Erittäin hyvä ystäväni on sairastunut anoreksiaan ja sen myötä laihtunut aivan järkyttävästi puolen vuoden sisään.. Se kaunis, nuori ja elinvoimainen ystävä on kadonnut.. Keho ei ole enää sopusuhtainen, iho on kalpea ja väsynyt, energiataso on nollassa.. Ei auta että vaikka minä ja monet muut yrittävät puuttua.. Voiko hän enää parantua... Edes koskaan-vai riippuuko se siitä haluaako hän itse?.. Olisin vain toivonut saavan pitää ystäväni sen loistavan ja hyvin voivan ystävän..
Olen siis todella surullinen hänen puolestaan ja halu auttaa on kova..
Ette ehkä tällä sivulla osaa kertoa parantumisohjeita, mutta kun te tiedostatte sairautenne, niin luulisin teidän tietävän joitain ohjeita ylöspäin nousemiseen. Koska alhaalta on vain yksi tie pois ja se johtaa ylös.. Ja sinne haluaisin ystävälleni suunnan..
En osaa nyt kertoa enää mitään tarkkaan, koska olen hämilläni tuosta sairauden voimakkuudesta ja olen paljon yrittänyt auttaa, mutta turhaan.
Kun te haluaisitte apua, miten te sitä haluaisitte teille annettavan? Miten esimerkiksi ystävänä voisin auttaa..?
Olen siis todella surullinen hänen puolestaan ja halu auttaa on kova..
Ette ehkä tällä sivulla osaa kertoa parantumisohjeita, mutta kun te tiedostatte sairautenne, niin luulisin teidän tietävän joitain ohjeita ylöspäin nousemiseen. Koska alhaalta on vain yksi tie pois ja se johtaa ylös.. Ja sinne haluaisin ystävälleni suunnan..
En osaa nyt kertoa enää mitään tarkkaan, koska olen hämilläni tuosta sairauden voimakkuudesta ja olen paljon yrittänyt auttaa, mutta turhaan.
Kun te haluaisitte apua, miten te sitä haluaisitte teille annettavan? Miten esimerkiksi ystävänä voisin auttaa..?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Auttaa??
Ei mitenkään. Kun on oikein sairauden lumoissa ei mikään apu mene perille. Kaikki koetaan vaan lihottamis-yrityksinä, ja kaikkialla on vaan vihollisia jotka haluaa nähdä sinut läaskinä!
Omaisille ja ystäville valtavan raskasta, mutta jos vaan jaksain pysyä siinä rinnalla, ilman mitään "hyviä neuvoja" ym. vaan olla, ei jätä kuitenkaan yksin vaikka sairastunut on kuin piru! Vaikea, mahdoton, vihamielinen, mahdoton. Kyllä siellä jossain sen kaiken alla on pieni tyttö (tai poika) joka huutaa älä jätä! Ota syliin! Pidä musta huolta! Sairaus-demoni vain on usein saanut niin vahvan ylivallan että se pystyy peittämään nuo avunhuudot siihen mustaan hirveään myrkkyynsä.
Mulle kerran psykologi sanoi, että joskus vaan on käytävä siellä ihan pohjalla ennenkuin voi nousta. Mulle kävi niin. Kirjaimellisesti.
Olen edelleen noin 8 kiloa alle sen alimman hyväksytttävän painon, olen noussut noin 1/4 siitä anoreksiahelvetistä, vielä on matkaa. Vuosia tehty työtä, ja työ jatkuu. Mitä pitempään on sairastanut sitä pohjemmalle mennään ja sitä kauemmin kestää sitten nousu. Silloin ne ystävyys- ja perhesuhteet todella punnitaan!
Mutta omaisten ja ystävien pitää muistaa hoitaa itseään! Ei saa ottaa vastaan mitään p:n heittoa sairaan puolelta, se on se Demoni joka silloin toimii, ei se siellä alla oleva ihminen! Ei kukaan voi nostaa ylös, ei voi muuta kuin pitää huoli omasta hyvinvoinnistaan että jaksaa seisoa siinä rinnalla. Edessä on usein hirvittävän raskas ja tuskainen tie. Syömishäiriöt ovat todella vakavia ja erittäin vaikeita sairauksia! Itse saan apua ulkomailla, saan kunnon psykologin ja lääkärin avun. Ikävä kyllä Suomessa sh-sairastavat ovat jotain paaria-kastia, apua ei saa, eikä hoito-osaamista ole.
Tästä voisin saarnata vielä pitkään, oman pitkäaikaisen kokemuksen kautta, mutta tässä mun näkemystäni vähän. Eri mieltä saa olla!
kokenut -12, niin missä maassa saat hoitoa? mun mielest hesassa ainakin ihan jees hoitoo mut ei tuol suomen peräkylillä (mulla ei oo kyllä ulkomailta mtn hoitokokemuksia)
Norjassa jossa asun. Hoito on huippuluokkaa täälä.
Pysy vain tukena mitä ikinä tapahtuukaan. Ja niin, siitä ei parannu. Omista ystävistäni ne, jotka osasivat olla kanssani ja viettää aikaa ja pitää hauskaa kuin aina ennenkin vaikka olin ihan pohjalla olivat minulle ja ovat edelleen tärkeimpiä. Ystäväsi ei kaipaa joka ikinen hetki muistutusta siitä että hänellä on anoreksia. Hän muistaa sen kyllä ihan hyvin itsekin. Hän ei kaipaa jatkuvaa huolenpitoa ja voivottelua ja puhumista anoreksiasta ja siitä miten siitä parannutaan. Hän tarvitsee ystävää. Hän lopettaa kanssasi olon jos yrität parantaa häntä. Toki frendis pitää saada hoitoon mutta sinulta hän kaipaa sitä mitä olet hänelle ennenkin ollut