mitä jos vastavalmistuneelle hoitajalle tulee fyysinen tilanne, että alkaa itse oksentaa, alkaa pyörryttämään, itkettämään tai mitä tahansa vastaavaa, että ei kykene tekemään jotakin graavia annettua tehtävää? Paljonko pitää antaa aikaa itselle, että sopeutuu tilanteeseen, ja paljonko sille, että joihinkin graaveihin tilanteisiin "tottuu" ja jos esimerkiksi potilas vuotaa kuiviin ja hoitaja voi pahoin tai reagoi niin, ettei kykene työhön, niin kenen asia on selvittää tilannetta ja mitä hoitajalta saa odottaa?
Onko nuorilla vastavalmistuneilla enempi hyväksyttävää kuin vanhoilla?
Voiko työnantajalle sanoa, että haluaa hakeutua tilanteisiin, joissa ei tarvitse kaikkein graavimpia ensihoidon tyyppisiä tehtäviä tehdä? Ymmärtävätkö työnantajat / työkaverit, vai pitääkö hoitajan olla tunteeton reagoimaton robotti?
Onko nuorilla vastavalmistuneilla enempi hyväksyttävää kuin vanhoilla?
Voiko työnantajalle sanoa, että haluaa hakeutua tilanteisiin, joissa ei tarvitse kaikkein graavimpia ensihoidon tyyppisiä tehtäviä tehdä? Ymmärtävätkö työnantajat / työkaverit, vai pitääkö hoitajan olla tunteeton reagoimaton robotti?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitäs itse arvelet?
Itse pelkäsin aikoinaan kovastikin uusia tilanteita. Mutta pelko katosi, kun huomasi, että tärkeintä tässä eivät ole minun pelkoni tai minun tunteeni vaan se että potilas saa apua. Silloin työn tiimellyksessä omat tunteet ikäänkuin siirretään syrjään ja kaikki voimavarat keskitetään potilaan auttamiseen. Kun se sitten onnistuu, on se niin palkitsevaa, että työtä jaksaa tehdä. Mutta jos epäonnistuu, on tärkeää saada apua ja tukea, jotta osaisi seuraavalla kerralla toimia toisin. Tärkeintä on se, että ei jää seisomaan tumput suorina vaan auttaa potilasta sen minkä voi, yrittäminenkin on tärkeämpää kuin se että ei tee mitään.. Kyllä se siitä.
"jos esimerkiksi potilas vuotaa kuiviin ja hoitaja voi pahoin tai reagoi niin, ettei kykene työhön, niin kenen asia on selvittää tilannetta ja mitä hoitajalta saa odottaa? Onko nuorilla vastavalmistuneilla enempi hyväksyttävää kuin vanhoilla?"
- Ei siellä kukaan ole seläntakana katsomassa, että tarvitseeko tilannetta selvittää.. Ei ole hyväksyttävää.
Paljon tähän vaikuttaa työpaikka. Jos olet päivystyspolilla töissä, niin kyllä sinun on kyettävä hoitamaan potilaasi, vaikka potilas vuotaisikin verta.
Jos taas olet vanhainkodissa, niin siellä hoitajan ei varmastikaan tarvitse kyetä samoihin asioihin, jos joku asukas vuotaa kauheasti niin ambulanssin soittaminen ja normaali "maallikko"reagointi on varmasti hyväksyttävää - ei ole välineitä jne.
Ehkä sitten alkuun on hyvä hankkia työkokemusta muualta kuin ensihoidosta, jos tuntuu siltä.
Hoitaja ei ole tunteeton, reagoimaton robotti, mutta kuten joku juuri sanoi, hoitajan työnä on toimia tilanteessa potilaan hyväksi, ethän sä vaan kykene hoitamaan työtäsi, jos jäät seisomaan -> olet huono työntekijä. Tilanteiden purku jälkikäteen (ja joissain tilanteissa jo ennalta) ON tärkeää, siellä voi itkeä ja olla järkyttynyt jne.
Käytännössä kuitenkin, kyllä jokaista hoitajaa joskus heikottaa, pyörryttää, oksettaa ja melkein aina voi sanoa työkaverille, että tarvii hetken hengähdystauon. Jollekin se asia, joka aina tekee pahaa on vaikka nenämahaletkunlaitto ja voi usein sopia, että sen laittaa työkaveri, jolle se ei tee pahaa. Mutta aina se ei oo vaihtoehto ja sillon se on ammatillisesti osattava laittaa pyörtymättä potilaan päälle. Mutta jos siihen ei kykene ollenkaan, täytyy miettiä, että onko nyt sopivassa työpaikassa, vai olisiko joku muu hoitajan paikka parempi, jossa niitä ei laiteta..
En oikein tiedä mitä tarkoitat näillä graaveilla tilanteilla tai annetuilla tehtävillä? Jos tiedät jo etukäteen, ettet halua ensihoitoa, menet töihin jonnekin muualle. Se että menet päivystykseen töihin, muttet halua ikinä hoitaa esim. vuotavia potilaita, niin on lisää töitä työkavereille jne.. Kaikkiin hoitajan tehtäviin ei totu ikinä, ne koskettaa, satuttaa, tekee pahaa. Mutta siksi niitä sitten puretaan.