Kesää on vielä jäljellä

No tuota, tuommoista se lähtöhässäkkä meidänkin perheessä on usein; minä menen enkä meinaa ja yleensä kärsimättömänä joudun odottamaan vaimoani. Varmasti usein tulee sanottuakin yhtä sun toista tällaisissa tilanteissa.

Asian merkityksellisyys riippuu mielestäni aika paljon siitä, että miten hyvin ihmiset tuntevat toisensa ja osaavat suhtautua ja sietää toistensa ärsyttäviä tapoja - eli ymmärtävät että toi nyt on tässä asiassa tommoinen, eikä sille oikeastaan itsekkään mittään voi.

Mutta jos myötätunto ja sen tyyppiset asiat, kuten empatia ja sympatia tuntuvat puuttuvan ihmisestä kokonaan, niin silloin on kyllä kyse erittäin vakavasta ongelmasta. Siis edellyttäen, että tällainen kylmyys ilmenee suhteessa kaikkiin muihinkin ihmisiin. 

P. Kustaa kirjoitti:

No tuota, tuommoista se lähtöhässäkkä meidänkin perheessä on usein; minä menen enkä meinaa ja yleensä kärsimättömänä joudun odottamaan vaimoani. Varmasti usein tulee sanottuakin yhtä sun toista tällaisissa tilanteissa.

Asian merkityksellisyys riippuu mielestäni aika paljon siitä, että miten hyvin ihmiset tuntevat toisensa ja osaavat suhtautua ja sietää toistensa ärsyttäviä tapoja - eli ymmärtävät että toi nyt on tässä asiassa tommoinen, eikä sille oikeastaan itsekkään mittään voi.

Mutta jos myötätunto ja sen tyyppiset asiat, kuten empatia ja sympatia tuntuvat puuttuvan ihmisestä kokonaan, niin silloin on kyllä kyse erittäin vakavasta ongelmasta. Siis edellyttäen, että tällainen kylmyys ilmenee suhteessa kaikkiin muihinkin ihmisiin. 

Lue lisää

Onkohan miehet erilaisia kuin naiset; tässäkin asiassa.
Ymmärrän hyvin, jos ollaan sovittu jostain ajasta, että sitä noudatetaan, mutta onko VIIDEN minuutin ylitys niin maatajärisyttävää, että siitä menee hermot?
Olen itsekin joskus sappeentunut, kun jälkipolveni ei tule sovittuun aikaan, eikä vielä puolen tunninkaan jälkeen edes ilmoita, että ei voikaan tulla tj. mikä sekin on ihan yleistä.
On eri asia, jos on KIIRE junalle tai muuhun, mikä ei odota, mutta meillä oli ihan tarpeeksi aikaa varattu automatkaan.

Riitu S kirjoitti:

Onkohan miehet erilaisia kuin naiset; tässäkin asiassa.
Ymmärrän hyvin, jos ollaan sovittu jostain ajasta, että sitä noudatetaan, mutta onko VIIDEN minuutin ylitys niin maatajärisyttävää, että siitä menee hermot?
Olen itsekin joskus sappeentunut, kun jälkipolveni ei tule sovittuun aikaan, eikä vielä puolen tunninkaan jälkeen edes ilmoita, että ei voikaan tulla tj. mikä sekin on ihan yleistä.
On eri asia, jos on KIIRE junalle tai muuhun, mikä ei odota, mutta meillä oli ihan tarpeeksi aikaa varattu automatkaan.

Lue lisää

En usko, että sukupuolella on merkitystä tässä. 
Tämän yksittäisen aamu-episodin perusteella en kuitenkaan uskaltaisi sanoa veljesi luonteenpiirteistä vielä mitään. Itse olen monasti ärsyytyneessä mielentilassa käyttäytynyt lähimmäisiäni kohtaan paljon huonomminkin. Sitten jos käyttäytyisin aina huonosti, silloin  todella olisi syytä huoleen.

Tuo muu, mitä aluksi kirjoitit veljesi luonteenpiirteistä myötätunnon puutteineen jne. on merkityksellisempää. Jäin miettimään tuota kohtaa "vitsikäs vain omilla ehdoillaan"...tarkoittanetko, että hän on omasta mielestään hyvinkin hauska silloinkin kun muiden mielestä ei vähääkään ? Tämä viitannee juuri jonkinlaiseen vaikeuteen ymmärtää toisten tunteita.

P. Kustaa kirjoitti:

En usko, että sukupuolella on merkitystä tässä. 
Tämän yksittäisen aamu-episodin perusteella en kuitenkaan uskaltaisi sanoa veljesi luonteenpiirteistä vielä mitään. Itse olen monasti ärsyytyneessä mielentilassa käyttäytynyt lähimmäisiäni kohtaan paljon huonomminkin. Sitten jos käyttäytyisin aina huonosti, silloin  todella olisi syytä huoleen.

Tuo muu, mitä aluksi kirjoitit veljesi luonteenpiirteistä myötätunnon puutteineen jne. on merkityksellisempää. Jäin miettimään tuota kohtaa "vitsikäs vain omilla ehdoillaan"...tarkoittanetko, että hän on omasta mielestään hyvinkin hauska silloinkin kun muiden mielestä ei vähääkään ? Tämä viitannee juuri jonkinlaiseen vaikeuteen ymmärtää toisten tunteita.

Lue lisää

Minullekin on hyvin tuttua tuollainen tuli p..seessä toiminta mieheni ja appeni taholta, mitä on sovittu niin viiden minuutin myöhästyminen on karmeeta, vaikka ei olisi oikeasti kiire mihinkään. Kaikki pitäisi tapahtua sadasosasekunnissa, esim kaupassa jonkun tavaran löytäminen. Suutahdan aina miehelleni, mutta hän pyytää kyllä aina anteeksi kärttyisyyttään, kun huomaa, että oli väärässä.

Olen samaa mieltä Riitun kanssa siitä, että mitä on sovittu, siitä pidetään kiinni. Itsekin inhoan, kun joku lupaa esim tulla ja tulee vasta tunnin kuluttua. Ilmoittaisi edes vartin kuluttua, että myöhästyy.

Ja viime tipan wc:ssä käynti on todellakin tarpeellinen ja hyvä syy pienelle viivytykselle kenelle tahansa.

P. Kustaa kirjoitti:

En usko, että sukupuolella on merkitystä tässä. 
Tämän yksittäisen aamu-episodin perusteella en kuitenkaan uskaltaisi sanoa veljesi luonteenpiirteistä vielä mitään. Itse olen monasti ärsyytyneessä mielentilassa käyttäytynyt lähimmäisiäni kohtaan paljon huonomminkin. Sitten jos käyttäytyisin aina huonosti, silloin  todella olisi syytä huoleen.

Tuo muu, mitä aluksi kirjoitit veljesi luonteenpiirteistä myötätunnon puutteineen jne. on merkityksellisempää. Jäin miettimään tuota kohtaa "vitsikäs vain omilla ehdoillaan"...tarkoittanetko, että hän on omasta mielestään hyvinkin hauska silloinkin kun muiden mielestä ei vähääkään ? Tämä viitannee juuri jonkinlaiseen vaikeuteen ymmärtää toisten tunteita.

Lue lisää

Oikeastaan en nyt haluaisi keskustella täällä vain tästä yhdestä, minun ja veljeni, välisestä aamu-episodista, vaan tästä esimerkistä voisi laajentaa ajattelua ja keskustelua yleensä siihen , mikä on elämässä todella tärkeää.
Minua ärsytti/ää eniten kysymys "mihin aikaan", "monelta" silloin kun ajalla ei todella ole merkitystä. Kuten nautitaan kauniista kesäaamusta, saunasta, soutamisesta. Kun puhellaan menneistä. Ei riitä vastukseksi; puolenpäivän aikaan tai illansuussa, kahvinjuonnin jälkeen tms. "aika".

Arantesin tapaan haluan minäkin oll mieluummin liian aikaisessa kuin yhtään myöhässä. Mutta *****hätähän siinä loppuhötäkässä usein tulee; istunkin varmuuden vuoksi vessassa lähtöä edeltävän puolituntisen.

Nytkin jo jännitän parin viikon päästä tapahtuvaa junamatkaani, jonka lähtö tapahtuu jo seitsemän jälkeen. Ja junahan ei tunnetusti odota senkään vertaa kuin kärsimätön sukulaiskuski.

Eli paras olla viideltä jo ylhäällä. Ihan senkin vuoksi että asemalle on vielä bussimatka ja vielä senkin takia, että koirani ehtii sitä ennen suorittaa tarpeensa tuolla pusikossa. Takuulla huokaisen helpotuksesta, kun istun Intercityn lemmikkieläinvaunussa. Kuukausi sitten ostamallani paikalla.

Kunnes puolessa välissä matkaa alkaa nousta jännitys siitä, osaanko vaihtaa junaa viimeistä matkaosuutta varten. Aikataulun mukaan vaihtoon on näet vain muutama minuutti aikaa.

Entäs jos koira juuri silloin jämähtää päkistämään sinne asemalaiturille? Kerran on junanvaihdossa tapahtunut niinkin, eikä edes laiturille, vaan junan eteiseen. Kauhee läjä ihmisten murhaavien katseiden edessä.

Mutta sanoohan tuttu suomalainen sananlaskukin, että paskareissu mutta tulipahan tehtyä. Varmasti saanut alkunsa jonkun onnettoman koiranomistajan kokemuksesta.

Sanoit Riitu, tuolla yhdessä kohtaa, että keskustelisimme siitä, mikä on elämässämme todella tärkeätä. Minulle se on esimerkiksi sitä, että olen tasapainossa itseni ja ympäristöni kanssa, hyväksyn ne olosuhteet, mitkä minulla on, en tavoittele kuuta taivaalta ja rakentele pilvilinnoja. Elän päivän kerrallaan. Joka päivällä on omat ilot ja murheensa.

Tärkeää on, että puolison kanssa välit ovat avoimet ja luottavaiset. Hyväksyn hänet vikoineen ja olen iloinen, että hänessä on hyviä puolia paljon enemmän kuin huonoja. Samoin hän kai ajattelee minusta, koska olemme niin kauan olleet yhdessä. Ei ole ollut ylitsepääsemäätömiä riitoja ja eroavuuksia. Seitsemän ensimmäistä vuotta ovat kai vaikeimmat, koska siinä ajassa jo useimmat eroavat.

Harrastuksemme poikkeavat melko paljon, minua ei esim lenkille saa, eikä Lappiin patikoimaan rinkka selässä. Musiikkimakumme on melko yhtenäinen, elokuvat eivät minua erityisemmin kiinnosta, miestäni sitäkin enemmän. Nuorempana sain vonkattua mieheni tanssimaan 1½ vuoden seurustelun jälkeen, sitä ennen kävin itse, jos hän ei lähtenyt.

Keskustelemme tavattomasti kaikesta, mieheni ei ole todellakaan tuppisuu, joka ei puhua pukahda, sisareni miehen kanssa on vaikea löytää aiheita, mistä puhua, hän vastaa parilla sanalla ja taas tyssää. Olen joskus ajatellut, että puhuvatko he, sisareni ja miehensä koskaan juuri mitään keskenäänkään. Sisareni on puhelias.

Terveys on todella tärkeää, mutta sitähän harvalla on, ainakaan 100 %:sesti. Nykylääketieteellä elämämme on kuitenkin pidentynyt huomattavasti ja osin laatukin on parantunut elintason nousun mukana.

Calvados kirjoitti:

Sanoit Riitu, tuolla yhdessä kohtaa, että keskustelisimme siitä, mikä on elämässämme todella tärkeätä. Minulle se on esimerkiksi sitä, että olen tasapainossa itseni ja ympäristöni kanssa, hyväksyn ne olosuhteet, mitkä minulla on, en tavoittele kuuta taivaalta ja rakentele pilvilinnoja. Elän päivän kerrallaan. Joka päivällä on omat ilot ja murheensa.

Tärkeää on, että puolison kanssa välit ovat avoimet ja luottavaiset. Hyväksyn hänet vikoineen ja olen iloinen, että hänessä on hyviä puolia paljon enemmän kuin huonoja. Samoin hän kai ajattelee minusta, koska olemme niin kauan olleet yhdessä. Ei ole ollut ylitsepääsemäätömiä riitoja ja eroavuuksia. Seitsemän ensimmäistä vuotta ovat kai vaikeimmat, koska siinä ajassa jo useimmat eroavat.

Harrastuksemme poikkeavat melko paljon, minua ei esim lenkille saa, eikä Lappiin patikoimaan rinkka selässä. Musiikkimakumme on melko yhtenäinen, elokuvat eivät minua erityisemmin kiinnosta, miestäni sitäkin enemmän. Nuorempana sain vonkattua mieheni tanssimaan 1½ vuoden seurustelun jälkeen, sitä ennen kävin itse, jos hän ei lähtenyt.

Keskustelemme tavattomasti kaikesta, mieheni ei ole todellakaan tuppisuu, joka ei puhua pukahda, sisareni miehen kanssa on vaikea löytää aiheita, mistä puhua, hän vastaa parilla sanalla ja taas tyssää. Olen joskus ajatellut, että puhuvatko he, sisareni ja miehensä koskaan juuri mitään keskenäänkään. Sisareni on puhelias.

Terveys on todella tärkeää, mutta sitähän harvalla on, ainakaan 100 %:sesti. Nykylääketieteellä elämämme on kuitenkin pidentynyt huomattavasti ja osin laatukin on parantunut elintason nousun mukana.

Lue lisää

Kirjoitat niin tasapainoisesti, Calvados; olemme, ainakin minä olen, jo entisestä "elämästä" saaneet sinusta ja miehestäsi, teidän avioliitosta aivan ihanteellisen kuvan ja uskon, että se onkin sellaista. Se on ihan harvinaista tänäpäivänä, ainakin mitä ympäriltä ja lehdistöstä kuulee ja näkee.
Ei onnistunut minunkaan avioliitto, olimme liian erilaisia. En morkkaa enkä moiti miestäni mistään, tämän olen lapsillenikin aina toistanut. Me emme yksinkertaisesti sopineet luonteiltamme toisillemme. Ei ollut juuri mitään keskustelemistakaan, koska intressit olivat niin erilaiset. Tosiasiassa avioliittomme oli alunalkaen "vahingonlaukaus" mikä sitten oli jo myöhäistä perua. Tuli keskenmeno ja silloin olisi jo pitänyt perua kihlaus. Mutta siihen tuli sitten muita juttuja ...
Riitakaan avioliitossa ei ole paha juttu, se jopa piristää ja selventää tilannetta, mutta riita ei saa kasvattaa vihaa vaan olisi riideltävä "sovinnolla".
Puhumattomuus on pahinta.
Luen juuri kirjaa "Metsästäjän sydän", mikä kertoo paljon mm. Mannerheimin avioliitosta Anastasia Arapovan kanssa. Siinäkin yksi avioliitto, jossa molemmilla aivan eri tasoiset intressit. Rahan takiahan G.M. tämän upporikkaan kanssa meni naimisiin, vaikka kirjan mukaan Anastasian omaiset olivat keksineet juonen, jolla tämä rikas tyttöraukka kalasti Mannerheimin.

Vanhoilla sisaruksilla on liian paljon yhteistä kokemusten ja muistojen painolastia, jotta he voisivat olla 'coolisti' ystävyksiä.

Jokin siinä väistämättä hänksättää (tuttavani käyttämä murresana), varsinkin jos väleihin on ehtinyt tulla vaikka perintöriitojakin. Tiedän lähitapauksen, luojan kiitos ei sentään omassa polvessani, vaan aikaisemmassa... että muuan korvaamattoman kallisarvoinen, aito nakkilalainen keinutuoli on erottanut veljekset.

Eli elämä keikuttaa ihmissuhteitakin, miten haluaa.

Eipä ole enää talitintin laulua kuullut, ei juuri peippojen ja muidenkaan lintujen, ovat hiljaa, kun on nokat täynnä ruokaa poikasille. On se surullista tietää, että kesä on kallistumassa syksyn puolelle.

Calvados kirjoitti:

Eipä ole enää talitintin laulua kuullut, ei juuri peippojen ja muidenkaan lintujen, ovat hiljaa, kun on nokat täynnä ruokaa poikasille. On se surullista tietää, että kesä on kallistumassa syksyn puolelle.

Lue lisää

Minä taas täällä mäkätän ja sanon, että syksyn tulossa ei ole yhtään mitään surullista. Onnistunut elonkierto sisältää kuihtumisen ja kuoleman, jotta uusi kevät voi syntyä. Luonto vaatii syksyisen ja talvisen lepoaikansa. Me kaupungistuneet ihmiset olemme vain niin vieraantuneita, että koko ajan pitäisi olla lämmintä ja aurinkoista kuin jossain vinkuintiaanien maassa. Jonne K. Keihänen chinchillaturkissaan keksi alkaa lennättää meitä tuulipuvun kansaa, vaikka floppi tuli ja mahalasku siitäkin lentelystä.

Viite: '70-luvun sekahaku' televisiossa.

Hyvää iltaa kaikille! Olen viettänyt tämän päivän Linnanmäellä. Aamupäivällä oli mytyinen sää, mikä sitten kirkastui pelkäksi auringonpaisteeksi, onneksi. Sisareni tuli tyttärensä ja tämän lapsien kanssa Lintsille, mikä on jo perinteeksi muodostunut monena vuonna, minä sitten menen sisareni seuraksi sinne. He jatkoivat matkaa sitten Tallinnaan jo kuten monena vuonna tämän Lintsireissun päätteeksi.

Varhaisteinit kieppuivat laitteissa, söivät hattaroita ja ranskalaisia nakeilla ja me hiukan vanhemmat katsoimme kirkuvia ihmisiä laitteissa ja joimme yhdet siiderit pannupizan ja herkkukorin palanpainikkeena Jarrumiehessä. Väkeä oli todella paljon ja jonot laitteisiin pitkät.

Minua ei enää niihin laitteisiin saa, mutta on siellä aivan kiva viettää päivää.

Aurora, kilahtivat kesäisen raikkaasti Lauran - Kerran; Kirkan - Pyydä vain; ja Katrin - Anna mulle tähtitaivas...

Kiitos sinulle paljon !

Kesä opastaa; ymmärtää ja löytää. Kun huomaa miten vanhoista ja tuttua tutummistakin tanssimusiiki kappaleista irtoaa sellaista aivan innostavaa uutta iloa.

Ikaalisten Häme-Soi -tapahtumassa jo hämmästyin mm Laura Voutilaisen minun silmissä uutta, energistä ja säihkyvän taiteellista esiintymistä laululavalla. Vautsi sitä ihmistä...

Kyllä se sääksi-isukki tuo monta kertaa vuorokaudessa kalan pesälle, jonka emo sitten paloittelee ja syöttää poikasille. Välillä tuo niin ison kalan, ettei se mene yhdellä aterialla. Sitten ukkeli vie sen monesti pois pesästä ja syö itse läheisen puun oksalla.

Kiitos vaan neuvosta, Tyyne-neiti.
Pitääkin ensi kerran mennä jo pari päivää ennen tarvetta huussiin vääntelemään, vaikka ei mitään mahassa olisikaan vääntelemistä. Voihan siellä lukea vaikka vanhoja akuankkoja.
Vävy-poika ei kyllä ollut oottelemassa, se oli ihan velipoika. Mikä se Korolla on?
Tule esiin sieltä huussista, hyvä Tyyne-neiti.
Täällä saa kertoa muutakin kuin vessajuttuja.
Niin, ja huomenta kaikille.

Kukemin kannattaa aiva, varsinkin hyvän kirjan lukeminen. Mutta mitä tuo kontrolli-lehti tekee täällä?

Maton pesu on hauskaa. Nuorena likkana sain nauttia siitä ilosta monena kesänä lomapaikallamme. Matot olivat enimmäkseen räsymattoja ja saippuana käytettiin mäntysuopaa. Äidin kanssa oli lauantaisin sellainen sopimus, että lavatansseihin pääsin sillä ehdolla, että olin ensin aamupäivällä joko kuurannut monilapsisen perheemme mattoja tai tehnyt muuta siivoustyötä.

Hyvää kesäloman jatkoa, kyllä se loma lomalta tuntuu vaikkei päivä paistakaan koko ajan. Tietysti matot ulkosalla kuivuvat paremmin hyvällä säällä.

Matonpesu rannalla ja mäntysuovan tuoksu; ei sen ihanampaa tosi suomalaista traditiota. Mutta nykyäänhän sitäkin ollaan kieltämässä. Voi, voi kyllä sekin ihanuus häviää.

Tottakai saat kysyä, Aurora. Tyttö on vasta yksitoista vuotias. Että ei hän niinkään osannut vielä tiedostaa, että oli omilla juurillaan. Kyllä hän oli aivan iloinen matkasta. Äitiä tuli kyllä pari kertaa ikävä ja senikäiselle pitäisi aina olla jotain ohjelmaa, muuten tulee aika pitkäksi. Siksi minä olinkin välistä vähän väsynyt, kun en juuri saanut omaa aikaa lukemiseen tai iltapäivätorkkuihin.
Tyttö oli innokas valokuvaamaan, omalla kamerallaan. Meillä oli onni osallistua viikonlopuleiriin, joka oli järjestetty ihanassa leirikeskuksessa suuren järven rannalla; mummoille ja lastenlapsille. Siellä oli hänen ikäisiään tyttöjä, jotka ottivat hänet heti mukaan leikkeihinsä. Kielivaikeuksista eivät välittäneet, puhuivat osittain joitakin sanoja englantia, sitten käsillä ja eleillä. Hyvin tulivat toimeen ja oli hauskaa.
Muun osan lomaa olimme muutaman päivän kaupungissa, ostoksilla ja sukulaisissa, missä myös yövyimme. Vaikka minä pölötin tietenkin koko ajan suomea, niin ei tyttö sanonut siitä mitään moittivaa. Hänellä oli käsityönsä mukana, mitä vatvoi.
Loppuajan olimme meidän kesäpaikassa järvenrannalla mökissä. Näytin hänelle vastan teon, soudimme järvellä, teimme tulta saunan padan alle, kiipeilimme kallioilla, paistoimme ulkona muikkuja ja lettuja. Ja uimme, vaikka ensin vesi oli aika kylmää, eikä tyttö uskaltanut tai rohjennut mennä kokonaan veteen. Minun piti mennä ensin ja vikitellä. Varmaan sata kertaa toistin aina "yks, kaks, kolme, istu isän polveen jne." Sen omatkin tyttäreni oppivat ulkoa. Mutta kyllä hän sitten viimein uskaltautui oikein riemuissaan puljaamaan vedessä, varsinkin viimeisenä saunailtana, niin ettei malttanut tulla pois vedestä.
En ole vielä voinut puhua hänen kanssaan matkasta ja kysellä mikä oli parasta, koska tyttö lähti heti seuraavana päivänä isänsä kanssa lomalle. Mutta tulemme varmasti juttelemaan lomasta ja katselemaan yhdessä ja muitten kanssa kuvia, omia ottamiani ja hänen ottamiaan. Autolla matkatessa hän sanoi, että Suomessa on vain metsää ja järviä. Kyllästyikin välillä katselemaan ulos auton ikkunasta ja keskittyi mieluummin pelaamaan playsteissonia tai mitä ne onkaan.
Sanoin tytölle siellä Suomessa, että toivomukseni oli näyttää tytölle, niinkuin aikaisemmin toisen tyttäreni pojillekin, mummon kotimaa, etteivät joskus aikuisena sano, että "mummo oli jostain Suomesta, ei me sen paremmin tiedetä".
Mutta uskon, että lastenlapseni ovat tykästyneet Suomeen niin paljon, että matkustavat sinne vielä isompinakin. Eihän se nykyään ole temppu eikä mikään; tuntuu ihan siltä, että nykynuoret eivät oikein tajuakkaan, että ollaan ihan eri maassa. On vaan vähän outo kieli.

Mitähän sinä Riidu se ja se oikein höpäjät?
Toivottavasti kukaan ei sotke minun nimmaria tähän.

Riitu S kirjoitti:

Mitähän sinä Riidu se ja se oikein höpäjät?
Toivottavasti kukaan ei sotke minun nimmaria tähän.

Huh, hetken minäkin jo luulin, että nyt se Riitun isopyörä heittää jo vähän enemmänkin...

Tekniikan ihmelapsena kommentoisin tuota Korolla -asiaa, eli korolla on varmaankin Corolla, eli Toyota merkkinen auto. Sivumennen sanoen maailman eniten valmistettu auto - ja sitäpaitsi paras...tästä voisi ehkä päätellä minkä merkkinen auto minulla itselläni on.

Olen myöskin ehdottomasti samaa mieltä, että lukeminen kannattaa aina.
Ajan hermolla olevana olen siirtynyt myöskin E-kirjojen pariin, joita voipi sujuvasti lukea vaikka tällä ihmevekotin iphonella. Ja kuljettaa siinä vaikka tuhansien kirjojen kirjastoa taskussaan...
Toki paremmin lukeminen sujuu vähän isommalla "tabletilla", joita saa jo lainaksi joistakin kirjastoistakin, ainaskin Turun suunnalla.

Nyt täytyy vissiin kohta etsiä pitkät  alushousut, karvalakki ja pussihousut, että nimittäin tarkenee aamulla ulos. Almanakan mukaan pitäisi tosiaan vielä olla kesä, ei kyllä täältä katsoen uskoisi.

Riidu sen ja sen viimeisestä virkkeestä olen samaa mieltä, edellisestä en niinkään.

Kaikki ugrilaisuutta syvyyttä omaavat kirjat eivät onneksi ole vielä kadonneet jonnekin digimaailmaan. Yöpöydälläni on parhaillaan yhtä suurinta ugrilaisuutta tietäjäämme, Heikki Turusta, edustava romaani, jota en voisi kuvitella lukevani kuin aitona, paperisena mutta ei paperinmakuisena, Gutenbergin perinnettä jatkavana kirjapainotuotteena.

Turusen kielen lyyrisyys ei pääsisi oikeuksiinsa jollain sileänkylmällä levyllä, siihen tarvitaan aitoa kirjaa, jonka lehdet havisevat kuin havumetsät Pielisen tuulessa.

Huomenta vain vanhoille ja uusille ystäville!

Aurora kirjoitti:

Riidu sen ja sen viimeisestä virkkeestä olen samaa mieltä, edellisestä en niinkään.

Kaikki ugrilaisuutta syvyyttä omaavat kirjat eivät onneksi ole vielä kadonneet jonnekin digimaailmaan. Yöpöydälläni on parhaillaan yhtä suurinta ugrilaisuutta tietäjäämme, Heikki Turusta, edustava romaani, jota en voisi kuvitella lukevani kuin aitona, paperisena mutta ei paperinmakuisena, Gutenbergin perinnettä jatkavana kirjapainotuotteena.

Turusen kielen lyyrisyys ei pääsisi oikeuksiinsa jollain sileänkylmällä levyllä, siihen tarvitaan aitoa kirjaa, jonka lehdet havisevat kuin havumetsät Pielisen tuulessa.

Huomenta vain vanhoille ja uusille ystäville!

Lue lisää

Jep, kyllähän paperikirjassa on oma juttunsa, samoin sanomalehti ei elektronisena tunnu amukahvin kanssa aidolta.

Tämä E-kirja on kuitenkin toisaalta uskomattoman kätevä systeemi. Parilla klikkauksella avautuu valtava kirjallinen maailma riippumatta siitä missä olet. Lukeminen siirtyy tulevaisuudessa joka tapauksessa yhä enemmän näihin, ja kyllähän se Turusenkin kieli on yhtä lyyristä kristallinkirkkaalta lasilevyltä lukiessa...sehän on loppujenlopuksi tottumiskysymys.

Aurora kirjoitti:

Riidu sen ja sen viimeisestä virkkeestä olen samaa mieltä, edellisestä en niinkään.

Kaikki ugrilaisuutta syvyyttä omaavat kirjat eivät onneksi ole vielä kadonneet jonnekin digimaailmaan. Yöpöydälläni on parhaillaan yhtä suurinta ugrilaisuutta tietäjäämme, Heikki Turusta, edustava romaani, jota en voisi kuvitella lukevani kuin aitona, paperisena mutta ei paperinmakuisena, Gutenbergin perinnettä jatkavana kirjapainotuotteena.

Turusen kielen lyyrisyys ei pääsisi oikeuksiinsa jollain sileänkylmällä levyllä, siihen tarvitaan aitoa kirjaa, jonka lehdet havisevat kuin havumetsät Pielisen tuulessa.

Huomenta vain vanhoille ja uusille ystäville!

Lue lisää

Tosi on, Aurora, sen ja sen viimeinen virke pitää kutinsa.
Heikki Turuseen en ole vielä tutustunut, pitää panna muistiin, miä hänen kirjaansa luet parhaillaan? anna vinkki.
Levyltä lukemista en ole vielä kokeillut; näen sitä aina yleisissä kulkuneuvoissa, miten kätevästi sen ottaminen laukusta sujuu. Onhan siinä varmasti omat hyvät puolensa, kun ei tartte kantaa painavaa romaania mukanaan.
Mahtuisi myös matkatavaroihin pienempään tilaan. Ostin Suomesta pari romaania, ja niiden ahtaminen pieneen, sallitunkokoiseen matkalaukkuun oli työntakana.
Toisaalta (näin vihreänä) ajattelen taas sitä sähkön kulutusta, mitä sellaisten vempeleitten lukemiseen tuhlaantuu. Akkujen lataaminen jne. Ja näin vanhempana ja huonosilmäisenä; sekään ei ole niin yksinkertaista. Minulla silmät rasittuu tätä monitooriakin tsiikatessa, mutta teksiä paperilta lukiessa ei niinkään. Ei sen tekstin koon takia, vaan koska tausta on kirkas valo, vaikka olenkin säätänyt sen tummemmaksi.
Minulle on nautinto ottaa vanhanaikainen kirja käteen ja uppoutua isoon nojatuoliin sen kanssa. Käännellä sivuja ja todeta missä asti mennään, ja miten paljon on vielä jäljellä sitä nautintoa. Olen siis aika vanhanaikainen siinä asiassa. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Olisi ehkä parasta, jos olisi kumpikin vaihtoehto valittavana. Matkalla levy ja kotona kirja.
Muuten asiasta toiseen; minkä hintaista se lukeminen on levyltä. Ei kai ne kustantajat ihan ilmatteiks niitä lukemisia, uusia "kirjoja" jakele.
Niin, ja huomentakin vielä näin peräjälkeen.

Riitu S kirjoitti:

Tosi on, Aurora, sen ja sen viimeinen virke pitää kutinsa.
Heikki Turuseen en ole vielä tutustunut, pitää panna muistiin, miä hänen kirjaansa luet parhaillaan? anna vinkki.
Levyltä lukemista en ole vielä kokeillut; näen sitä aina yleisissä kulkuneuvoissa, miten kätevästi sen ottaminen laukusta sujuu. Onhan siinä varmasti omat hyvät puolensa, kun ei tartte kantaa painavaa romaania mukanaan.
Mahtuisi myös matkatavaroihin pienempään tilaan. Ostin Suomesta pari romaania, ja niiden ahtaminen pieneen, sallitunkokoiseen matkalaukkuun oli työntakana.
Toisaalta (näin vihreänä) ajattelen taas sitä sähkön kulutusta, mitä sellaisten vempeleitten lukemiseen tuhlaantuu. Akkujen lataaminen jne. Ja näin vanhempana ja huonosilmäisenä; sekään ei ole niin yksinkertaista. Minulla silmät rasittuu tätä monitooriakin tsiikatessa, mutta teksiä paperilta lukiessa ei niinkään. Ei sen tekstin koon takia, vaan koska tausta on kirkas valo, vaikka olenkin säätänyt sen tummemmaksi.
Minulle on nautinto ottaa vanhanaikainen kirja käteen ja uppoutua isoon nojatuoliin sen kanssa. Käännellä sivuja ja todeta missä asti mennään, ja miten paljon on vielä jäljellä sitä nautintoa. Olen siis aika vanhanaikainen siinä asiassa. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Olisi ehkä parasta, jos olisi kumpikin vaihtoehto valittavana. Matkalla levy ja kotona kirja.
Muuten asiasta toiseen; minkä hintaista se lukeminen on levyltä. Ei kai ne kustantajat ihan ilmatteiks niitä lukemisia, uusia "kirjoja" jakele.
Niin, ja huomentakin vielä näin peräjälkeen.

Lue lisää

Nimenomaan huononäköiselle E-kirjat sopivat loistavasti, koska tekstin koon voi muuttaa melkein kissan kokoiseksi halutessaan.

Virtaa lukulaite vie taatusti vähemmän kuin lukuvalo, jota siis ei tarvita ollenkaan, koska laitteessa on oma säädettävä taustavalo. Jos lisäksi ajatellaan, kuinka paljon säästyy paperia ja energiaa kun sitä kirjaa ei paineta, niin luulisin että E-kirja on se ekologisempi vaihtoehto. Näitä laitteitahan valmistetaan ja myydään joka tapauksessa valtavia määriä, koska niitä käytetään moneen muuhunkin kuin kirjojen lukemiseen.

Kirjojen hinnat ovat vaihtelevia, esim. Elisa-kirjoista saa ilmaiseksi lähemmäs 200 (vanhaa) klassikkoa. Uudemmat maksavat muutamasta eurosta muutamaan kymppiin. Näitä E- kirjoja myyviä firmoja ja hintoja löytyy netistä lukuisia.
Myös kirjastosta saa lainata E-kirjoja, itse en ole vielä perehtynyt heidän valikoimiinsa.

P. Kustaa kirjoitti:

Nimenomaan huononäköiselle E-kirjat sopivat loistavasti, koska tekstin koon voi muuttaa melkein kissan kokoiseksi halutessaan.

Virtaa lukulaite vie taatusti vähemmän kuin lukuvalo, jota siis ei tarvita ollenkaan, koska laitteessa on oma säädettävä taustavalo. Jos lisäksi ajatellaan, kuinka paljon säästyy paperia ja energiaa kun sitä kirjaa ei paineta, niin luulisin että E-kirja on se ekologisempi vaihtoehto. Näitä laitteitahan valmistetaan ja myydään joka tapauksessa valtavia määriä, koska niitä käytetään moneen muuhunkin kuin kirjojen lukemiseen.

Kirjojen hinnat ovat vaihtelevia, esim. Elisa-kirjoista saa ilmaiseksi lähemmäs 200 (vanhaa) klassikkoa. Uudemmat maksavat muutamasta eurosta muutamaan kymppiin. Näitä E- kirjoja myyviä firmoja ja hintoja löytyy netistä lukuisia.
Myös kirjastosta saa lainata E-kirjoja, itse en ole vielä perehtynyt heidän valikoimiinsa.

Lue lisää

Kyllä, kyllä; sen tekstin saa kyllä isoksi, mutta se tausta on liian kirkas silmille. Ainakin minun silmät rasittuvat tästä. Jos olen liian kauan tässä tietsikallakin, niin illalla silmäni ovat aivan väsyt ja vuotavat.
Lääkärini sanoi, että se johtuu juuri tästä valaistusta taustasta. Huomasin sen lomallani, kun en ollut netissä kahteen viikkoon, että silmäni olivat terveemmät.
Olet varmaan paljon nuorempi, niin et (vielä) huomaa sitä.
Sitäpaitsi; mielestäni kylmä levy ei sovi ollenkaan "kuvaan"; ihana iso nojatuoli, jalkalampussa lämmin valo, teemuki (tai jotain parempaa...?) siinä vierellä, jalat mukavasti viereen koukistettuna ja OIKEA KIRJA käsissä. Tää on niiiiin naisellista tunteilua. Se atmosfääri. :)
Riippuu tietenkin siitä mitä lukee.
En voisi kuvitella lukevani jotain keskiaikaromaania joltain kovalevyltä.

Riitu S kirjoitti:

Kyllä, kyllä; sen tekstin saa kyllä isoksi, mutta se tausta on liian kirkas silmille. Ainakin minun silmät rasittuvat tästä. Jos olen liian kauan tässä tietsikallakin, niin illalla silmäni ovat aivan väsyt ja vuotavat.
Lääkärini sanoi, että se johtuu juuri tästä valaistusta taustasta. Huomasin sen lomallani, kun en ollut netissä kahteen viikkoon, että silmäni olivat terveemmät.
Olet varmaan paljon nuorempi, niin et (vielä) huomaa sitä.
Sitäpaitsi; mielestäni kylmä levy ei sovi ollenkaan "kuvaan"; ihana iso nojatuoli, jalkalampussa lämmin valo, teemuki (tai jotain parempaa...?) siinä vierellä, jalat mukavasti viereen koukistettuna ja OIKEA KIRJA käsissä. Tää on niiiiin naisellista tunteilua. Se atmosfääri. :)
Riippuu tietenkin siitä mitä lukee.
En voisi kuvitella lukevani jotain keskiaikaromaania joltain kovalevyltä.

Lue lisää

Juu, kyllähän minäkin olen lukenut ikäni tavallisia kirjoja ja ymmärrän hyvin tämän eron "lukutunnelmassa" tavallisen ja elektronisen kirjan välillä. Mutta kuten sanottua, kaikkeen tottuu ja sopeutuu.
Mitä tulee tuohon näytön "liialliseen" valoisuuteen, niin erityisesti kirjojen lukemiseen suunnitelluissa laitteissa niitä voi säätää todella monipuolisesti juuri sellaiseksi mikä kunkin silmää miellyttää. Se on siis erilainen verrattuna tietsikan näyttöön.
Kyllähän myös tuntikausien tavallisen kirjan lukeminen väsyttää silmiä.

Riitu S kirjoitti:

Tosi on, Aurora, sen ja sen viimeinen virke pitää kutinsa.
Heikki Turuseen en ole vielä tutustunut, pitää panna muistiin, miä hänen kirjaansa luet parhaillaan? anna vinkki.
Levyltä lukemista en ole vielä kokeillut; näen sitä aina yleisissä kulkuneuvoissa, miten kätevästi sen ottaminen laukusta sujuu. Onhan siinä varmasti omat hyvät puolensa, kun ei tartte kantaa painavaa romaania mukanaan.
Mahtuisi myös matkatavaroihin pienempään tilaan. Ostin Suomesta pari romaania, ja niiden ahtaminen pieneen, sallitunkokoiseen matkalaukkuun oli työntakana.
Toisaalta (näin vihreänä) ajattelen taas sitä sähkön kulutusta, mitä sellaisten vempeleitten lukemiseen tuhlaantuu. Akkujen lataaminen jne. Ja näin vanhempana ja huonosilmäisenä; sekään ei ole niin yksinkertaista. Minulla silmät rasittuu tätä monitooriakin tsiikatessa, mutta teksiä paperilta lukiessa ei niinkään. Ei sen tekstin koon takia, vaan koska tausta on kirkas valo, vaikka olenkin säätänyt sen tummemmaksi.
Minulle on nautinto ottaa vanhanaikainen kirja käteen ja uppoutua isoon nojatuoliin sen kanssa. Käännellä sivuja ja todeta missä asti mennään, ja miten paljon on vielä jäljellä sitä nautintoa. Olen siis aika vanhanaikainen siinä asiassa. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Olisi ehkä parasta, jos olisi kumpikin vaihtoehto valittavana. Matkalla levy ja kotona kirja.
Muuten asiasta toiseen; minkä hintaista se lukeminen on levyltä. Ei kai ne kustantajat ihan ilmatteiks niitä lukemisia, uusia "kirjoja" jakele.
Niin, ja huomentakin vielä näin peräjälkeen.

Lue lisää

Palasin vuosien tauon jälkeen vanhaan tuttavaani Heikki Turuseen, koska kirjailija on sieltä tyttäreni uudelta kotiseudulta ja viljelee aitoa murretta romaaneissaan. En tiedä, miten paljon hänen kirjojaan on vielä saatavilla, parhaimmat kuten Simpauttaja ja Kivenpyörittäjän kylä ja parhaillaan lukemani Joensuun Elli on kirjoitettu jo 70-luvulla. Ehkäpä Turusta hyvinkin saa jo E-kirjana. Hän jos kuka täyttää suomalaisen klassikon tunnusmerkit.

