveysseura.
Helsinki Mission.
Yle uutiset 24.7.2012.
http://yle.fi/uutiset/suorituspaineet_ajavat_tytot_jopa_itsemurhaan/6219998
-------
Kukaan ei kuule eikä välitä.
Asiantuntijat ovat hämmentyneitä, mitä nuorille perheille on tapahtumassa?
Murrosikäisten poikien syrjäytymisriski on suurin.
Kunnat rikkovat lakia ohjatessaan lastensuojeluun liian vähän rahaa.
Lue uutinen, kommentit, kommentoi.
Aamulehti 16.7.2012.
http://www.aamulehti.fi/Paakirjoitukset/1194754603112/artikkeli/analyysi kun kukaan ei kuule eika valita.html
-------
Huostaanotossa mutta heitteillä.
Raju tarina tytöstä, joka huostaanotettiin, hän pakeni ja yöpyi Turun kaduilla roskiksissa, seitsemän ja puoli kuukautta.
Turun Sanomat 16.11.2008.
http://www.ts.fi/teemat/sunnuntai/1074318737/Huostassa mutta heitteilla
-------
"Onko niin?"
"Onko näin?"
"Klikkaa, klikkaa, klikkaa!"
Voi jukolauta, että tuon kahelin kanssa menee hermot!
Ja hän muka tuolla suoltamisella "haluaa avartaa näkemystä".
Että voi olla aivoton tyyppi, että kaikki aiheet pitää sekoittaa joka ainoaan ketjuun.
Tulee mieleen hyvät äidinkielen opettajan antamat ohjeet, että jos kirjoittaja ei osaa analysoida ja ryhmitellä aiheitaan, olisi parasta olla kirjoittamatta ollenkaan. Juuri näin. Tuollaisesta kaikkien aiheiden sotkemisesta yhteen ketjuun ei tule mitään muuta kuin niin kauhea sekametelisoppa, että siitä ei kirjoittaja itsekään ota enää mitään selvää. Mutta pää sekaisin tuollaisella suoltajalla on oltavakin, ei muuten jälki olisi tuollaista.
Koulukiusatun Elisan tapaus rikostutkintaan.
Poliisi epäilee, että kirjan tekijä on saanut teoksellaan laitonta taloudellsta hyötyä.
Johtuuko tämä mahdollisesi siitä, eteti koulukiusaamisesta saisi puhua, eikä kirjoittaa kirjaa.
Yle uutisessa on myös linkkejä pariin videohaastatteluun.
http://yle.fi/uutiset/enkeli-elisan_tapausta_tutkitaan_talousrikoksena/6228030
---------