Poikaystäväni piti minua viimeiseen saakka jännityksessä. En saanut millään paljastamaan, mitä hän aikoo minulle syntymäpäivälahjaksi hankkia. Kaiken salamyhkäisyyden takia ajattelin hänellä olevan jo sormukset mielessä (tai peräti povitaskussa), ja aloin jo tottua ajatukseen kihlautumisesta merkkipäivänäni. Takana on kuitenkin jo melkein 3 vuotta seurustelua ja useampi vuosi tuttavuutta. Reilu pari vuotta ollaan jo asuttu yhdessä, eikä arjen harmaus ole menoa haitannut.
Näin ei kuitenkaan käynyt. Päivä tuli ja meni. Sain lahjan, josta kyllä pidän erittäin paljon, mutta jotenkin mieltä jäi kalvamaan.. Olin jo mielessäni pohdiskellut mitenköhän hän kihlauksen suorittaa jne.
Nyt en tiedä pitäisikö huokaista helpotuksesta vai antaa pettymykselle vallan. Suoraan sanottuna olen hiukan pettynyt. Aluksi pelkäsin, etten ehkä uskalla vastata myönteisesti, mutta nyt kun tilaisuutta ei edes tullut, niin huomaan miten paljon sitä olisinkin halunnut. Toisaalta olen kuitenkin hiukan helpottunutkin - yhden epäonnistuneen (nuoren parikymppisen erehdyksestä johtuvan) kihlauksen jälkeen on oppinut varovaiseksi.
Olen vakuuttunut, että poikaystäväni on minulle Se Oikea. Uskallanko kertoa hänelle odotuksistani ja mahdollisesta pienestä pettymyksestä? Vai odotanko kaikessa hiljaisuudessa? Vai ryhdynkö kenties itse suunnittelemaan kosimista? ;)
Näin ei kuitenkaan käynyt. Päivä tuli ja meni. Sain lahjan, josta kyllä pidän erittäin paljon, mutta jotenkin mieltä jäi kalvamaan.. Olin jo mielessäni pohdiskellut mitenköhän hän kihlauksen suorittaa jne.
Nyt en tiedä pitäisikö huokaista helpotuksesta vai antaa pettymykselle vallan. Suoraan sanottuna olen hiukan pettynyt. Aluksi pelkäsin, etten ehkä uskalla vastata myönteisesti, mutta nyt kun tilaisuutta ei edes tullut, niin huomaan miten paljon sitä olisinkin halunnut. Toisaalta olen kuitenkin hiukan helpottunutkin - yhden epäonnistuneen (nuoren parikymppisen erehdyksestä johtuvan) kihlauksen jälkeen on oppinut varovaiseksi.
Olen vakuuttunut, että poikaystäväni on minulle Se Oikea. Uskallanko kertoa hänelle odotuksistani ja mahdollisesta pienestä pettymyksestä? Vai odotanko kaikessa hiljaisuudessa? Vai ryhdynkö kenties itse suunnittelemaan kosimista? ;)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Samanlainen tilanne minullakin ja muutenkin tekstisi voisi olla kuin minun kirjoittamaani (yhtä kauan seurusteltu, asuttu yhdessä jne.). Poikaystäväni vihjasi ohimennen joskus talvella aiheesta ja kehotti odottamaan kesään. No meillä oli kolmas vuosipäivä näin kesällä ja olin aivan varma, että nyt se tapahtuu. No mitään ei kuulunut, sain kylläkin muuten todella ihanan lahjan.
En osaa kyllä neuvoa miten asian kanssa pitäisi edetä, koska itse pohdiskelen samoja kysymyksiä. Toisaalta ajattelen, että en viitsi kosia, koska en halua painostaa häntä ja mitä jos poikaystäväni vaikka sanoo, että hän ei ole valmis vielä. Minä olisin.
Heipsan vaan!
Jos ei ukko tajuu kosia ja kovasti haluat sitä itse ja oletet ainakin, että mies on myös mukana, niin kauppaan vaan ja sormukset ostamaan ja romanttinen kosinta... Mielestäni ei ole pelkästään miehen "tehtävä" kosia, vaan nainen voi sen yhtä hyvin tehdä. Mitäs jos miehenne ovat niin "ujoja", etteivät uskalla kosia torjumisen pelossa?? Itse kannattaa otta se riski, sillä ainakin saat jonkinlaisen varmuuden asiasta, että kuulutko miehesi tulevaisuuden suunnitelmiin.
Itse kosin miestäni puolen vuoden seukkaamisen jälkeen, olin varma että hän on SE, nyt ollaan kyllä erottu, ei päästy kihloja pidemmälle, mutta kuitenkin...
Ostin sormukset salaa, laitoin pakettiin jouluksi, kaiversin vielä nimet ja päivän ja sitten jännitin. Ajattelin asian vielä niin, että jos mies kieltäytyy, menen kultasepälle ja teetän sormuksista jonkun toisenlaisen sormuksen itselleni, häviihän siinä muutaman euron, mutta jos ei koita, ei voi voittaa...
Mieheni oli yllättynyt ja otettu ja otti sormuksen vastaan. Joulu oli ikimuistoinen!!! Rohekasti vaan!!!
..suhde että voitte puhua niin iloista, suruista kuin pettymyksistäkin, voit toki sanoa poikaystävällesi vaikka hieman leikilläsi että olit vähän pettynyt ettei sinua kosittukaan. Tai sitten voit tehdä niin että kosit itse ja samalla sanot, että kun sitä sormusta ei sinun syntymäpäivänäsi tullut niin sinä joudut nyt sitten hoitamaan homman itse.
Eli sanon miehelleni, että kun sormusta ei syntymäpäivänäni kuulunut, niin piti ostaa se itse :)
Täällä siis ollaan samassa tilanteessa. Mieheni vihjailujen perusteella odotin kihlausta syntymäpäivänäni, mutta eipä tullut sormuksia. Meillä on vuosipäivä tulossa pikapuoliin ja ajattelin kosia silloin itse koska se tuntuu täysin ajankohtaiselta nyt kun perheenlisäystäkin odotellaan.
Mieleen tuli kuitenkin mahdolisuus, että myös mieheni suunnittelee kihlojen ostoa merkkipäivänämme. Taidankin siis odottaa kosimisen kanssa iltamyöhään, ja jos mies kaivaa sitä ennen taskustaan sormukset, niin vaikenen omista kosimissuunnitelmistani kokonaan :)
Näin siinä käy, kun alkaa olettamaan asioita. Pettyy pahan kerran ja siinä sitä saakin syyttää sitten ihan itteään.
Mutta häntä pystyyn vaan, eiköhän se sormuskin sieltä sitten aikanaan tule...ja eikö olisi nokkelampaa jos sitä varten oikein erityisen päivän valkkaisi eikä änkeisi sitä synttäreitten kanssa samaan syssyyn =)
Ehkä se haluaa vielä katsella, ootko sittenkään SILLE se oikea.