Itse kyllä tyydyn omaan kirjahyllyyni ja lainakirjaston varastoihin. Mitään lukulaitetta en tunne tarvetta hankkia. Olen saita enkä törsää mihinkään ylimääräiseen. Huono kuluttaja siis, myös E-kirjojen kannalta.

Suon E-kirjalle toki kaiken menestyksen, minkä se voi saada. Pääasia että lukemisen harrastus ei kuole. Suomea on sanottu maailman lukutaitoisimmaksi kansaksi. Kun tämä ominaisuus yhdistetään toiseen vallitsevaan luonteenpiirteeseen eli tekniikkahulluuteen, niin mikäs kirjallisuuden menestystä enää estää. Eri asia on sitten, mitä E-kirja valtavine maailmoineen tulee tavalliselle lukijalle maksamaan.

Aurora kirjoitti:

Palasin vuosien tauon jälkeen vanhaan tuttavaani Heikki Turuseen, koska kirjailija on sieltä tyttäreni uudelta kotiseudulta ja viljelee aitoa murretta romaaneissaan. En tiedä, miten paljon hänen kirjojaan on vielä saatavilla, parhaimmat kuten Simpauttaja ja Kivenpyörittäjän kylä ja parhaillaan lukemani Joensuun Elli on kirjoitettu jo 70-luvulla. Ehkäpä Turusta hyvinkin saa jo E-kirjana. Hän jos kuka täyttää suomalaisen klassikon tunnusmerkit.

Itse kyllä tyydyn omaan kirjahyllyyni ja lainakirjaston varastoihin. Mitään lukulaitetta en tunne tarvetta hankkia. Olen saita enkä törsää mihinkään ylimääräiseen. Huono kuluttaja siis, myös E-kirjojen kannalta.

Suon E-kirjalle toki kaiken menestyksen, minkä se voi saada. Pääasia että lukemisen harrastus ei kuole. Suomea on sanottu maailman lukutaitoisimmaksi kansaksi. Kun tämä ominaisuus yhdistetään toiseen vallitsevaan luonteenpiirteeseen eli tekniikkahulluuteen, niin mikäs kirjallisuuden menestystä enää estää. Eri asia on sitten, mitä E-kirja valtavine maailmoineen tulee tavalliselle lukijalle maksamaan.

Lue lisää

Pitipä oikein katsomani mitä Turunen maksaa tuolla Elisalla, näitä ei näköjään ihan halvalla saa.

Simpauttaja E-kirjana 21 euroa ja äänikirjana Esa Saarion lukemana yllättäen vähemmän, eli 20 e

P. Kustaa kirjoitti:

Pitipä oikein katsomani mitä Turunen maksaa tuolla Elisalla, näitä ei näköjään ihan halvalla saa.

Simpauttaja E-kirjana 21 euroa ja äänikirjana Esa Saarion lukemana yllättäen vähemmän, eli 20 e

Lue lisää

Ja äänikirjasta voi nauttia isompikin porukka kerrallaan.

Muistan, että jo 70-luvulla tuli äänikirjoja perinteisten rinnalle. Ensin tulivat kirjalliset äänilevyt, isot "älppärit" ja sitten C-kasettimuotoiset äänikirjat ja sitten CD:t.

Aurora kirjoitti:

Ja äänikirjasta voi nauttia isompikin porukka kerrallaan.

Muistan, että jo 70-luvulla tuli äänikirjoja perinteisten rinnalle. Ensin tulivat kirjalliset äänilevyt, isot "älppärit" ja sitten C-kasettimuotoiset äänikirjat ja sitten CD:t.

Lue lisää

En ole koskaan kuunnellut äänikirjaa, ehkä sekin aika tulee, kun/jos näkö menee kokonaan.
Olenkin tietämätön; eikö näistä äänikirjoista ole jätetty aika lailla pois siitä alkuperäisestä tekstistä?

Aurora kirjoitti:

Palasin vuosien tauon jälkeen vanhaan tuttavaani Heikki Turuseen, koska kirjailija on sieltä tyttäreni uudelta kotiseudulta ja viljelee aitoa murretta romaaneissaan. En tiedä, miten paljon hänen kirjojaan on vielä saatavilla, parhaimmat kuten Simpauttaja ja Kivenpyörittäjän kylä ja parhaillaan lukemani Joensuun Elli on kirjoitettu jo 70-luvulla. Ehkäpä Turusta hyvinkin saa jo E-kirjana. Hän jos kuka täyttää suomalaisen klassikon tunnusmerkit.

Itse kyllä tyydyn omaan kirjahyllyyni ja lainakirjaston varastoihin. Mitään lukulaitetta en tunne tarvetta hankkia. Olen saita enkä törsää mihinkään ylimääräiseen. Huono kuluttaja siis, myös E-kirjojen kannalta.

Suon E-kirjalle toki kaiken menestyksen, minkä se voi saada. Pääasia että lukemisen harrastus ei kuole. Suomea on sanottu maailman lukutaitoisimmaksi kansaksi. Kun tämä ominaisuus yhdistetään toiseen vallitsevaan luonteenpiirteeseen eli tekniikkahulluuteen, niin mikäs kirjallisuuden menestystä enää estää. Eri asia on sitten, mitä E-kirja valtavine maailmoineen tulee tavalliselle lukijalle maksamaan.

Lue lisää

Kiitos vinkistä, Aurora; täytyy mennä ensi viikolla meidän siirtokunnan kirjastoon etsimään Turusta. Siellä on aika laaja valikoima juuri vanhempaa kirjallisuutta.
Nyt on vielä meneillään "Metsästäjän sydän". Siinähän kerrotaan Mannerheimin elämästä ja rakkauksista; puolalainen Marie Lubomirski ehkä syvällisin. Olen etsinyt netistä googlaamalla enemmän tietoa tästä kreivittärestä, mutta en ole löytänyt. Voisiko joku auttaa?

Riitu S kirjoitti:

En ole koskaan kuunnellut äänikirjaa, ehkä sekin aika tulee, kun/jos näkö menee kokonaan.
Olenkin tietämätön; eikö näistä äänikirjoista ole jätetty aika lailla pois siitä alkuperäisestä tekstistä?

Lue lisää

En ole minäkään monia äänikirjoja kuunnellut, mutta käsittääkseni ne eivät ole mitään lyhennelmiä. Mitäs järkeä siinä nyt olisikaan ?

Tervehdys! Vaikka appeni ei enää pysty lukemaan mitään niin jostain syystä hän ei silti halua myöskään äänikirjoja. Talossamme asui pari vuotta sitten mies, joka kuunteli parvekkeellaan äänikirjoja. Saimme osamme lukutuokioista

Calvados kirjoitti:

Tervehdys! Vaikka appeni ei enää pysty lukemaan mitään niin jostain syystä hän ei silti halua myöskään äänikirjoja. Talossamme asui pari vuotta sitten mies, joka kuunteli parvekkeellaan äänikirjoja. Saimme osamme lukutuokioista

Lue lisää

Tuostapa tuli mieleeni omat  kauhukokemukset näistä parveke-skitsoista. Luultavasti nämä kokemukset on yksi syy miksi vierastan koko kerrostaloasumista.

Siis joskus kerrostalo-lähiössä asuessani sattui yksi lähinaapuri harrastamaan öisin musiikinkuuntelua parvekkeella - hän toi valtavat kaiuttimet sinne ja antoi tulla täydellä volyymillä reipasta humppaa. Tämä toistui yleensä joka viikonloppu, välillä keskellä viikkoakin. Hän oli keski-ikäinen mies ja kyseessä todella oli puolen yön jälkeen alkava "konsertti", joka jatkui aamuun saakka. Tai jatkui ainakin niinä kertoina kun poliisi ei korjannut parempaan talteen.

Tässähän oli kyseessä alkoholi / psyyke ongelmainen henkilö.

Näitä tarinoita varmaan kerrostalo-lähiöissä riittää.

P. Kustaa kirjoitti:

Tuostapa tuli mieleeni omat  kauhukokemukset näistä parveke-skitsoista. Luultavasti nämä kokemukset on yksi syy miksi vierastan koko kerrostaloasumista.

Siis joskus kerrostalo-lähiössä asuessani sattui yksi lähinaapuri harrastamaan öisin musiikinkuuntelua parvekkeella - hän toi valtavat kaiuttimet sinne ja antoi tulla täydellä volyymillä reipasta humppaa. Tämä toistui yleensä joka viikonloppu, välillä keskellä viikkoakin. Hän oli keski-ikäinen mies ja kyseessä todella oli puolen yön jälkeen alkava "konsertti", joka jatkui aamuun saakka. Tai jatkui ainakin niinä kertoina kun poliisi ei korjannut parempaan talteen.

Tässähän oli kyseessä alkoholi / psyyke ongelmainen henkilö.

Näitä tarinoita varmaan kerrostalo-lähiöissä riittää.

Lue lisää

Kuulostaa kammottavalta, mutta kaikella kunnioituksella kerrostalokammoasi kohtaan saanen lausua, että toki alkoholi/psyykeongelmaisia asuu myös omakoti- ja rivitaloissa. Ja tarinoita löytyy.

Blok of flats fan kirjoitti:

Kuulostaa kammottavalta, mutta kaikella kunnioituksella kerrostalokammoasi kohtaan saanen lausua, että toki alkoholi/psyykeongelmaisia asuu myös omakoti- ja rivitaloissa. Ja tarinoita löytyy.

Lue lisää

Pekka Puskalla lienee myös havaintoja niistä kammottavista tarinoista alkoholi/psyykeongelmaisten tiimoilti. Kun hän toivoo, että Suomessa panimot alkaisivat ottaa huomioon mainoksissaan miedomman oluen suosimisen; ihmisten juomisen tottumuksien ja mieltymyksien suuntaavaan - vähemmän ongelmaisiin - "tarinoihin elinympäristöissä ja muutenkin."

Kunnia kiitos Pekka Puskalle. Hyvästä raittiustyöstä. Sillä alkoholi/psyyke; onko olemassakaan vaikeampaa, lähimmäisenä jo vähäisessäkin vuorovaikutuksessa - ja missä hyvänsä, jos joutuu toinen, ventovieraskin sellaisen kohtaamaan..

Inkeri kirjoitti:

Pekka Puskalla lienee myös havaintoja niistä kammottavista tarinoista alkoholi/psyykeongelmaisten tiimoilti. Kun hän toivoo, että Suomessa panimot alkaisivat ottaa huomioon mainoksissaan miedomman oluen suosimisen; ihmisten juomisen tottumuksien ja mieltymyksien suuntaavaan - vähemmän ongelmaisiin - "tarinoihin elinympäristöissä ja muutenkin."

Kunnia kiitos Pekka Puskalle. Hyvästä raittiustyöstä. Sillä alkoholi/psyyke; onko olemassakaan vaikeampaa, lähimmäisenä jo vähäisessäkin vuorovaikutuksessa - ja missä hyvänsä, jos joutuu toinen, ventovieraskin sellaisen kohtaamaan..

Lue lisää

Kerrostalon kammottavuuksista kun puhutaan, kuulin eilen jotain aika ylittämätöntä.

Pahasti liikuntavammaiselle miehelle järjestyi asunto kaupungin vuokratalossa. Yksiö oli kätevästi alimmassa kerroksessa, mutta kätevä sijainti merkitsi myös sitä, että parveke oli hyvin alhaalla, liki katutasossa.

.Valitettavasti samaan rappuun oli pesiytynyt mies, joka harrasti kiipeilyä.
Joskus päivällä, väliin yölläkin rampa asukas havahtui siihen, että tämä "vekkulimainen" akrobaatti käveli muina miehinä sisään hänen parvekkeensa ovesta ja huoneen läpi rappukäytävään. Se oli hänen oikotiensä, kun ei viitsinyt kävellä muutamaa metriä rapun alaovelle, mistä nyt olikin tulossa. Tai sitten hän toimi pelkästä kiusanhalusta liikuntakyvytöntä ihmistä kohtaan.

Lunkina tyyppinä tuttavani ei tehnyt omituisesta vierailutavasta sen suurempaa numeroa, mutta pyysi kaupungilta siirtoa toiseen asuntoon. Jossa taas nuoriso otti vaikeasti keppien kanssa kulkevan silmätikukseen ja pompotteli palloa yömyöhään hänen parvekettaan vasten.

Eräänlaisia parveke-skitsoja tuossakin tositarinassa.

Aurora kirjoitti:

Kerrostalon kammottavuuksista kun puhutaan, kuulin eilen jotain aika ylittämätöntä.

Pahasti liikuntavammaiselle miehelle järjestyi asunto kaupungin vuokratalossa. Yksiö oli kätevästi alimmassa kerroksessa, mutta kätevä sijainti merkitsi myös sitä, että parveke oli hyvin alhaalla, liki katutasossa.

.Valitettavasti samaan rappuun oli pesiytynyt mies, joka harrasti kiipeilyä.
Joskus päivällä, väliin yölläkin rampa asukas havahtui siihen, että tämä "vekkulimainen" akrobaatti käveli muina miehinä sisään hänen parvekkeensa ovesta ja huoneen läpi rappukäytävään. Se oli hänen oikotiensä, kun ei viitsinyt kävellä muutamaa metriä rapun alaovelle, mistä nyt olikin tulossa. Tai sitten hän toimi pelkästä kiusanhalusta liikuntakyvytöntä ihmistä kohtaan.

Lunkina tyyppinä tuttavani ei tehnyt omituisesta vierailutavasta sen suurempaa numeroa, mutta pyysi kaupungilta siirtoa toiseen asuntoon. Jossa taas nuoriso otti vaikeasti keppien kanssa kulkevan silmätikukseen ja pompotteli palloa yömyöhään hänen parvekettaan vasten.

Eräänlaisia parveke-skitsoja tuossakin tositarinassa.

Lue lisää

Kieltämättä aika ylittämättömän härski tapaus. Siitä on aikaa kun olen asunut kerrostalossa, mutta eikös noita parvekkeen ovia voi lukita sisäpuolelta ?

Niin tai näin, niin itse en olisi kyllä tippaakaan lunki tällaisessa tilanteessa, tapaus kuulostaa ainakin toistuvana kotirauhan rikkomiselta, mikä on aika vakava rikos. Max. 6 kk linnaa.

P. Kustaa kirjoitti:

Kieltämättä aika ylittämättömän härski tapaus. Siitä on aikaa kun olen asunut kerrostalossa, mutta eikös noita parvekkeen ovia voi lukita sisäpuolelta ?

Niin tai näin, niin itse en olisi kyllä tippaakaan lunki tällaisessa tilanteessa, tapaus kuulostaa ainakin toistuvana kotirauhan rikkomiselta, mikä on aika vakava rikos. Max. 6 kk linnaa.

Lue lisää

Voin kai paljastaa vielä, että kyseisessä rapussa asui häirikön sukulaisia enemmänkin, joten väistyminen tilanteesta oli ehkä viisaampaa kuin "kissan nostaminen pöydälle" eli käräjöinti. Kysymys ei ollut siitä, onko parvekkeen ovi lukossa vai lukitsematon, vaan silkasta kiusaamisesta, johon osallistui useampia ihmisiä.

Tunnen tarinamme päähenkilön jo kolmenkymmenen vuoden ajalta ja voisin kertoa enemmänkin vammaisten kohtelusta ihmisyhteisössä. Kuvittelemme, että heitä suojellaan, kohdellaan helläkätisesti vammansa takia, mutta asia on usein juuri toisin päin. Vammainen kulkija ja asuja on joillekin kieroutuneille tyypeille yhtä ärsyttävä kuin punainen vaate härälle.

P. Kustaa kirjoitti:

Kieltämättä aika ylittämättömän härski tapaus. Siitä on aikaa kun olen asunut kerrostalossa, mutta eikös noita parvekkeen ovia voi lukita sisäpuolelta ?

Niin tai näin, niin itse en olisi kyllä tippaakaan lunki tällaisessa tilanteessa, tapaus kuulostaa ainakin toistuvana kotirauhan rikkomiselta, mikä on aika vakava rikos. Max. 6 kk linnaa.

Lue lisää

Kyllä parvekkeen ovet saa lukittua, niin että kukaan ei pääse parvekkeen kautta asuntoon rikkomatta oven ikkunaa. Vantaalla sukulaisemme parvekkeen kautta kulki rappukäytävään naapurin mies, kun oli unohtanut avaimen kotiinsa. Mutta hän pääsi sitä kautta vain silloin kun parvekkeen ovi ei ollut lukittuna. Parvekkeen panssarilasin nuoriso sai rikki potkimalla palloa sitä vasten.

Me asumme toisessa kerroksessa ja ovissa ei ole lukkoja, mutta kun kahvan kääntää tiettyyn asentoon, ei ovi aukea ulkopäin. Ja ovia on kaksi joita kumpaakaan ei saa auki ulkoapäin kahvojen ollessa tietyssä asennossa. Ja molemmissa ovissa on kaksoislasit. Malkoinen helinä kuuluu, jos joku yrittää neljän lasin läpi meille sisään, vaikka olisi minkälainen parvekekiipeilijä. Muut ikkunalasit ovat meillä kolmekerroksisia niin kuin kait kaikilla nykyään.

Calvados kirjoitti:

Kyllä parvekkeen ovet saa lukittua, niin että kukaan ei pääse parvekkeen kautta asuntoon rikkomatta oven ikkunaa. Vantaalla sukulaisemme parvekkeen kautta kulki rappukäytävään naapurin mies, kun oli unohtanut avaimen kotiinsa. Mutta hän pääsi sitä kautta vain silloin kun parvekkeen ovi ei ollut lukittuna. Parvekkeen panssarilasin nuoriso sai rikki potkimalla palloa sitä vasten.

Me asumme toisessa kerroksessa ja ovissa ei ole lukkoja, mutta kun kahvan kääntää tiettyyn asentoon, ei ovi aukea ulkopäin. Ja ovia on kaksi joita kumpaakaan ei saa auki ulkoapäin kahvojen ollessa tietyssä asennossa. Ja molemmissa ovissa on kaksoislasit. Malkoinen helinä kuuluu, jos joku yrittää neljän lasin läpi meille sisään, vaikka olisi minkälainen parvekekiipeilijä. Muut ikkunalasit ovat meillä kolmekerroksisia niin kuin kait kaikilla nykyään.

Lue lisää

Tuo parvekekiipeily onkin siis yleisempää kuin olen tiennytkään. No, olemme mekin kerran kiipeilleet mutta se oli harmittomampi juttu:

Ystäväpariskunta lähti lomailemaan Päijänteen rannan mökilleen, aikomuksenaan laittaa monenlaisia istutuksia. Meille tuli soitto, että ne siemenet jäivät sinne pussiin keittiönpöydälle, voisimmeko mennä partsin kautta sisään, hakea siemenet ja lähettää ne linja-autorahdilla Asikkalaan vai mikä paikkakunta nyt olikaan.

Temppu onnistui, siemenet lähtivät matkaan. Mieheni kiipesi ja minä vahdin nolona, ettei vain kukaan näkisi moista epäilyttävää tunkeutumista. Onneksi oli hiljainen kesäilta, ihmiset poissa tai sisällä tölläämässä sen ajan uutta viihdelaitetta telkkaria.

Aurora kirjoitti:

Voin kai paljastaa vielä, että kyseisessä rapussa asui häirikön sukulaisia enemmänkin, joten väistyminen tilanteesta oli ehkä viisaampaa kuin "kissan nostaminen pöydälle" eli käräjöinti. Kysymys ei ollut siitä, onko parvekkeen ovi lukossa vai lukitsematon, vaan silkasta kiusaamisesta, johon osallistui useampia ihmisiä.

Tunnen tarinamme päähenkilön jo kolmenkymmenen vuoden ajalta ja voisin kertoa enemmänkin vammaisten kohtelusta ihmisyhteisössä. Kuvittelemme, että heitä suojellaan, kohdellaan helläkätisesti vammansa takia, mutta asia on usein juuri toisin päin. Vammainen kulkija ja asuja on joillekin kieroutuneille tyypeille yhtä ärsyttävä kuin punainen vaate härälle.

Lue lisää

Niin, se on surullista että usein heikoimmat joutuvat elämään olosuhteissa missä helpoiten voi joutua jonkun höyrypään uhriksi.

En väitä, ettei tällaisia ikäviä tapauksia ei voisi olla missä tahansa, mutta kerron kuitenkin vastakkaisen esimerkin miten vammaisiin voidaan myös suhtautua.

Tässä meitä lähellä asuu nainen, joka vammautui pahoin auto-onnettomuudessa ja pääsee vain vaivoin pyörätuolilla liikkeelle. Huonona päivänä ei silläkään. Hän siis asuu yksin ja usein hänelle tulee tilanteita, että ei pääse edes sängystä ylös. Silloin hän soittaa jollekin lähellä asuvista - vaikkapa meille ja pyytää apua. Lukuisia kertoja olen minä tai vaimoni käynyt häntä jeesaamassa ja niin on moni muukin. Toki hänellä käy joka päivä kotisairaanhoitaja, mutta ainahan heitä ei ole saatavilla.

Niin ett haluatko tällä sanoa, että on parasta pysytellä kaukana omakotitaloista, vois tulla vaikka luoti kalloon?

Vähän ehkä kaukaa haettua omakotiasujien kuvausta sinulta fanittaja. Ollaan jo Niskasesta täälläkin juteltu, mutta laitanpa yhden syntyneen mielikuvan.
Siinä surmanluotien lähistöllä ja monessa muussakin torpassa (=omakotitalossa) syntyi joskus 60- luvulla ajatus: jospa leivän perässä lähtis vaikka kaupunkiin rakentamaan niitä kerrostaloja, ihmisille asuntoja.
Meilläkin pyrki yksi viime yönä ikkunasta sisään, vaikka ulko-ovestakin olisi päässyt. No hautasin pyyn ennen töihin menoa.

E.Arantes kirjoitti:

Vähän ehkä kaukaa haettua omakotiasujien kuvausta sinulta fanittaja. Ollaan jo Niskasesta täälläkin juteltu, mutta laitanpa yhden syntyneen mielikuvan.
Siinä surmanluotien lähistöllä ja monessa muussakin torpassa (=omakotitalossa) syntyi joskus 60- luvulla ajatus: jospa leivän perässä lähtis vaikka kaupunkiin rakentamaan niitä kerrostaloja, ihmisille asuntoja.
Meilläkin pyrki yksi viime yönä ikkunasta sisään, vaikka ulko-ovestakin olisi päässyt. No hautasin pyyn ennen töihin menoa.

Lue lisää

Noista luvattomista sisään pyrkijöistä vielä sellainen juttu, että erääseen korkeaan, vanhanaikaiseen ulkohuussiin tuolla maakunnassa oli pääsky tehnyt pesänsä. Nyt huussissa käy melkoinen räpellys, kun poikaset opettelevat lentämään pöntöllä istuvan asioitsijan ympärillä.

Toinen luontotapahtuma samasta paikasta. Koiralla on pariviikkoiset pennut, joita se kärsivällisesti imettää pentulaatikon rauhassa. Välillä se käy asioillaan talon takana. Emäntä tupeaa ihmettelemään, miksi se viipyy siellä niin pitkään, ja käy katsomassa. Vanhan omenapuun tyveen on kaivettu syvä mutainen kuoppa. Koiraemo onkin ollut valmistelemassa pentujen siirtoa sinne piiloon. Vaistonvarainen homma, jälkeläisten paikkaa on syytä vaihtaa usein, jotteivät petoeläimet löydä niitä.

Muistan kissaemon menetelleen samalla lailla. Se oli koko ajan siirtämässä pentujaan sinne tänne.

Liikuttavia nuo eläimet.

Aurora kirjoitti:

Noista luvattomista sisään pyrkijöistä vielä sellainen juttu, että erääseen korkeaan, vanhanaikaiseen ulkohuussiin tuolla maakunnassa oli pääsky tehnyt pesänsä. Nyt huussissa käy melkoinen räpellys, kun poikaset opettelevat lentämään pöntöllä istuvan asioitsijan ympärillä.

Toinen luontotapahtuma samasta paikasta. Koiralla on pariviikkoiset pennut, joita se kärsivällisesti imettää pentulaatikon rauhassa. Välillä se käy asioillaan talon takana. Emäntä tupeaa ihmettelemään, miksi se viipyy siellä niin pitkään, ja käy katsomassa. Vanhan omenapuun tyveen on kaivettu syvä mutainen kuoppa. Koiraemo onkin ollut valmistelemassa pentujen siirtoa sinne piiloon. Vaistonvarainen homma, jälkeläisten paikkaa on syytä vaihtaa usein, jotteivät petoeläimet löydä niitä.

Muistan kissaemon menetelleen samalla lailla. Se oli koko ajan siirtämässä pentujaan sinne tänne.

Liikuttavia nuo eläimet.

Lue lisää

Jo vain on seuraa ulkohuusissa kävijällä. Ei tietysti ihan mukavaa eli välikatto kannattaa tulevaisuudessa siihen rakentaa.
Pääskyistä muistan sen, kun Pirpan isä pienenä löysi pesästä koelennolle lähteneen poikasen maasta. Syntyi huoli ja vasta, kun kaivoin Korkeasaareen puhelinnumeron ja pojan sieltä kysellessä, mitä voisi tehdä, huoli alkoi hälvetä; osaksi, sillä pojalle annettiin ohjeeksi - ei saa tehdä mitään.
Viime pyhänä Helsingissä piipahtaessani näin ensi kertaa meriharakan. Jostain luinkin, että siitäkin on "kehittymässä" kaupunkilintu. Siellä niitä tallusteli hanhien lisäksi ihmisten ihailtavana.
Meillä ei se koiraharrastus päässyt siihen pisteeseen, että omia pentuja olisi ilmaantunut, mutta aivan varmaan se pentujen suojelu verissä on (ankkojen kanssa ainoat kokemukseni omista pennuista). Meillä kuoppia syntyi varsinkin aidan viereen. Haistoivat, että ruoho olisi vihreämpää siellä ulkopuolella. Siinä olikin melkoinen varmistaminen, etteivät verkon alta retkilleen olisi lähteneet. Kivien lisäksi laitoinkin puolen metrin siivun teräsverkkoa aidan viereen maan alle maan myötäisesti. Eivät hoksanneet alkaa kaivaa muuta kuin heti aidan vierestä ja aina törmäsivät välittömästi verkkoesteeseen.
Kyllähän eläimet ovat liikuttavia ja niitä on mukava seurata. Olen kaivannut harmaasieppoa. Teki samaan paikkaan pesän kaksi kesää peräkkäin, mutta tänä kesänä ei minulla ole havaintoa niistä ollut.
Nyt asioille.
PS. harmitti kun joku kirjoitti nimimerkillä "Riidu se ja se". Olin aikoinani, kun keskustelut kävivät kiivaina näistä monella nimimerkillä kirjoittajista, kirjoittanut "entinen se ja se", mutta allekirjoittanut kirjoitukseni omalla nimimerkilläni. Minulle heräsi ikävä epäilys. Eräs ottanut mallia ja sitten höpissyt olemattomia maassamme olevista ulkomaalaisista. Ei uskaltanut kirjoittaa omalla nimimerkillään, pelkäsi palautetta.

E.Arantes kirjoitti:

Jo vain on seuraa ulkohuusissa kävijällä. Ei tietysti ihan mukavaa eli välikatto kannattaa tulevaisuudessa siihen rakentaa.
Pääskyistä muistan sen, kun Pirpan isä pienenä löysi pesästä koelennolle lähteneen poikasen maasta. Syntyi huoli ja vasta, kun kaivoin Korkeasaareen puhelinnumeron ja pojan sieltä kysellessä, mitä voisi tehdä, huoli alkoi hälvetä; osaksi, sillä pojalle annettiin ohjeeksi - ei saa tehdä mitään.
Viime pyhänä Helsingissä piipahtaessani näin ensi kertaa meriharakan. Jostain luinkin, että siitäkin on "kehittymässä" kaupunkilintu. Siellä niitä tallusteli hanhien lisäksi ihmisten ihailtavana.
Meillä ei se koiraharrastus päässyt siihen pisteeseen, että omia pentuja olisi ilmaantunut, mutta aivan varmaan se pentujen suojelu verissä on (ankkojen kanssa ainoat kokemukseni omista pennuista). Meillä kuoppia syntyi varsinkin aidan viereen. Haistoivat, että ruoho olisi vihreämpää siellä ulkopuolella. Siinä olikin melkoinen varmistaminen, etteivät verkon alta retkilleen olisi lähteneet. Kivien lisäksi laitoinkin puolen metrin siivun teräsverkkoa aidan viereen maan alle maan myötäisesti. Eivät hoksanneet alkaa kaivaa muuta kuin heti aidan vierestä ja aina törmäsivät välittömästi verkkoesteeseen.
Kyllähän eläimet ovat liikuttavia ja niitä on mukava seurata. Olen kaivannut harmaasieppoa. Teki samaan paikkaan pesän kaksi kesää peräkkäin, mutta tänä kesänä ei minulla ole havaintoa niistä ollut.
Nyt asioille.
PS. harmitti kun joku kirjoitti nimimerkillä "Riidu se ja se". Olin aikoinani, kun keskustelut kävivät kiivaina näistä monella nimimerkillä kirjoittajista, kirjoittanut "entinen se ja se", mutta allekirjoittanut kirjoitukseni omalla nimimerkilläni. Minulle heräsi ikävä epäilys. Eräs ottanut mallia ja sitten höpissyt olemattomia maassamme olevista ulkomaalaisista. Ei uskaltanut kirjoittaa omalla nimimerkillään, pelkäsi palautetta.

Lue lisää

Meriharakoita näen silloin tällöin talomme edessä olevalla nurmikolla täällä meren rannalla. Aiemmin en ole niitä mielestäni nähnyt. Oli hellyttävää katsoa kun emo näytti poikaselleen, miten matoja pyydystetään ruohikosta. Emo tokotti nokallaan nurtsia ja poikanen teki samoin, katsoi tarkasti emolta mallia.

Calvados kirjoitti:

Meriharakoita näen silloin tällöin talomme edessä olevalla nurmikolla täällä meren rannalla. Aiemmin en ole niitä mielestäni nähnyt. Oli hellyttävää katsoa kun emo näytti poikaselleen, miten matoja pyydystetään ruohikosta. Emo tokotti nokallaan nurtsia ja poikanen teki samoin, katsoi tarkasti emolta mallia.

Lue lisää

Koululaisena seurasin lintuja, toisin sanoen kaverin kanssa kilpailtiin siitä, kumpi tunnistaa enemmän eri lajeja. Koulumatkan varrella, Herttoniemen teollisuusalueella ei vielä ollut rakennuksia, mutta sitäkin herkullisempi kosteikkoalue, missä keväisin näimme monet muuttolinnut. No iän myöten ei tuo lajien metsästys enää niin kiinnosta, mutta mukavaa on kuitenkin tavata itselleen vieras laji.
Kohtapuoliin varmaan saamme lukea Helsingin ensimmäisistä kattohaikaroista, mitkä rakentavat pesiään katoille. Itse en ole haikaroihin törmännyt, vaikka niitä paria lajia meillä pesiikin.

http://www.youtube.com/watch?v=UWCmubP5h9c

Tässä oikein kunnon pläjäys tangoa ja flamencoakin tangomarkkinoidenkin innoittamana.

Minäkin olisin mielelläni nähnyt Liinojan loppupeleissä. Hänessä on jotain täysin erilaista siinä laskelmoiden laitettujen ja pyntättyjen tangolaulajien joukossa, josta harvoin on poikinut jotain poikkeuksellista. Saija Varjus tummalla äänellään oli ja on sellainen edelleen, siis minun mielestäni. Montakaan muuta ei ole mieleeni jäänyt - tosin en läheskään kaikkia kilpailuja ole seurannutkaan.

Kuuntelin ja katselin Calvadosin lähettämän linkin. Aivan upea esitys. Eräs flamenco-tango (Calvados opetti minulle termin, kiitos), jota kuuntelen usein on Trio Rosenbergin esittämä Querer. Sekin niin hieno, että kylmät väreet kulkevat selkäpiissä. Olen po. tangosta kuullut pari "suomennettua" versiota, toinen Katri-Helenan ja toinen jonkun muun naislaulajan esittämänä. Mutta suomalaisesta versiosta puuttuu jotain! Onko se laulajan äänen intensiteetti, kappaleen dynamiikan vaimentuminen, rytmin ja nyanssien latistuminen, sovituksen säästeliäisyys vai mikä, mutta alkuperäisen esityksen voimaa en näissä suomalaisissa versioissa kuule; mustasta ja valkoisesta on tullut harmaa, tangon kiihkeän punaisesta pinkki. Eikä tämä mielipteeni todellakaan ole mitään suomalaisen halveksuntaa, vaan sitä, että todellakaan en saa irti niistä samaa tunnelmaa kuin alkuperäistä kuunnellessani. Tehdäänkö meillä äänitteitä liian kiireellä, säästetäänkö rahassa, vai missä vika? Osaamistahan meillä on, etenkin jo pitkään alalla olleissa ihmisissä.

Aikoinaan Entisen Elämän kirjoituksessa joku kirjoitti, ettei täältä lähtiessään jää kaipaamaan mitään. En minäkään paljon, mutta on kaksi: rakkaat ihmiseni ja musiikki!

Tässä Querer

http://www.youtube.com/watch?v=u_TmMmmFLfQ

Leppoisaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti!

Sori sori, nyt tuli toistona aikaisempi, teen kohta uuden yrityksen, toki jokainen voi itsekin etsiä Heidin tulkinnan googlaamalla you tubesta "Sen teen, tänä yönä sen teen".

Kyllä sää Tyyne olet niin piristävä, uusi kirjoittaja meittien vanhojen leukojen joukossa, että ihan meinaa p...kat tulla housuun.
Heip vaan kaikki muutkin;
tuolla ylempänä Aurora kertoi niistä koirista ja kuopankaivamisesta. Muistui minullekin mieleen, kun meillä oli tiinee narttu samojedi ja synnytys lähesty, niin se meni puutarhan peränurkkaan kaivamaan kuoppaa ja sinne makaamaan. Ihmettelimme, että mikä sille nyt tuli ja kun menin sitä sieltä sisään hakemaan, niin se katsoi niin anovasti sieltä kuopasta, että "anna minun olla nyt rauhassa täällä". Sitten joku sanoi, että niin ne synnyttävät nartut tekevät, emme sitä tienneet. Pennut se sitten kyllä synnytti kellarissa, jonne mieheni oli tehnyt pehmustetun pentulaatikon.

Riitu S kirjoitti:

Kyllä sää Tyyne olet niin piristävä, uusi kirjoittaja meittien vanhojen leukojen joukossa, että ihan meinaa p...kat tulla housuun.
Heip vaan kaikki muutkin;
tuolla ylempänä Aurora kertoi niistä koirista ja kuopankaivamisesta. Muistui minullekin mieleen, kun meillä oli tiinee narttu samojedi ja synnytys lähesty, niin se meni puutarhan peränurkkaan kaivamaan kuoppaa ja sinne makaamaan. Ihmettelimme, että mikä sille nyt tuli ja kun menin sitä sieltä sisään hakemaan, niin se katsoi niin anovasti sieltä kuopasta, että "anna minun olla nyt rauhassa täällä". Sitten joku sanoi, että niin ne synnyttävät nartut tekevät, emme sitä tienneet. Pennut se sitten kyllä synnytti kellarissa, jonne mieheni oli tehnyt pehmustetun pentulaatikon.

Lue lisää

Riitu S., teidän samojedilla oli siis ihan vastaavaa käyttäytymistä kuin tyttäreni äitikoiralla. Kuopan kaivamiset ja pennunpiilottelut ovat kai merkkinä siitä, että koira ei kuitenkaan täysin luota ihmiseen, vaikka on kulkenut rinnallamme 10 000 vuotta.

Yleensä koirat käyttäytyvät niin kuin ne on opetettu, mutta joskus susiesi-isän vaistot nousevat pinnalle. Muistan kun eräs bokseri täällä meillä päin pelästyi uuden vuoden ilotulituspauketta niin, että katosi lumiseen keskuspuistoon moneksi päiväksi. Se oli kaivanut lumikuopan itselleen ja säilynyt siellä hengissä, vaikka lyhytturkkinen koira olikin.

Koiristahan on myös paljon liikuttavia kotiinpaluu-tarinoita, kuuluisin "Lassie". Mutta myös kissat ovat aikamoisia sankareita. Tämä on tosiasia jota moni ei usko: veljeni perheen vanhahko kissa lähti omille teilleen, joutui ilmeisesti siepatuksi, mutta palasi kotiin kolmen vuoden kuluttua, siis KOLMEN VUODEN kuluttua!

Likaisena, takkuisena, sairaana, kynnet verillä vankina pidosta se oli vain yhtenä iltana ilmestynyt veljen perheen ikkunalaudalle maukumaan. Perhe luuli näkevänsä kummituksen.

Hyvällä hoidolla Manusta tuli vähitellen terve kissa, joka eli vielä usean vuoden mystisen kotiinpaluunsa jälkeen. Maatiaiskollin tilalle oli sillä välin hankittu iso norjalainen metsäkissa, jonka kanssa alussa oli vähän yhteensovittamista.

Jos oot Suomessa, tule Tyyne käymään. Tervetuloa ! Saat tumman hehkuvan violetin punaisen pioninkukan - merkiksi monenvärisestä kuihtumattomasta ystävyydestämme.

Olen itsekin kasvatettu täällä - esiintymään yhdellä nimimerkillä. Joten et voi erehtyä henkilöstä. En minäkään ole koskaan erehtynyt sinun Tyyne-henlövyyvestäsi.

Terve ja onnee kesääsi.

Hyvää lauantai-iltapäivää kaikille! Kas vain, täällä ei ole ollut ketään vielä tänään kirjoittamassa mitään. Minulla on juuri ruotsalaiset varhaisperunat kiehumassa, ovat kohta valmiita. Sitten salaattia ja silliä pöytään, siinä on lauantain ateriamme.

E Arantes, olit oikeassa eilisessä viimeisessä viestissäsi, että hygieenistä tangoa, ei kiitos, tv kiinni. Vilkaisin hieman sitä ohjelmaa ja oli niin hygieenistä, että vaihdoin kanavaa. Siitä tangosta puuttui todellakin se jokin, tangon sielu oli jossain aivan muualla.

Kuten A-mummukin sanoi, että argentiinalainen tango suomeksi laulettuna on vailla jotain. Me olemme liian jäyhiä ehkä saadaksemme siihen sitä paloa.

Calvados kirjoitti:

Hyvää lauantai-iltapäivää kaikille! Kas vain, täällä ei ole ollut ketään vielä tänään kirjoittamassa mitään. Minulla on juuri ruotsalaiset varhaisperunat kiehumassa, ovat kohta valmiita. Sitten salaattia ja silliä pöytään, siinä on lauantain ateriamme.

E Arantes, olit oikeassa eilisessä viimeisessä viestissäsi, että hygieenistä tangoa, ei kiitos, tv kiinni. Vilkaisin hieman sitä ohjelmaa ja oli niin hygieenistä, että vaihdoin kanavaa. Siitä tangosta puuttui todellakin se jokin, tangon sielu oli jossain aivan muualla.

Kuten A-mummukin sanoi, että argentiinalainen tango suomeksi laulettuna on vailla jotain. Me olemme liian jäyhiä ehkä saadaksemme siihen sitä paloa.

Lue lisää

Lisäys oheiseen viestiini argentiinalaisesta tangosta suomalaisen laulamana. Jossain vaiheessa Aurora latasi tänne kuultavaksemme Tapani Kansan laulamana tangon argentiinalaiseen tapaa. Se oli sellainen, jossa oli jo sitä tunnetta ja paloa oikealla tavalla, ei hidasta ja harrasta ja jäyhää meille tyypilliseen tempoon.

Tänään oli HS:ssa hyvä artikkeli tangon tanssijoista suomalaisilla kesälavoilla.

Calvados kirjoitti:

Hyvää lauantai-iltapäivää kaikille! Kas vain, täällä ei ole ollut ketään vielä tänään kirjoittamassa mitään. Minulla on juuri ruotsalaiset varhaisperunat kiehumassa, ovat kohta valmiita. Sitten salaattia ja silliä pöytään, siinä on lauantain ateriamme.

E Arantes, olit oikeassa eilisessä viimeisessä viestissäsi, että hygieenistä tangoa, ei kiitos, tv kiinni. Vilkaisin hieman sitä ohjelmaa ja oli niin hygieenistä, että vaihdoin kanavaa. Siitä tangosta puuttui todellakin se jokin, tangon sielu oli jossain aivan muualla.

Kuten A-mummukin sanoi, että argentiinalainen tango suomeksi laulettuna on vailla jotain. Me olemme liian jäyhiä ehkä saadaksemme siihen sitä paloa.

Lue lisää

Katsoin juuri nauhalta sen tangokonsertin, ja minusta sen tylsin osuus oli joidenkin "chicojen" ja sanoja unohtelevan vanhan "senjorin" pitkän pitkä tango-ooppera. Ulkomaalaisten tanssinumero sen sijaan oli taidokas ja lisäksi kutkuttavan hauska säärten sätkyttelyineen.

Valoisan miellyttävä Jari Sillanpää pärjäisi varmasti missä tangokilpailussa tahansa synkkää "tunnetta" uhkuvia caballeroja vastaan. Tangon esityksessä ei mielestäni tarvita suusta ja silmistä pursuavaa kiihkoa, vaan sen voi ottaa myös rennosti, naurua silmäkulmassa.

Omia tangosuosikkejani on Carlos Gardelin esittämä "Viimeinen känni". Sen on suomeksi levyttänyt Anneli Saaristo, yksi hienoimmista suomalaisista laulajista. Kenen korvat sietävät suomalaista kuunnella, olkaa hyvä!

Jatkoa seuraavassa tekstissä...

Aurora kirjoitti:

Katsoin juuri nauhalta sen tangokonsertin, ja minusta sen tylsin osuus oli joidenkin "chicojen" ja sanoja unohtelevan vanhan "senjorin" pitkän pitkä tango-ooppera. Ulkomaalaisten tanssinumero sen sijaan oli taidokas ja lisäksi kutkuttavan hauska säärten sätkyttelyineen.

Valoisan miellyttävä Jari Sillanpää pärjäisi varmasti missä tangokilpailussa tahansa synkkää "tunnetta" uhkuvia caballeroja vastaan. Tangon esityksessä ei mielestäni tarvita suusta ja silmistä pursuavaa kiihkoa, vaan sen voi ottaa myös rennosti, naurua silmäkulmassa.

Omia tangosuosikkejani on Carlos Gardelin esittämä "Viimeinen känni". Sen on suomeksi levyttänyt Anneli Saaristo, yksi hienoimmista suomalaisista laulajista. Kenen korvat sietävät suomalaista kuunnella, olkaa hyvä!

Jatkoa seuraavassa tekstissä...

Lue lisää

Jouduin miettimään, miksi minulla on tangoon etäinen suhde. Yksi voi olla se, että suuri tangon esiinmarssi ajoittui aikaisemmaksi kuin omat retket tanssipaikoille. Nimittäin paritanssin viimeisiä aikoja elettiin ja ne bändit, joita tuli kuunneltua mestoissa, eivät juurikaan tangoa soitelleet.
Jos joskus menen vielä konserttiin, niin en ainakaan sellaiseen, missä artisti laulaa (vaikka hyvinkin) jäykkänä paikoillaan tai harjoitellun teennäisen liikkeen avulla toisten tekemiä kappaleita. Miksi niitä pitäisi mennä paikalle kuulemaan, voihan parhaita melodioita ostaa tai kuunnella radiosta. Tangomarkkinat ovat juuri sellaista "viihdettä", että suin surmin minua ei saisi paikalle. Kumppani tykkää markkinoista, joten tänä iltana sitten toisella silmällä...
Tuo Saariston laulama kappale oli tunnelmallinen, kohtalokas ja sanomallinenkin, mutta häntäkin pidän sellaisena, etten live-esitykseen menisi. Se toinen video oli "aitoa" musiikkia ja laulua. Please, älä kysy mitä tarkoitan aidolla, en osaa sitä kuitenkaan selittää.
Jostain syystä sanoitukset ovat minulle tärkeitä ja kotomaan perinteisissä iskelmissähän on kauhea määrä naiiveja sanoituksia, suorastaan ylimakeita ja mitään sanomattomia renkutuksia. Juuri monet tangot ovat tällaisia.

E.Arantes kirjoitti:

Jouduin miettimään, miksi minulla on tangoon etäinen suhde. Yksi voi olla se, että suuri tangon esiinmarssi ajoittui aikaisemmaksi kuin omat retket tanssipaikoille. Nimittäin paritanssin viimeisiä aikoja elettiin ja ne bändit, joita tuli kuunneltua mestoissa, eivät juurikaan tangoa soitelleet.
Jos joskus menen vielä konserttiin, niin en ainakaan sellaiseen, missä artisti laulaa (vaikka hyvinkin) jäykkänä paikoillaan tai harjoitellun teennäisen liikkeen avulla toisten tekemiä kappaleita. Miksi niitä pitäisi mennä paikalle kuulemaan, voihan parhaita melodioita ostaa tai kuunnella radiosta. Tangomarkkinat ovat juuri sellaista "viihdettä", että suin surmin minua ei saisi paikalle. Kumppani tykkää markkinoista, joten tänä iltana sitten toisella silmällä...
Tuo Saariston laulama kappale oli tunnelmallinen, kohtalokas ja sanomallinenkin, mutta häntäkin pidän sellaisena, etten live-esitykseen menisi. Se toinen video oli "aitoa" musiikkia ja laulua. Please, älä kysy mitä tarkoitan aidolla, en osaa sitä kuitenkaan selittää.
Jostain syystä sanoitukset ovat minulle tärkeitä ja kotomaan perinteisissä iskelmissähän on kauhea määrä naiiveja sanoituksia, suorastaan ylimakeita ja mitään sanomattomia renkutuksia. Juuri monet tangot ovat tällaisia.

Lue lisää

Arantes, huomasin saman eron. Alkuperäinen on aidosti "raadollisempi", kuten tangon kuuluu olla. Suomessa ei uskalleta olla yhtä rehellisen lihallisia. Tapsa Kansan argentiinalevyltäkin oli jätetty pois näistä Ahti Taposen sanoituksista Hulivilityttö-niminen, jossa romantiikka on kaukana.

Minä aloitin tanssiurani maaseudun kesälavalla, ja siellä tango oli valttia; elettiin Olavi Virran suurta aikaa. Ei ihme, ettet sinä jäänyt siihen buumiin kiinni. Täsmälleen sinun ikäistäsi pikkuveljeä kyllä opetin tanssimaan, mutta hänen suurempi vetonsa oli Beatleseihin ja muihin pitkätukkabändeihin. Itsekin hän perusti pienen kellaribändin, joka rätkytteli jo rautalankaa. Eli sukupolvierosta tässä tangojutussa on kysymys.

www.youtube.com/watch?v=OeYecsur240

Hei hei Riitu! Minut taas oma mieheni hurmasi tangolla. Otti lämpimästi syliin ja vei. Musiikkimiehenä hänellä oli rytmi veressä, ennen kaikkea jazzin, mutta tangokin sujui. Olin silloin liki 19-vuotias.

Kun sitä ennen olin käynyt paljonkin tansseissa, olin niin nuori ja viaton 16-18-vuotias, etten oikein edes tajunnut, että herättäisin miehissä tunteita. Tykkäsin musiikista ja tykkäsin lähteä "ulos" nätisti laitettuna. Kotiin lähdin yksin tai tyttökaverin kanssa. Joskus harvoin sain saattajan, mutta kesäpaikkamme oli niin korvessa, että ilman varmuutta suhteen edistymisestä tietylle asteelle kundit eivät viitsineet lähteä paikkaan, josta olisi pitänyt kävellä takaisin kymmenen kilometriä. Autoja ei nimittäin kenelläkään nuorella silloin 50-luvulla ollut, prätkiäkin vain harvoilla.

Eli neitsyenä säilymisen salaisuus voi olla liian pitkä ja kivinen tie...

Eivät kaikki pidä tanssimisesta, en minäkään kauhiasti enää. Mutta ehdottomasti katson, jos näen sensuellia tanssia, hieman seksikästäkin. Siinä meidän tv:stä tulleessa yhdessä Nurmion ohjelmassa oli pätkä erittäin aistikkaasta tanssista.
Tämä ei ole itsekehua, kun sanon, että nuoruudessa osasin tanssia. Tanssi sitten johdatti minut ensimmäiseen silmittömään rakastumiseenkin. Ajat ovat jääneet minulle ikuisesti mieleen. Kyseessä ei ollut juovuspäistä korvaan kuiskuttelua, ei kähmintää, ei läähätyksiä, mutta tunsin, kun kaksi ihmistä tanssin voimalla tulevat yhdeksi. Mutta kumma juttu on se, että tangosta ei tullut meille yhteistä iloa, ei kummallekaan. Olen tanssinut kerran Linnanmäen Rondossa pienin tauoin seitsemän tuntia yhteen menoon hänen kanssaan.
Vai olit siellä taka-aloilla niillä tanssipaikoilla, ikään kuin piilossa siis. No nyt tulee pieni mielikuvitusjuttu. Jos olisin sattumalta löytänyt sinut sieltä, niin olisin pystynyt silloin joskus, kauan kauan sitten, saamaan sinusta tanssin ystävän. Et kirjoittaisi enää "onneksi kukaan ei hakenut". Hymiöt perään ja leikillähän minä vaan.
Yst. terveiset myös pollelta. Se hirnuu, että muistaa hyvin tapaukseni, kun joutui ootteleen tolppaan sidottuna, koska preerian nopein ja preerian ruusu ne vain toisiinsa nojailivat. Jep jep, voi niitä aikoja

Aurora kirjoitti:

Hei hei Riitu! Minut taas oma mieheni hurmasi tangolla. Otti lämpimästi syliin ja vei. Musiikkimiehenä hänellä oli rytmi veressä, ennen kaikkea jazzin, mutta tangokin sujui. Olin silloin liki 19-vuotias.

Kun sitä ennen olin käynyt paljonkin tansseissa, olin niin nuori ja viaton 16-18-vuotias, etten oikein edes tajunnut, että herättäisin miehissä tunteita. Tykkäsin musiikista ja tykkäsin lähteä "ulos" nätisti laitettuna. Kotiin lähdin yksin tai tyttökaverin kanssa. Joskus harvoin sain saattajan, mutta kesäpaikkamme oli niin korvessa, että ilman varmuutta suhteen edistymisestä tietylle asteelle kundit eivät viitsineet lähteä paikkaan, josta olisi pitänyt kävellä takaisin kymmenen kilometriä. Autoja ei nimittäin kenelläkään nuorella silloin 50-luvulla ollut, prätkiäkin vain harvoilla.

Eli neitsyenä säilymisen salaisuus voi olla liian pitkä ja kivinen tie...

Lue lisää

Sinun tanssikokemuksesi ovat siis jo 50 luvulta.
Minä aloitin "ulosmenon" vasta kuuskytluvulla. Soittoillat luistinradalla, Paul Ankka, Elvis ja ketä ne olivatkaan. Isäni oli aika ankara, enkä saanut aloittaa kaupungilla luuhaamista aikaisemmin.
Tietysti ihana kokemus, niinkuin sinulla, Aurora, tulevan miehesi kanssa on jättänyt pysyvät muistot ja ihastuksen tangoon. Uskon niin. Minulla eka kokemus tangoilussa oli enemmänkin vastenmielinen. En tykännyt kuunnella edes radiosta tangoja. Äitini kyllä lauleskeli niitä.
Sittenhän tulikin muotiin rokki ja twisti ynnä muunlainen musiikin mukana erillään hyppely ja veivaaminen. En osannut kyllä näitäkään ihan säännönmukaisesti, mutta jotenkin oli rytmissä pysyttävä.
Nyt lomalla ollessani siellä kuuntelin suomi-radiota. Sieltä tuli kyllä ihan surkeaa musaa; vanhoja joikuja, Esa Pakarista ym. Hiski Salomaata. Tyttökin kysyi, että eikö Suomessa tule ollenkaan englanninkielistä musaa.
No, suoraansanoen, en kyllä kuuntele tätä nykypoppiakaan, räppiä tms. Ei oo mun makuun sekään. 80 luvun musiikki on mielestäni parasta kuunneltavaa. Täällä en voi sietää tätä saksalaista.

E.Arantes kirjoitti:

Eivät kaikki pidä tanssimisesta, en minäkään kauhiasti enää. Mutta ehdottomasti katson, jos näen sensuellia tanssia, hieman seksikästäkin. Siinä meidän tv:stä tulleessa yhdessä Nurmion ohjelmassa oli pätkä erittäin aistikkaasta tanssista.
Tämä ei ole itsekehua, kun sanon, että nuoruudessa osasin tanssia. Tanssi sitten johdatti minut ensimmäiseen silmittömään rakastumiseenkin. Ajat ovat jääneet minulle ikuisesti mieleen. Kyseessä ei ollut juovuspäistä korvaan kuiskuttelua, ei kähmintää, ei läähätyksiä, mutta tunsin, kun kaksi ihmistä tanssin voimalla tulevat yhdeksi. Mutta kumma juttu on se, että tangosta ei tullut meille yhteistä iloa, ei kummallekaan. Olen tanssinut kerran Linnanmäen Rondossa pienin tauoin seitsemän tuntia yhteen menoon hänen kanssaan.
Vai olit siellä taka-aloilla niillä tanssipaikoilla, ikään kuin piilossa siis. No nyt tulee pieni mielikuvitusjuttu. Jos olisin sattumalta löytänyt sinut sieltä, niin olisin pystynyt silloin joskus, kauan kauan sitten, saamaan sinusta tanssin ystävän. Et kirjoittaisi enää "onneksi kukaan ei hakenut". Hymiöt perään ja leikillähän minä vaan.
Yst. terveiset myös pollelta. Se hirnuu, että muistaa hyvin tapaukseni, kun joutui ootteleen tolppaan sidottuna, koska preerian nopein ja preerian ruusu ne vain toisiinsa nojailivat. Jep jep, voi niitä aikoja

Lue lisää

Enpä ole tanssinut moneen kymmeneen vuoteen. En edes kuuntele musiikkia. Nämä tangomarkkinat ovat poikkeus, se on minun kesätraditioni muuten hyvin hiljaisessa elämänmenossani. Toinen on kotimainen Idols, johon olen juuttunut, ties mistä syystä. Meillähän on kaikenlaisia tapoja itse kullakin.

No, nyt se alkaa. Ensin pyörii jotain keltaisia palloja ruudussa.

Aurora kirjoitti:

Enpä ole tanssinut moneen kymmeneen vuoteen. En edes kuuntele musiikkia. Nämä tangomarkkinat ovat poikkeus, se on minun kesätraditioni muuten hyvin hiljaisessa elämänmenossani. Toinen on kotimainen Idols, johon olen juuttunut, ties mistä syystä. Meillähän on kaikenlaisia tapoja itse kullakin.

No, nyt se alkaa. Ensin pyörii jotain keltaisia palloja ruudussa.

Lue lisää

Parasta oli kun Pekka voitti kuninkuuden. Onnea meille kaikille voiton johdosta. Heinäkuussa Pekka-pojat ovat enimmäkseen syntynnä Leijoniksi kunnon pojiksi ja muutamat laulajiksi. Heinäkuu on onnea tuottavan lämmin kesäinen kuukausi kaikin puolin Suomessa erityisesti.

Lopetelkaahan jo tekin niiden keltasten pallojen kattelut telkasta? Minä nään nytkin vaan punasii palloloita - ovat katulyhtyjen säteilystä vissin johtuvii.

Tuli helppo yhteenlasku 2 3 eikös se oo 5. Tälläisestä helposta elämästä mää taas tykkään.

Riitu S kirjoitti:

Sinun tanssikokemuksesi ovat siis jo 50 luvulta.
Minä aloitin "ulosmenon" vasta kuuskytluvulla. Soittoillat luistinradalla, Paul Ankka, Elvis ja ketä ne olivatkaan. Isäni oli aika ankara, enkä saanut aloittaa kaupungilla luuhaamista aikaisemmin.
Tietysti ihana kokemus, niinkuin sinulla, Aurora, tulevan miehesi kanssa on jättänyt pysyvät muistot ja ihastuksen tangoon. Uskon niin. Minulla eka kokemus tangoilussa oli enemmänkin vastenmielinen. En tykännyt kuunnella edes radiosta tangoja. Äitini kyllä lauleskeli niitä.
Sittenhän tulikin muotiin rokki ja twisti ynnä muunlainen musiikin mukana erillään hyppely ja veivaaminen. En osannut kyllä näitäkään ihan säännönmukaisesti, mutta jotenkin oli rytmissä pysyttävä.
Nyt lomalla ollessani siellä kuuntelin suomi-radiota. Sieltä tuli kyllä ihan surkeaa musaa; vanhoja joikuja, Esa Pakarista ym. Hiski Salomaata. Tyttökin kysyi, että eikö Suomessa tule ollenkaan englanninkielistä musaa.
No, suoraansanoen, en kyllä kuuntele tätä nykypoppiakaan, räppiä tms. Ei oo mun makuun sekään. 80 luvun musiikki on mielestäni parasta kuunneltavaa. Täällä en voi sietää tätä saksalaista.

Lue lisää

Huomenta!

Riitulle ensin, että kyllä täällä radiosta muunkinkielistä musaa kuulee. Kun yritän vanhasta mankastani etsiä esim. Lauantain toivotut levyt, koko ajan tulee vain "rokkiasemia" tai venäjänkieistä pölötystä. Joten kuuntelen ne toivotut puhelimestani. Muuten radiomankka on hyvä, koska sillä voin soittaa C-kasetteja. Perin aikoinaan veljeltäni kassikaupalla kasetteja, joille hän oli äänittänyt radiosta kiintoisia haastatteluja, muun muassa Mika Waltarin omaäänisiä muistelmia. Sekä omia juttujaan antiikin Roomasta, sen alan tuntija kun oli.

Pekka se sitten tangokisat voitti, onnellisen ja tasapainoisen tuntuinen musiikinopiskelija Oulusta. Ja nuori, jaksaa kiertää lavoja. Liinojan tai Hanskin jaksamisesta ei ehkä olisikaan ollut takeita.

Suvi K. esitti hyvin ja tangoksi taipui hyvin se Weepelin ex-miniän sanoittama "Mä annan sut pois".

Keskikesä on käsillä päiväntarkasti. Takapihamme villillä alueella, ajettujen nurmien ja kukkaistutusten takana rehottaa aito luonnonniitty päivänkakkaroineen ja mansikoineen. Kantarellejakin pilkistää pensaiden alta. Niitä ei kuitenkaan kukaan kehtaa ottaa, koska ne ovat ikään kuin yhteistä omaisuutta. Lopuksi ne jonain yönä häviävät, liekö siili syönyt.

Riitu S kirjoitti:

Sinun tanssikokemuksesi ovat siis jo 50 luvulta.
Minä aloitin "ulosmenon" vasta kuuskytluvulla. Soittoillat luistinradalla, Paul Ankka, Elvis ja ketä ne olivatkaan. Isäni oli aika ankara, enkä saanut aloittaa kaupungilla luuhaamista aikaisemmin.
Tietysti ihana kokemus, niinkuin sinulla, Aurora, tulevan miehesi kanssa on jättänyt pysyvät muistot ja ihastuksen tangoon. Uskon niin. Minulla eka kokemus tangoilussa oli enemmänkin vastenmielinen. En tykännyt kuunnella edes radiosta tangoja. Äitini kyllä lauleskeli niitä.
Sittenhän tulikin muotiin rokki ja twisti ynnä muunlainen musiikin mukana erillään hyppely ja veivaaminen. En osannut kyllä näitäkään ihan säännönmukaisesti, mutta jotenkin oli rytmissä pysyttävä.
Nyt lomalla ollessani siellä kuuntelin suomi-radiota. Sieltä tuli kyllä ihan surkeaa musaa; vanhoja joikuja, Esa Pakarista ym. Hiski Salomaata. Tyttökin kysyi, että eikö Suomessa tule ollenkaan englanninkielistä musaa.
No, suoraansanoen, en kyllä kuuntele tätä nykypoppiakaan, räppiä tms. Ei oo mun makuun sekään. 80 luvun musiikki on mielestäni parasta kuunneltavaa. Täällä en voi sietää tätä saksalaista.

Lue lisää

Riitu, se että kuuntelit suomiradiota oli kai syy siihen, ettei tullut englanninkielisiä musiikkeja, niitähän muut radiokanavat syytävät yhtenään. Se, että soitetaan vanhoja suomi-iskelmiä, on varmaan se, että ei tarvitse maksaa teostomaksuja. Mielestäni mikään ei ole niin vanha kuin vanha iskelmä. On niissä toki hyviäkin, suorastaan helmiä.

Itse olin aikoinaan Beatles ja Rolling Stones fani, nykyään en jaksa kuunnella heitä muutamaa kappaletta lukuunottamatta. Elviksellä, Roy Orbisonilla ja Bill Haleylla oli muutama ikuisesti soimaan ja elämään jäänyt kipale, kuten Roylla California Blue, Billillä se Rokkia kellon ympäri ja Elviksellä montakin Paul Ankan Dianaa unohtamatta ja Rollarien It´s all ower now on syöpynyt jostain syystä kaalini uumeniin. Otis Reddingin These arms of mine on myös ihana, nämä ovat niitä varhaisteini-ikäni suosikkeja, joita kuuntelin vasta 60-luvulla kun oli varaa ostaa itselle pieni matkaradio, levysoitinta ei ollut. 60-luvulla kuuntelin aina sellaista ohjelmaa kuin Kahdeksan kärjessä, jossa soi juuri näitä silloisia ihania beatleseita. Myöhemmin 70-luvulta Abban vanhat kappaleet ovat edelleen sellaisia, joita kestää kuunnella samoin esim Boney M:n Rivers of Babylon mm.

Yhtenä päivänä kuuntelin oikein olan takaa sinun suosikkiasi, sitä DH:ta ja on kyllä mahtava laulaja ja lisäksi todella komea ulkonäöltään, mutta sillähän ei ole mitään merkitystä kun on miespuolinen oopperalaulaja kyseessä. Naispuoliselle silläkin on kuulemma väliä, mitä rooleja saa. Omat konsertit ovat asia erikseen.

Suomalaisten tangojuhlien varsinainen 'clou' onkin siinä, että tunnelma ei ole katossa vaan pysyy maanläheisen tavallisena. Se on tavallisten ihmisten ohjelmaa, jonka toki voi ottaa parodianakin, jos on sellaisen kyynisyyden asteen tavoittanut.

Minä voisin yhtä ivallisesti "analysoida" kiihkomielisiä jalkapallo-otteluita, mutta jätänpä ne vain katsomatta, vaikka niihin vasta ohjelma-aikaa tuhrautuukin.



.

Aurora kirjoitti:

Suomalaisten tangojuhlien varsinainen 'clou' onkin siinä, että tunnelma ei ole katossa vaan pysyy maanläheisen tavallisena. Se on tavallisten ihmisten ohjelmaa, jonka toki voi ottaa parodianakin, jos on sellaisen kyynisyyden asteen tavoittanut.

Minä voisin yhtä ivallisesti "analysoida" kiihkomielisiä jalkapallo-otteluita, mutta jätänpä ne vain katsomatta, vaikka niihin vasta ohjelma-aikaa tuhrautuukin.



.

Lue lisää

Hieman ontuu vertaus. Mielestäni. Siis jalkapallo / tangomarkkinat. Tai toisaalta ehkä ei onnukaan. Tangomarkkinoitahan markkinoitiin englanninkielisenä kuulutuksena pitkin maailmoita.
Olkoon suopotkupallo, tangomarkkinat, akankanto, saappaanheitto ja löylykilpailut sitten sellaisia pyhiä kansallisomaisuuksia, ettei niitä saa kritisoida. TV- ohjelmia ei siis saa kritisoida - vain sulkee tai muuttaa kanavaa. Kyllä kait nyt sentään, tv- lupamaksajana jotain noin ihanasta ohjelmasta pitää sanoa. Ja vielä siitä runosuonestakin, niin kotomaan clouta kuin olla ja osaa.
No pyydän poikaa näyttämään muutaman videoklipin eurooppalaisille ja eteläamerikkalaisille työharjoittelukavereilleen kansallisomaisuudestamme ja kysymään, josko olisivat uusia mantereita yhdistäviä harrasteita (kuten jalkapallo). Sorry, mehän ollaan puskassa ja siellä halutaan pysyäkin.
Mitä tulee tavallisiin ihmisiin ja maanläheisyyteen. No jos tönkkösuolattu muikku on tavallisten ja maanläheisten herkkua, niin olkoon. Meikkapoika "ivallisesti" seuraa, kuinka kansalainen ehkä juuri siksi on tuollaisissa tilaisuuksissa kuin rautakangen niellyt hymynaama, asiallisen hillitty ja katsoo vierustoveriaan, koska on sopivaa taputtaa = tunnelma maanläheisen tavallinen.
PS. mää katsoin sitä lähetystä ihan sillä silmällä (toisella pelkästään), josko löytyisi jotain positiivista. Ei löytynyt muuta kuin se rajat rikkonut Sabotage.

Laila Kinnunen mainittiin mielestäni. Mustavalkopläjäys olisi voinut kyllä olla ihan musta, sillä pitääkö nyt tuo Lailan kappalekin vääntään väkisin tangoksi. Lailalle kaikki kunnia, tällainen nuorisokin häntä toki kuunteli, Annikki Tähteä kuitenkin mieluummin. Makuasioita.
Mitähän se raamiosuus sitten kertoi? No tietysti Ylen nokkelaa tekniikkaa ja mieletöntä mielikuvitusta. No jaa, pitäähän kuningas tai kuningatar sentään raameihin saada.
Duoda duoda. Harmittomissa ohjelmissa juuri se harmittomuus on ärsyttävää. Ja ainakin ennakkorummutus ko. ohjelman ja tilaisuuden näyttävyyden lisäämiseksi ei sovi jonkin harmittoman ohjelman esiintuomiseen. Tosissaan ne ovat, raukat. Ovat oikein yhtiöittäneet tangomarkkinat. En ihmettelisi yhtään, jos ko. tapahtumaan olisi haettu vaikka kulttuurimäärärahoja.

Arantes, kuinka oikeassa Tuomari Nurmio onkaan. Nyt vain pykätään uusia sieluttomia tangoja joka vuosi sen sijaan, että puhallettaisiin henki, sydän ja sielu niihin entisiin. Uutta saa tehdä, mutta sen on sisällettävä se jokin, ei kumista tyhjyyttään.

Voi Tuomari-parkaa. Eikös hänkin ala olla kansaneläkettä nauttimisen iässä, ettei tarvitse kiertää tyhjiä lavoja elannokseen. Ja kadehtia nuorempia tulokkaita. Vai onko taiteilijaeläkkeen varat jääneet keräämättä? Että vielä täytyy hoippua julkisuudessa kollegoita rienaamassa. Keinutuoliin koko äijä.

Herran omissa kappaleissa saattaisi sitä puukkoa olla, jos vain saisi sanoista selvää, hikeä ei tuossa iässä niinkään erity. Ja ei kai hienoihin juhliin hikoilemaan tulla, kyllä se hiki tulee nuoremmillekin päähän, kun joutuvat elannokseen leipänsä maailmalta keräämään pieninä palasina.

Ne kehykset, voin senkin teille selittää, olivat sitä varten, että tv-katsojat ja taimmaisilla riveillä istujat näkivät, minkänäköinen tyyppi siellä milloinkin kruunua tavoittelee. Eikös kaikissa konserteissa suurenneta esiintyjät lähikuvaksi?

Miten minä olenkaan kuvitellut, että täällä keskustelussa on muitakin eläkeikäisiä kuin minä. Mitään erityistä nuoruuden hehkua ei monikaan kirjoitus sisällä, puukkoa kyllä ja aina tänne samaan suuntaan.

Kaunis nuori pimu mannekeeraamassa korkealla catwalkilla ja laulamassa pikkutytön äänellä. Ja lopulta joutuu namusedän kynsiin kaiken lisäksi.

Kuka teki kenelle sabotaasia? Ei jummarra.

Aurora kirjoitti:

Voi Tuomari-parkaa. Eikös hänkin ala olla kansaneläkettä nauttimisen iässä, ettei tarvitse kiertää tyhjiä lavoja elannokseen. Ja kadehtia nuorempia tulokkaita. Vai onko taiteilijaeläkkeen varat jääneet keräämättä? Että vielä täytyy hoippua julkisuudessa kollegoita rienaamassa. Keinutuoliin koko äijä.

Herran omissa kappaleissa saattaisi sitä puukkoa olla, jos vain saisi sanoista selvää, hikeä ei tuossa iässä niinkään erity. Ja ei kai hienoihin juhliin hikoilemaan tulla, kyllä se hiki tulee nuoremmillekin päähän, kun joutuvat elannokseen leipänsä maailmalta keräämään pieninä palasina.

Ne kehykset, voin senkin teille selittää, olivat sitä varten, että tv-katsojat ja taimmaisilla riveillä istujat näkivät, minkänäköinen tyyppi siellä milloinkin kruunua tavoittelee. Eikös kaikissa konserteissa suurenneta esiintyjät lähikuvaksi?

Miten minä olenkaan kuvitellut, että täällä keskustelussa on muitakin eläkeikäisiä kuin minä. Mitään erityistä nuoruuden hehkua ei monikaan kirjoitus sisällä, puukkoa kyllä ja aina tänne samaan suuntaan.

Lue lisää

Yhden asian vielä sanon käsittämättömästi tunteita kiihdyttävästä aiheesta: suomalainen tango ja argentiinalainen tango ovat kaksi eri asiaa.

Miksi ihmeessä Seinäjoelle vaeltaa joka vuosi tuhatmäärin kansaa kuuntelemaan niitä kuluneita tangoja? - Siksi että he haluavat kuulla niitä juuri sellaisina tutun tuttuina, aina samanlaisina.

Hesarissa oli artikkeli tangoista pari päivää sitten. Joku tanssien järjestäjä totesi, että uudet, popmusiikista väännetyt versiot eivät pure tangokansaan, vaan he haluavat nimenomaan helposti tanssittavia tuttuja, oikeita tangoja.

Kilpailijoistakin joku sanoi, oliko se tämä voittaja-Pekka, että hän laatii ohjelmistonsa sellaiseksi, että jokainen kappale on helposti tanssittava. Tangokansa ei suvaitse erikoisuuksia, olkoon se sitten halveksimaanne eläkeläisten nostalgiaa tai mitä hyvänsä.

Samaisessa artikkelissa joku nainen muisteli, että tullessaan arkana lavalle ensi kertaa, hän vaivaantui, kun joku taitava tangon mestari haki häntä tanssimaan. Vähemmästäkin menevät aloittelijan askelet sekaisin.

Vaikka itse en käykään tansseissa, toivon totisesti vanhana tangon ystävänä, ettei tanssilavakulttuuri kaadu siihen, että jokaisen on oltava mestari argentiinalaisen tangon kiemuroissa, ennen kuin uskaltautuu viettämään herttaista kesäiltaa tanssilavalle.

Pelkään että erilaiset tangokurssit ja huipputanssijoiden johtamat "tanssii tähtien kanssa" -ohjelmat vievät tangon paremminkin turmioon kuin hurmioon.

Aurora kirjoitti:

Voi Tuomari-parkaa. Eikös hänkin ala olla kansaneläkettä nauttimisen iässä, ettei tarvitse kiertää tyhjiä lavoja elannokseen. Ja kadehtia nuorempia tulokkaita. Vai onko taiteilijaeläkkeen varat jääneet keräämättä? Että vielä täytyy hoippua julkisuudessa kollegoita rienaamassa. Keinutuoliin koko äijä.

Herran omissa kappaleissa saattaisi sitä puukkoa olla, jos vain saisi sanoista selvää, hikeä ei tuossa iässä niinkään erity. Ja ei kai hienoihin juhliin hikoilemaan tulla, kyllä se hiki tulee nuoremmillekin päähän, kun joutuvat elannokseen leipänsä maailmalta keräämään pieninä palasina.

Ne kehykset, voin senkin teille selittää, olivat sitä varten, että tv-katsojat ja taimmaisilla riveillä istujat näkivät, minkänäköinen tyyppi siellä milloinkin kruunua tavoittelee. Eikös kaikissa konserteissa suurenneta esiintyjät lähikuvaksi?

Miten minä olenkaan kuvitellut, että täällä keskustelussa on muitakin eläkeikäisiä kuin minä. Mitään erityistä nuoruuden hehkua ei monikaan kirjoitus sisällä, puukkoa kyllä ja aina tänne samaan suuntaan.

Lue lisää

Älähän sinä Aurora, pelkällä tupella vaan kylkeen tuuppaan. Ja suuntaa en valikoi, kun liki eläkeläisenä riehun. Ei se ole nuoruuden hehkua ei, pelkkää huitomista, mutta pöydille nyt en hypi kuitenkaan, enkä nuoruuden leikkauksiin suunnittele meneväni. Saati sitten kirjuutelijakursseille.

Ei tuo Nurmio kait nyt kollegoitaan rienaa. Ainoastaan luutumia, teatterikruunuja ja muuta hömppää (hänen mielestään). On vähän muutenkin omissa oloissaan varmaan viihtyvä, ei joka kissanristiäisten solistivieras. Tulee jotenkin mieleen J.Karjalainen ja miksei myös K.Röyhkä. Hänen tienisteistään en mitään tiedä, mutta on sen oloinen, että tuskin ensi ajatuksena on kansaneläke. Ellei sitten laulujen sanoina. Muuten, löytyy täältä, jos joku kaipaa tueksi.

http://lyriikat.org/lyriikat/tuomari-nurmio/

Okei, voi nuo kehykset niinkin kokea. Onhan se hienoa, että heijastetaan ihan kehysten kera. Siksiköhän ihastuneet huokailut kuuluivat ihan olohuoneeseen asti.

PS. lisään Suomen elokuvasäätiön selvityksen elokuvasta

"Stadilaista tangoa etsimässä" seuraa Tuomari Nurmion ja Kongontien orkesterin Tangomanifesti–levyn tekoa ja Nurmion tutkimusmatkaa helsinkiläisen tangon historiaan. Elokuva on rocksukupolven patujen syvälle käyvä tutkimus heille tähän asti vieraana pysyneen musiikinlajin olemuksesta.

Siis Nurmio joukkoineen on tutkimusmatkalla erääseen musiikin lajiin, ei kollegoita tuuppimassa.

Aurora kirjoitti:

Kaunis nuori pimu mannekeeraamassa korkealla catwalkilla ja laulamassa pikkutytön äänellä. Ja lopulta joutuu namusedän kynsiin kaiken lisäksi.

Kuka teki kenelle sabotaasia? Ei jummarra.

Lue lisää

Lieneeköhän laulun sanat viittaavan itselleen tehtyyn sabotaasiin? Elämästä on ystävä kadoksissa ja sitten tyydytään jopa sadistisen oloiseen haavojen puhdisteluihin ja kipu on aina läsnä, korvaa ystävän. Ja kait sanat viittaavat siihenkin, että tätä kipua oikein myös tarvitaan. Aika lohduton näkymä. En tiedä, mutta miksi minulle tulee joidenkin nuorten naisten mahdollinen tilanne mieleen.
" Pimulla " mielestäni ihan käypä ääni korvilleni, ei pikkutytön ollenkaan. Anna Puu ja Mariska tulevat myös mieleeni.
PS. se ei mielestäni mannekeeraa siellä ylhäällä, vaan se tukee kappaletta, "kun mikään ei tunnu miltään".

E.Arantes kirjoitti:

Lieneeköhän laulun sanat viittaavan itselleen tehtyyn sabotaasiin? Elämästä on ystävä kadoksissa ja sitten tyydytään jopa sadistisen oloiseen haavojen puhdisteluihin ja kipu on aina läsnä, korvaa ystävän. Ja kait sanat viittaavat siihenkin, että tätä kipua oikein myös tarvitaan. Aika lohduton näkymä. En tiedä, mutta miksi minulle tulee joidenkin nuorten naisten mahdollinen tilanne mieleen.
" Pimulla " mielestäni ihan käypä ääni korvilleni, ei pikkutytön ollenkaan. Anna Puu ja Mariska tulevat myös mieleeni.
PS. se ei mielestäni mannekeeraa siellä ylhäällä, vaan se tukee kappaletta, "kun mikään ei tunnu miltään".

Lue lisää

Kun raha kirstuun kilahtaa, niin takuulla tuntuu joltain. Ei suosikkitähden kannata olla edustavinaan huonosti voivaa nuorisoa.

E.Arantes kirjoitti:

Älähän sinä Aurora, pelkällä tupella vaan kylkeen tuuppaan. Ja suuntaa en valikoi, kun liki eläkeläisenä riehun. Ei se ole nuoruuden hehkua ei, pelkkää huitomista, mutta pöydille nyt en hypi kuitenkaan, enkä nuoruuden leikkauksiin suunnittele meneväni. Saati sitten kirjuutelijakursseille.

Ei tuo Nurmio kait nyt kollegoitaan rienaa. Ainoastaan luutumia, teatterikruunuja ja muuta hömppää (hänen mielestään). On vähän muutenkin omissa oloissaan varmaan viihtyvä, ei joka kissanristiäisten solistivieras. Tulee jotenkin mieleen J.Karjalainen ja miksei myös K.Röyhkä. Hänen tienisteistään en mitään tiedä, mutta on sen oloinen, että tuskin ensi ajatuksena on kansaneläke. Ellei sitten laulujen sanoina. Muuten, löytyy täältä, jos joku kaipaa tueksi.

http://lyriikat.org/lyriikat/tuomari-nurmio/

Okei, voi nuo kehykset niinkin kokea. Onhan se hienoa, että heijastetaan ihan kehysten kera. Siksiköhän ihastuneet huokailut kuuluivat ihan olohuoneeseen asti.

PS. lisään Suomen elokuvasäätiön selvityksen elokuvasta

"Stadilaista tangoa etsimässä" seuraa Tuomari Nurmion ja Kongontien orkesterin Tangomanifesti–levyn tekoa ja Nurmion tutkimusmatkaa helsinkiläisen tangon historiaan. Elokuva on rocksukupolven patujen syvälle käyvä tutkimus heille tähän asti vieraana pysyneen musiikinlajin olemuksesta.

Siis Nurmio joukkoineen on tutkimusmatkalla erääseen musiikin lajiin, ei kollegoita tuuppimassa.

Lue lisää

Tutkimusmatkaa itselle vieraaseen musiikkilajiin ei kannattane aloittaa sen lajin tyrmäämisellä. Liian hedelmätön, liian helppo lähtökohta. Itsensä nolaamista, pysyisi omassa musiikinlajissaan, jos ei edes yritä ymmärtää.

Rocksukupolvella ei ennenkään ole ollut erityistä suvaitsevaisuutta edellisiä sukupolvia ja heidän mieltymyksiään kohtaan.

Turha tätä on selittää. Vetäydyn pois. En kuitenkaan haavoja nuolemaan, kuten minua 50 vuotta nuoremmat katonharjalla.

Aurora kirjoitti:

Yhden asian vielä sanon käsittämättömästi tunteita kiihdyttävästä aiheesta: suomalainen tango ja argentiinalainen tango ovat kaksi eri asiaa.

Miksi ihmeessä Seinäjoelle vaeltaa joka vuosi tuhatmäärin kansaa kuuntelemaan niitä kuluneita tangoja? - Siksi että he haluavat kuulla niitä juuri sellaisina tutun tuttuina, aina samanlaisina.

Hesarissa oli artikkeli tangoista pari päivää sitten. Joku tanssien järjestäjä totesi, että uudet, popmusiikista väännetyt versiot eivät pure tangokansaan, vaan he haluavat nimenomaan helposti tanssittavia tuttuja, oikeita tangoja.

Kilpailijoistakin joku sanoi, oliko se tämä voittaja-Pekka, että hän laatii ohjelmistonsa sellaiseksi, että jokainen kappale on helposti tanssittava. Tangokansa ei suvaitse erikoisuuksia, olkoon se sitten halveksimaanne eläkeläisten nostalgiaa tai mitä hyvänsä.

Samaisessa artikkelissa joku nainen muisteli, että tullessaan arkana lavalle ensi kertaa, hän vaivaantui, kun joku taitava tangon mestari haki häntä tanssimaan. Vähemmästäkin menevät aloittelijan askelet sekaisin.

Vaikka itse en käykään tansseissa, toivon totisesti vanhana tangon ystävänä, ettei tanssilavakulttuuri kaadu siihen, että jokaisen on oltava mestari argentiinalaisen tangon kiemuroissa, ennen kuin uskaltautuu viettämään herttaista kesäiltaa tanssilavalle.

Pelkään että erilaiset tangokurssit ja huipputanssijoiden johtamat "tanssii tähtien kanssa" -ohjelmat vievät tangon paremminkin turmioon kuin hurmioon.

Lue lisää

No ei tässä tangokansaa pois olla ajamassa, ei ei. Hyvä kun kerran vuodessa rajataan tietylle alueelle, hymiö. Ja tulkoot sitten markkinat telkustakin, mutta jälkilähetyksenä, sunnuntai-aamupäivällä, hymiö tähänkin. Yle on pyytänyt lähetyksistään yleisöpalautetta, joten jos näkevät, olkaatte hyvät.
Ei yleisömäärät minua kiinnosta, ei myös vertailu argentiinalaiseen ja varsinainen kilpatanssin ystävä en myöskään ole. Mutta se, että täysin älyttömiä sanoituksia vieläkin jaksetaan laulaa, ja aina vaan samoja renkutuksia, sitä minä ihmettelen. Voisivat tanssipaikoilla pelkästään soittaa, ei solistia ollenkaan hehkuttamaan jostain kuusta tai muusta. Nimittäin, jos silloin tanssikansa kaikkoaisi lavoilta, kun ei saa myös kuunnella imeliä sanoituksia, niin silloin on jotain hassua siinä kansassa. Ja kyllä siitä tangosta saa erinomaisen tanssittavaa, vaikka se jotenkin uudistuisikin, tulisi vähän karheutta mukaan. Varsinainen argentiinalainenkin tango on muodostunut aikoinaan ainakin parin tanssin yhdistelmästä. Meille se taidettiin välittää Saksasta ja jo vain marssihan on mukavaa. No tiedä tuota, jos tansseissa käyvät ovatkin vailla mielikuvitusta, sitten voi tanssikin olla vaikeaa. Ainakin turvalliset kaavat ne olla pitää, ja tahti.
Joo, mä lopetan nyt tällä tupella huitelut tästä aiheesta, ja vannon, olen ihan rauhallinen. Säästän tunteiden purkaukset tulevaan, sillä enää vajaa pari vuotta seuraaviin jalkapallon MM- kisoihin.

Aurora kirjoitti:

Kun raha kirstuun kilahtaa, niin takuulla tuntuu joltain. Ei suosikkitähden kannata olla edustavinaan huonosti voivaa nuorisoa.

Ei kannata olla edustavinaan, jaahas. Taisi nyt lipsahtaa sinulta vai tiedätkö ko. laulajan elämänasenteen ja arvot.
Mää koen sen niin, että ei tarvii edustaa, jos jotain kynästään irti saa. Melko monella on juuri näin näistä taiteilijoista. Täytyykö kirjailijan edustaa esim. renttua, hänen tietään ja hänen laisiaan, jos askaroi jonkin siihen liittyvän aiheen parissa?
Edustaako tangolaulajat aidon rakkauden sanomaa, kaiken kauniin kaipailijoitako ovat? Ovatko he neljättä kertaa markkinoilla, jotta saavat sanomansa perille vai sen takia, että saavat pyyteettömästi laulaa tanssikansalle?

E.Arantes kirjoitti:

No ei tässä tangokansaa pois olla ajamassa, ei ei. Hyvä kun kerran vuodessa rajataan tietylle alueelle, hymiö. Ja tulkoot sitten markkinat telkustakin, mutta jälkilähetyksenä, sunnuntai-aamupäivällä, hymiö tähänkin. Yle on pyytänyt lähetyksistään yleisöpalautetta, joten jos näkevät, olkaatte hyvät.
Ei yleisömäärät minua kiinnosta, ei myös vertailu argentiinalaiseen ja varsinainen kilpatanssin ystävä en myöskään ole. Mutta se, että täysin älyttömiä sanoituksia vieläkin jaksetaan laulaa, ja aina vaan samoja renkutuksia, sitä minä ihmettelen. Voisivat tanssipaikoilla pelkästään soittaa, ei solistia ollenkaan hehkuttamaan jostain kuusta tai muusta. Nimittäin, jos silloin tanssikansa kaikkoaisi lavoilta, kun ei saa myös kuunnella imeliä sanoituksia, niin silloin on jotain hassua siinä kansassa. Ja kyllä siitä tangosta saa erinomaisen tanssittavaa, vaikka se jotenkin uudistuisikin, tulisi vähän karheutta mukaan. Varsinainen argentiinalainenkin tango on muodostunut aikoinaan ainakin parin tanssin yhdistelmästä. Meille se taidettiin välittää Saksasta ja jo vain marssihan on mukavaa. No tiedä tuota, jos tansseissa käyvät ovatkin vailla mielikuvitusta, sitten voi tanssikin olla vaikeaa. Ainakin turvalliset kaavat ne olla pitää, ja tahti.
Joo, mä lopetan nyt tällä tupella huitelut tästä aiheesta, ja vannon, olen ihan rauhallinen. Säästän tunteiden purkaukset tulevaan, sillä enää vajaa pari vuotta seuraaviin jalkapallon MM- kisoihin.

Lue lisää

Oletko tehnyt suurtakin tutkimusta siitä, millaisia sanoja tangokansa haluaa? Täysikuut, Hopeiset kuut ja ties mitkä kuut ovat eläneet kansan toivekuvastona samanlaisina kautta vuosikymmenten. Miksi ne nyt yhtäkkiä pitäisi uudistaa radikaalisti? Onhan uusia tangoja uusine melodioineen ja ehkä nykyelämään paremmin soveltuvine, "karheampine" lyriikkoineen tarjolla jatkuvasti, mutta kun ne eivät vain pure tangokansaan samalla lailla kuin nämä vanhat täysikuut.

Monilla ihmisillä on vaikeaa, on raskasta työtä tai ei työtä ollenkaan. Jos he haluavat mennä rentoutumaan tanssipaikkaan, he haluavat levätä vanhojen tuttujen kappaleiden tahdissa toisiinsa nojaten. Uskon että muissakin maissa, joiden kulttuuria me alemmuudentunnossamme pidämme omaamme parempana, on sama juttu: ihmiset kiintyvät vanhaan ja tuttuun. En usko, että hienommissa tangon maissa koko ajan purnattaisiin siitä, että mikseivät nuo samat vanhat imelyydet ikinä lopu, vaan ollaan ylpeitä kansallisaarteista.

Mutta mehän täällä häpeämme kaikkea, mikä on meille omaa. Tuontitavara on olevinaan hienompaa. Meitä viedään kuin pässiä narussa.

Aurora kirjoitti:

Tutkimusmatkaa itselle vieraaseen musiikkilajiin ei kannattane aloittaa sen lajin tyrmäämisellä. Liian hedelmätön, liian helppo lähtökohta. Itsensä nolaamista, pysyisi omassa musiikinlajissaan, jos ei edes yritä ymmärtää.

Rocksukupolvella ei ennenkään ole ollut erityistä suvaitsevaisuutta edellisiä sukupolvia ja heidän mieltymyksiään kohtaan.

Turha tätä on selittää. Vetäydyn pois. En kuitenkaan haavoja nuolemaan, kuten minua 50 vuotta nuoremmat katonharjalla.

Lue lisää

Veikkaan, että Nurmiolla on ihan hyvä tietämys tangosta ja musiikillista mielenkiintoa asian suhteen. Ei se ole mikään hedelmätön lähtökohta.

Onko rocksukupolvi jotenkin suvaitsematon? Ei se ole suvaitsemattomuutta, jos ei viitsi lotkauttaa korvaansa tyhjälle. Suvaitsemattomuutta kyllä esiintyy täällä maaseudulla ainakin, kun kuuntelee tangon ystävien lausuntoja esimerkiksi maahanmuuttajista ja ruotsinkielisistä. Ja näitähän riittää näitä suvaitsevaisia musiikkilajeihin sitoutuneita ja perinteinen iskelmäteollisuus tehtailee heille lisää täytettä elämään. Joku ulkomainen kappalekin väännetään väkisin humpaksi, jotta suvaitsevainen kansalainen viihtyy tanssilavoilla.

E.Arantes kirjoitti:

Veikkaan, että Nurmiolla on ihan hyvä tietämys tangosta ja musiikillista mielenkiintoa asian suhteen. Ei se ole mikään hedelmätön lähtökohta.

Onko rocksukupolvi jotenkin suvaitsematon? Ei se ole suvaitsemattomuutta, jos ei viitsi lotkauttaa korvaansa tyhjälle. Suvaitsemattomuutta kyllä esiintyy täällä maaseudulla ainakin, kun kuuntelee tangon ystävien lausuntoja esimerkiksi maahanmuuttajista ja ruotsinkielisistä. Ja näitähän riittää näitä suvaitsevaisia musiikkilajeihin sitoutuneita ja perinteinen iskelmäteollisuus tehtailee heille lisää täytettä elämään. Joku ulkomainen kappalekin väännetään väkisin humpaksi, jotta suvaitsevainen kansalainen viihtyy tanssilavoilla.

Lue lisää

Aha, siitä se kenkä puristaakin. Naapuri tykkää tangoista mutta ei ruotsinkielisistä. Ja sinä et muuten vain tykkää naapurista.

E.Arantes kirjoitti:

Ei kannata olla edustavinaan, jaahas. Taisi nyt lipsahtaa sinulta vai tiedätkö ko. laulajan elämänasenteen ja arvot.
Mää koen sen niin, että ei tarvii edustaa, jos jotain kynästään irti saa. Melko monella on juuri näin näistä taiteilijoista. Täytyykö kirjailijan edustaa esim. renttua, hänen tietään ja hänen laisiaan, jos askaroi jonkin siihen liittyvän aiheen parissa?
Edustaako tangolaulajat aidon rakkauden sanomaa, kaiken kauniin kaipailijoitako ovat? Ovatko he neljättä kertaa markkinoilla, jotta saavat sanomansa perille vai sen takia, että saavat pyyteettömästi laulaa tanssikansalle?

Lue lisää

Mistä minä kaiken maailman laulutähtösiä ja heidän arvojaan tuntisin. Katsoin sen videon ja sanoin mitä ajattelin.

Aurora kirjoitti:

Aha, siitä se kenkä puristaakin. Naapuri tykkää tangoista mutta ei ruotsinkielisistä. Ja sinä et muuten vain tykkää naapurista.

Nyt ei oikeen mee jakeluun. Siis tuppi esiin.
Ei naapuri, vaan monet perinteisiin nojaavat landet, suunnilleen ikäiseni, joiden pisin matka on elämässään aikoinaan on ollut maalaismaisemassa sijaitseva tanssilava ja lähin Alko. Hyräilevät "tulkaa tytöt takaisin" ja sitten hakevat tanssiseuraa maatalousnäyttelyiden "ieva"- koneesta, kun kaikki daamit ovat siirtyneet muille maille. Kyllähän sen tietää, kun tarpeeksi kauan asuu ja haistelee. Saatoin ehkä liioitella, hieman.
Naapurin kanssa ei olla juteltu, kuinka suhtautuu ruotsinkielisiin, voin kuvitella, että hyvin. On ollut Norjassa yli kymmenen vuotta duunissa, kaksi vuotta Ruotsissa ja puhuu hyvin molempia kieliä. Eli jalassani on sopivat kengät, ei purista ei.

E.Arantes kirjoitti:

Nyt ei oikeen mee jakeluun. Siis tuppi esiin.
Ei naapuri, vaan monet perinteisiin nojaavat landet, suunnilleen ikäiseni, joiden pisin matka on elämässään aikoinaan on ollut maalaismaisemassa sijaitseva tanssilava ja lähin Alko. Hyräilevät "tulkaa tytöt takaisin" ja sitten hakevat tanssiseuraa maatalousnäyttelyiden "ieva"- koneesta, kun kaikki daamit ovat siirtyneet muille maille. Kyllähän sen tietää, kun tarpeeksi kauan asuu ja haistelee. Saatoin ehkä liioitella, hieman.
Naapurin kanssa ei olla juteltu, kuinka suhtautuu ruotsinkielisiin, voin kuvitella, että hyvin. On ollut Norjassa yli kymmenen vuotta duunissa, kaksi vuotta Ruotsissa ja puhuu hyvin molempia kieliä. Eli jalassani on sopivat kengät, ei purista ei.

Lue lisää

Kaikki siis palautuu henkilökohtaisiin antipatioihin, ja niistä saa kuraa niskaansa koko suomalainen tangokulttuuri.

Perinteisiin nojaavat landet??? Täytyypä varoittaa tytärtä, jos sellaisiin ilkiöihin sattuisi törmäämään siellä omalla syrjäseudullaan. Tähän mennessä hän on saanut ihan positiivisen kuvan paikallisista naapureistaan. Mutta niin metsä vastaa jne.

Aurora kirjoitti:

Kaikki siis palautuu henkilökohtaisiin antipatioihin, ja niistä saa kuraa niskaansa koko suomalainen tangokulttuuri.

Perinteisiin nojaavat landet??? Täytyypä varoittaa tytärtä, jos sellaisiin ilkiöihin sattuisi törmäämään siellä omalla syrjäseudullaan. Tähän mennessä hän on saanut ihan positiivisen kuvan paikallisista naapureistaan. Mutta niin metsä vastaa jne.

Lue lisää

Illan lopuksi
Henkilökohtainen on juu suhtautuminen musiikkiin, tässä tapauksessa tangokisaan. Minusta nyt ei vaan saa sellaisten kansallislaulujen ihailijaa, missä sanat ovat imelät, laulaja seisoo mikki kädessä kuin tönkkö ja laulaa marssia. Joka kissanristiäisissä näitä näkee, muuta kun ei keksitä. Ykstoikkoista tulkintaa samoista kansallisaarteista. Mitään suurta emme voi menettää, vaikka pesäpallo menisikin. Moni muukin mahdollinen menetys on vastaavan kaltainen. Ja huom. en puhu nyt kuten en aiemminkaan tanssista, vaan siitä musiikista ja tulkinnoista. Minulle on yksi hailee, kuka mitenkin ja mitä tanssii
Kyllä maaseudulla asuu vieläkin paljon ihmisiä, joilla ei pienen maailmansa lisäksi ole sitten muuta. No jaa tietty se suvaitsemattomuus ja pelko tuntematonta kohtaan. Metsä on vastannut minulle aina, kaupungissakin. Ja ei sillä ole väliä, mitä metsä roikaa, enemmän olisi sillä, että ryhtyisin myötäilijäksi, hymyilisin kun muutkin, taputtaisin silloin, kun muutkin.
Nyt pehkuihin.

Aurora kirjoitti:

Mistä minä kaiken maailman laulutähtösiä ja heidän arvojaan tuntisin. Katsoin sen videon ja sanoin mitä ajattelin.

Eli näit videosta, että suosikkitähti on edustavinaan huonosti voivaa nuorisoa. Ja kuitenkin hänen ei sitä kannata tehdä, koska???
Aika näkyjä ja johtopäätöksiä näyistä.

Aurora kirjoitti:

Oletko tehnyt suurtakin tutkimusta siitä, millaisia sanoja tangokansa haluaa? Täysikuut, Hopeiset kuut ja ties mitkä kuut ovat eläneet kansan toivekuvastona samanlaisina kautta vuosikymmenten. Miksi ne nyt yhtäkkiä pitäisi uudistaa radikaalisti? Onhan uusia tangoja uusine melodioineen ja ehkä nykyelämään paremmin soveltuvine, "karheampine" lyriikkoineen tarjolla jatkuvasti, mutta kun ne eivät vain pure tangokansaan samalla lailla kuin nämä vanhat täysikuut.

Monilla ihmisillä on vaikeaa, on raskasta työtä tai ei työtä ollenkaan. Jos he haluavat mennä rentoutumaan tanssipaikkaan, he haluavat levätä vanhojen tuttujen kappaleiden tahdissa toisiinsa nojaten. Uskon että muissakin maissa, joiden kulttuuria me alemmuudentunnossamme pidämme omaamme parempana, on sama juttu: ihmiset kiintyvät vanhaan ja tuttuun. En usko, että hienommissa tangon maissa koko ajan purnattaisiin siitä, että mikseivät nuo samat vanhat imelyydet ikinä lopu, vaan ollaan ylpeitä kansallisaarteista.

Mutta mehän täällä häpeämme kaikkea, mikä on meille omaa. Tuontitavara on olevinaan hienompaa. Meitä viedään kuin pässiä narussa.

Lue lisää

Huomenta kaikille
Taisi lähteä vyöry arvostelemisestani, siis sen tv:n lähetyksen. Nyt sitten ollaan käyty läpi kaikenlaista.
Uskoisin, ettei niistä ulkomaisista kipaleista löydy sen kummempia sanoituksia. Onnekseni voin ne kielitaidottomana sivuuttaa. Mutta ei minun vyöryni häpeästä lähde, vaan ihan pelkästään kyllästymisestä.
Uskoisin, että enemmän ne raskaan työn raatajat, työttömät ja muuten rasitetut istuvat kaljakuppiloissa. No ei niissäkään enää, kun rahat eivät rientoihin riitä.
Nyt eväitten laittoon ja raikasta mieltä kaikille päivän ateriaksi.

E.Arantes kirjoitti:

Eli näit videosta, että suosikkitähti on edustavinaan huonosti voivaa nuorisoa. Ja kuitenkin hänen ei sitä kannata tehdä, koska???
Aika näkyjä ja johtopäätöksiä näyistä.

Lue lisää

Siinä videossa koetettiin ymmärtääkseni ottaa kantaa huonosti voivien tyttösten keskuudessa tapahtuvaan ranteiden viiltelyyn. Henkinen tuska ei tunnu niin pahalta kun oikeat haavat kirvelevät. No niin, sanoma on tärkeä. Mutta ikävä kyllä toteutuksessa oli liian vähän särmää, se oli liian puhtoinen ja täydellinen. Minusta lopputilanne olisi pitänyt jättää auki, hyppääkö vai ei. Nyt kuten aina kauniille naisille paikalle rientää pelastava enkeli munkkipussi kädessään.

Tuon videon näkemisen jälkeen en puhuisi 70 vuotta sitten sanoitettujen Toivo Kärki -klassikoiden imelyydestä mitään.

Arvon Tyyne neitonen
Suosittelen riukua. Talvella kunnolla päälle ja kesällä hyttysmyrkyt mukaan. On meinaan niin avohuone, ettei varmaan ainakaan oven jumiutumisista lähtö ole kiinni. Tuskin siihen nukahtaakaan.

Niin, linkki H´ctorin tangoon "Sur" l "Etelä"

http://www.youtube.com/watch?v=UoiSp75Bv34

Te suuret kosmopoliitit ette ymmärrä hevon paskaa suomalaisesta tangosta.

Aurora kirjoitti:

Te suuret kosmopoliitit ette ymmärrä hevon paskaa suomalaisesta tangosta.

Kulttuurinen kysymys suomalaisesta tangosta, hiihtoaskelista sekä hevosen eritteistä/ruumiinosista: Onko kyseessä hevonpaska vai hevonvittu, joka on attribuuttisena määreenä tietämättömyyteni arvioinnissa?

Zittu Zaska kirjoitti:

Kulttuurinen kysymys suomalaisesta tangosta, hiihtoaskelista sekä hevosen eritteistä/ruumiinosista: Onko kyseessä hevonpaska vai hevonvittu, joka on attribuuttisena määreenä tietämättömyyteni arvioinnissa?

Lue lisää

Hevonvittu on se jonne joku toivotetaan, hevonpaska jotain muuta. Pitäisi tiedemiehen tietää merkitysten ero.

Aurora-hiihtäjä kirjoitti:

Hevonvittu on se jonne joku toivotetaan, hevonpaska jotain muuta. Pitäisi tiedemiehen tietää merkitysten ero.

Kaunis vastaus, kiitos.Tiedemiehen tieto ei paneudu suomalaisiin alatyylisiin ilmaisuihin, mutta melko paljon tiedän suomalaisesta tangosta, koska sen kehitysvaiheet suomalaisella luterilaisella täsmällisyydellä on hyvin dokumentoitu.

Kun oikea argentiinalainen tango alkoi 1800-luvulla Buenos Airesissa juontuen ilmeisimmin habanerasta ja milongasta, niin Suomeen tango tuotiin 1910-luvulla Argentiinassa tango on monia suuntauksia sisältävä tiedetaide.

Suomi on ainoa maa, jossa tangoa tanssitaan täysin omin askelin, joilla ei ole mitään tekemistä kansainvälisen - eikä etenkään argentiinalaisen - tangon kanssa. Suomalainen tango on äärimmäisen hidasta, asleleet hyvin hitaita ja melodiasävelet jumputtavan tylsiä; siis tavattoman helppoja tanssittavia zibaleita. (Suomen hiihtoliiton hyväksymä.)

Suomessa tango olikin niiden suosiossa, joiden varsinainen tanssitaito oli olematon.

Zatti Zuska kirjoitti:

Kaunis vastaus, kiitos.Tiedemiehen tieto ei paneudu suomalaisiin alatyylisiin ilmaisuihin, mutta melko paljon tiedän suomalaisesta tangosta, koska sen kehitysvaiheet suomalaisella luterilaisella täsmällisyydellä on hyvin dokumentoitu.

Kun oikea argentiinalainen tango alkoi 1800-luvulla Buenos Airesissa juontuen ilmeisimmin habanerasta ja milongasta, niin Suomeen tango tuotiin 1910-luvulla Argentiinassa tango on monia suuntauksia sisältävä tiedetaide.

Suomi on ainoa maa, jossa tangoa tanssitaan täysin omin askelin, joilla ei ole mitään tekemistä kansainvälisen - eikä etenkään argentiinalaisen - tangon kanssa. Suomalainen tango on äärimmäisen hidasta, asleleet hyvin hitaita ja melodiasävelet jumputtavan tylsiä; siis tavattoman helppoja tanssittavia zibaleita. (Suomen hiihtoliiton hyväksymä.)

Suomessa tango olikin niiden suosiossa, joiden varsinainen tanssitaito oli olematon.

Lue lisää

Vai niin, siis meidän tangoamme halutaan mestaroida myös ulkomailta käsin. Ehdotanpa kansainvälisen sovun nimissä, että tango-sana poistetaan suomalaisen tylsän jumputuksen yhteydestä ja korvataan rehellisemmällä sanalla tanko. Tanko tunkee suviyössä...

Mistä viimeisen lauseen imperfekti, oletteko mahdollisesti puistaneet Suomen tomut jaloistanne lopullisesti? Mitä olemmekaan menettäneet.

Aurora kirjoitti:

Vai niin, siis meidän tangoamme halutaan mestaroida myös ulkomailta käsin. Ehdotanpa kansainvälisen sovun nimissä, että tango-sana poistetaan suomalaisen tylsän jumputuksen yhteydestä ja korvataan rehellisemmällä sanalla tanko. Tanko tunkee suviyössä...

Mistä viimeisen lauseen imperfekti, oletteko mahdollisesti puistaneet Suomen tomut jaloistanne lopullisesti? Mitä olemmekaan menettäneet.

Lue lisää

Aivan, Nokiakin kuulemma kuoli, euro uppoaa Välimereen ja Suomi lukemani mukaan on täynnä katkeria eläkeläisiä.

Zango zip kirjoitti:

Niin, linkki H´ctorin tangoon "Sur" l "Etelä"

http://www.youtube.com/watch?v=UoiSp75Bv34

Lue lisää

Kuuntelin tuon Hector Cabreran Sur´in, samoin Julio Sosan vastaavan, että Carlos Gardellin La Cumparsitan, hienoja kaikki.

Huomenta Riitu! Sanoit oikein hyvin: "Ei ole syytä hävetä jos suomalaiset ovat tangoon tykästyneet. Jokaisella maalla on omat musiikkimieltymyksensä."

Toivottavasti suomalaisen perinnetangon vastustajatkin lukevat nuo kaksi riviäsi.

Se Rauno Lehtisen letkajenkka oli hetken hullutus, ei siitä tullut kansallistanssia. Entisaikaan oli sellainenkin tanssi kuin konga, jossa mentiin letkassa. Jokaisella ajalla on muotioikkunsa.

Letkajenkasta elää muuten vieläkin aika huvittava käsitys, että jos se olisi pantu euroviisuihin, se olisi varmasti voittanut. Mutta tetysti laitettiin väärä kappale ja voitto meni sivu suun.

Ei kukaan ole koskematon, ei edes Eino Leino -palkittu rocklyyrikko. Kyllähän Handen ceevee on luettavissa vaikka Wikipediasta. Siinä mielessä ei tarvitse herran saavutuksista kenenkään tietämätön olla. Itse jopa pidän joistakin hänen kappaleistaan, mutta tangomestarina häntä en arvosta. Sen vuoksi hänellä ei mielestäni ole oikeutta teilata vanhaa suomalaista perinnetangoa niin rumasti, kuin hän on näkemästäni Arantesin esille tuomasta sitaatista päätellen tehnyt.

En ollut ennen tiennyt Hannu Nurmiota perinnetangon vihaajaksi, siksi reaktioni oli aika voimakas.

Seuraavaksi ilmeisesti älymystö hyökkää kansantanhujen kimppuun. Niissäkin on aina samat kuviot, kuten perinnetangossakin. Ehkä nurmiot saavat "kehruuvalsseihinkin" uutta ytyä moderneille sovituksilla. Taas tyttö korkosaappaissaan katolle valssaamaan.

Aurora kirjoitti:

Ei kukaan ole koskematon, ei edes Eino Leino -palkittu rocklyyrikko. Kyllähän Handen ceevee on luettavissa vaikka Wikipediasta. Siinä mielessä ei tarvitse herran saavutuksista kenenkään tietämätön olla. Itse jopa pidän joistakin hänen kappaleistaan, mutta tangomestarina häntä en arvosta. Sen vuoksi hänellä ei mielestäni ole oikeutta teilata vanhaa suomalaista perinnetangoa niin rumasti, kuin hän on näkemästäni Arantesin esille tuomasta sitaatista päätellen tehnyt.

En ollut ennen tiennyt Hannu Nurmiota perinnetangon vihaajaksi, siksi reaktioni oli aika voimakas.

Seuraavaksi ilmeisesti älymystö hyökkää kansantanhujen kimppuun. Niissäkin on aina samat kuviot, kuten perinnetangossakin. Ehkä nurmiot saavat "kehruuvalsseihinkin" uutta ytyä moderneille sovituksilla. Taas tyttö korkosaappaissaan katolle valssaamaan.

Lue lisää

Mainiota Aurora, kirjoituksesi on kuin piste...eikun, heittomerkki A-aan päälle.

Olette tulleet aika kaukaisiksi - tieteellisiksi. Pakko täältä Elämästä on vissiin muuttaa Pohjois-Karjalaan, kotiseudulleen takaisin. Että jos kaukaa katsottuna ymmärtäisi, mitä näissä teidän kansainvälisissä Koraali- ynm. " tunnustuksellisessä persoonaytimissä " lopulta on kysymys. Ja kuka on kenenkin -lainen, omanlaisensa tuskin enää ensinkään? Psalmit ja Saarnaajan veisuut puuttuvat Calvadosin ja Riitunkin teksteistä..

Calvados otit tosiaan tuolla puheeksi Riitulle HD-( vai oliko se DH) koraaliaiheen? eli hänen mieltymyksensä virsiin?

Kiinnostaa kysyä, kävikö Riitu S muuten Ikaalisten Sata-Häme-Soi juhlassa laisin, lomalla ollessaan. Vai olivatko ne kakkapuusee-reissut kaikkivoipia esteitä saada Corollakyytiä Roccia veisaamaan.

Olisimme mekin voineet siellä kenties "moikata", kuin tutut ja hutut, jos täällä sallittaneen Huomenen asemesta tässä tuttavallisesti Moi-sanaa julkisesti käyttää.

P.S. Riitumuruseni ei tarvii sanoo; en ymmärrä yhtään mitään, en ole ymmärtänyt ennemminkään...kiitos kaikista viimeketjuistasi. Aloitahan taas uusi?

Kyllä kai musiikki(kin) on hyvin pitkälle, ellei kokonaankin makuasia. Kun täällä on keskusteltu suomalaisesta tangosta ja Nurmiosta niin huomaan, että itse en piittaa kummastakaan. No, joku vanha tango menettelee, uusista en välitä pätkääkään, Nurmiosta en senkään vertaa. Yksinkertaisesti on vain niin, että ne eivät kolauta minua, jonka mieltymys enimmäkseen kohdistuu ihan muuhun genreen, siihen monen parjaamaan klassiseen ja oopperaan, joiden faneja pistellään milloin milläkin nimillä: eliitti, hienosto, hyväosaiset kermaperseet, itseään muita parempina pitävät, jne; 99 prosenttisesti ei pidä paikkaansa

Itse olen niin "oman" musiikkini kuin kevyemmänkin genren suhteen hyvin kranttu. En kuuntele mitä tahansa, siis olen kaukana kaikkiruokaisesta, kuuntelen vain sitä, mistä pidä ja sitä onneksi on paljon. Kevyttäkin musiikkia kyllä kuuntelen, kun se on sellaista, mikä menee ytimiin (esim, juuri aiemmin esillä ollut Querer, jos se edes kevyeksi musiikiksi luetaan) ja sellaista enää harvoin syntyy. Jotenkin minulle on vuosien mittaan tullut se käsitys, että näitä tangokuninkaallisia varten kisojen jälkeen sävelletään väkisin kappaleita/ jollotuksia, jotta saadaan levy/jä julki ja ja levy-yhtiölle rahaa. Ja noita kappaleita mahtuu tusinaan enemmän kuin 12 joten harvoin niistä mitään hittiä on tullukaan. Jos esittäjässä ei ole mitään erikoista, niin ei sitä synny tusinatavaramusiikinkaan avulla. Ja onhan näitä tangokisojen ulkopuoleltakin ponnahtaneita jollottajia, jotka ovat hetken pinnalla ja pian sen jälkeen jo sammuvia tähtiä. Jos se jonkunlainen hitti sitten syntyy, niin sitä hinkataan joka kanavalla monta kertaa päivässä, kyllästykseen asti, kunnes se pian vaipuu unholaan. Mutta löysät on otettu pois ja ostajien rahat talteen.

Kuinkahan pitkään näinä päivinä sävelletyt ja esitetyt kappaleet pysyvät ihmisten muistissa? Luulen, ettei kovikaan moni pääse samaan kuin vaikkapa Olavi Virta, Beatleseista puhumattakaan. Klassisen ja oopperan "säilyvyys" onkin sitten ihan oma tarinansa. Siis minun mielestäni :-D

Aurora kirjoitti:

Ei kukaan ole koskematon, ei edes Eino Leino -palkittu rocklyyrikko. Kyllähän Handen ceevee on luettavissa vaikka Wikipediasta. Siinä mielessä ei tarvitse herran saavutuksista kenenkään tietämätön olla. Itse jopa pidän joistakin hänen kappaleistaan, mutta tangomestarina häntä en arvosta. Sen vuoksi hänellä ei mielestäni ole oikeutta teilata vanhaa suomalaista perinnetangoa niin rumasti, kuin hän on näkemästäni Arantesin esille tuomasta sitaatista päätellen tehnyt.

En ollut ennen tiennyt Hannu Nurmiota perinnetangon vihaajaksi, siksi reaktioni oli aika voimakas.

Seuraavaksi ilmeisesti älymystö hyökkää kansantanhujen kimppuun. Niissäkin on aina samat kuviot, kuten perinnetangossakin. Ehkä nurmiot saavat "kehruuvalsseihinkin" uutta ytyä moderneille sovituksilla. Taas tyttö korkosaappaissaan katolle valssaamaan.

Lue lisää

Pari huomautusta
Ei Nurmio olisi tehnyt tutkimusmatkaansa suomalaiseen tangoon, jos hänellä taustalla olisi ollut teilausmieliala. Jos kuka näki Nurmion dokumentin "Stadilaista tangoa etsimässä" se oli kaikkea muuta kuin teilausta tangoa kohtaan. Näin on näreet.
Tietysti, jos arvostelee paikalleen jumahtanutta tönkköä, on kait sitten tehnyt suuren virheen. Näinhän ne "modernistitkin" tekivät julmuuksiaan kirjallisuuden alalla. Kieli muuttui vastenmieliseksi heidän toimestaan, vaan onneksi löydämme vielä vinteiltä ...
Riitu kirjoitti ja Aurora myötäeläen lainasi : "Ei ole syytä hävetä jos suomalaiset ovat tangoon tykästyneet. Jokaisella maalla on omat musiikkimieltymyksensä."
Pari huomautusta. Ei ole häpeämisestä kysymys. Vain hyvin pieni osa suomalaisista on tangoon tykästynyt. Mutta syväjäädyttäkäämme kansallisaarteemme pienen osan iloksi. Kunkin maan musiikkimieltymykset ovat hyvinkin laajat, valtioiden rajat eivät ole musiikin rajoja, ei Suomenkaan.

Mennään vähän ehkä pitkälle, jos vedetään Nurmiota kansantanhujenkin uudistajaksi, ei hän nyt ihan kaikkeen sentään ehdi, vaikka ehkä tarvetta olisikin. Mutta olisi hauska nähdä tönkkösuolatun muikun musiikkivideo ja verrata sitä korkosaapastyttöön. No pieni osa eli syväjäädyttäjät eivät tietty sulata musiikkivideoitakaan. Sulattavatkohan J.Karjalaisen poikkeamisen amerikansuomalaisten kansanlaulujen pariin? Lännen lokari on saanut siipeensä, kolhut, kuollut ja kuopattu, sillä Suomi- rockin (=suvaitsematon vanhempaa ikäryhmää kohtaan) yksi perusjäsen on harpannut syvästi vääriin tekoihin, ylittänyt rajansa.

a mummu kirjoitti:

Kyllä kai musiikki(kin) on hyvin pitkälle, ellei kokonaankin makuasia. Kun täällä on keskusteltu suomalaisesta tangosta ja Nurmiosta niin huomaan, että itse en piittaa kummastakaan. No, joku vanha tango menettelee, uusista en välitä pätkääkään, Nurmiosta en senkään vertaa. Yksinkertaisesti on vain niin, että ne eivät kolauta minua, jonka mieltymys enimmäkseen kohdistuu ihan muuhun genreen, siihen monen parjaamaan klassiseen ja oopperaan, joiden faneja pistellään milloin milläkin nimillä: eliitti, hienosto, hyväosaiset kermaperseet, itseään muita parempina pitävät, jne; 99 prosenttisesti ei pidä paikkaansa

Itse olen niin "oman" musiikkini kuin kevyemmänkin genren suhteen hyvin kranttu. En kuuntele mitä tahansa, siis olen kaukana kaikkiruokaisesta, kuuntelen vain sitä, mistä pidä ja sitä onneksi on paljon. Kevyttäkin musiikkia kyllä kuuntelen, kun se on sellaista, mikä menee ytimiin (esim, juuri aiemmin esillä ollut Querer, jos se edes kevyeksi musiikiksi luetaan) ja sellaista enää harvoin syntyy. Jotenkin minulle on vuosien mittaan tullut se käsitys, että näitä tangokuninkaallisia varten kisojen jälkeen sävelletään väkisin kappaleita/ jollotuksia, jotta saadaan levy/jä julki ja ja levy-yhtiölle rahaa. Ja noita kappaleita mahtuu tusinaan enemmän kuin 12 joten harvoin niistä mitään hittiä on tullukaan. Jos esittäjässä ei ole mitään erikoista, niin ei sitä synny tusinatavaramusiikinkaan avulla. Ja onhan näitä tangokisojen ulkopuoleltakin ponnahtaneita jollottajia, jotka ovat hetken pinnalla ja pian sen jälkeen jo sammuvia tähtiä. Jos se jonkunlainen hitti sitten syntyy, niin sitä hinkataan joka kanavalla monta kertaa päivässä, kyllästykseen asti, kunnes se pian vaipuu unholaan. Mutta löysät on otettu pois ja ostajien rahat talteen.

Kuinkahan pitkään näinä päivinä sävelletyt ja esitetyt kappaleet pysyvät ihmisten muistissa? Luulen, ettei kovikaan moni pääse samaan kuin vaikkapa Olavi Virta, Beatleseista puhumattakaan. Klassisen ja oopperan "säilyvyys" onkin sitten ihan oma tarinansa. Siis minun mielestäni :-D

Lue lisää

Minäkin kuuntelen mielelläni klassista(kin) musiikkia, ei ole koskaan tullut edes mieleen että siinä olisi jotain elitististä.

Olen usein miettinyt mistä johtuu, että valtaosa merkittävimmistä teoksista klassisen - tai pitäisikö sanoa taidemusiikin puolella on aika vanhaa kamaa, suurin osa taitaa olla sävelletty 1700-1900 välillä. Vaikea uskoa, että noina aikoina olisi elänyt musikaalisesti lahjakkaampaa väkeä. En väitä ollenkaan, etteikö myöhemmin ja nykyaikanakin olisi syntynyt hienoa klassista musiikkia, mutta suhteellisesti paljon vähemmän.

Ehkä se vain on niin, että niitä genrejä mihin se lahjakkuus jakaantuu on nykymaailmassa niin paljon enemmän.

Inkeri kirjoitti:

Mainiota Aurora, kirjoituksesi on kuin piste...eikun, heittomerkki A-aan päälle.

Olette tulleet aika kaukaisiksi - tieteellisiksi. Pakko täältä Elämästä on vissiin muuttaa Pohjois-Karjalaan, kotiseudulleen takaisin. Että jos kaukaa katsottuna ymmärtäisi, mitä näissä teidän kansainvälisissä Koraali- ynm. " tunnustuksellisessä persoonaytimissä " lopulta on kysymys. Ja kuka on kenenkin -lainen, omanlaisensa tuskin enää ensinkään? Psalmit ja Saarnaajan veisuut puuttuvat Calvadosin ja Riitunkin teksteistä..

Calvados otit tosiaan tuolla puheeksi Riitulle HD-( vai oliko se DH) koraaliaiheen? eli hänen mieltymyksensä virsiin?

Kiinnostaa kysyä, kävikö Riitu S muuten Ikaalisten Sata-Häme-Soi juhlassa laisin, lomalla ollessaan. Vai olivatko ne kakkapuusee-reissut kaikkivoipia esteitä saada Corollakyytiä Roccia veisaamaan.

Olisimme mekin voineet siellä kenties "moikata", kuin tutut ja hutut, jos täällä sallittaneen Huomenen asemesta tässä tuttavallisesti Moi-sanaa julkisesti käyttää.

P.S. Riitumuruseni ei tarvii sanoo; en ymmärrä yhtään mitään, en ole ymmärtänyt ennemminkään...kiitos kaikista viimeketjuistasi. Aloitahan taas uusi?

Lue lisää

Moi, moi kaikille.
Kiitos Inkeri, että viittasit Calvadoksen kirjoitukseen tuonne ylös; minulta se oli jäänyt huomaamatta eilen ja tänäänkin, kun kiireissäni ennen asioille lähtöä lukaisin Auroran aamutervehdyksen.
Teemana on siis edelleen "musiikkia moneen makuun". Minä en oikein osaa ottaa siihen mitään kantaa, mitä tulee suomalaiseen viimevuosikymmenien kehitykseen tällä saralla. Olen kuitenkin ollut sitä mieltä, että tango on se suomalaisten suosikkimusa ja -tanssilaji. Eihän lavoilla muuten niin paljon tai jopa enimmäkseen tangoa soiteta ja lauleta. Vai? Siksi sanoinkin tuolla edellä, että ei suomalaisten tartte tangoa hävetä. Se kuuluu suomalaisuuteen kuten sauna ja vihta.
Lisäisin vielä tähän, että joka maassa on jotain, mistä toiset sen maalaiset "häpeävät" ja toiset taas ovat ylpeitä. Esimerkiksi täällä maassa tuo saksalainen Volksmusik; minäkään en tykkää siitä yhtään, enkä yleensäkään saksalaisesta iskelmästä. Sellaisia musiikkiohjelmia tulee vähäväliä telkasta, jossa vanhat (70-lukulaisista alkaen) ja uudet esiintyjät laulavat niitä iänikuisia. Voisin luetella tässä vaikka kuinka monta veteraania, mutta ette varmaan tunne niitä, jotka vielä esiintyvät, vaikka luulisi että heistä on jo aika jättänyt. Mutta onhan niin, että jos ei tykkää jostain, niin sitä ei ole mikään pakko kuunnella.
Minun omat suosikkini ovat 80- 90-luvuilta. BoniM, Abba, Milva ja ketä kaikkia niitä olikaan, myös Celin Dion. Saksalaisista; Aleksandra (nuorena kuollut), on niitä joitakin muitakin, mutta en nyt muista nimiä. Beatleseihin en ole ollut niin kamalan kovasti lääpälläni. Tykkäsin enemmän Ch. Aznavuorista (tunnen muuten hänen veljensä, hän asuu Hampurissa). Eikä Elviskään ollut suosikkejani.
Tämä DH on jokseenkin uusi löytöni, ihan sattumalta. Etsin Viktor Klimenkon musaa juutuubista ja siinä ohessa tuli sitten esiin venäläistä musiikkia ja venäläisiä laulajia.
Ihastuin häneen (ääneen, esiintymiseen, ulkonäköön) siltä istumaltani, vaikken olekaan erikoisemmin oopperafuni, sillä hän laulaa myös muuta. Venäläisiä kansanballaadeja mm. joista olen aina pitänyt.
Mitähän sinä, Inkeri, puhut jostain koraaliaiheista, psalmeista ja saarnaajista?
Muutenkin vähän epäselvää; Ikaalisissa en käynyt. Ei ollut aikaa eikä kiinnostustakaan. Entä sinä?

E.Arantes kirjoitti:

Pari huomautusta
Ei Nurmio olisi tehnyt tutkimusmatkaansa suomalaiseen tangoon, jos hänellä taustalla olisi ollut teilausmieliala. Jos kuka näki Nurmion dokumentin "Stadilaista tangoa etsimässä" se oli kaikkea muuta kuin teilausta tangoa kohtaan. Näin on näreet.
Tietysti, jos arvostelee paikalleen jumahtanutta tönkköä, on kait sitten tehnyt suuren virheen. Näinhän ne "modernistitkin" tekivät julmuuksiaan kirjallisuuden alalla. Kieli muuttui vastenmieliseksi heidän toimestaan, vaan onneksi löydämme vielä vinteiltä ...
Riitu kirjoitti ja Aurora myötäeläen lainasi : "Ei ole syytä hävetä jos suomalaiset ovat tangoon tykästyneet. Jokaisella maalla on omat musiikkimieltymyksensä."
Pari huomautusta. Ei ole häpeämisestä kysymys. Vain hyvin pieni osa suomalaisista on tangoon tykästynyt. Mutta syväjäädyttäkäämme kansallisaarteemme pienen osan iloksi. Kunkin maan musiikkimieltymykset ovat hyvinkin laajat, valtioiden rajat eivät ole musiikin rajoja, ei Suomenkaan.

Mennään vähän ehkä pitkälle, jos vedetään Nurmiota kansantanhujenkin uudistajaksi, ei hän nyt ihan kaikkeen sentään ehdi, vaikka ehkä tarvetta olisikin. Mutta olisi hauska nähdä tönkkösuolatun muikun musiikkivideo ja verrata sitä korkosaapastyttöön. No pieni osa eli syväjäädyttäjät eivät tietty sulata musiikkivideoitakaan. Sulattavatkohan J.Karjalaisen poikkeamisen amerikansuomalaisten kansanlaulujen pariin? Lännen lokari on saanut siipeensä, kolhut, kuollut ja kuopattu, sillä Suomi- rockin (=suvaitsematon vanhempaa ikäryhmää kohtaan) yksi perusjäsen on harpannut syvästi vääriin tekoihin, ylittänyt rajansa.

Lue lisää

"Vain hyvin pieni osa suomalaisista on tangoon tykästynyt."

Millähänlailla olet sen pystynyt arvioimaan? Ethän ollut edes tanssi-iässä suomalaisen tangon kulta-aikana. Kyllä meitä muutama satatuhat on vanhemmissa ikäluokissa plus nuoret retroilijat päälle.

Korkosaappaissa moni muukin nainen sinun idolisi lisäksi näyttää hyvältä. Ja silloin puhutaan jo miljoonista sääripareista, jos mukaan lasketaan pari hutsahtavaan lookiin mieltynyttä naapurimaata. Oli minullakin pitkät valkoiset vinyylisaappaat 70-luvulla, jolloin ne eivät vielä olleet leimautuneet tietynlaisten naisten jalkineiksi.

J. Karjalainen on hauska poika amerikansuomalaisine lauluineen. Nurmion jalka ei ehkä taipuisi ei uuteen eikä vanhaan kansantanhu-piirileikkiin, joten hänen uudistelunsa jäisi lähinnä teorian tasolle.

E.Arantes kirjoitti:

Pari huomautusta
Ei Nurmio olisi tehnyt tutkimusmatkaansa suomalaiseen tangoon, jos hänellä taustalla olisi ollut teilausmieliala. Jos kuka näki Nurmion dokumentin "Stadilaista tangoa etsimässä" se oli kaikkea muuta kuin teilausta tangoa kohtaan. Näin on näreet.
Tietysti, jos arvostelee paikalleen jumahtanutta tönkköä, on kait sitten tehnyt suuren virheen. Näinhän ne "modernistitkin" tekivät julmuuksiaan kirjallisuuden alalla. Kieli muuttui vastenmieliseksi heidän toimestaan, vaan onneksi löydämme vielä vinteiltä ...
Riitu kirjoitti ja Aurora myötäeläen lainasi : "Ei ole syytä hävetä jos suomalaiset ovat tangoon tykästyneet. Jokaisella maalla on omat musiikkimieltymyksensä."
Pari huomautusta. Ei ole häpeämisestä kysymys. Vain hyvin pieni osa suomalaisista on tangoon tykästynyt. Mutta syväjäädyttäkäämme kansallisaarteemme pienen osan iloksi. Kunkin maan musiikkimieltymykset ovat hyvinkin laajat, valtioiden rajat eivät ole musiikin rajoja, ei Suomenkaan.

Mennään vähän ehkä pitkälle, jos vedetään Nurmiota kansantanhujenkin uudistajaksi, ei hän nyt ihan kaikkeen sentään ehdi, vaikka ehkä tarvetta olisikin. Mutta olisi hauska nähdä tönkkösuolatun muikun musiikkivideo ja verrata sitä korkosaapastyttöön. No pieni osa eli syväjäädyttäjät eivät tietty sulata musiikkivideoitakaan. Sulattavatkohan J.Karjalaisen poikkeamisen amerikansuomalaisten kansanlaulujen pariin? Lännen lokari on saanut siipeensä, kolhut, kuollut ja kuopattu, sillä Suomi- rockin (=suvaitsematon vanhempaa ikäryhmää kohtaan) yksi perusjäsen on harpannut syvästi vääriin tekoihin, ylittänyt rajansa.

Lue lisää

Nyt kun kirjallisuuskin tuli vedetyksi mukaan siihen tyyliin että me tönkköjäädytetyt tangokalkkikset emme tietenkään nykyproosaakaan ymmärrä, pakko kysyä, miten usein itse ostat uusia kotimaisia romaaneja (en tarkoita dekkareita).

Kirjojen lukijoissa on nimittäin muutamia, jotka eivät kehtaa tunnustaa lukevansa mitään ennen 2000-vaihdetta julkaistua. Suuren älykön mainehan siinä menisi. Salaa kuitenkin kaivetaan vintiltä Tex Willeriä ja 60-luvun Aku Ankkaa.

a mummu kirjoitti:

Kyllä kai musiikki(kin) on hyvin pitkälle, ellei kokonaankin makuasia. Kun täällä on keskusteltu suomalaisesta tangosta ja Nurmiosta niin huomaan, että itse en piittaa kummastakaan. No, joku vanha tango menettelee, uusista en välitä pätkääkään, Nurmiosta en senkään vertaa. Yksinkertaisesti on vain niin, että ne eivät kolauta minua, jonka mieltymys enimmäkseen kohdistuu ihan muuhun genreen, siihen monen parjaamaan klassiseen ja oopperaan, joiden faneja pistellään milloin milläkin nimillä: eliitti, hienosto, hyväosaiset kermaperseet, itseään muita parempina pitävät, jne; 99 prosenttisesti ei pidä paikkaansa

Itse olen niin "oman" musiikkini kuin kevyemmänkin genren suhteen hyvin kranttu. En kuuntele mitä tahansa, siis olen kaukana kaikkiruokaisesta, kuuntelen vain sitä, mistä pidä ja sitä onneksi on paljon. Kevyttäkin musiikkia kyllä kuuntelen, kun se on sellaista, mikä menee ytimiin (esim, juuri aiemmin esillä ollut Querer, jos se edes kevyeksi musiikiksi luetaan) ja sellaista enää harvoin syntyy. Jotenkin minulle on vuosien mittaan tullut se käsitys, että näitä tangokuninkaallisia varten kisojen jälkeen sävelletään väkisin kappaleita/ jollotuksia, jotta saadaan levy/jä julki ja ja levy-yhtiölle rahaa. Ja noita kappaleita mahtuu tusinaan enemmän kuin 12 joten harvoin niistä mitään hittiä on tullukaan. Jos esittäjässä ei ole mitään erikoista, niin ei sitä synny tusinatavaramusiikinkaan avulla. Ja onhan näitä tangokisojen ulkopuoleltakin ponnahtaneita jollottajia, jotka ovat hetken pinnalla ja pian sen jälkeen jo sammuvia tähtiä. Jos se jonkunlainen hitti sitten syntyy, niin sitä hinkataan joka kanavalla monta kertaa päivässä, kyllästykseen asti, kunnes se pian vaipuu unholaan. Mutta löysät on otettu pois ja ostajien rahat talteen.

Kuinkahan pitkään näinä päivinä sävelletyt ja esitetyt kappaleet pysyvät ihmisten muistissa? Luulen, ettei kovikaan moni pääse samaan kuin vaikkapa Olavi Virta, Beatleseista puhumattakaan. Klassisen ja oopperan "säilyvyys" onkin sitten ihan oma tarinansa. Siis minun mielestäni :-D

Lue lisää

A-mummu, olen myös huomannut, että jokavuotinen tangokuninkaallinen ei jää elämään edes seuraavaan tangokisaan asti. Kuka on kuullut ja nähnyt viimevuotista voittajaa levylistoilla tai edes missään? En edes muista nimeään.

Ainoat, jotka ovat ponkaisseet kuuluisuuteen ovat olleet Jari Sillanpää, Marita Taavitsainen ja Arja Koriseva, hänkään ei suuria hittejä saanut aikaiseksi levytysrintamalla.

Tanssilavoilla ovat saattaneet olla vetonauloina muutkin.

Ja tosiaan, kukin on tasan omaa mieltään musiikista ja niiden esittäjistä, asia, josta ei sovi kiistellä ja mieltään pahoittaa, eikä yrittää pakottaa toista olemaan samaa mieltä itsensä kanssa.

P. Kustaa kirjoitti:

Minäkin kuuntelen mielelläni klassista(kin) musiikkia, ei ole koskaan tullut edes mieleen että siinä olisi jotain elitististä.

Olen usein miettinyt mistä johtuu, että valtaosa merkittävimmistä teoksista klassisen - tai pitäisikö sanoa taidemusiikin puolella on aika vanhaa kamaa, suurin osa taitaa olla sävelletty 1700-1900 välillä. Vaikea uskoa, että noina aikoina olisi elänyt musikaalisesti lahjakkaampaa väkeä. En väitä ollenkaan, etteikö myöhemmin ja nykyaikanakin olisi syntynyt hienoa klassista musiikkia, mutta suhteellisesti paljon vähemmän.

Ehkä se vain on niin, että niitä genrejä mihin se lahjakkuus jakaantuu on nykymaailmassa niin paljon enemmän.

Lue lisää

Kustaa, klassisessa musiikissa on paljon ihania yksittäisiä sävellyksiä suurempien kokonaisuuksien seassa. Ja jotka lyövät itsensä läpi tavallisen tallaajan kuten minun musiikkimakuun. Ja ne ovat juuri tuolta ajalta ennen 1900-lukua.

Nykyään sävelletään paljonkin uusia oopperoita ja sinfonioita, mutta eivät ole porautuneet sieluuni. En ole oppinut ymmärtämään niitä.

E.Arantes kirjoitti:

Pari huomautusta
Ei Nurmio olisi tehnyt tutkimusmatkaansa suomalaiseen tangoon, jos hänellä taustalla olisi ollut teilausmieliala. Jos kuka näki Nurmion dokumentin "Stadilaista tangoa etsimässä" se oli kaikkea muuta kuin teilausta tangoa kohtaan. Näin on näreet.
Tietysti, jos arvostelee paikalleen jumahtanutta tönkköä, on kait sitten tehnyt suuren virheen. Näinhän ne "modernistitkin" tekivät julmuuksiaan kirjallisuuden alalla. Kieli muuttui vastenmieliseksi heidän toimestaan, vaan onneksi löydämme vielä vinteiltä ...
Riitu kirjoitti ja Aurora myötäeläen lainasi : "Ei ole syytä hävetä jos suomalaiset ovat tangoon tykästyneet. Jokaisella maalla on omat musiikkimieltymyksensä."
Pari huomautusta. Ei ole häpeämisestä kysymys. Vain hyvin pieni osa suomalaisista on tangoon tykästynyt. Mutta syväjäädyttäkäämme kansallisaarteemme pienen osan iloksi. Kunkin maan musiikkimieltymykset ovat hyvinkin laajat, valtioiden rajat eivät ole musiikin rajoja, ei Suomenkaan.

Mennään vähän ehkä pitkälle, jos vedetään Nurmiota kansantanhujenkin uudistajaksi, ei hän nyt ihan kaikkeen sentään ehdi, vaikka ehkä tarvetta olisikin. Mutta olisi hauska nähdä tönkkösuolatun muikun musiikkivideo ja verrata sitä korkosaapastyttöön. No pieni osa eli syväjäädyttäjät eivät tietty sulata musiikkivideoitakaan. Sulattavatkohan J.Karjalaisen poikkeamisen amerikansuomalaisten kansanlaulujen pariin? Lännen lokari on saanut siipeensä, kolhut, kuollut ja kuopattu, sillä Suomi- rockin (=suvaitsematon vanhempaa ikäryhmää kohtaan) yksi perusjäsen on harpannut syvästi vääriin tekoihin, ylittänyt rajansa.

Lue lisää

Arantes, katsoin sen Nurmion dokumentin Stadilaista tangoa etsimässä ja se oli hyvä ja mielenkiintoinen ohjelma. Ohjelman alkupuolella olevissa musiikkinäytteissä oli mukana myös fanittamamme kitaristi Antero Jakoila, joka oli mieheni inttikaveri, ja joka osaa soittaa myös flamencoa.

Aurora kirjoitti:

"Vain hyvin pieni osa suomalaisista on tangoon tykästynyt."

Millähänlailla olet sen pystynyt arvioimaan? Ethän ollut edes tanssi-iässä suomalaisen tangon kulta-aikana. Kyllä meitä muutama satatuhat on vanhemmissa ikäluokissa plus nuoret retroilijat päälle.

Korkosaappaissa moni muukin nainen sinun idolisi lisäksi näyttää hyvältä. Ja silloin puhutaan jo miljoonista sääripareista, jos mukaan lasketaan pari hutsahtavaan lookiin mieltynyttä naapurimaata. Oli minullakin pitkät valkoiset vinyylisaappaat 70-luvulla, jolloin ne eivät vielä olleet leimautuneet tietynlaisten naisten jalkineiksi.

J. Karjalainen on hauska poika amerikansuomalaisine lauluineen. Nurmion jalka ei ehkä taipuisi ei uuteen eikä vanhaan kansantanhu-piirileikkiin, joten hänen uudistelunsa jäisi lähinnä teorian tasolle.

Lue lisää

Ensinnäkin, vaikka olenkin nuorempi, niin on se tango minulle riittävän tuttu juttu.
Todella vain tangoon tykästyneitä ei voi olla kovin paljon. Suurin osa nuorista on poislaskettu, erittäin harvoja tapauksia tuonne neljänkympin ikään asti, molemmat ikäryhmät eivät nyt niin kauhian virkkuja paritanssijoita ole. Minun ikäisistäni ja pari vuotta nuoremmista jo toki löytyy, mutta sinunkaan ikäisistäsi eivät läheskään kaikki, vain murto-osa. Se määrä, mikä nykyään käy tanssimassa, jakaantuu mieltymysten mukaan ja määrät ovat todella vaatimattomia meidän nuoruuteemme verrattuna. Veikkaan, että valssi ja tango ovat niitä vähemmän suosittuja. Humppa ja foksi suositumpia. Mutta en olisi kirjoittanutkaan koko asiasta, siis näistä määristä, mutta sinä ja Riitu annoitte ymmärtää, että tango on jotenkin kaikille suomalaisille palsamia haavoihin. Kirjoititte nimittäin, että suomalaiset ovat tangoon tykästyneitä. Ja vielä kerran. En niinkään ole täällä aiemmin kirjuutellut tanssista sinänsä, pelkästään kokemuksestani markkinoista.

En ole "kisun" fanittaja, mutta aina, kun joku poikkeaa esitykseltään tai orkesterisovitukseltaan perinteisestä tönköstä, niin saa kyllä minut innostumaan. Mm. Lea Laven on jo aivan miellyttävä poikkeus "säännöstä"

Korkosaappaat eivät koskaan saa, eivätkä ole saaneet, mielikuvitustani harhateille. Nehän ovat upea näky. Kokonaisuus vasta saattaa sitten viitata siihen muuhun, mistä en totta vie välitä pätkääkään.

E.Arantes kirjoitti:

Ensinnäkin, vaikka olenkin nuorempi, niin on se tango minulle riittävän tuttu juttu.
Todella vain tangoon tykästyneitä ei voi olla kovin paljon. Suurin osa nuorista on poislaskettu, erittäin harvoja tapauksia tuonne neljänkympin ikään asti, molemmat ikäryhmät eivät nyt niin kauhian virkkuja paritanssijoita ole. Minun ikäisistäni ja pari vuotta nuoremmista jo toki löytyy, mutta sinunkaan ikäisistäsi eivät läheskään kaikki, vain murto-osa. Se määrä, mikä nykyään käy tanssimassa, jakaantuu mieltymysten mukaan ja määrät ovat todella vaatimattomia meidän nuoruuteemme verrattuna. Veikkaan, että valssi ja tango ovat niitä vähemmän suosittuja. Humppa ja foksi suositumpia. Mutta en olisi kirjoittanutkaan koko asiasta, siis näistä määristä, mutta sinä ja Riitu annoitte ymmärtää, että tango on jotenkin kaikille suomalaisille palsamia haavoihin. Kirjoititte nimittäin, että suomalaiset ovat tangoon tykästyneitä. Ja vielä kerran. En niinkään ole täällä aiemmin kirjuutellut tanssista sinänsä, pelkästään kokemuksestani markkinoista.

En ole "kisun" fanittaja, mutta aina, kun joku poikkeaa esitykseltään tai orkesterisovitukseltaan perinteisestä tönköstä, niin saa kyllä minut innostumaan. Mm. Lea Laven on jo aivan miellyttävä poikkeus "säännöstä"

Korkosaappaat eivät koskaan saa, eivätkä ole saaneet, mielikuvitustani harhateille. Nehän ovat upea näky. Kokonaisuus vasta saattaa sitten viitata siihen muuhun, mistä en totta vie välitä pätkääkään.

Lue lisää

Ei minun ikäiseni könkkäjalka käy enää tanssimassa, mutta tangolevyjä kuuntelemme sitä mieluummin.

Inkeri, älä vaan lähde sinne Pohjois-Karjalaan ja jätä minua yksin tänne! Tämä on avunhuuto. Olen väsynyt tappelemaan kaikkia vastaan Pekan, Olavin, Reijon, Einon, Lailan, Eilan, Vienon ja Britan kunnia puolustaessani.

Aurora kirjoitti:

Nyt kun kirjallisuuskin tuli vedetyksi mukaan siihen tyyliin että me tönkköjäädytetyt tangokalkkikset emme tietenkään nykyproosaakaan ymmärrä, pakko kysyä, miten usein itse ostat uusia kotimaisia romaaneja (en tarkoita dekkareita).

Kirjojen lukijoissa on nimittäin muutamia, jotka eivät kehtaa tunnustaa lukevansa mitään ennen 2000-vaihdetta julkaistua. Suuren älykön mainehan siinä menisi. Salaa kuitenkin kaivetaan vintiltä Tex Willeriä ja 60-luvun Aku Ankkaa.

Lue lisää

Vastaan tähän vaikkei minulta kysyttykään ja otan riskin maineikkaan älykköyteni säilymisen puolesta, mutta minulla on juuri työn alla E-kirja :
Naimisen juoruja, kuvaelma kansan elämästä
- Pietari Päivärinta 1882
(kuuluu näihin Elisan ilmaiskirjoihin)
Lapsena luin Tex Willereitä ja Akuja luen toisinaan vieläkin, tosin näitä uudempia ei kyllä jaksa...

Tuosta tangosta sen verran, että nyt kun EA mainitsi Lea Lavenin, niin vot, kun Lavenska vetäisee tangon "rotunainen", niin alan ymmärtää tangon päälle minäkin...

Aurora kirjoitti:

Nyt kun kirjallisuuskin tuli vedetyksi mukaan siihen tyyliin että me tönkköjäädytetyt tangokalkkikset emme tietenkään nykyproosaakaan ymmärrä, pakko kysyä, miten usein itse ostat uusia kotimaisia romaaneja (en tarkoita dekkareita).

Kirjojen lukijoissa on nimittäin muutamia, jotka eivät kehtaa tunnustaa lukevansa mitään ennen 2000-vaihdetta julkaistua. Suuren älykön mainehan siinä menisi. Salaa kuitenkin kaivetaan vintiltä Tex Willeriä ja 60-luvun Aku Ankkaa.

Lue lisää

Modernisteihin viittasin ainoastaan siksi, että niin kirjallisuus kuin musiikki on kokeilevaa, muuttuvaa, uutta kielen ilmaisua etsivää ja mitähän vielä muuta. Niikus tiedät. Esimerkkejä löytyy muistakin taisteloista, kuinka kieltä pitää käyttää ja milloin jumalaa taas pilkataan, pitääkö valokuvata, maalata tai veistää näköistä, sitä ainoata aitoa ja oikeaa. Niinkus tiedät. Oikeastaan ihan mielenkiintoisia aiheina. Olen yleensä silloin hiljaa, jos en ymmärrä jotain, saatan mieluummin funtsia, lukea tai kysyä, mutta syväjäädytetty tango ei kuulu tähän taidesarjaan.
Tässä yhteydessä heitän pientä varjoa myös niille laulajille, jotka ovat oikeastaan pelkkiä tulkkeja jonkun muun tekemille sävelille, sovituksille ja sanoille. Jos heistä joku kutsuu itseään taiteilijaksi, niin kuin usein tekeekin, otan pari askelta takaviistoon vasemmalle. Saatan tervehtiä mielessäni ja sanoa, että hyvää päivää laulaja. Tämä ei merkitse sitä, etteikö laulaja soppaansa ansaitsisi.

Duoda duoda. Kotimaista rompsua olen saanut lahjaksi, itse olen divarista ostanut viimeksi kaikki löytämäni Kejosen teokset, runoja tavallaan...kirjastosta aika usein lainailen jne. Hyvin harvoin horjahdan kirjakauppaan, mieluummin divariin. Nyt on muistiin laitettu englantilaisen naisen, Atkinsonin muutama, hesarin kulttuurisivujen innoittamana ja kirjastosta tietty. Olen sekalainen lukija, mutta raamattua en lue ainakaan siksi, että ymmärtäisin länsimaista kaanonia, en myös mitään sellaista, mitä kirjallisuusgurut kehottavat ensin lukemaan, jotta ymmärtäisi suomalaista kirjallisuutta. Luulen, että Tex ei enää saisi kiinnostustani heräämään, eikä Aku, mutta Asterixin varhaisemmat, ehdottomasti. Mää en häpee mitään lukemisistani.

Calvados kirjoitti:

Arantes, katsoin sen Nurmion dokumentin Stadilaista tangoa etsimässä ja se oli hyvä ja mielenkiintoinen ohjelma. Ohjelman alkupuolella olevissa musiikkinäytteissä oli mukana myös fanittamamme kitaristi Antero Jakoila, joka oli mieheni inttikaveri, ja joka osaa soittaa myös flamencoa.

Lue lisää

Eiks ollutkin ihan mukava ohjelma ja en suin surmin pystynyt sitä mieltämään tangon halveeraamiseksi. Mä tykkäsin sen orkesterin ja Nurmion keskenään jutteloista. Ohimennen se eräs kertoi kuunnelleensa ruisrääkän ääntelyä ja äänittäneensä muutenkin joitain luonnon ääniä. Etsivät sointuja ja äänen eri vivahteita.
Antero Jakoila oli nimenä tuttu, mutta tarkistin vielä. Ollut monen takana, sovittanut paljon jne.

P. Kustaa kirjoitti:

Vastaan tähän vaikkei minulta kysyttykään ja otan riskin maineikkaan älykköyteni säilymisen puolesta, mutta minulla on juuri työn alla E-kirja :
Naimisen juoruja, kuvaelma kansan elämästä
- Pietari Päivärinta 1882
(kuuluu näihin Elisan ilmaiskirjoihin)
Lapsena luin Tex Willereitä ja Akuja luen toisinaan vieläkin, tosin näitä uudempia ei kyllä jaksa...

Tuosta tangosta sen verran, että nyt kun EA mainitsi Lea Lavenin, niin vot, kun Lavenska vetäisee tangon "rotunainen", niin alan ymmärtää tangon päälle minäkin...

Lue lisää

Jep, minä tarkistin sitä elisaa ja meinasin kirjautua ja ottaa sen ohjelman, mutta ... jää tulevaisuuteen. Olisi kiva kuitenkin koettaa tietokoneen kautta lukemista, hesari sujuu jo ihan sujuvasti. Toisaalta tuo kylkiasento jä sänky ja se perinteinen, mutta divarista. Elisaakin edullisempi.

Calvados kirjoitti:

A-mummu, olen myös huomannut, että jokavuotinen tangokuninkaallinen ei jää elämään edes seuraavaan tangokisaan asti. Kuka on kuullut ja nähnyt viimevuotista voittajaa levylistoilla tai edes missään? En edes muista nimeään.

Ainoat, jotka ovat ponkaisseet kuuluisuuteen ovat olleet Jari Sillanpää, Marita Taavitsainen ja Arja Koriseva, hänkään ei suuria hittejä saanut aikaiseksi levytysrintamalla.

Tanssilavoilla ovat saattaneet olla vetonauloina muutkin.

Ja tosiaan, kukin on tasan omaa mieltään musiikista ja niiden esittäjistä, asia, josta ei sovi kiistellä ja mieltään pahoittaa, eikä yrittää pakottaa toista olemaan samaa mieltä itsensä kanssa.

Lue lisää

En seuraa levylistoja - missä niitä muuten on? - mutta you tubesta löytyvät kaikki laulajat meidän kuunneltaviksemme.

Tietokone on ihmeellinen. Vaikka haluaisitte haudata kotimaisen tangomusiikin unohduksen yöhön, koneen pirulaisen avulla ne pysyvät hengissä.

Calvados kirjoitti:

Kustaa, klassisessa musiikissa on paljon ihania yksittäisiä sävellyksiä suurempien kokonaisuuksien seassa. Ja jotka lyövät itsensä läpi tavallisen tallaajan kuten minun musiikkimakuun. Ja ne ovat juuri tuolta ajalta ennen 1900-lukua.

Nykyään sävelletään paljonkin uusia oopperoita ja sinfonioita, mutta eivät ole porautuneet sieluuni. En ole oppinut ymmärtämään niitä.

Lue lisää

Calvados, juuri näin. Oli sitten kyseessä konsertto, sinfonia, ooppera, jne., niin läheskään aina koko teos ei minunkaan varauksetonta ihailuani saa, vaan niistä löytyy osia, joita voisin kuunnella vaikka yhtä mittaa hamaan tuomiopäivään saakka. Ja ne teokset ovat peräisin juuri noilta edellisiltä vuosisadoilta.

Uuteen musiikkiin en minäkään ole päässyt sisälle. Siitä harvoin löytyy minun korvaani ja mieltäni kiehtovaa. On kuitenkin kaksi teosta, oopperaa, joita kuuntelin lähes pakahtuvin sieluin. Ja ne ovat Kaija Saariahon Kaukainen rakkaus ja Adriana mater. En voi ymmärtää, miten niin ihmeen kauniita sävelkulkuja voi tietokoneella(kin) saada aikaan!

Aurora kirjoitti:

En seuraa levylistoja - missä niitä muuten on? - mutta you tubesta löytyvät kaikki laulajat meidän kuunneltaviksemme.

Tietokone on ihmeellinen. Vaikka haluaisitte haudata kotimaisen tangomusiikin unohduksen yöhön, koneen pirulaisen avulla ne pysyvät hengissä.

Lue lisää

Niitä levynmyyntilistoja löytyy netistä. Suomen virallinen albumienmyyntilista 28/2012 löytyy esim Metropoli-lehdestä, 16.7.

1. Diandra
2. Eri esittäjiä
3. PMMP
4. Chisu
5. Jukka Poika
6. Linkin Park
7. Adele
8. Eri esittäjiä
9. Elokuu
10. Mikko Herranen
11. Justin Bieber

Levyjen nimet löytyvät sieltä.

Tämän päivän HS:ssa oli lista eri radiokanavien eniten soittamista levyistä
sekä koonnos kaikista. Kärjessä oli Jenni Vartiainen, Laura Närhi, Arttu Wiskari jne.

Riitu S kirjoitti:

Moi, moi kaikille.
Kiitos Inkeri, että viittasit Calvadoksen kirjoitukseen tuonne ylös; minulta se oli jäänyt huomaamatta eilen ja tänäänkin, kun kiireissäni ennen asioille lähtöä lukaisin Auroran aamutervehdyksen.
Teemana on siis edelleen "musiikkia moneen makuun". Minä en oikein osaa ottaa siihen mitään kantaa, mitä tulee suomalaiseen viimevuosikymmenien kehitykseen tällä saralla. Olen kuitenkin ollut sitä mieltä, että tango on se suomalaisten suosikkimusa ja -tanssilaji. Eihän lavoilla muuten niin paljon tai jopa enimmäkseen tangoa soiteta ja lauleta. Vai? Siksi sanoinkin tuolla edellä, että ei suomalaisten tartte tangoa hävetä. Se kuuluu suomalaisuuteen kuten sauna ja vihta.
Lisäisin vielä tähän, että joka maassa on jotain, mistä toiset sen maalaiset "häpeävät" ja toiset taas ovat ylpeitä. Esimerkiksi täällä maassa tuo saksalainen Volksmusik; minäkään en tykkää siitä yhtään, enkä yleensäkään saksalaisesta iskelmästä. Sellaisia musiikkiohjelmia tulee vähäväliä telkasta, jossa vanhat (70-lukulaisista alkaen) ja uudet esiintyjät laulavat niitä iänikuisia. Voisin luetella tässä vaikka kuinka monta veteraania, mutta ette varmaan tunne niitä, jotka vielä esiintyvät, vaikka luulisi että heistä on jo aika jättänyt. Mutta onhan niin, että jos ei tykkää jostain, niin sitä ei ole mikään pakko kuunnella.
Minun omat suosikkini ovat 80- 90-luvuilta. BoniM, Abba, Milva ja ketä kaikkia niitä olikaan, myös Celin Dion. Saksalaisista; Aleksandra (nuorena kuollut), on niitä joitakin muitakin, mutta en nyt muista nimiä. Beatleseihin en ole ollut niin kamalan kovasti lääpälläni. Tykkäsin enemmän Ch. Aznavuorista (tunnen muuten hänen veljensä, hän asuu Hampurissa). Eikä Elviskään ollut suosikkejani.
Tämä DH on jokseenkin uusi löytöni, ihan sattumalta. Etsin Viktor Klimenkon musaa juutuubista ja siinä ohessa tuli sitten esiin venäläistä musiikkia ja venäläisiä laulajia.
Ihastuin häneen (ääneen, esiintymiseen, ulkonäköön) siltä istumaltani, vaikken olekaan erikoisemmin oopperafuni, sillä hän laulaa myös muuta. Venäläisiä kansanballaadeja mm. joista olen aina pitänyt.
Mitähän sinä, Inkeri, puhut jostain koraaliaiheista, psalmeista ja saarnaajista?
Muutenkin vähän epäselvää; Ikaalisissa en käynyt. Ei ollut aikaa eikä kiinnostustakaan. Entä sinä?

Lue lisää

Riitu, aikamoinen sattuma: minäkin olen tykännyt melkein jo pikkulikasta saakka Aznavourista ja paljon ennemmin kuin esim. Beatleseista, joista opin pitämään kunnolla vasta aikuisena. Elvistäkään en digannut silloin muiden ikäisteni lailla, vaan vasta myöhemmin. Isä osti huusholliimme ensimmäisen levysoittimemme ihan kuuskytluvun alussa. Sen kylkiäisinä saimme me likat valita muutaman äänilevyn. Sisareni valitsi negrospiritualeja ja minä Aznavour'ia. Siitä saakka olen pitänyt enemmän ranskalaisesta kevyestä musiikista kuin esim. amerikkalaisesta. Tämän päivän ranskalaisesta en tosin enää ole selvillä, en kyllä amerikkalaisestakaan (paitsi kantrista, josta tykkään kovastikin). Kalkkis mikä kalkkis.

Ja tuo DH, kuten joskus aiemminkin olen todennut, on todella LÖYTÖ, kaikin puolin. Olen kuullut häntä muutaman kerran NYC:stä tulleissa oopperan live-lähetyksissä ja usein myös kaivelen YT:ea häntä kuunnellakseni. Tänä aamuna taustalla on soinut minulla tässä tietsikassa Jonas Kaufmann, varmaan maailman toiseksi upein tenori (minun listallani Jussi Björling on se eka - kalkkis puhuu taas!)

Calvados kirjoitti:

Niitä levynmyyntilistoja löytyy netistä. Suomen virallinen albumienmyyntilista 28/2012 löytyy esim Metropoli-lehdestä, 16.7.

1. Diandra
2. Eri esittäjiä
3. PMMP
4. Chisu
5. Jukka Poika
6. Linkin Park
7. Adele
8. Eri esittäjiä
9. Elokuu
10. Mikko Herranen
11. Justin Bieber

Levyjen nimet löytyvät sieltä.

Tämän päivän HS:ssa oli lista eri radiokanavien eniten soittamista levyistä
sekä koonnos kaikista. Kärjessä oli Jenni Vartiainen, Laura Närhi, Arttu Wiskari jne.

Lue lisää

Kiitos, Calvados. En tosin koskaan osta levyjä, minulla on parinkymmenen CD:n kokoelma joita veivaan silloin kun paras musiikkini, hiljaisuus yhdistettynä koiran tuhinaan, alkaa vaatia vaihtelua.

Kuuntelen Chopinia, Mozartia, Billy Holidayta, Jukka Perkon virsiä, Ylioppilaskunnan laulajia, Kiri te Kanawaa, Loirin Leinoja ynnä Visotskia&Marina Vladya. Kuuntelen myös kotimaisia yksinlauluja, joita tyttölyseossa lauloimme paljon, muun muassa Leevi Madetojaa ja Yrjö Kilpistä.

Olen menossa koko ajan vakavampaan suuntaan, enää eivät pure kovin kuumat rytmit. Se kai kuuluu ikään, hormonitoiminnan vähenemiseen.

Tangomarkkinoita olen arvostanut perinteisenä instituutiona mutta nyt jo itsekin huomasin tietyn väsähtämisen tuossa hommassa, lähinnä tuomarien kohdalla. Olisivat antaneet kansan ratkaista myös finaalissa. Itse tangot ovat sitä mitä ne ovat, jotkut kauniimpia, jotkut huonompia. Uskon että ihmiset jotka eivät ole kuulleet näitä Satumaita ja rannalla itkemisiä tuhansia kertoja kuten minä, saattavat hyvinkin tuoreeltaan pitää niistä. Siinä mielessä luotan Seinäjoen kesäjuhlan jatkuvuuteen.

Pyytäisivät kerran sen Nurmion sinne tuomariksi, niin hän voisi vaikuttaa ehkä valintojen laatuun. Mutta taitaa vanhojen "dumareiden" ja järjestäjien ja ties minkä Ylen välillä olla niin mutkikkaat kontrahdit, ettei tuomarinvaihdos käy päinsä.

Hiano. Ammatikseen laulelee hittejä.
Juuri tuon kappaleen lauloi siellä markkinoilla se ... äsh. Mutta varmaan arvaat, kummasta pidän enemmän.

E.Arantes kirjoitti:

Hiano. Ammatikseen laulelee hittejä.
Juuri tuon kappaleen lauloi siellä markkinoilla se ... äsh. Mutta varmaan arvaat, kummasta pidän enemmän.

Kaikenlaisesta ihmiset leipänsä saavatkin, jopa renkutusten laulamisesta. Aika näyttää kenestä on ainesta klassikoksi.

Ai niin mutta klassikko on homeinen sana, viittaa kaikkeen vanhaan, eihän sitä täällä pitänyt käyttää, modernissa seurassa.

Nyt taidan mennä taas nukkumaan Heikki Turusen kanssa, Joensuun Ellin jälkeen on vuorossa Maalainen.

Illan puheenaiheeseen romaani sopii sikäli, että siinä käydään Savonlinnan oopperajuhlilla. Tosin maalainen törttöilee siellä pahan kerran.

E.Arantes kirjoitti:

Hiano. Ammatikseen laulelee hittejä.
Juuri tuon kappaleen lauloi siellä markkinoilla se ... äsh. Mutta varmaan arvaat, kummasta pidän enemmän.

Inkerille. Miksi sanoit tuolla ylempänä, että olin maininnut Riitulle tämän venäläisen oopperalaulajan DH:n mieltyneen virsiin, kun en ole maininnut sanallakaan mitään sinne päinkään. Enkä ole puhunut psalmeista ja koraaleista halaistua sanaa. Ei pidä mennä vääristelemään toisten sanomia oikein nimellä mainiten.

Luepa uudelleen vastaukseni Riitulle.

Aurora kirjoitti:

Kaikenlaisesta ihmiset leipänsä saavatkin, jopa renkutusten laulamisesta. Aika näyttää kenestä on ainesta klassikoksi.

Ai niin mutta klassikko on homeinen sana, viittaa kaikkeen vanhaan, eihän sitä täällä pitänyt käyttää, modernissa seurassa.

Nyt taidan mennä taas nukkumaan Heikki Turusen kanssa, Joensuun Ellin jälkeen on vuorossa Maalainen.

Illan puheenaiheeseen romaani sopii sikäli, että siinä käydään Savonlinnan oopperajuhlilla. Tosin maalainen törttöilee siellä pahan kerran.

Lue lisää

Klassikko on todella homeinen sana, tai sitten tarkoittaa jotain automerkkiä. No ruosteisen homeista hehkua siinäkin. Kuin lotto, juntin paras toivo paremmasta, klaaaassinen talousteoria : ainahan siellä joku voittaa. Modernia talousteoriaa.
No Savonlinna ... mitähän siitä? Mää en oikein tiijä, tarviiko savolaiset oikeen linnoikii, ja ny maksua vastaan myyvät klassista?
PS. laulajille sopat sallittakoot.

Calvados kirjoitti:

Inkerille. Miksi sanoit tuolla ylempänä, että olin maininnut Riitulle tämän venäläisen oopperalaulajan DH:n mieltyneen virsiin, kun en ole maininnut sanallakaan mitään sinne päinkään. Enkä ole puhunut psalmeista ja koraaleista halaistua sanaa. Ei pidä mennä vääristelemään toisten sanomia oikein nimellä mainiten.

Luepa uudelleen vastaukseni Riitulle.

Lue lisää

D.H. Kukkaselan koraalikirja sai sotkun aikaan...vaiko vain mieluummin rakkauden.

Huom. Satuin uteliasuuttani Googlata, että mitä se tuo DH tarkoittaa, Calvdos sun kirjoituksessa. Ja löysin oitis ekana Ikaalisten kanttorin H.D Kukkaselan julkaisusta kertovan jutun.

Ymmärtäkäätte. Katsokaatte, kun 1800-luvulla musikaaliset lukkarit ja kanttorit nääs alkoivat juuri kaiken kukkuraksi Ikaalisissa jaella neuvoja virsilaulun kohentamiseksi Suomessa suomalaisille laulajille!

Kukkasela: oikealta nimeltään Daniel Henrik Fagerros julkaisi 1853 yksiäänisen koraalikirjan, missä ohjeet olivat LAULAJILLE perusteellisia ja hauskoja....

Calvados ja Riitu nyt rauhottuvat ja - antavat anteeksi, että erehdyin tuoda "sopimatonta" musiikkitietoutta, teidän kahdenväliseen keskusteluun, vaikka laulusta ja laulamaan opettamisesta jo ennen näitä päiviämme, myös minun kirjoituksessa on puhetta. Mutta kauan ennen tapahtunuttta olisiko silti noin pahaksi kannattanut taas - vaan paremmaksi.- Lauluksi vaikka tässä jo pistäisimme nämä ketjutkin?

Inkeri kirjoitti:

D.H. Kukkaselan koraalikirja sai sotkun aikaan...vaiko vain mieluummin rakkauden.

Huom. Satuin uteliasuuttani Googlata, että mitä se tuo DH tarkoittaa, Calvdos sun kirjoituksessa. Ja löysin oitis ekana Ikaalisten kanttorin H.D Kukkaselan julkaisusta kertovan jutun.

Ymmärtäkäätte. Katsokaatte, kun 1800-luvulla musikaaliset lukkarit ja kanttorit nääs alkoivat juuri kaiken kukkuraksi Ikaalisissa jaella neuvoja virsilaulun kohentamiseksi Suomessa suomalaisille laulajille!

Kukkasela: oikealta nimeltään Daniel Henrik Fagerros julkaisi 1853 yksiäänisen koraalikirjan, missä ohjeet olivat LAULAJILLE perusteellisia ja hauskoja....

Calvados ja Riitu nyt rauhottuvat ja - antavat anteeksi, että erehdyin tuoda "sopimatonta" musiikkitietoutta, teidän kahdenväliseen keskusteluun, vaikka laulusta ja laulamaan opettamisesta jo ennen näitä päiviämme, myös minun kirjoituksessa on puhetta. Mutta kauan ennen tapahtunuttta olisiko silti noin pahaksi kannattanut taas - vaan paremmaksi.- Lauluksi vaikka tässä jo pistäisimme nämä ketjutkin?

Lue lisää

"Täällä on kuin Kukkaselalla aika lyhyt meillä,
siellä ilo loppumaton niinkuin enkeleillä."

Alkakaamme tämäkin suviaamu hartain sävelin, kunnes palaamme kiistelemään nurmion kukkasten ja tavan tangotallaajien paremmuudesta.

Halleluja, kuten Sillanpää sanoo, ei F. E. vaan Jari.

Tämä kappale - nykytyyliin pitäisi kai sanoa biisi, pehmeällä peellä - oli juuri sellainen, joka sen ensi kertaa kuullessani iski lujasti tajuntaani. Kerrassaan hieno esitys.

Inkeri kirjoitti:

D.H. Kukkaselan koraalikirja sai sotkun aikaan...vaiko vain mieluummin rakkauden.

Huom. Satuin uteliasuuttani Googlata, että mitä se tuo DH tarkoittaa, Calvdos sun kirjoituksessa. Ja löysin oitis ekana Ikaalisten kanttorin H.D Kukkaselan julkaisusta kertovan jutun.

Ymmärtäkäätte. Katsokaatte, kun 1800-luvulla musikaaliset lukkarit ja kanttorit nääs alkoivat juuri kaiken kukkuraksi Ikaalisissa jaella neuvoja virsilaulun kohentamiseksi Suomessa suomalaisille laulajille!

Kukkasela: oikealta nimeltään Daniel Henrik Fagerros julkaisi 1853 yksiäänisen koraalikirjan, missä ohjeet olivat LAULAJILLE perusteellisia ja hauskoja....

Calvados ja Riitu nyt rauhottuvat ja - antavat anteeksi, että erehdyin tuoda "sopimatonta" musiikkitietoutta, teidän kahdenväliseen keskusteluun, vaikka laulusta ja laulamaan opettamisesta jo ennen näitä päiviämme, myös minun kirjoituksessa on puhetta. Mutta kauan ennen tapahtunuttta olisiko silti noin pahaksi kannattanut taas - vaan paremmaksi.- Lauluksi vaikka tässä jo pistäisimme nämä ketjutkin?

Lue lisää

Inkeri, minun tarkoittamani DH on Dmitri Hvorostovsky, v 1962 Siperian Krasnajarskissa syntynyt baritoni, joka on nykyään maailmankuulu, asuu etupäässä Lontoossa. Voitti Cardifin laulukilpailun 1989, mistä ponnahti maailmankuuluksi. Laulaa monenlaista musiikkia, ei vain oopperaa, mikseipä virsiäkin, en ole vielä kuullut.

Ei mikään musiikkitietous ole sopimatonta sinun, minun, kuin meidän kenenkään keskusteluun.

Täytyypä tutustua tuohon Kukkaselaan, tietynlainen kirkkolaulu ei ole kyllä korviani hellivää, ainakaan se keskiaikainen, tuo liikaa inkvisitioajan mieleeni.

Calvados kirjoitti:

Inkeri, minun tarkoittamani DH on Dmitri Hvorostovsky, v 1962 Siperian Krasnajarskissa syntynyt baritoni, joka on nykyään maailmankuulu, asuu etupäässä Lontoossa. Voitti Cardifin laulukilpailun 1989, mistä ponnahti maailmankuuluksi. Laulaa monenlaista musiikkia, ei vain oopperaa, mikseipä virsiäkin, en ole vielä kuullut.

Ei mikään musiikkitietous ole sopimatonta sinun, minun, kuin meidän kenenkään keskusteluun.

Täytyypä tutustua tuohon Kukkaselaan, tietynlainen kirkkolaulu ei ole kyllä korviani hellivää, ainakaan se keskiaikainen, tuo liikaa inkvisitioajan mieleeni.

Lue lisää

Calvados sanoit sanan inkvisition? -Tutustuin nyt oikein ajan kanssa siihenkin, eikö ole hirveää, voi miksi - kun tulit vielä kertoneeksi mokoman .......

Ei voi olla enää julmempaa.Vai voiko. Löysin esiin sieltä vähän kesympääkin musiikki kamaa lopulta: sanoitusta: " Dokataan noi ämmät..." ja sellaista. - Mutta eikö olekin kauhea biisi sekin? Sanoitukseltaan. No kai sinä olet tutustunut, kun kerta mainitsit minulle.

Jep, näin on näreet. Valloittavat korkeampien asteiden opiskelupaikkoja joukolla, osaavat tehdä kolmea asiaa samanaikaisesti jne.
Mitäs tässä pelkäämään muuta kuin, että taivas tippuu niskaan. Kiintoisia yleensäkin nuo älykkyystestit. Missä se älykkyys näkyy, konkreettisesti. Mitä suorituksia mitataan? Jos on totta, että ihminen on se toimillaan maapallon elämää tuhoava voima, voidaanko silloin puhua älykkyydestä? Eroaako naiset ja miehet tuhovoimiltaan? Mielestäni selvästi kyllä eroavat. Liittyykö siihen jotain mitattavaa älykkyyttä? Mielestäni liittyy ja silloinhan on upeaa, että naiset levittäytyvät yhä laajemmin päättäviin asemiin.
No, tää nyt oli sellasta ympäripyöreää, mutta näin mää jo kauan oon funtsanu ja feminiiniin suuntaan ääneni antanu. Mutku ne päättävät naiset sitte muuttuu miehiks, ku ne valtaan pääsee, monessa maassa näin. Tai sitte mää nään vain unta, että nainen olis älykkäämpi näissä tuhojutuissa.

Lehti kirjoittaa :"Sukupuolten välinen sota on saanut uuden, dramaattisen käänteen."

Huh huh, kun toimittaja vetää älykkyydestä oikein sukupuolisia taistelulinjoja. Ikään kuin sukupuolet olisivat kaivaneet joskus taisteluhaudat ja sodan kulku nyt sitten olisi saanut uuden vaiheen. Lyhyen tutkailun jälkeen en jaksa uskoa, että James R. Flynn olisi tutkimusryhmineen ollut sukupuolijahdissa. Häpeällistä kirjoittelua suomalaiselta toimittajalta, luulisi hänen tietävän, että Suomi on koulutuspolitiikaltaan mielestäni tasa-arvoinen maa ja koulutus on yksi tärkeimmistä osa-alueista, mikä älykkyyteen vaikuttaa. Näiden testien mittaamaan älykkyyteen siis.

E.Arantes kirjoitti:

Jep, näin on näreet. Valloittavat korkeampien asteiden opiskelupaikkoja joukolla, osaavat tehdä kolmea asiaa samanaikaisesti jne.
Mitäs tässä pelkäämään muuta kuin, että taivas tippuu niskaan. Kiintoisia yleensäkin nuo älykkyystestit. Missä se älykkyys näkyy, konkreettisesti. Mitä suorituksia mitataan? Jos on totta, että ihminen on se toimillaan maapallon elämää tuhoava voima, voidaanko silloin puhua älykkyydestä? Eroaako naiset ja miehet tuhovoimiltaan? Mielestäni selvästi kyllä eroavat. Liittyykö siihen jotain mitattavaa älykkyyttä? Mielestäni liittyy ja silloinhan on upeaa, että naiset levittäytyvät yhä laajemmin päättäviin asemiin.
No, tää nyt oli sellasta ympäripyöreää, mutta näin mää jo kauan oon funtsanu ja feminiiniin suuntaan ääneni antanu. Mutku ne päättävät naiset sitte muuttuu miehiks, ku ne valtaan pääsee, monessa maassa näin. Tai sitte mää nään vain unta, että nainen olis älykkäämpi näissä tuhojutuissa.

Lehti kirjoittaa :"Sukupuolten välinen sota on saanut uuden, dramaattisen käänteen."

Huh huh, kun toimittaja vetää älykkyydestä oikein sukupuolisia taistelulinjoja. Ikään kuin sukupuolet olisivat kaivaneet joskus taisteluhaudat ja sodan kulku nyt sitten olisi saanut uuden vaiheen. Lyhyen tutkailun jälkeen en jaksa uskoa, että James R. Flynn olisi tutkimusryhmineen ollut sukupuolijahdissa. Häpeällistä kirjoittelua suomalaiselta toimittajalta, luulisi hänen tietävän, että Suomi on koulutuspolitiikaltaan mielestäni tasa-arvoinen maa ja koulutus on yksi tärkeimmistä osa-alueista, mikä älykkyyteen vaikuttaa. Näiden testien mittaamaan älykkyyteen siis.

Lue lisää

Heh, olihan sekin aika vinhasti sanottu tai ajateltu, että naiset ovat kenties aina olleet potentiaalisesti miehiä älykkäämpiä (siis pitäneet mahdolliset kykynsä piilossa vai ?), mutta ovat vasta nyt realisoineet (ottaneet käyttöön ?) älykkyytensä...

E.Arantes kirjoitti:

Jep, näin on näreet. Valloittavat korkeampien asteiden opiskelupaikkoja joukolla, osaavat tehdä kolmea asiaa samanaikaisesti jne.
Mitäs tässä pelkäämään muuta kuin, että taivas tippuu niskaan. Kiintoisia yleensäkin nuo älykkyystestit. Missä se älykkyys näkyy, konkreettisesti. Mitä suorituksia mitataan? Jos on totta, että ihminen on se toimillaan maapallon elämää tuhoava voima, voidaanko silloin puhua älykkyydestä? Eroaako naiset ja miehet tuhovoimiltaan? Mielestäni selvästi kyllä eroavat. Liittyykö siihen jotain mitattavaa älykkyyttä? Mielestäni liittyy ja silloinhan on upeaa, että naiset levittäytyvät yhä laajemmin päättäviin asemiin.
No, tää nyt oli sellasta ympäripyöreää, mutta näin mää jo kauan oon funtsanu ja feminiiniin suuntaan ääneni antanu. Mutku ne päättävät naiset sitte muuttuu miehiks, ku ne valtaan pääsee, monessa maassa näin. Tai sitte mää nään vain unta, että nainen olis älykkäämpi näissä tuhojutuissa.

Lehti kirjoittaa :"Sukupuolten välinen sota on saanut uuden, dramaattisen käänteen."

Huh huh, kun toimittaja vetää älykkyydestä oikein sukupuolisia taistelulinjoja. Ikään kuin sukupuolet olisivat kaivaneet joskus taisteluhaudat ja sodan kulku nyt sitten olisi saanut uuden vaiheen. Lyhyen tutkailun jälkeen en jaksa uskoa, että James R. Flynn olisi tutkimusryhmineen ollut sukupuolijahdissa. Häpeällistä kirjoittelua suomalaiselta toimittajalta, luulisi hänen tietävän, että Suomi on koulutuspolitiikaltaan mielestäni tasa-arvoinen maa ja koulutus on yksi tärkeimmistä osa-alueista, mikä älykkyyteen vaikuttaa. Näiden testien mittaamaan älykkyyteen siis.

Lue lisää

Katsoin iltapäivällä Perikadon, ja siinä kyllä hyytävimmin tuhovoimainen tyyppi oli se Hitlerin kenraalin akka, joka myrkytti viisi lastaan Berliinin bunkkerissa.

Silmäilin mainitsemaanne artikkelia mutta juuri sen sukupuolten sota -kohdan jälkeen heitin lehden tylsistyneenä sivuun. Tuo A:n esiintuoma lause vei uskottavuuden koko jutusta. Henk koht inhoan näkemystä, että me olisimme aina ja joka suhteessa vain miehiä ja naisia.

Onneksi alan olla jo tällainen Das Neutrum. Olen mieltynyt tuohon sanaan, minusta se on melkein ihmisen synonyymi.

Jopahan löytyi todella hauska ohje Kukkaselalta, miten virsiä pitää laulaa ja miten ei:-)

Virttä ei saa veisata kumarrellen pää nuopolla

D.H. Kukkasela antoi tarkkoja ohjeita virren veisaamiseen vuonna 1857 ilmestyneessä yksinäänisessä koraalikirjassa Kirkkoveisun neuvoja ja opetuksia.

"Itse veisatessa pitää otettaman vaaria seuraavista seikoista:

1. Että ruumis on oikoinen, ei sinne eli tänne nojossa eteen eli taapäin. Samoin pää ei saa olla kallellaan, nuopollaan eli raivollaan.

2. Suun pitää oleman kohtuullisesti auki; muutoin jos on paljo ammollaan, niin ääni lähtee kuin ammeesta leviälti, eikä ole silloin tasainen ja kiintiä – jos taas on aivan kiinni, niin tulee ääni sulkuun ja veisu käy silloin raskaasti huipun tavoin terävästi, jolloin miehuus ja vahvuus puuttuu.

3. Kirjaan ei saa taivutellen tirkistää, kumarrellen pää nuopolla, vaan kirjan pitää maata penkin eli parven päällä niin asetettuna, että silmät siihen sopivat. Silmät ainoastaan saavat liikkua, mutta ei muut jäsenet. Veisuun pitää olla vahvan, täysinäisen, puhtaan, ja vieraista hankauksista vapaa."

zz, luepa tarkemmin, MINÄ en ole sanonut Hectorin, en sinun, enkä argentiinalaisen tangon olevan hevon jotakin.

Calvados kirjoitti:

zz, luepa tarkemmin, MINÄ en ole sanonut Hectorin, en sinun, enkä argentiinalaisen tangon olevan hevon jotakin.

Perdon, mutta enhän minä sanonut, että sinä olisit sanonut Héctorin tai jonkun muun olevan hevon siitä, vaan totesin JONKUN aiemmin tässä keskustelussa arvioineen kosmopoliittisen arvioinnin olevan hevosen sieltä osista, kun vertailun vuoksi laitoin Héctorin tangoversion esille tähän keskusteluun, jossa neidit, rouvat ja herrat kiistelivät suomalaisen tangon hiihtoliittomaisuudesta jne.

Noinhan se on, kun kohta kevät alkavi ja myrskyisät talvisateet väistynevät. Ja nyt on facta, että yli sadassa maailman pääkaupungissa järjestetään juhlallinen kulkue 24 päivä heinäkuuta. Tapahtumissa todetaan kuin yhteen ääneen: "Chávez, tu triunfo será nuestra victoria" l. "Chávez, sinun voittosi tulee olemaan myös meidän voittomme"!

Mutta nyt on kiire jo kalapäivällisen ulkovalmistukseen.

zizaaaaa kirjoitti:

Noinhan se on, kun kohta kevät alkavi ja myrskyisät talvisateet väistynevät. Ja nyt on facta, että yli sadassa maailman pääkaupungissa järjestetään juhlallinen kulkue 24 päivä heinäkuuta. Tapahtumissa todetaan kuin yhteen ääneen: "Chávez, tu triunfo será nuestra victoria" l. "Chávez, sinun voittosi tulee olemaan myös meidän voittomme"!

Mutta nyt on kiire jo kalapäivällisen ulkovalmistukseen.

Lue lisää

Kyl se maar on mukavaa, kun talvellakin siellä maatuu hevon ravinnepitoinen. Ja kalapäivällistä ulkoilmassa.
Te kuljette kohti kevättä, talvisin teillä hiukan sataa ja myrskyt häiritsevät ulkoilmaruokailua. Meillä kesälläkin hevonravinne tahtoo valua pelloilta Itämereen, perunoita nostetaan veneestä, kuljemme kohti syksyä, jolloin odotettavissa myrskyn aiheuttamia sähkökatkoja. No onneksi sitten tulee talvi, peittää metrin paksuiseen hankeen roskat ja ilmastoa myrkyttävä polttoaine seisoo tien vierillä metrin lumivaipassa autojen tankeissa odotellen kevään riehaa.
PS. vuotuiseen kiertoomme kyllä mahtuu aivan kelvollista ja hienoa säätä, nyt vain on heinäkuussa ollut harvinaisen sateista. Nopeasti reagoiva mieliala sitten levittää turhankin negatiivista viestiä kotomaastaan.
PS. Suomessa on vierailulla Tawakkul Karman, naisenergiaa arabialaisittain.

E.Arantes kirjoitti:

Kyl se maar on mukavaa, kun talvellakin siellä maatuu hevon ravinnepitoinen. Ja kalapäivällistä ulkoilmassa.
Te kuljette kohti kevättä, talvisin teillä hiukan sataa ja myrskyt häiritsevät ulkoilmaruokailua. Meillä kesälläkin hevonravinne tahtoo valua pelloilta Itämereen, perunoita nostetaan veneestä, kuljemme kohti syksyä, jolloin odotettavissa myrskyn aiheuttamia sähkökatkoja. No onneksi sitten tulee talvi, peittää metrin paksuiseen hankeen roskat ja ilmastoa myrkyttävä polttoaine seisoo tien vierillä metrin lumivaipassa autojen tankeissa odotellen kevään riehaa.
PS. vuotuiseen kiertoomme kyllä mahtuu aivan kelvollista ja hienoa säätä, nyt vain on heinäkuussa ollut harvinaisen sateista. Nopeasti reagoiva mieliala sitten levittää turhankin negatiivista viestiä kotomaastaan.
PS. Suomessa on vierailulla Tawakkul Karman, naisenergiaa arabialaisittain.

Lue lisää

Kelvollinen sää tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Jatkuva sade on viljelijöille kauhun paikka ja helteestä haaveilevalle lomalaiselle pilvinen poutasääkin on kova pettymys. Minulle, eläkeläiselle 15-20 astetta on passeli, koska kuumuudesta kärsin. Mutta sanopa se muille, saat vihaisia katseita: senkin ilonpilaaja, kyllä kesällä pitää 25 vähintään rikki mennä.

Ei täällä etelärannikolla sää ole lainkaan kehno. Joka aamu aukaisen parvekkeenoven auringonpaisteeseen ja joka ilta joudun sulkemaan lännen puolella olevan makuuhuoneeni verhot, ettei aurinko kiilu huoneeseen. Siinä välissä on sitten sitä ja tätä, sadettakin mutta harvoin koko päivää, yleensä sää on vähintäänkin kelvollista.

Kostea kesä on saanut puutarhat kukoistamaan, ihan tavalliset tienvarsiruusutkin ovat suurempia kuin aikoihin. Pari kesää sitten helle kuihdutti talomme edessä olevan nurmikon keltaiseksi ja kulottuneeksi. Nyt siinä ruoho kasvaa kuin hullu, toki talonmiehen harmiksi, ja jostain on tuuli tuonut ja istuttanut tuoreen vehreyden keskeen tulipunaisia unikkoja.

Tämä "aurinkoerektiooni" taitaa suomeksi olla auringonpurkaus, ilmiö joka synnyttää mm. revontulet. Nämä purkaukset ovat ilmeisesti olleet tänä vuonna poikkeuksellisen voimakkaita, ennusteen mukaan ensi vuonna vielä pahemmat. Purkaukset saattavat häiritä satelliittien toimintaa ja sitä kautta ainakin kännykkäyhteyksiä.

Jotkut myös sanovat, että purkauksilla on samantapaisia vaikutuksia kuin täysikuulla kuuhulluille...

Ai, ei tullutkaan vielä.

riitu-s kirjoitti:

Ai, ei tullutkaan vielä.

Kaunis kukkakimppu on ilmestynyt profiiliisi. Sinistä nimimerkkiä klikkaamalla sen löytää ite kukin.

Suomihan on metsien maa; kaksi kolmasosaa Suomen pinta-alasta on edelleen metsää.
 
Ennen sanottiin että Suomi elää metsästä, nykyisin viennin arvosta metsäteollisuus on n. 20 %. Metsäteollisuus työllistää suoraan 50 000 henkilöä ja välillisesti jopa 500 000. (näin väitetään joissakin tilastoissa, vaikka tuntuu äkkiä ajatellen aika epäuskottavalta määrältä).

Pitää täysin paikkaansa miten kuvailit Suomea auton ratista katsottuna. Itsekin lukuisia kertoja Suomen halki lappiin autolla ajaneena sitä oppii ymmärtämään miten harvaan asuttu maa Suomi todella on; muurahaispesien, joita kaupungeiksi tai muiksi asutustaajamiksi kutsutaan välillä ei ole juuri muuta kuin valtavat taipaleet lähes asumatonta metsämaisemaa ja viimeistään jossain Rovaniemen jälkeen alkaa tuntea olevansa sananmukaisesti "keskellä ei mitään".

P. Kustaa kirjoitti:

Suomihan on metsien maa; kaksi kolmasosaa Suomen pinta-alasta on edelleen metsää.
 
Ennen sanottiin että Suomi elää metsästä, nykyisin viennin arvosta metsäteollisuus on n. 20 %. Metsäteollisuus työllistää suoraan 50 000 henkilöä ja välillisesti jopa 500 000. (näin väitetään joissakin tilastoissa, vaikka tuntuu äkkiä ajatellen aika epäuskottavalta määrältä).

Pitää täysin paikkaansa miten kuvailit Suomea auton ratista katsottuna. Itsekin lukuisia kertoja Suomen halki lappiin autolla ajaneena sitä oppii ymmärtämään miten harvaan asuttu maa Suomi todella on; muurahaispesien, joita kaupungeiksi tai muiksi asutustaajamiksi kutsutaan välillä ei ole juuri muuta kuin valtavat taipaleet lähes asumatonta metsämaisemaa ja viimeistään jossain Rovaniemen jälkeen alkaa tuntea olevansa sananmukaisesti "keskellä ei mitään".

Lue lisää

Ihan tuoreeltaan sain myös kuulla, miten "muualta tullut" kokee Suomen auton ikkunasta katsottuna. Matkaseuralaiseni sen sanoikin, että "eikö täällä ole muuta kuin metsää ja vettä?". Keskenkasvuiselle se saattaa tuntua yksitoikkoiselta, mutta aikuiselle muualta tulleelle lepuuttavaa rauhaa.
Huomasihan tämä seuralaiseni, miten kauniita kukkia tienvarsilla loisti kaikissa väreissä. Ja minä ihailin rakastamiani koivuja.
Viitisen vuotta aikaisemmin olin toisen tyttäreni silloin kymmenvuotiaan pojan kanssa Suomessa reissussa, ja hänkin hätääntyi linja-autossa tehdessämme pitkää matkaa kotipaikkakunnalleni. Alkoi itkeä ja kun kysyin, miksi hän itkee, niin sanoi, että häntä "pelottaa; eikö näistä metsistä tule koskaan loppua, mihin me oikein ajetaan?"
Näinhän lapset kokevat tuntemattoman maan; aikuinen katsoo karttaa ja tietää odottaa jotain kaupunkia ja osaa arvioida miten kauan vielä ajetaan.

Riitu S kirjoitti:

Ihan tuoreeltaan sain myös kuulla, miten "muualta tullut" kokee Suomen auton ikkunasta katsottuna. Matkaseuralaiseni sen sanoikin, että "eikö täällä ole muuta kuin metsää ja vettä?". Keskenkasvuiselle se saattaa tuntua yksitoikkoiselta, mutta aikuiselle muualta tulleelle lepuuttavaa rauhaa.
Huomasihan tämä seuralaiseni, miten kauniita kukkia tienvarsilla loisti kaikissa väreissä. Ja minä ihailin rakastamiani koivuja.
Viitisen vuotta aikaisemmin olin toisen tyttäreni silloin kymmenvuotiaan pojan kanssa Suomessa reissussa, ja hänkin hätääntyi linja-autossa tehdessämme pitkää matkaa kotipaikkakunnalleni. Alkoi itkeä ja kun kysyin, miksi hän itkee, niin sanoi, että häntä "pelottaa; eikö näistä metsistä tule koskaan loppua, mihin me oikein ajetaan?"
Näinhän lapset kokevat tuntemattoman maan; aikuinen katsoo karttaa ja tietää odottaa jotain kaupunkia ja osaa arvioida miten kauan vielä ajetaan.

Lue lisää

Tähän loputtomien metsien ja järvien läpi kulkeviin teihin on syynä myös se, että kaupunkien ja taajamien läpi ei enää ajeta, vaan on rakennettu ohikulkutiet. Siksi kun mekin ajamme vaikkapa Mikkeliin Helsingistä, yhtään kaupunkia emme näe, vaan Lahti ja Heinola ohitetaan ohikulkutietä pitkin. Joten näemme vain loputtomiin mäntyjä, kuusia, sekametsää ja järviä tälläkin vain 230 km:n matkalla.

Toisin on tiheään asutussa Euroopassa. Siellä ei taida runsaasti metsiä ja joutomaata olla. Meillä on alle 6 milj asukasta ja Saksassa kait 80 milj. Lapissa, Norjassa ja Pohjois-Ruotsissa sitä joutomaata todella riittää, jossa ei paljoa puitakaan enää kasva, pelkkää käärärämäntyä.

Riitu, ymmärrän täysin lastenlapsiesi hätää, että missä ihmeessä sitä ollaankaan. Niin ja linja-autolla ajetaan yleensä kaupunkien läpi, josta on kenties kyytiintulijoita tiettyyn määränpäähän, erikseen pikalinjat.

Calvados kirjoitti:

Tähän loputtomien metsien ja järvien läpi kulkeviin teihin on syynä myös se, että kaupunkien ja taajamien läpi ei enää ajeta, vaan on rakennettu ohikulkutiet. Siksi kun mekin ajamme vaikkapa Mikkeliin Helsingistä, yhtään kaupunkia emme näe, vaan Lahti ja Heinola ohitetaan ohikulkutietä pitkin. Joten näemme vain loputtomiin mäntyjä, kuusia, sekametsää ja järviä tälläkin vain 230 km:n matkalla.

Toisin on tiheään asutussa Euroopassa. Siellä ei taida runsaasti metsiä ja joutomaata olla. Meillä on alle 6 milj asukasta ja Saksassa kait 80 milj. Lapissa, Norjassa ja Pohjois-Ruotsissa sitä joutomaata todella riittää, jossa ei paljoa puitakaan enää kasva, pelkkää käärärämäntyä.

Riitu, ymmärrän täysin lastenlapsiesi hätää, että missä ihmeessä sitä ollaankaan. Niin ja linja-autolla ajetaan yleensä kaupunkien läpi, josta on kenties kyytiintulijoita tiettyyn määränpäähän, erikseen pikalinjat.

Lue lisää

Kauan sitten 60-luvulla kävimme usein Peksämäellä, jossa miehelläni oli sukulaisia. Matkaa tehtiin hitaasti ja hartaasti puoli päivää. Ensin ajettiin mutkikkaita teitä pitkin Porvooseen, ohittaen muun muassa Nesteen Skiöldvikin tornin ikuisine liekkeineen. Porvoosta matka jatkui Koskenkylän kautta Kouvolaan. Kymijoen ylitys Korian siltaa pitkin oli jonkinlainen puolimatkan etappi. Kouvolasta lähtiessä oli valittavana, ajetaanko Jaalan kautta tai toista kautta, joka tapauksessa ennen Mikkeliä oli Hiirola, jonka hauska nimi on jäänyt mieleen. Ennen Mikkeliä käytiin myös syömässä ja vähän pajazzoa pelaamassa ja ruokaostoksilla paikassa, jonka marketin edessä oli valtavan suuri kivi. Itse Mikkeli läpäistiin siitä torin kulmalta keskustaliikenteen läpi puikkelehtien. Savon risteysasemalle Pieksämäelle olikin sitten enää noin tunnin matka. Kyllä tiesi autossa istuneensa. Miehestäni kuitenkin oma auto oli kätevämpi matkustustapa kuin juna, jolla olisi H:gistä selvinnyt perille noin viidessä tunnissa. Nyt meni jazzonpeluineen hyvinkin seitsemän.

Aurora kirjoitti:

Kauan sitten 60-luvulla kävimme usein Peksämäellä, jossa miehelläni oli sukulaisia. Matkaa tehtiin hitaasti ja hartaasti puoli päivää. Ensin ajettiin mutkikkaita teitä pitkin Porvooseen, ohittaen muun muassa Nesteen Skiöldvikin tornin ikuisine liekkeineen. Porvoosta matka jatkui Koskenkylän kautta Kouvolaan. Kymijoen ylitys Korian siltaa pitkin oli jonkinlainen puolimatkan etappi. Kouvolasta lähtiessä oli valittavana, ajetaanko Jaalan kautta tai toista kautta, joka tapauksessa ennen Mikkeliä oli Hiirola, jonka hauska nimi on jäänyt mieleen. Ennen Mikkeliä käytiin myös syömässä ja vähän pajazzoa pelaamassa ja ruokaostoksilla paikassa, jonka marketin edessä oli valtavan suuri kivi. Itse Mikkeli läpäistiin siitä torin kulmalta keskustaliikenteen läpi puikkelehtien. Savon risteysasemalle Pieksämäelle olikin sitten enää noin tunnin matka. Kyllä tiesi autossa istuneensa. Miehestäni kuitenkin oma auto oli kätevämpi matkustustapa kuin juna, jolla olisi H:gistä selvinnyt perille noin viidessä tunnissa. Nyt meni jazzonpeluineen hyvinkin seitsemän.

Lue lisää

Ja heti ekalle riville kirjoitusvirhe. Niin siinä käy kun vanha rupeaapi muistelemaan. No Pieksämäki se silloinen kauppala oli, mieheni sanoi joskus leikillään 'Pieksubacken'.

Aurora kirjoitti:

Kauan sitten 60-luvulla kävimme usein Peksämäellä, jossa miehelläni oli sukulaisia. Matkaa tehtiin hitaasti ja hartaasti puoli päivää. Ensin ajettiin mutkikkaita teitä pitkin Porvooseen, ohittaen muun muassa Nesteen Skiöldvikin tornin ikuisine liekkeineen. Porvoosta matka jatkui Koskenkylän kautta Kouvolaan. Kymijoen ylitys Korian siltaa pitkin oli jonkinlainen puolimatkan etappi. Kouvolasta lähtiessä oli valittavana, ajetaanko Jaalan kautta tai toista kautta, joka tapauksessa ennen Mikkeliä oli Hiirola, jonka hauska nimi on jäänyt mieleen. Ennen Mikkeliä käytiin myös syömässä ja vähän pajazzoa pelaamassa ja ruokaostoksilla paikassa, jonka marketin edessä oli valtavan suuri kivi. Itse Mikkeli läpäistiin siitä torin kulmalta keskustaliikenteen läpi puikkelehtien. Savon risteysasemalle Pieksämäelle olikin sitten enää noin tunnin matka. Kyllä tiesi autossa istuneensa. Miehestäni kuitenkin oma auto oli kätevämpi matkustustapa kuin juna, jolla olisi H:gistä selvinnyt perille noin viidessä tunnissa. Nyt meni jazzonpeluineen hyvinkin seitsemän.

Lue lisää

Pieksämäki on tullut minulle hyvin tutuksi junanvaihtoasemana, kun matkustelin entisajan, 50-luvun, höyryveturien vetämissä, puupenkkivaunuissa sukulaisten luo syvälle Savoon. Sitten tulivat siniset "lättähatut", joilla myös matkusteltiin. Mutta ei ne olleet niin romanttisia ja "oikeita junia". Nykyään ei Pieksämäeltä pääsekkään enää ainakaan sinne suuntaan, missä sukulaiseni asuivat , junalla, vaan pitää nousta linja-autoon, pikalinjaan.
Teini-ikäisenä matkustelin useinkin yksin junalla mummoni ja enoni luo. Kivoja matkoja olivat ja paljon mielenkiintoista pienen ihmisen elämässä. Ajattelen, että mitähän omat lastenlapseni mahtavat vanhempana muistella Suomenmatkoistaan.
Ensi viikolla tämä viimeinen matkaseuralaiseni tulee kylään ja odotan jo mielenkiinnolla matkan jälkipuintia hänen kanssaan. Meillä on nyt valtava määrä valokuvia juttujen höysteeksi.

P. Kustaa kirjoitti:

Suomihan on metsien maa; kaksi kolmasosaa Suomen pinta-alasta on edelleen metsää.
 
Ennen sanottiin että Suomi elää metsästä, nykyisin viennin arvosta metsäteollisuus on n. 20 %. Metsäteollisuus työllistää suoraan 50 000 henkilöä ja välillisesti jopa 500 000. (näin väitetään joissakin tilastoissa, vaikka tuntuu äkkiä ajatellen aika epäuskottavalta määrältä).

Pitää täysin paikkaansa miten kuvailit Suomea auton ratista katsottuna. Itsekin lukuisia kertoja Suomen halki lappiin autolla ajaneena sitä oppii ymmärtämään miten harvaan asuttu maa Suomi todella on; muurahaispesien, joita kaupungeiksi tai muiksi asutustaajamiksi kutsutaan välillä ei ole juuri muuta kuin valtavat taipaleet lähes asumatonta metsämaisemaa ja viimeistään jossain Rovaniemen jälkeen alkaa tuntea olevansa sananmukaisesti "keskellä ei mitään".

Lue lisää

Joskus aikoinaan, kun matkustin lentsikalla NewYorkista USA:n länsirannikolle Seattleen, hämärän aikaan, koin melkoisen hämmästyksen katsellessani ikkunasta alas maan kamaralle: korpea, korpea, välissä joku valorypäs, muurahaispesä, ja taas korpea. Kai siellä joku tiekin kulki, kun silloin tällöin vilkahti yksittäinen, liikkuva valopiste.

Jos korven keskellä pitäisi ajella, niin mieluummiin kuitenkin Suomen korvissa kuin USA:n - vaikka siellä vasta luulisi asutusta ja ihmisiä olevankin. Täällä sentään välimatkat ovat järjelliset. Samaa ei voi sanoa USA:n korpimaista.

Google tietää kaiken. Senkin että Riitulta jäi Suomen-matkallaan Tampere näkemättä. Nyt ne muistuttavat siitä.

Äskettäin tein pieniä kultakauppoja, todella pieniä, pari ahtaaksi käynyttä sormusta ym. Nyt olen täällä netissä sen kultalafkan mainoksista pääsemättömissä. Tekisi mieli huutaa, että möin jo kaiken, viimeisetkin piironginlaatikot on koluttu perintöesineistä. Jäljellä on enää katinkultaa, jos sitäkään.

Minua huvittaa nuo deittiehdokkaat sivun ylälaidassa. Eikö se 30 vee rovaniemeläinen vaikka on ihan Bechamin näköinen, ole millään nyt löytänyt ketään? Pitäisikö vanhan ottaa onkeensa? Vai onko niille yläikärajaa? Jokin laskennallinen elinajan odotuskerroin, kenties.

Höpö höpö ja höpö.
Vain yksi yltää noin "hienoon" ilmaisuun, joten olepas...Tuntuu, että suomen kielikään ei oikein luonnistu, joten olepas... (esim. saksassa,kuunella, kirkaaseen...ja pari muutakin)

E.Arantes kirjoitti:

Höpö höpö ja höpö.
Vain yksi yltää noin "hienoon" ilmaisuun, joten olepas...Tuntuu, että suomen kielikään ei oikein luonnistu, joten olepas... (esim. saksassa,kuunella, kirkaaseen...ja pari muutakin)

Lue lisää

Olepas nyt sinäkin, Arantes, tuomihemati kettään. Nyt on nimittäin Tangomarkkinoidenkin yleisö ihan uutisissa todettu yhtä huonosti käyttäytyväksi kuin toisen saman seudun karnevaalin, Provinssirockin. (TV 1, klo 18 nyytiset)

Tää on maansurun paikka. Tango ja rokki vievät yhtälailla kansan Turmiolan Tommin tielle. Niin nuoret kuin vanhat ovat polliisin mukkaan riidelleet laskuhumalassa ihan putkareissuun asti.

Täten perun kaiken imartelevan mitä suomalaisen tangon tiimoilta olen tullut sanoneeksi. Ei ihan synti mutta suuri häppee on juopotella ojan pohjalle kansamme syvimpänä juhlahetkenä. (Eli viisasta oli jättää menemäti Pohjanmaalle, olis tullunna vielä yksi putkareissu lisää.)

Hymiö.

E.Arantes kirjoitti:

Höpö höpö ja höpö.
Vain yksi yltää noin "hienoon" ilmaisuun, joten olepas...Tuntuu, että suomen kielikään ei oikein luonnistu, joten olepas... (esim. saksassa,kuunella, kirkaaseen...ja pari muutakin)

Lue lisää

No, Arantes, noita jonkun Riidun juttuja ei voi ottaa tosissaan; voi olla että se on jonkun huumoria, mikä ei oikein mene perille, mutta voihan sitä aina yrittää olla vitsikäs.

Aurora kirjoitti:

Olepas nyt sinäkin, Arantes, tuomihemati kettään. Nyt on nimittäin Tangomarkkinoidenkin yleisö ihan uutisissa todettu yhtä huonosti käyttäytyväksi kuin toisen saman seudun karnevaalin, Provinssirockin. (TV 1, klo 18 nyytiset)

Tää on maansurun paikka. Tango ja rokki vievät yhtälailla kansan Turmiolan Tommin tielle. Niin nuoret kuin vanhat ovat polliisin mukkaan riidelleet laskuhumalassa ihan putkareissuun asti.

Täten perun kaiken imartelevan mitä suomalaisen tangon tiimoilta olen tullut sanoneeksi. Ei ihan synti mutta suuri häppee on juopotella ojan pohjalle kansamme syvimpänä juhlahetkenä. (Eli viisasta oli jättää menemäti Pohjanmaalle, olis tullunna vielä yksi putkareissu lisää.)

Hymiö.

Lue lisää

Viime viikon lopulla oli Joensuussa Ilosaarirock, joka kesti perjantaista myöhään sunnuntai-iltaan, esim Chisu esiintyi sunnuntai-iltana vielä klo 23.00 alkaen, ainakin ohjelman mukaan. Poliisi ja järjestysmiesten joukkio kehuivat yleisöä siistiksi ja hyvin käyttäytyviksi. Silti oli maanantaina lehdissä, että Ilosaarirokin jäljiltä oli hyvin paljon rattijuoppoja tulossa sieltä.

Aurora kirjoitti:

Olepas nyt sinäkin, Arantes, tuomihemati kettään. Nyt on nimittäin Tangomarkkinoidenkin yleisö ihan uutisissa todettu yhtä huonosti käyttäytyväksi kuin toisen saman seudun karnevaalin, Provinssirockin. (TV 1, klo 18 nyytiset)

Tää on maansurun paikka. Tango ja rokki vievät yhtälailla kansan Turmiolan Tommin tielle. Niin nuoret kuin vanhat ovat polliisin mukkaan riidelleet laskuhumalassa ihan putkareissuun asti.

Täten perun kaiken imartelevan mitä suomalaisen tangon tiimoilta olen tullut sanoneeksi. Ei ihan synti mutta suuri häppee on juopotella ojan pohjalle kansamme syvimpänä juhlahetkenä. (Eli viisasta oli jättää menemäti Pohjanmaalle, olis tullunna vielä yksi putkareissu lisää.)

Hymiö.

Lue lisää

Enhän minä tuominnut, ärähdin ja ojentelin vaan. Ei tuomari ärähtele. En niin nuuka ole täällä näistä kirjoitus"virheistä", mutta aattelin, josko ko. henkilö ottaisi siitä täkyä, niin pääsisin taas torumaan. Hymiö tietennii.
Pirskatti sentään, ei passais missään konserteissa silviisiin käyttäytyä. En ole katsonut tämän päivän uutisia, pistäydyn illalla areenassa. Ei se yleisön käytös asiaasi saa muuttaa. Olen jalkapallon vannoutunut ystävä, vaikka onnettomat kaljupäät kuinka riehuisivat kaduilla ja katsomoissa.
PS. älähän vedätä minua sinun putkareissuillasi, et koskaan ole pahnoille "päässyt", hymiö.
Te olette puhelleet Suomesta, metsistä ja kukista. Panin tuohon profiiliin myös yhden "kukkakuvan" pitkästä aikaa. Totta on, mitä aiemmin kirjoitit niistä suurista kukista, jostain syystä meilläkin pienessä mansikkamaassamme on ollut varsin isoja marjoja ja sato ylivoimaisesti suurin, kohta kaksikymmentä litraa ja Pirpa kiittää. Kuvassa ei ole kuin murto-osa ja pienimmästä päästä. Mustikoitakin näyttää tulevan hyvin, meillä kolmas vuosi peräkkäin. Pelkkä veden tulo ei kokonaan kaikkea selitä.
Ymmärrän hyvin tuon Riitun pienten ystävien toteaman, että koska ne metsät loppuvat.

earantes kirjoitti:

Enhän minä tuominnut, ärähdin ja ojentelin vaan. Ei tuomari ärähtele. En niin nuuka ole täällä näistä kirjoitus"virheistä", mutta aattelin, josko ko. henkilö ottaisi siitä täkyä, niin pääsisin taas torumaan. Hymiö tietennii.
Pirskatti sentään, ei passais missään konserteissa silviisiin käyttäytyä. En ole katsonut tämän päivän uutisia, pistäydyn illalla areenassa. Ei se yleisön käytös asiaasi saa muuttaa. Olen jalkapallon vannoutunut ystävä, vaikka onnettomat kaljupäät kuinka riehuisivat kaduilla ja katsomoissa.
PS. älähän vedätä minua sinun putkareissuillasi, et koskaan ole pahnoille "päässyt", hymiö.
Te olette puhelleet Suomesta, metsistä ja kukista. Panin tuohon profiiliin myös yhden "kukkakuvan" pitkästä aikaa. Totta on, mitä aiemmin kirjoitit niistä suurista kukista, jostain syystä meilläkin pienessä mansikkamaassamme on ollut varsin isoja marjoja ja sato ylivoimaisesti suurin, kohta kaksikymmentä litraa ja Pirpa kiittää. Kuvassa ei ole kuin murto-osa ja pienimmästä päästä. Mustikoitakin näyttää tulevan hyvin, meillä kolmas vuosi peräkkäin. Pelkkä veden tulo ei kokonaan kaikkea selitä.
Ymmärrän hyvin tuon Riitun pienten ystävien toteaman, että koska ne metsät loppuvat.

Lue lisää

Onpa herkkuja siinä kauniin poppanaliinan päällä. Näin kutojana huomaan.
Minua harmittaa, kun sinne kesäpaikalle jäi kanttarellit kasvamaan kaikessa rauhassa; olivat vielä peukalon kynnen kokoisia, niin että ei niistä ollut vielä syötäväksi. Ei niitä kukaan ole sieltä kerännyt.
Katselen tässä illan kuluksi, jos saisin muitakin kuvia laitettua profiiliini.

Riitu S kirjoitti:

No, Arantes, noita jonkun Riidun juttuja ei voi ottaa tosissaan; voi olla että se on jonkun huumoria, mikä ei oikein mene perille, mutta voihan sitä aina yrittää olla vitsikäs.

Lue lisää

Joo, pikku juttuhan tuo. Mutta, kun se kirjoittaja koettaa ratsastaa myös minun aikoinani käyttämällä nimmarilla "entinen se ja se". Aiemmin jo tästä taisin mainita. Joo, unohdan koko jutun, vaikka siellä sellainen tarkoituksellinen riidanhaku ja piikittely onkin pohjalla ja katseeni sen puolesta kyllä suuntautuu...

earantes kirjoitti:

Enhän minä tuominnut, ärähdin ja ojentelin vaan. Ei tuomari ärähtele. En niin nuuka ole täällä näistä kirjoitus"virheistä", mutta aattelin, josko ko. henkilö ottaisi siitä täkyä, niin pääsisin taas torumaan. Hymiö tietennii.
Pirskatti sentään, ei passais missään konserteissa silviisiin käyttäytyä. En ole katsonut tämän päivän uutisia, pistäydyn illalla areenassa. Ei se yleisön käytös asiaasi saa muuttaa. Olen jalkapallon vannoutunut ystävä, vaikka onnettomat kaljupäät kuinka riehuisivat kaduilla ja katsomoissa.
PS. älähän vedätä minua sinun putkareissuillasi, et koskaan ole pahnoille "päässyt", hymiö.
Te olette puhelleet Suomesta, metsistä ja kukista. Panin tuohon profiiliin myös yhden "kukkakuvan" pitkästä aikaa. Totta on, mitä aiemmin kirjoitit niistä suurista kukista, jostain syystä meilläkin pienessä mansikkamaassamme on ollut varsin isoja marjoja ja sato ylivoimaisesti suurin, kohta kaksikymmentä litraa ja Pirpa kiittää. Kuvassa ei ole kuin murto-osa ja pienimmästä päästä. Mustikoitakin näyttää tulevan hyvin, meillä kolmas vuosi peräkkäin. Pelkkä veden tulo ei kokonaan kaikkea selitä.
Ymmärrän hyvin tuon Riitun pienten ystävien toteaman, että koska ne metsät loppuvat.

Lue lisää

Ei kai ne itte siellä konsertissa häiriköinehet. Vaan ulkona tankokarulla kaljatelttojen takia mennehet sekasin, kun hauskuus lopahti. Ja arki koitti, tuli ankara tietoosuus, et piti samaa naamaa kattella selvin päjenkin taas koko vuoren.

Eli ittehään peilistä ilman televiission kameroita. Ja kaveria navettakamppeissa eikä mihnään silikeissä.

earantes kirjoitti:

Joo, pikku juttuhan tuo. Mutta, kun se kirjoittaja koettaa ratsastaa myös minun aikoinani käyttämällä nimmarilla "entinen se ja se". Aiemmin jo tästä taisin mainita. Joo, unohdan koko jutun, vaikka siellä sellainen tarkoituksellinen riidanhaku ja piikittely onkin pohjalla ja katseeni sen puolesta kyllä suuntautuu...

Lue lisää

Nii, eihän sitä koskaan kenestäkään tiijä. Kuka ratsastaa milläkin. Sinulla on kuitenkin se polle ja kiva onkin; aina iloinen ja valmiina. Terveisiä vaan; taitaa tulla hyvä heinäsato tänä kesänä, että kyllä Pollelle rehua riittänee.
Antaa näitten muitten ratsastella vaikkapa luudanvarrella.
No, kyllä pakostakin epäilyttää. Lueskellessani juttujanne, joita olitte kirjoitelleet minun poissaollessa, panin ilolla merkille, että Inkerikin oli ollut ahkerana kynäilijänä täällä ketjussa ja ihan omalla nimellään. Mutta kun tulin taas mukaan, niin on hänen juttunsa vähentyneet - ainakin omalla nimellään.
En tiijä sitten.

riitu-s kirjoitti:

Nii, eihän sitä koskaan kenestäkään tiijä. Kuka ratsastaa milläkin. Sinulla on kuitenkin se polle ja kiva onkin; aina iloinen ja valmiina. Terveisiä vaan; taitaa tulla hyvä heinäsato tänä kesänä, että kyllä Pollelle rehua riittänee.
Antaa näitten muitten ratsastella vaikkapa luudanvarrella.
No, kyllä pakostakin epäilyttää. Lueskellessani juttujanne, joita olitte kirjoitelleet minun poissaollessa, panin ilolla merkille, että Inkerikin oli ollut ahkerana kynäilijänä täällä ketjussa ja ihan omalla nimellään. Mutta kun tulin taas mukaan, niin on hänen juttunsa vähentyneet - ainakin omalla nimellään.
En tiijä sitten.

Lue lisää

Ihmisoikeuttani ei saa loukata epäilemällä että minä olisin kirjoittanut muulla kuin yhdellä nimellä tässäkin ketjussa. Kuulitteko?

Earantesin epäuskolle ei kukaan voi ilmeisesti enää mitään, mutta te muut ehkä voitte olla parannettavissa.

Se ja se rouva....kuka muistaa keskustelumme kauan sitten, kun mm minä kerroin ja haikailin ennen aikaisista rouvitteluista: että se ja se rouva...olin minä itsekin. OLihan se tavallinen puhuttelumuoto aikoinaan naisista, siis sukunimi liitettynä tietenkin siihen yhteyteen. - Siitä kirjoituksestani lähtien on muuten minuakin syyllistetty ainakin joidenkin taholta - se ja se nimmarin kirjoittajaksi täällä näissä ketjuissa, uskoakseni..

En ole kertaakaan kirjoittanut sillä täällä. Kuuleeko Aranteskin tämän. Kiitos.

Inkeri kirjoitti:

Ihmisoikeuttani ei saa loukata epäilemällä että minä olisin kirjoittanut muulla kuin yhdellä nimellä tässäkin ketjussa. Kuulitteko?

Earantesin epäuskolle ei kukaan voi ilmeisesti enää mitään, mutta te muut ehkä voitte olla parannettavissa.

Se ja se rouva....kuka muistaa keskustelumme kauan sitten, kun mm minä kerroin ja haikailin ennen aikaisista rouvitteluista: että se ja se rouva...olin minä itsekin. OLihan se tavallinen puhuttelumuoto aikoinaan naisista, siis sukunimi liitettynä tietenkin siihen yhteyteen. - Siitä kirjoituksestani lähtien on muuten minuakin syyllistetty ainakin joidenkin taholta - se ja se nimmarin kirjoittajaksi täällä näissä ketjuissa, uskoakseni..

En ole kertaakaan kirjoittanut sillä täällä. Kuuleeko Aranteskin tämän. Kiitos.

Lue lisää

Kuuluu kuuluu, linjat sieltä päin joskus ihan selittää, anteeksi pelittää.

Oletko huolissasi ihmisoikeudestasi? Lue seuraava yleiskuvaus.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmisoikeudet

Ja sitten voit tarkentaa ja kysellä omaa asiaasi koskevia loukkauksia

http://www.ihmisoikeusliitto.fi/index.php/yhteystiedot

Näinhän ne kansat ovat joskus pakollakin ajettu liikkeeseen. Eräitä ylimalkaisia ja pintapuolisia muisteloita liikehdinnästä.
Pienen kansamme joukosta liikehti noin 400000 naapurimaahamme 1900- luvulla. Kaikki eivät varmaan nälkäkuoleman uhkaamina, mutta kuitenkin. Osa suomalaisista löysi paikkansa kotomaamme kaupungeista.
Kuivuus ja heimosodat liikuttavat tälläkin hetkellä valtavia ihmislaumoja, kuten tiedämme.
Viimeaikaiset espanjalaisten (kreikkalaisten) maastamuutot, varsinkin nuorten korkeasti koulutettujen, ovat surkeaa tarinaa. Eurooppa koettaa auttaa näissäkin tapauksissa. Pohjois-Eurooppa koettaa kertoa veronmaksun olevan muutakin kuin pilaa. Toinen juttu sitten on holtiton pankkisektori (saksalainen, ranskalainen, englantilainen suurimpina). Tosin espanjalainenkin pankki jakoi ennen 2008 lainaa kodin ostoon suunnilleen seuraavasti. 250 000 euron 80 neliön kerrostalohuoneiston sai ilman omaa säästöä ja takaaja saattoi olla miltei varaton tai pienipalkainen. Nämä ylihinnoittelubuumit tunnetaan meilläkin. Muistan tavallisen suomalaisen ajatuksia joskus 1980- luvulla. "Jos nyt myyn oman ja ostan suuremman, niin hetkessä olen kuolettanut hintojen noustessa lisäneliöt". "Jos otan ensin velkaa ja ostan suuremman, niin kaikessa rauhassa nousee sen toisen arvo ja myyn sitten kohta, korot saan lainalle, inflaatio takaa sen" Eli kyllä ihminenkin osaa aidan kummallakin puolella.

Veikkaan, että mullistuksia tulossa. Ilmastonmuutos tekee tehtäviään. Lyhytnäköinen globaali vapaa kilpailu samoin. Rikkaat ostavat päästöoikeuksia, jotta kehittyvät voivat astua kehityksen tielle. Jollei jatkuva kasvu suuntaudu muuhun kuin uusien energialähteiden etsintään ja sen kautta samantapaiseen tuotantoon kuin länsimaat ovat jo yli 200 vuotta tehneet, niin hallelujaa. Ihan kaikkea ei pelasta tekninen kehitys, ei ehdi. Euroopassakin puhutaan vain siitä, että meidän pitää tulla kilpailukykyisemmiksi ja saatava tuotanto kasvuun, sitten lainoittajatkin luottavat taas valtioihin ja yrityksiin. Ei siis mitään uutta aurinkomme alla. Toivottavasti olen väärässä.

Tuo Pohjanmaa- elokuva, jees.
Nikkarista tuli aikoinaan dokkari, antoi miehestä kuvaa. Sekoitus suomalaisuudesta ja pohjalaisuudesta, liikkuvaa sorttia, mutta osasi olla paikoillaankin. Joutui muistaakseni hieman ikävissä tunnelmissa pakkaamaan autoaan ja lähtemään synnyinseuduilleen, kun teatterikiinnitys loppui. Jotenkin se niin meni, oliko jo silloin sairas, en muista.
Elokuvassa oli hienoja suorituksia, jotenkin koko ajan leijui sellainen liikkeellä olon tarve, vahvoja naisia taustalla, miesten maailma jotenkin tuskainen.
Piru, tulee kiire. Kumppani linjurille, taas tarvitaan mummia.

Katsoin juuri puoli yhdeksän TV 1:n uutiset ja siinä muisteltiin ja näytettiin kuvia Suomen järjestämistä ensimmäisistä ja ainoista olympialaisista ja ne oli avattu juuri 19.7. 60 vuotta sitten. Siitä tuli mieleeni, että äitimme meni uuteen avioliittoon juuri tuona vuonna ja he tekivät häämatkan Helsinkiin ja olympialaisiin. Sitä en muista missä me lapset silloin olimme, emme ollet ainakaan olympialaisissa.

Siltä vuodelta 1952 myös missistämme Armi Kuuselasta tuli Miss Universum ja minulla on hallussani äitini jäämistöstä Armin valokuvakortti.

Olympiakuume nousee. Suomella on kyllä heikko osanotto mitä tulee urheilijoihin.

Calvados kirjoitti:

Katsoin juuri puoli yhdeksän TV 1:n uutiset ja siinä muisteltiin ja näytettiin kuvia Suomen järjestämistä ensimmäisistä ja ainoista olympialaisista ja ne oli avattu juuri 19.7. 60 vuotta sitten. Siitä tuli mieleeni, että äitimme meni uuteen avioliittoon juuri tuona vuonna ja he tekivät häämatkan Helsinkiin ja olympialaisiin. Sitä en muista missä me lapset silloin olimme, emme ollet ainakaan olympialaisissa.

Siltä vuodelta 1952 myös missistämme Armi Kuuselasta tuli Miss Universum ja minulla on hallussani äitini jäämistöstä Armin valokuvakortti.

Olympiakuume nousee. Suomella on kyllä heikko osanotto mitä tulee urheilijoihin.

Lue lisää

Riitu, Arantes sanoo, että vahvoja naisia taustalla, ei vanhoja, joten miesten elämä ehkä on tuskainen.

Calvados kirjoitti:

Riitu, Arantes sanoo, että vahvoja naisia taustalla, ei vanhoja, joten miesten elämä ehkä on tuskainen.

Vielä Riitulle. Luit siis puolihuolimattomasti, eli äskeinen viestini on aiheeton:-)

Pohdin tänään mieheni kanssa sitä, että mitä uutta kerrottavaa me keksisimme mieheni isän luona joka viikko käydessämme, kun tuntuu, että kaikki asiat on kerrottu sataan kertaan. Hänkin, 92 v, kertoo aina samat asiat, kun mitään uutta ei tapahdu. Ei sitä järin uutta tapahdu meillekään, joilla on vielä näkökyky jäljellä ja voimme lukea kaikenlaista. Hän kuuntelee uutisia päivittäin radiosta moneen kertaan ja on kyllä ajan tasalla valtakunnan ja maailman asioista.

Hyvä että alat tulla järkiisi riitu-s itsekin, jättämällä nimimerkkeihin kohdistuvat epäilykset vähemmälle.

Minulle ei ole kovin luonteenomaista leikkiä salapoliisia. - Mutta kuten arvelit, aina silloin tällöin sentään: Kuten viimeksi pidin nimimerkki Tyyneä selvänä - rakkaana Dulkkiksenamme.

Muuten, taidan ollakin taas saanut henk.kohtaisesti - näistä samoista kiusan elementeistänne, jo ihan kylläkseni; riitu-s earantes.

.

Inkeri kirjoitti:

Hyvä että alat tulla järkiisi riitu-s itsekin, jättämällä nimimerkkeihin kohdistuvat epäilykset vähemmälle.

Minulle ei ole kovin luonteenomaista leikkiä salapoliisia. - Mutta kuten arvelit, aina silloin tällöin sentään: Kuten viimeksi pidin nimimerkki Tyyneä selvänä - rakkaana Dulkkiksenamme.

Muuten, taidan ollakin taas saanut henk.kohtaisesti - näistä samoista kiusan elementeistänne, jo ihan kylläkseni; riitu-s earantes.

.

Lue lisää

Et sitten huomaa, että teet itse juuri samaa, mistä muita moitit, Inkeri.
Ihmettelen muuten, miten huonosti tunsit Dr. D. jos kuvittelet hänen kirjoittaneen tuollaisia tekstejä, kuten tässä ketjussa ylempänä Tyyne neiti nimmari on runoillut.
Sitäpaitsi en usko kuuna päivänä, että hän tulisi tänne kirjoittelemaan; ehkä lukea voi, mutta ei ikinä kirjoita, ei millään nimmarilla. Hän teki selvän pesäeron meittien typerysten kanssa.
En tiedä kirjoittaako hän enää Hösärissäkään. En ole lukenut sitä enää aikoihin. Kirjoitatko sinä, Inkeri siellä vielä? Se lehti on minulle jotenkin kuollut ja kuopattu. Korkeintaan Viivin ja Wagnerin katson joskus. En ole lukenut sieltä enää yhtään Kolumniakaan, joita aikaisemmin luin sentään lähes joka päivä.

riitu-s kirjoitti:

Et sitten huomaa, että teet itse juuri samaa, mistä muita moitit, Inkeri.
Ihmettelen muuten, miten huonosti tunsit Dr. D. jos kuvittelet hänen kirjoittaneen tuollaisia tekstejä, kuten tässä ketjussa ylempänä Tyyne neiti nimmari on runoillut.
Sitäpaitsi en usko kuuna päivänä, että hän tulisi tänne kirjoittelemaan; ehkä lukea voi, mutta ei ikinä kirjoita, ei millään nimmarilla. Hän teki selvän pesäeron meittien typerysten kanssa.
En tiedä kirjoittaako hän enää Hösärissäkään. En ole lukenut sitä enää aikoihin. Kirjoitatko sinä, Inkeri siellä vielä? Se lehti on minulle jotenkin kuollut ja kuopattu. Korkeintaan Viivin ja Wagnerin katson joskus. En ole lukenut sieltä enää yhtään Kolumniakaan, joita aikaisemmin luin sentään lähes joka päivä.

Lue lisää

Lopeta narinat !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Calvados kirjoitti:

Riitu, Arantes sanoo, että vahvoja naisia taustalla, ei vanhoja, joten miesten elämä ehkä on tuskainen.

Calvados, miksi vahvat naiset tekisivät miesten elämästä tuskaisen? Heikkojen naisten perässävetämisestä sen tuskaisuuden luulisi paremmin syntyvän. Viisas nykyajan mies hyväksyy naisenkin vahvuuden. Ei vahvuus naisessa tarkoita päällespäsmäryyttä, heikot ne päsmäröi - koska ovat heikkoja.

Aurora kirjoitti:

Calvados, miksi vahvat naiset tekisivät miesten elämästä tuskaisen? Heikkojen naisten perässävetämisestä sen tuskaisuuden luulisi paremmin syntyvän. Viisas nykyajan mies hyväksyy naisenkin vahvuuden. Ei vahvuus naisessa tarkoita päällespäsmäryyttä, heikot ne päsmäröi - koska ovat heikkoja.

Lue lisää

Vastaus Auroralle kirjoitukseen 20.7. klo 9:47. En minä vaan tiedä, miksi jotkut miehet ovat tuskaisia vahvan naisen takia. Arvaan, että huono itsetunto. Tuttavapiiriini on kuulunut esim kaksi pariskuntaa, jotka ovat eronneet parin vuoden avioliiton jälkeen siksi, että mies ei kestänyt, että vaimo oli enemmän koulutettu kuin mies ja että vaimo oli rikkaammasta perheestäkin kuin mies. Mies ei kestäny esim sitä, että asuivat vaimon vanhempien ostamassa asunnossa.

Miehet eivät siis olleet nykyajan viisaita miehiä.

riitu-s kirjoitti:

Et sitten huomaa, että teet itse juuri samaa, mistä muita moitit, Inkeri.
Ihmettelen muuten, miten huonosti tunsit Dr. D. jos kuvittelet hänen kirjoittaneen tuollaisia tekstejä, kuten tässä ketjussa ylempänä Tyyne neiti nimmari on runoillut.
Sitäpaitsi en usko kuuna päivänä, että hän tulisi tänne kirjoittelemaan; ehkä lukea voi, mutta ei ikinä kirjoita, ei millään nimmarilla. Hän teki selvän pesäeron meittien typerysten kanssa.
En tiedä kirjoittaako hän enää Hösärissäkään. En ole lukenut sitä enää aikoihin. Kirjoitatko sinä, Inkeri siellä vielä? Se lehti on minulle jotenkin kuollut ja kuopattu. Korkeintaan Viivin ja Wagnerin katson joskus. En ole lukenut sieltä enää yhtään Kolumniakaan, joita aikaisemmin luin sentään lähes joka päivä.

Lue lisää

Vastaus: Pidän Hesarista. Lehden pääkirjoitukset ovat erityisen hyviä. Niistä saan ajankohtaista tietoa ja sivistystä.

Voisit toki Riitu käydä sinäkin täältä käsin vaikka - lukemassa suomalaista, monipuolista, maan suurinta sanomalehteä.

En voi ymmärtää, miksi Hesari on nyt sinulle merkityksetön, kun mielestäni juuri siellä keskustelujen myötä, aijemmin sait kokea laajaa, kodikasta, tietopuolista iloa ja myötämielisyyttä keskustelukollegoilta jne..myös yhteisöllisyyttä - Omassa Elämässä? - ulkomailla asuessasi.

P.S. Kirjoittelen sinne melko säännöllisesti kommenttejani. Siellä kirjoittavat myös Dr.D; Rapu; R..Pupuleuka ( anteeksi en muista hänen nimmaria oikein ) ja moni muu tuttu siellä näkyy ja kuuluu. Kuten täälläkin. Ihan kivasti meidän tuttu porukka menestyy keskenään missä vaan.

Tämä nuorten espanjalaisten auttaminen on juuri sitä EU yhteistyötä; vahvempi auttaa heikompaa, mikä on vain positiivista koko Euroopan kannalta. Täällähän on vain kahdeksan prosenttia nuorista työttömiä, Espanjassa lähes 48 prosenttia.

Pääasiallisesti on melkoisen tärkeätä, että nuo työttmät murjaanit eivät ainakaan tule Suomenmaatamme sotkemaan väärillä kirjallislla espanjalaislla piirteilleä, jotka Aleksis Kivestä lähtien ovat muotoilleet suomalaista identiteettiä.

Kiintoisaa on, että jo ensimmäisessä suomenkielisessä klassikossa Seitsemässä veljeksessä näkyvät Suomen kirjallisuudessa toistuvat piirteet: realistinen tyyli, huumori, luonnonläheisyys ja sopeutumattomien yksilöiden, kansanihmisten, ymmärtävä kuvaaminen. Aleksis Kivi täytti Snellmanin kansalliskirjallisuudelle esittämät tavoitteet: hän kirjoitti suomeksi ja kertoi omasta ajastaan.

Tuskin itse Snellman paljonkaan suomenkielistä tekstiä taivutti, mutta hän nosti kielemme sen arvoonsa - olkoon kuinka hurri tahansa.

Vain tätä sydämeni halajaa; kirjallisuus olkoon suomen kirjallisuutta Suomessa ja järvien loiskintaa.

riitu-s kirjoitti:

Tämä nuorten espanjalaisten auttaminen on juuri sitä EU yhteistyötä; vahvempi auttaa heikompaa, mikä on vain positiivista koko Euroopan kannalta. Täällähän on vain kahdeksan prosenttia nuorista työttömiä, Espanjassa lähes 48 prosenttia.

Lue lisää

Ymmarran euooppalaisen yhteistyon merkittavyyden, silla samaa tarkoittaa El Chefe Chávez latinalaisen Amerikan yhteistyolla.

Asken viela luin, etta Espanjan Tennistahti, rafael Nadal, ei osallistu Lontoon olympialaisiin, vaikka olisi suosikki. En tieda onko loukkaantunut fyysisesti vai henkisesti.

Riidu se ja se kirjoitti:

Pääasiallisesti on melkoisen tärkeätä, että nuo työttmät murjaanit eivät ainakaan tule Suomenmaatamme sotkemaan väärillä kirjallislla espanjalaislla piirteilleä, jotka Aleksis Kivestä lähtien ovat muotoilleet suomalaista identiteettiä.

Kiintoisaa on, että jo ensimmäisessä suomenkielisessä klassikossa Seitsemässä veljeksessä näkyvät Suomen kirjallisuudessa toistuvat piirteet: realistinen tyyli, huumori, luonnonläheisyys ja sopeutumattomien yksilöiden, kansanihmisten, ymmärtävä kuvaaminen. Aleksis Kivi täytti Snellmanin kansalliskirjallisuudelle esittämät tavoitteet: hän kirjoitti suomeksi ja kertoi omasta ajastaan.

Tuskin itse Snellman paljonkaan suomenkielistä tekstiä taivutti, mutta hän nosti kielemme sen arvoonsa - olkoon kuinka hurri tahansa.

Vain tätä sydämeni halajaa; kirjallisuus olkoon suomen kirjallisuutta Suomessa ja järvien loiskintaa.

Lue lisää

Juuri sopeutumattoman rahvaan kuvaaminen herätti 1800-luvun fiineissä kirjallisissa piireissä paljonkin närää, päätuomarina A. Ahlqvist, joka oli yksi pääsyyllisistä Aleksis Kiven ahdinkoon ja varhaiseen kuolemaan. Kivi poikkesi liikaa ajan topeliaanisista ja runebergillisista ihanteista, joissa kansa oli nöyrää ja teki mitä herrat (=hurrit) tahtoivat.

Riidu se ja se kirjoitti:

Pääasiallisesti on melkoisen tärkeätä, että nuo työttmät murjaanit eivät ainakaan tule Suomenmaatamme sotkemaan väärillä kirjallislla espanjalaislla piirteilleä, jotka Aleksis Kivestä lähtien ovat muotoilleet suomalaista identiteettiä.

Kiintoisaa on, että jo ensimmäisessä suomenkielisessä klassikossa Seitsemässä veljeksessä näkyvät Suomen kirjallisuudessa toistuvat piirteet: realistinen tyyli, huumori, luonnonläheisyys ja sopeutumattomien yksilöiden, kansanihmisten, ymmärtävä kuvaaminen. Aleksis Kivi täytti Snellmanin kansalliskirjallisuudelle esittämät tavoitteet: hän kirjoitti suomeksi ja kertoi omasta ajastaan.

Tuskin itse Snellman paljonkaan suomenkielistä tekstiä taivutti, mutta hän nosti kielemme sen arvoonsa - olkoon kuinka hurri tahansa.

Vain tätä sydämeni halajaa; kirjallisuus olkoon suomen kirjallisuutta Suomessa ja järvien loiskintaa.

Lue lisää

Täytyy poimia "loistavaa" A.Kiven jättämää perintöä "tuntemattoman" sekoilijan kirjoituksesta.
- työttömät murjaanit
- väärät kirjalliset espanjalaiset piirteet
- kirjallisuus olkoon Suomen kirjallisuutta Suomessa

Jatka samaan malliin vaan, mutta älä nyt kuitenkaan sotke ja kerro, että juuri A.Kivestä lähtien ovat kirjailijamme muotoilleet kaltaistasi identiteettiä.

E.Arantes kirjoitti:

Täytyy poimia "loistavaa" A.Kiven jättämää perintöä "tuntemattoman" sekoilijan kirjoituksesta.
- työttömät murjaanit
- väärät kirjalliset espanjalaiset piirteet
- kirjallisuus olkoon Suomen kirjallisuutta Suomessa

Jatka samaan malliin vaan, mutta älä nyt kuitenkaan sotke ja kerro, että juuri A.Kivestä lähtien ovat kirjailijamme muotoilleet kaltaistasi identiteettiä.

Lue lisää

E Arantesin lause "A. Kivestä lähtien ovat kirjailijamme muotoilleet kaltaistasi identiteettiä" herätti minussa sekavia tunteita. No, sekava olen muutenkin, mutta Kivi oli ja on loistava tarinaniskijä. Se fakta on kirjoitettu kiveen.

Täällä muuten nuo kirjoitusten kohdennukset menevät miten sattuu. Eilenkin A-mummu kiitteli tänne linkitettyä"biisiä", mutta mikähän biisi se oli, koska linkkiä ei näkynyt lähimaillakaan.

E.Arantes kirjoitti:

Täytyy poimia "loistavaa" A.Kiven jättämää perintöä "tuntemattoman" sekoilijan kirjoituksesta.
- työttömät murjaanit
- väärät kirjalliset espanjalaiset piirteet
- kirjallisuus olkoon Suomen kirjallisuutta Suomessa

Jatka samaan malliin vaan, mutta älä nyt kuitenkaan sotke ja kerro, että juuri A.Kivestä lähtien ovat kirjailijamme muotoilleet kaltaistasi identiteettiä.

Lue lisää

Hmm, tämän " se ja se" henkilön täytyy olla kirjoituksensa loppuosasta päätellen sivistynyt henkilö, kirjoituksen alkuosasta päätellen kaikkea muuta. Samoin epäilyttää nuo lukuisat kirjoitusvirheet - mahtaneeko ne olla jopa tahallisia hämäyksiä... no jaa, mitäs se minulle kuuluu kuka on mikä.

Aurora kirjoitti:

E Arantesin lause "A. Kivestä lähtien ovat kirjailijamme muotoilleet kaltaistasi identiteettiä" herätti minussa sekavia tunteita. No, sekava olen muutenkin, mutta Kivi oli ja on loistava tarinaniskijä. Se fakta on kirjoitettu kiveen.

Täällä muuten nuo kirjoitusten kohdennukset menevät miten sattuu. Eilenkin A-mummu kiitteli tänne linkitettyä"biisiä", mutta mikähän biisi se oli, koska linkkiä ei näkynyt lähimaillakaan.

Lue lisää

Lainaan se ja se kirjoitusta

"Pääasiallisesti on melkoisen tärkeätä, että nuo työttmät murjaanit eivät ainakaan tule Suomenmaatamme sotkemaan väärillä kirjallislla espanjalaislla piirteilleä, jotka Aleksis Kivestä lähtien ovat muotoilleet suomalaista identiteettiä."

Eivät kait kirjailijat muotoile identiteettejä, mieluummin tuovat esiin sellaisia yleispiirteitä. Nyt tuon se ja se mukaan työttömät murjaanit väärillä piirteillään sotkevat kirjailijoiden luomaa identiteettiä. Näin tämän "Suomenmaan suojelijan" kirjoitukset tulkitsin ja siitä lähti sekaviakin tunteita aiheuttava huomautus.
PS. sitä paitsi oli suorastaan sikamaisia nuo se ja se luonnehdinnat murjaaneista. Jos samat luonnehdinnat jatkuvat, niin katsotaanpa.

P. Kustaa kirjoitti:

Hmm, tämän " se ja se" henkilön täytyy olla kirjoituksensa loppuosasta päätellen sivistynyt henkilö, kirjoituksen alkuosasta päätellen kaikkea muuta. Samoin epäilyttää nuo lukuisat kirjoitusvirheet - mahtaneeko ne olla jopa tahallisia hämäyksiä... no jaa, mitäs se minulle kuuluu kuka on mikä.

Lue lisää

Mulle tuli niistä "kirjoitusvirheistä" samat fiilikset.
Mutta tämä murjaanien murskaaja, oli kuka tahansa, tulee hiljaa hiljenemään. Lyön vitosen vetoa. Hymiö.

E.Arantes kirjoitti:

Lainaan se ja se kirjoitusta

"Pääasiallisesti on melkoisen tärkeätä, että nuo työttmät murjaanit eivät ainakaan tule Suomenmaatamme sotkemaan väärillä kirjallislla espanjalaislla piirteilleä, jotka Aleksis Kivestä lähtien ovat muotoilleet suomalaista identiteettiä."

Eivät kait kirjailijat muotoile identiteettejä, mieluummin tuovat esiin sellaisia yleispiirteitä. Nyt tuon se ja se mukaan työttömät murjaanit väärillä piirteillään sotkevat kirjailijoiden luomaa identiteettiä. Näin tämän "Suomenmaan suojelijan" kirjoitukset tulkitsin ja siitä lähti sekaviakin tunteita aiheuttava huomautus.
PS. sitä paitsi oli suorastaan sikamaisia nuo se ja se luonnehdinnat murjaaneista. Jos samat luonnehdinnat jatkuvat, niin katsotaanpa.

Lue lisää

Oli sotkemista tai ei mutta muistaakseni Kivi mainitsi ihailevansa Cervantesin Don Quijotea eli espanjaisilta on voinut vaikutteita saadakin. En kyllä tajunnut, halveksiiko "tuntemattomamme" Kiveä noiden mahdollisten vaikutteiden saamisesta; toinen kappale suomalaisuuden hurmahenkisine löyhytyksineen (ei löylytyksineen) puhuisi tätä tulkintaa vastaan.

Aurora kirjoitti:

Oli sotkemista tai ei mutta muistaakseni Kivi mainitsi ihailevansa Cervantesin Don Quijotea eli espanjaisilta on voinut vaikutteita saadakin. En kyllä tajunnut, halveksiiko "tuntemattomamme" Kiveä noiden mahdollisten vaikutteiden saamisesta; toinen kappale suomalaisuuden hurmahenkisine löyhytyksineen (ei löylytyksineen) puhuisi tätä tulkintaa vastaan.

Lue lisää

Mielestäni se ja se ei halveksi missään tapauksessa Kiveä, vaan niitä ulkomaalaisia murjaaneja. Koetin kyllä kirjoittaa tarpeeksi selvästi, mitä "tuntematon" koettaa viestittää.
Mää en puutu hänen muihin kappaleisiin. Oikeastaan on helppoa, jos haluaa, olla "asiantuntija". On helppoa kirjoittaa yleisiä lausahduksia kirjallisuudesta, kun googlettaa vähän tuekseen ja muuttelee lauseita jne. En nyt väitä, että näin olisi kukaan tehnyt. Lainaukset olisi syytä aina tuoda julki.
PS. pidätkö sinä tämän "tuntemattoman" kirjoittelut murjaaneista sellaisina, ettei niihin kantaa tarvitse ottaa?

Aurora kirjoitti:

E Arantesin lause "A. Kivestä lähtien ovat kirjailijamme muotoilleet kaltaistasi identiteettiä" herätti minussa sekavia tunteita. No, sekava olen muutenkin, mutta Kivi oli ja on loistava tarinaniskijä. Se fakta on kirjoitettu kiveen.

Täällä muuten nuo kirjoitusten kohdennukset menevät miten sattuu. Eilenkin A-mummu kiitteli tänne linkitettyä"biisiä", mutta mikähän biisi se oli, koska linkkiä ei näkynyt lähimaillakaan.

Lue lisää

Aurora, kommenttini koski linkittämääsi "biisiä" Mä annan sut pois. Kirjoitin sen vastaus-toiminnolla, mutta huomasin myös itse, ettei jostain syystä kohdentunut sinun viestiisi. Saas nähdä, miten tämä yritys onnistuu.

Minäkin luen A. Kiveä välillä ihan omaksi hauskuutuksekseni. Kiven kieli on aivan mahtavaa. Mutta mikä siinä on, että kun teatterissa olen Kiveä kuunnellut, niin kieli näyttelijän suusta tullessaan ikäänkuin latistuu, vaikka luulisi käyvän päin vastoin. Luettu teksti tuntuu jotenkin luontevammalta. - Taitaa olla vika korvieni välissä.

a mummu kirjoitti:

Aurora, kommenttini koski linkittämääsi "biisiä" Mä annan sut pois. Kirjoitin sen vastaus-toiminnolla, mutta huomasin myös itse, ettei jostain syystä kohdentunut sinun viestiisi. Saas nähdä, miten tämä yritys onnistuu.

Minäkin luen A. Kiveä välillä ihan omaksi hauskuutuksekseni. Kiven kieli on aivan mahtavaa. Mutta mikä siinä on, että kun teatterissa olen Kiveä kuunnellut, niin kieli näyttelijän suusta tullessaan ikäänkuin latistuu, vaikka luulisi käyvän päin vastoin. Luettu teksti tuntuu jotenkin luontevammalta. - Taitaa olla vika korvieni välissä.

Lue lisää

Vastaan itselleni: ei taaskaan linkittynyt oikein tuo edellinen!

E.Arantes kirjoitti:

Mielestäni se ja se ei halveksi missään tapauksessa Kiveä, vaan niitä ulkomaalaisia murjaaneja. Koetin kyllä kirjoittaa tarpeeksi selvästi, mitä "tuntematon" koettaa viestittää.
Mää en puutu hänen muihin kappaleisiin. Oikeastaan on helppoa, jos haluaa, olla "asiantuntija". On helppoa kirjoittaa yleisiä lausahduksia kirjallisuudesta, kun googlettaa vähän tuekseen ja muuttelee lauseita jne. En nyt väitä, että näin olisi kukaan tehnyt. Lainaukset olisi syytä aina tuoda julki.
PS. pidätkö sinä tämän "tuntemattoman" kirjoittelut murjaaneista sellaisina, ettei niihin kantaa tarvitse ottaa?

Lue lisää

Kantaahan täällä on tarkoitus ottaakin. Ei kuitenkaan useamman kirjoittajan kannata puuttua samaan alatyylin sanaan, jos yksi on sen jo tehnyt.

Ei minulle kenenkään tarvitse tulkita kolmannen sanomisia. Osaan itsekin lukea. ihmettelen vain, että espanjalaiset piirteetkö ovat "tuntemattoman" mielestä Kivestä alkaen muotoilleet suomalaista identiteettiä. Niinhän siinä seisoo, ekan kappaleen lopulla. Sen takia rupesin piruuttani saivartelemaan Don Quijotesta.

a mummu kirjoitti:

Aurora, kommenttini koski linkittämääsi "biisiä" Mä annan sut pois. Kirjoitin sen vastaus-toiminnolla, mutta huomasin myös itse, ettei jostain syystä kohdentunut sinun viestiisi. Saas nähdä, miten tämä yritys onnistuu.

Minäkin luen A. Kiveä välillä ihan omaksi hauskuutuksekseni. Kiven kieli on aivan mahtavaa. Mutta mikä siinä on, että kun teatterissa olen Kiveä kuunnellut, niin kieli näyttelijän suusta tullessaan ikäänkuin latistuu, vaikka luulisi käyvän päin vastoin. Luettu teksti tuntuu jotenkin luontevammalta. - Taitaa olla vika korvieni välissä.

Lue lisää

Kiitos, a mummu, sitä Annan sut pois -biisiä ajattelin sinun tarkoittaneenkin. Se esittäjä on muuten takavuosien tunnetun iskelmälaulajan Seppo Närhen tytär.

Luen Seitsemää veljestä minäkin, juuri Kiven leikkisästä huumorista nautiskellen. Jo pikkutyttönä teos tempaisi minut mukaansa. Kalvean immen tarina oli lapsuuteni jännittävin kauhukertomus.

Aurora kirjoitti:

Kiitos, a mummu, sitä Annan sut pois -biisiä ajattelin sinun tarkoittaneenkin. Se esittäjä on muuten takavuosien tunnetun iskelmälaulajan Seppo Närhen tytär.

Luen Seitsemää veljestä minäkin, juuri Kiven leikkisästä huumorista nautiskellen. Jo pikkutyttönä teos tempaisi minut mukaansa. Kalvean immen tarina oli lapsuuteni jännittävin kauhukertomus.

Lue lisää

Aurora, Kalvean immen tarinaa minäkin lapsena kauhistelin. Kuin myös itkin Sydämeni laulua - silloin taisin kyllä itkeä lähes kaikkia mollisointuisia kappaleita, en sanoja varmaan kaikkia edes ymmärtänyt, jos kuuntelinkaan. Nyt ymmärrän ja itken edelleen joka kerta, kun Sydämeni laulun kuulen. Mutta juuri Kiven huumori ja se hauskalla kielellä kerrottuna on antanut monet hersyvät naurut, jopa jo koululikkana, mutta vielä paremmin nyt vanhana käppänänä.

Lainaus
" Antti Tuuri miehenä ei voisi myöntää, että vanhoissa naisissa olisi mitään hyvää. " "Kärjistys"

Duoda duoda, perustuuko kärjistyksesi siihen, että Tuuri on mies vai siihen, että Tuuri on Pohjanmaalta kotoisin?
Jos olisit kyseenalaistanut Tuurin "myöntyväisyyden" vahvoihin naisiin, olisin ehkä saattanut etsiä jotain vastadokumenttia väitteelle, mutta että Tuurilla olisi jotain vanhoja naisia vastaan. Mistä moinen kuva on syntynyt?

E.Arantes kirjoitti:

Lainaus
" Antti Tuuri miehenä ei voisi myöntää, että vanhoissa naisissa olisi mitään hyvää. " "Kärjistys"

Duoda duoda, perustuuko kärjistyksesi siihen, että Tuuri on mies vai siihen, että Tuuri on Pohjanmaalta kotoisin?
Jos olisit kyseenalaistanut Tuurin "myöntyväisyyden" vahvoihin naisiin, olisin ehkä saattanut etsiä jotain vastadokumenttia väitteelle, mutta että Tuurilla olisi jotain vanhoja naisia vastaan. Mistä moinen kuva on syntynyt?

Lue lisää

Kärjistys on kärjistys, mutta totta toinen puoli. En tähän hätään keksi montakaan vahvaa vanhempaa naista mieskirjallisuudesta, ainakaan postiivisessa mielessä voimakasta ja persoonallista. Pirttihirmuja kylläkin löytyy. Naisten kirjallisuudessa hyviä vahvoja ikänaisia on paljon.

Tuurin Pohjanmaassa vahvat naiset ovat jääneet remuavan miessakin varjoon. Ei epäilystäkään, kumpien puolella kirjailijan sympatiat ovat. Naiset ovat vahvoinakin enemmän tai vähemmän "tapettia".On kuin itsestään selvää, että tämä "tapetti" pysyy paikallaan ja kestää kaiken. Miksei kestäisi, onhan se liimalla kiinni. Liimana lapset tai muu "omaisuus", johon miehellä on kuitenkin suurempi hallintavalta.

Aurora kirjoitti:

Kärjistys on kärjistys, mutta totta toinen puoli. En tähän hätään keksi montakaan vahvaa vanhempaa naista mieskirjallisuudesta, ainakaan postiivisessa mielessä voimakasta ja persoonallista. Pirttihirmuja kylläkin löytyy. Naisten kirjallisuudessa hyviä vahvoja ikänaisia on paljon.

Tuurin Pohjanmaassa vahvat naiset ovat jääneet remuavan miessakin varjoon. Ei epäilystäkään, kumpien puolella kirjailijan sympatiat ovat. Naiset ovat vahvoinakin enemmän tai vähemmän "tapettia".On kuin itsestään selvää, että tämä "tapetti" pysyy paikallaan ja kestää kaiken. Miksei kestäisi, onhan se liimalla kiinni. Liimana lapset tai muu "omaisuus", johon miehellä on kuitenkin suurempi hallintavalta.

Lue lisää

Ei ole minulla sellaista suomalaisen nykykirjallisuuden tuntemusta, mistä voisin sanoa, että siellähän se naiskirjailija kirjoittaa myös hienosti tasapainoisista miehistä. Jos Tuurin Pohjanmaassa ei vahvoja naisia olekaan aivan etualalla ja vain siellä takana liimattuina, ei siitä voi vielä vetää sellaista johtopäätöstä, että "Tuuri ei voisi myöntää vanhoissa naisissa mitään hyvää" tai sitä kumman puolella Tuurin sympatiat ovat.
Mehän taidetaan muuten jutella siitä filmatisoinnista, en ole lukenut Pohjanmaata. Jos filmissä kuvataan miesten maailmaa, voihan siinä olla hieman kriittinen sävy meiningille, kuten ehkä kirjassakin. Ei kait se tarkoita, että Tuuri olisi niiden miesmaailmojen kannattaja ja vahvojen/vanhojen naisten syrjijä. Oliko Huovinen pikku Aadolfin kannattaja, kun niin veitikkamaisena päähenkilönsä kuvasi. Sai kuulemma postissa palautetta, juutalaistähdellä varustetun kirjeen. Oliko Huovinen Kainuun naisten vähättelijä, kun ei nostanut heitä miesten rinnalle?

E.Arantes kirjoitti:

Ei ole minulla sellaista suomalaisen nykykirjallisuuden tuntemusta, mistä voisin sanoa, että siellähän se naiskirjailija kirjoittaa myös hienosti tasapainoisista miehistä. Jos Tuurin Pohjanmaassa ei vahvoja naisia olekaan aivan etualalla ja vain siellä takana liimattuina, ei siitä voi vielä vetää sellaista johtopäätöstä, että "Tuuri ei voisi myöntää vanhoissa naisissa mitään hyvää" tai sitä kumman puolella Tuurin sympatiat ovat.
Mehän taidetaan muuten jutella siitä filmatisoinnista, en ole lukenut Pohjanmaata. Jos filmissä kuvataan miesten maailmaa, voihan siinä olla hieman kriittinen sävy meiningille, kuten ehkä kirjassakin. Ei kait se tarkoita, että Tuuri olisi niiden miesmaailmojen kannattaja ja vahvojen/vanhojen naisten syrjijä. Oliko Huovinen pikku Aadolfin kannattaja, kun niin veitikkamaisena päähenkilönsä kuvasi. Sai kuulemma postissa palautetta, juutalaistähdellä varustetun kirjeen. Oliko Huovinen Kainuun naisten vähättelijä, kun ei nostanut heitä miesten rinnalle?

Lue lisää

Sanopa Arantes, mistä johtuu se tunnettu ja todistettu fakta, että naiset lukevat sekä naisia että miehiä, kun taas miehet lukevat pelkästään miehiä.

Oman tulkintani mukaan se johtuu siitä, että naiset arvostavat mieskirjailijoita, koska miehet kirjoittavat kiinnostavasti ja usein hauskemmin ja rempseämmin kuin naiset (lue ihmeessä se Pohjanmaa), kun taas miehet epäilevät että naisten kirjoittamiin kirjoihin on aina haudattuna koira = turhanpäiväistä ihmisluonnon syväluotausta. Eivätkä vaimon suostuttelusta huolimatta halua edes etsiä naiskirjailijalta sanomaa, hauskuudesta puhumattakaan.

Älä ota turhan vakavasti...

Aurora kirjoitti:

Sanopa Arantes, mistä johtuu se tunnettu ja todistettu fakta, että naiset lukevat sekä naisia että miehiä, kun taas miehet lukevat pelkästään miehiä.

Oman tulkintani mukaan se johtuu siitä, että naiset arvostavat mieskirjailijoita, koska miehet kirjoittavat kiinnostavasti ja usein hauskemmin ja rempseämmin kuin naiset (lue ihmeessä se Pohjanmaa), kun taas miehet epäilevät että naisten kirjoittamiin kirjoihin on aina haudattuna koira = turhanpäiväistä ihmisluonnon syväluotausta. Eivätkä vaimon suostuttelusta huolimatta halua edes etsiä naiskirjailijalta sanomaa, hauskuudesta puhumattakaan.

Älä ota turhan vakavasti...

Lue lisää

Duoda duoda, olen kyllä hämmästynyt tuollaisesta faktasta. Naiset siis monipuolisemmin lukee...minulla on kokemusta kirjastossa työskentelystä. Seurasin hyvinkin tarkkaan juuri tuota sukupuolijuttua, juuri tuosta väitetystä ja tutkitusta syystä. En tietenkään tutkimukseen asti, heh heh, voinut kahdessa kirjastossa työskenneltyäni tuntemuksia kirjoittaa.
Voi olla, että pienoista monipuolisempaa naisten lainaus oli, mutta en sitten tiedä, mitkä syyt miehillä on lukea "mieskirjallisuutta". Osa lainaa aivan varmaan vain siksi, että tuntee miehen kirjoittavan miehelle läheisemmin, ei siinä välttämäti ole kyseessä mikään muu.
Tulee mieleeni suosikkini vanhoilta ajoilta, Pentti Haanpää. Häntä on juuri tuosta syystä koetettu rajata kylmäksi naisten suhteen. On kait joku oikein etsinyt syitä yksineloon ja naisten puuttumiseen tuotannosta.
PS. tuo Kustaa heitti toiseen asiaan liittyen muistaakseni nimen Pietari Päivärinta, syntyään pohjalainen ja pikaisesti tarkistettuani kuulemma moralisti, mutta kirjoittanut keskipohjalaisesta kansanelämästä, käännetty jopa 13 kielelle ja ilimatteeks netissä. Taas miäs, mut jos sitten löytyis jotain "modernia" käsitystä jo 1800 luvun miäheltä. Ja vielä Pohjanmaalta. Älä kysy, mikä on viimeisin naisen kirjoittama rompsu, en muista, mutta lehtien naiskolumnisteja luen kyllä ahkeraankin.
PS. en mää vakavasti ota ja ihana päivä muutenkin, aurinko paistaa ja löhöön sohvalla ku kumppani tuolla Pirpalla, ei mikään edes kuviteltu naisenergia hääräämässä miestä pystyasentoon. Hymiö.

E.Arantes kirjoitti:

Duoda duoda, olen kyllä hämmästynyt tuollaisesta faktasta. Naiset siis monipuolisemmin lukee...minulla on kokemusta kirjastossa työskentelystä. Seurasin hyvinkin tarkkaan juuri tuota sukupuolijuttua, juuri tuosta väitetystä ja tutkitusta syystä. En tietenkään tutkimukseen asti, heh heh, voinut kahdessa kirjastossa työskenneltyäni tuntemuksia kirjoittaa.
Voi olla, että pienoista monipuolisempaa naisten lainaus oli, mutta en sitten tiedä, mitkä syyt miehillä on lukea "mieskirjallisuutta". Osa lainaa aivan varmaan vain siksi, että tuntee miehen kirjoittavan miehelle läheisemmin, ei siinä välttämäti ole kyseessä mikään muu.
Tulee mieleeni suosikkini vanhoilta ajoilta, Pentti Haanpää. Häntä on juuri tuosta syystä koetettu rajata kylmäksi naisten suhteen. On kait joku oikein etsinyt syitä yksineloon ja naisten puuttumiseen tuotannosta.
PS. tuo Kustaa heitti toiseen asiaan liittyen muistaakseni nimen Pietari Päivärinta, syntyään pohjalainen ja pikaisesti tarkistettuani kuulemma moralisti, mutta kirjoittanut keskipohjalaisesta kansanelämästä, käännetty jopa 13 kielelle ja ilimatteeks netissä. Taas miäs, mut jos sitten löytyis jotain "modernia" käsitystä jo 1800 luvun miäheltä. Ja vielä Pohjanmaalta. Älä kysy, mikä on viimeisin naisen kirjoittama rompsu, en muista, mutta lehtien naiskolumnisteja luen kyllä ahkeraankin.
PS. en mää vakavasti ota ja ihana päivä muutenkin, aurinko paistaa ja löhöön sohvalla ku kumppani tuolla Pirpalla, ei mikään edes kuviteltu naisenergia hääräämässä miestä pystyasentoon. Hymiö.

Lue lisää

Pentti Haanpää on ollut pitkään ihanteeni, aistin hänessä salaista hengenheimolaisuutta oman melko epäsosiaalisen itseni kanssa. Luultavasti hän tosin sielä haudan takaa ihmettelisi moista "hengenheimolaisuutta". Pohjoissuomalainen jätkäpoika menneiltä ajoiltako jonkun hyvissä sisätöissä hemmotellun kaupunkilaisrouvan kanssa samaa puuta? Mutta sellaista kirjallisuus on, että se tuo sieluja yhteen. Noitaympyrä valloitti minut niin, että samaan syssyyn pyysin kirjaston tilaamaan varastoistaan minulle Haanpään koko tuotannon.

Kirjastossa minäkin olen ollut, Pitäjänmäen sivukirjastossa ilta-apulaisena vuosina 1963-64. Järjestelin kortistoja ja lapsiasiakkaiden sotkemia hyllyjä sekä leimauslaitteella napsuttelin palautuspäivämääriä. Kivaa hommaa, vaikka tienestinä ei hääviä. Aioin jäädäkin sille alalle, mutta juuri tuohon aikaan Yhteiskunnallinen korkeakoulu, jossa kirjastotutkinto suoritettiin, muutti Helsingistä Tampereelle. Olin juuri mennyt naimisiin, olimme köyhiä kuin kirkonrotat mutta onnellisia ensimmäisessä pikku pesässämme. Niin se ajatus kirjastonhoitajan tulevaisuudesta jäi, tiedä häntä olisiko se ihan minun alani ollutkaan. Ja kirja-alalle pääsin kuitenkin.

Asuuko Pirpa nyt jotenkin lähempänä teitä kuin ennen? Mielestäni puhuit joskus melko pitkistä välimatkoista.

Aurora kirjoitti:

Pentti Haanpää on ollut pitkään ihanteeni, aistin hänessä salaista hengenheimolaisuutta oman melko epäsosiaalisen itseni kanssa. Luultavasti hän tosin sielä haudan takaa ihmettelisi moista "hengenheimolaisuutta". Pohjoissuomalainen jätkäpoika menneiltä ajoiltako jonkun hyvissä sisätöissä hemmotellun kaupunkilaisrouvan kanssa samaa puuta? Mutta sellaista kirjallisuus on, että se tuo sieluja yhteen. Noitaympyrä valloitti minut niin, että samaan syssyyn pyysin kirjaston tilaamaan varastoistaan minulle Haanpään koko tuotannon.

Kirjastossa minäkin olen ollut, Pitäjänmäen sivukirjastossa ilta-apulaisena vuosina 1963-64. Järjestelin kortistoja ja lapsiasiakkaiden sotkemia hyllyjä sekä leimauslaitteella napsuttelin palautuspäivämääriä. Kivaa hommaa, vaikka tienestinä ei hääviä. Aioin jäädäkin sille alalle, mutta juuri tuohon aikaan Yhteiskunnallinen korkeakoulu, jossa kirjastotutkinto suoritettiin, muutti Helsingistä Tampereelle. Olin juuri mennyt naimisiin, olimme köyhiä kuin kirkonrotat mutta onnellisia ensimmäisessä pikku pesässämme. Niin se ajatus kirjastonhoitajan tulevaisuudesta jäi, tiedä häntä olisiko se ihan minun alani ollutkaan. Ja kirja-alalle pääsin kuitenkin.

Asuuko Pirpa nyt jotenkin lähempänä teitä kuin ennen? Mielestäni puhuit joskus melko pitkistä välimatkoista.

Lue lisää

Pirpa asuu edelleen tietty siellä pääkaupungissa ja aikaisin huomenna lähden sinne myös. Samalla näen nuorimman poikamme, lomalla viikon sieltä harjoittelustaan Saksasta. Mää oonkin jo kaivannut mun "taistelukaveriani" livenä, vaikka skypetetään liki päivittäin.

Hengenheimolaisuus ei ole (minulle) sukupuolikysymys, ei sosiaalinenkaan, veikkaisin yhtenä tässä tapauksessa vaikkapa sen ajan yhteiskunnallisia kysymyksiä (ja miten ne Haanpää on ne kertonut) ja miksei myös omakohtaista mieltymystä kirjailijan persoonan salaperäisyyteen. Haanpäälläkin on ollut omat ahlqvistinsa.

Loppujen lopuksi arkistoissa työskentely olisi minulle, toisessa elämässä eläneelle pölypunkille, ollut sopivaa työtä, ainakin vähäksi aikaa. Nyt, kun digitoidaan monenlaisia arkistoja. Toivon mukaan niitä sitten pannaan myös ilmaisjakeluun. Taitaa olla kuitenkin se 70 vuotta se raja, sitä uudempia ei voida vapaasti julkaista. Korjatkaa, jos tiedätte.
http://digi.kansalliskirjasto.fi/index.html

E.Arantes kirjoitti:

Pirpa asuu edelleen tietty siellä pääkaupungissa ja aikaisin huomenna lähden sinne myös. Samalla näen nuorimman poikamme, lomalla viikon sieltä harjoittelustaan Saksasta. Mää oonkin jo kaivannut mun "taistelukaveriani" livenä, vaikka skypetetään liki päivittäin.

Hengenheimolaisuus ei ole (minulle) sukupuolikysymys, ei sosiaalinenkaan, veikkaisin yhtenä tässä tapauksessa vaikkapa sen ajan yhteiskunnallisia kysymyksiä (ja miten ne Haanpää on ne kertonut) ja miksei myös omakohtaista mieltymystä kirjailijan persoonan salaperäisyyteen. Haanpäälläkin on ollut omat ahlqvistinsa.

Loppujen lopuksi arkistoissa työskentely olisi minulle, toisessa elämässä eläneelle pölypunkille, ollut sopivaa työtä, ainakin vähäksi aikaa. Nyt, kun digitoidaan monenlaisia arkistoja. Toivon mukaan niitä sitten pannaan myös ilmaisjakeluun. Taitaa olla kuitenkin se 70 vuotta se raja, sitä uudempia ei voida vapaasti julkaista. Korjatkaa, jos tiedätte.
http://digi.kansalliskirjasto.fi/index.html

Lue lisää

Kun 90-luvun alkupuolella valikoin ja toimitin työnantajani pyynnöstä kaunokirjallisista teksteistä koostuvan antologian, lupa piti pyytää jokaiselta kirjoittajalta tai heidän perikunniltaan ja joka tekstistä erikseen, vaikka kyseessä olisi ollut nelirivinen pikkuruno. Liki 50 kirjettä taisin lähettää. Tekijänoikeuslaki on tarkka, ja rajana siinä on tosiaan 70 vuotta. Vapaasti lainattaviin kuuluivat silloin Eino Leino ja muut edellisen vuosisadan vaihteen kirjailijat.

Lukumieltymyksistä vielä, että olen aina arvostanut kirjailijoita, joka ainoaa yritteliästä kynämiestä tai -naista. Työssänikään en onneksi joutunut rankkaamaan heitä, vaan tein parhaani jokaisen kustannuskynnyksen ylittäneen hyväksi. Omat rakkauteni ovat sitten olleet asia erikseen. Pakko tunnustaa, että joka hetki en ollut siinä mielessä omalle työnantajalleni uskollinen...

Aurora kirjoitti:

Kun 90-luvun alkupuolella valikoin ja toimitin työnantajani pyynnöstä kaunokirjallisista teksteistä koostuvan antologian, lupa piti pyytää jokaiselta kirjoittajalta tai heidän perikunniltaan ja joka tekstistä erikseen, vaikka kyseessä olisi ollut nelirivinen pikkuruno. Liki 50 kirjettä taisin lähettää. Tekijänoikeuslaki on tarkka, ja rajana siinä on tosiaan 70 vuotta. Vapaasti lainattaviin kuuluivat silloin Eino Leino ja muut edellisen vuosisadan vaihteen kirjailijat.

Lukumieltymyksistä vielä, että olen aina arvostanut kirjailijoita, joka ainoaa yritteliästä kynämiestä tai -naista. Työssänikään en onneksi joutunut rankkaamaan heitä, vaan tein parhaani jokaisen kustannuskynnyksen ylittäneen hyväksi. Omat rakkauteni ovat sitten olleet asia erikseen. Pakko tunnustaa, että joka hetki en ollut siinä mielessä omalle työnantajalleni uskollinen...

Lue lisää

Pikkaisen vielä, ennen kuin auton nokka suuntaa Helsinkiin.
Oikeastaan tarkoitin lähinnä sanomalehtien digitointia. Olisi kiva selata 1950-1960 luvun hesareita. Minun on pitänyt ottaa selvää, josko niitä saisi muuten käsiinsä. Huvinsa kullakin, joku saattaa aatella. Sanomalehtiin varmaan pätee sama 70 vuoden aikaraja.
Tuo Tuuri on ollut aika arkisto"rotta", tehnyt niitä tutkimusretkiään mm. UPM:ään ja ihmisten muutto-aaltoihin. Tervo istuu kait myös paljon arkistoissa ja moni muukin tietty.
Kirjoittajien tekstien rankkaus on tietty välttämätöntä, ammattilaisten puuhaa sekin, kuten kriitikoidenkin työ. Herkkä sielu toisella puolen pöytää.
Nyt valmistautumaan lähtöön. Hyvää päivän alkua ja jatkoa kaikille.

E.Arantes kirjoitti:

Pikkaisen vielä, ennen kuin auton nokka suuntaa Helsinkiin.
Oikeastaan tarkoitin lähinnä sanomalehtien digitointia. Olisi kiva selata 1950-1960 luvun hesareita. Minun on pitänyt ottaa selvää, josko niitä saisi muuten käsiinsä. Huvinsa kullakin, joku saattaa aatella. Sanomalehtiin varmaan pätee sama 70 vuoden aikaraja.
Tuo Tuuri on ollut aika arkisto"rotta", tehnyt niitä tutkimusretkiään mm. UPM:ään ja ihmisten muutto-aaltoihin. Tervo istuu kait myös paljon arkistoissa ja moni muukin tietty.
Kirjoittajien tekstien rankkaus on tietty välttämätöntä, ammattilaisten puuhaa sekin, kuten kriitikoidenkin työ. Herkkä sielu toisella puolen pöytää.
Nyt valmistautumaan lähtöön. Hyvää päivän alkua ja jatkoa kaikille.

Lue lisää

Hesareita ei ole digitoitu niin pitkälle, mutta mikrofilmeinä pitäisi löytyä ainakin yliopiston kirjastosta, nyk. Kansalliskirjastosta kaikki lehdet Päivälehden ajoista saakka.

Vaikket sitä kysynytkään, kerron ihan huvikseni, että lapsena näin todella paksuja kirjoja. Faijani oli töissä Valtionarkistossa, nyk. Kansallisarkistossa Kruununhaassa Rauhankadulla. Hän vei meidät katsomaan senkokoisia opuksia, että me pikkupirpanat tuskin olisimme jaksaneet niitä edes kottikärryillä siirrellä.

Tutkijasalissa sitten istui vakavia herroja pöytälamppujen valossa tiirailemassa näitä vuosisatoja vanhoja kirkonkirjoja, ja pieninkin lapsen ääni tai pikkukengän kopina aiheutti kauhistuneen hyssyttelyn.

Oli se arvokas paikka. Ilmankos faija halusi joskus päivän päätteeksi mennä rentoutumaan Laatuhaiti-ravintolaan huuhtomaan pölyt kurkustaan kuin cowboy saluunaan pitkän erämaavaelluksen jälkeen.

Niistä vanhoista Hesareista: iSG voisi olla taikasana senkin arvoituksen ratkaisuun.

E.Arantes kirjoitti:

Pikkaisen vielä, ennen kuin auton nokka suuntaa Helsinkiin.
Oikeastaan tarkoitin lähinnä sanomalehtien digitointia. Olisi kiva selata 1950-1960 luvun hesareita. Minun on pitänyt ottaa selvää, josko niitä saisi muuten käsiinsä. Huvinsa kullakin, joku saattaa aatella. Sanomalehtiin varmaan pätee sama 70 vuoden aikaraja.
Tuo Tuuri on ollut aika arkisto"rotta", tehnyt niitä tutkimusretkiään mm. UPM:ään ja ihmisten muutto-aaltoihin. Tervo istuu kait myös paljon arkistoissa ja moni muukin tietty.
Kirjoittajien tekstien rankkaus on tietty välttämätöntä, ammattilaisten puuhaa sekin, kuten kriitikoidenkin työ. Herkkä sielu toisella puolen pöytää.
Nyt valmistautumaan lähtöön. Hyvää päivän alkua ja jatkoa kaikille.

Lue lisää

Helsingin kaupunginkirjaston tietopalvelu iGS vastaa mitä erilaisimpiin kysymyksiin. Sieltä voisit aloittaa 50-60-luvun Hesareiden metsästyksen.

Arkistoista vielä. Olisikin melko arveluttavaa kirjoittaa esim. Rukajärven tietä (Elämä isänmaalle) tai muuta sotahistoriallista teosta kylmiltään, varsinkaan kun ei itse ole ollut sodassa. Ymmärtääkseni jokainen "vakava" kirjailija tekee hyvin paljon taustatyötä kirjastoissa ja arkistoissa.

Samaa mieltä tästä, että kaikki uudetkin  kirjoittajat ovat tervetulleita.
Jos joku haluaa esiintyä anonyyminä anonyyminä, kaipa hänellä on siihen syynsä.

Sanan - ja mielipiteen vapauden nimissä sallittakoon jos jonkinlaiset ajatukset. Itsepä jokainen huudoistaan vastaa.

Totuuden nimessä itse en viitsisi lainkaan kommentoida tuollaisia murjaanijuttuja, saattaa olla että ko. kirjoittaja haluaakin vain provosoida - ja jos, niin hyvin onnistui.

P. Kustaa kirjoitti:

Samaa mieltä tästä, että kaikki uudetkin  kirjoittajat ovat tervetulleita.
Jos joku haluaa esiintyä anonyyminä anonyyminä, kaipa hänellä on siihen syynsä.

Sanan - ja mielipiteen vapauden nimissä sallittakoon jos jonkinlaiset ajatukset. Itsepä jokainen huudoistaan vastaa.

Totuuden nimessä itse en viitsisi lainkaan kommentoida tuollaisia murjaanijuttuja, saattaa olla että ko. kirjoittaja haluaakin vain provosoida - ja jos, niin hyvin onnistui.

Lue lisää

Tuosta provosta olen hieman eri mieltä. Taidanpa kokeilla joskus ja viitonen vetoa, että saatan onnistua, nimittäin provosoimaan. Viritän salaa tykin.
Sanan -ja mielipiteen vapaus kukki mitäänsanomattomana jaarituksena hetkittäin eilen eduskunnan kokoontuessa keskustelemaan paketista. No Soini se rupesi taas oikein runoilemaan, ja siihen provoon kyllä tuli vastaus ja mielestäni aiheesta. Mieleen tulee myös erään kansanosan jahtaaminen ja likvidointi pelkästään sillä, että ruokittiin väärää tietoa korkojen kiskojista. Ei provo ole vaaratonta.
Herää kysymys, onko näillä palstoilla eri säännöt silloin, kun kirjoitetaan työttömistä murjaaneista, puhtaaseen maahan tautia levittävistä ihmisistä. Minulle tuollainen pila on liikaa, sitä ei edes uusien kirjoittajien tulo tänne pois pyyhi.
Sananvapaus ei ole mitä tahansa roiskimista. Ei myös mielipiteen heitto, sitä odottaa ainakin vankkaa perustelua sanomisille.
PS. anonyymejähän me kaikki olemme, mutta jos esimerkiksi kirjoittaisin jotain "tosi terävää" viitaten kautta rantain sinun nimimerkkiisi, niin eihän se nyt kiva juttu ole.

E.Arantes kirjoitti:

Tuosta provosta olen hieman eri mieltä. Taidanpa kokeilla joskus ja viitonen vetoa, että saatan onnistua, nimittäin provosoimaan. Viritän salaa tykin.
Sanan -ja mielipiteen vapaus kukki mitäänsanomattomana jaarituksena hetkittäin eilen eduskunnan kokoontuessa keskustelemaan paketista. No Soini se rupesi taas oikein runoilemaan, ja siihen provoon kyllä tuli vastaus ja mielestäni aiheesta. Mieleen tulee myös erään kansanosan jahtaaminen ja likvidointi pelkästään sillä, että ruokittiin väärää tietoa korkojen kiskojista. Ei provo ole vaaratonta.
Herää kysymys, onko näillä palstoilla eri säännöt silloin, kun kirjoitetaan työttömistä murjaaneista, puhtaaseen maahan tautia levittävistä ihmisistä. Minulle tuollainen pila on liikaa, sitä ei edes uusien kirjoittajien tulo tänne pois pyyhi.
Sananvapaus ei ole mitä tahansa roiskimista. Ei myös mielipiteen heitto, sitä odottaa ainakin vankkaa perustelua sanomisille.
PS. anonyymejähän me kaikki olemme, mutta jos esimerkiksi kirjoittaisin jotain "tosi terävää" viitaten kautta rantain sinun nimimerkkiisi, niin eihän se nyt kiva juttu ole.

Lue lisää

No jos joku kirjottaisi jotain oikeasti "terävää" vaikka suoraan minun nimmarillani, niin johan sen jokainen heti huomaisi ettei tämä nyt sama heppu voi olla...

No joo, vakavasti puhuen minulle henkilökohtaisesti sananvapaus tarkoittaa oikeutta sanoa julkisesti melkein mitä tahansa. Olen siis aika liberaali tässä(kin) asiassa.

Lakihan jo määrittelee tai ainakin yrittää määritellä milloin mennään rasismin tms. alueelle.
Sehän ei ole aina helppoa sanoa milloin kyseessä on esim. kiihotus jotain kansanryhmää vastaan, milloin vain yleiseen sananvapauteen kuuluva asia.

Provosointi - silloin kun sillä tarkoitetaan vain keskusteluun yllyttämistä ja missä tarkoituksessa minäkin sanaa käytin - kuuluu mielestäni sananvapauteen.

Mutta kuten sanottua, jokainen on aina kuitenkin vastuussa sanomisistaan.

P. Kustaa kirjoitti:

No jos joku kirjottaisi jotain oikeasti "terävää" vaikka suoraan minun nimmarillani, niin johan sen jokainen heti huomaisi ettei tämä nyt sama heppu voi olla...

No joo, vakavasti puhuen minulle henkilökohtaisesti sananvapaus tarkoittaa oikeutta sanoa julkisesti melkein mitä tahansa. Olen siis aika liberaali tässä(kin) asiassa.

Lakihan jo määrittelee tai ainakin yrittää määritellä milloin mennään rasismin tms. alueelle.
Sehän ei ole aina helppoa sanoa milloin kyseessä on esim. kiihotus jotain kansanryhmää vastaan, milloin vain yleiseen sananvapauteen kuuluva asia.

Provosointi - silloin kun sillä tarkoitetaan vain keskusteluun yllyttämistä ja missä tarkoituksessa minäkin sanaa käytin - kuuluu mielestäni sananvapauteen.

Mutta kuten sanottua, jokainen on aina kuitenkin vastuussa sanomisistaan.

Lue lisää

Joskus kait se nenäni imee niitä herneitä, turhastakin, ja voin olla samaa mieltä liberaalista hengestä myös sananvaihdoissa. Ja se vastuu toki on jokaisella myös sanomisistaan. Sana kuitenkin on vapaudessaan vaarallinen, joskus kuin teko tai ainakin johtaa tekoihin. "Hyvin" esitetyt sanat ja muutenkin esiintymistaito oikeista naruista vetely kerää joukkoja ympärilleen. Sanoilla ja esiintymisillä johdetaan laumoja, ei sisällöllä aina, minä siellä lauman joukossa, väistellen mahdollisia karikoita, jos osaan.
Provokaatiolla kait sitten on monenlaisensa kasvot. Minulle se ensisijaisesti on jotenkin kielteinen jo sanana. Varmaan jossain tarvitaan provosointeja jo pelkän jonkin jäykkyyden esiintuomiseksi, mutta provosointi voi olla myös lähellä populismia.

PS. katselin eilen '10 kirjaa vallasta'- ohjelmaa. Yhtenä pienenä juonteena siinä oli kehotus nauraa propagandaesityksille. Täällä ei nauru kuulu, joten pakko heittää sanoja.

Sen ja sen "satunnainen kirjoitusvirhe" oli alatyylin alittavat maininnat murjaaneista.
Kuka täällä on Shakespearen kirveellä palasiksi pillkonut, kun kirjoitat "Siispä ei ketään - häntä - tai sitä ja sitäkään...kirveellä palasiksi pilkkoa"

"Kyllä Hän aivan varmasti kirjallisuudessamme jatkaa, uhkailuista huolimatta."

Hän on niin laadukas, että oikein isolla kirjaimella Hän, tarkoitit tietysti sitä ja sitä. Shakespeare kyllä kirjoitetaan isolla silloin, kun kirjoitetaan erisnimenä, hänkin sitten pienellä pelkkänä pronominina. No jos taas viittaat, että se ja se on Jumala, niin... Olemmeko me kirjallisuudessa, oikein niin hienossa paikassa, en minä ainakaan. Kaikkihan voivat tänne vapaasti kirjoittaa, mutta joissain tapauksissa palautetta tulee, se on varma nakki.

E.Arantes kirjoitti:

Sen ja sen "satunnainen kirjoitusvirhe" oli alatyylin alittavat maininnat murjaaneista.
Kuka täällä on Shakespearen kirveellä palasiksi pillkonut, kun kirjoitat "Siispä ei ketään - häntä - tai sitä ja sitäkään...kirveellä palasiksi pilkkoa"

"Kyllä Hän aivan varmasti kirjallisuudessamme jatkaa, uhkailuista huolimatta."

Hän on niin laadukas, että oikein isolla kirjaimella Hän, tarkoitit tietysti sitä ja sitä. Shakespeare kyllä kirjoitetaan isolla silloin, kun kirjoitetaan erisnimenä, hänkin sitten pienellä pelkkänä pronominina. No jos taas viittaat, että se ja se on Jumala, niin... Olemmeko me kirjallisuudessa, oikein niin hienossa paikassa, en minä ainakaan. Kaikkihan voivat tänne vapaasti kirjoittaa, mutta joissain tapauksissa palautetta tulee, se on varma nakki.

Lue lisää

" Apina kapina kiipesi puuhun " nakitti " sieltä poliisin suuhun. Poliisi luuli makkaraksi, halkaisi situn kahtia: Sylkäisi silloin pois..."

Ollaankos me liikuttu liian kauan täällä elämässä vaan eri aaltopituuksilla. Miten parikymmentä vuotta ikäerossamme muuten tekisi " yhteiselomme " näin ikävän makuiseksi. - En jummarra...

Inkeri kirjoitti:

" Apina kapina kiipesi puuhun " nakitti " sieltä poliisin suuhun. Poliisi luuli makkaraksi, halkaisi situn kahtia: Sylkäisi silloin pois..."

Ollaankos me liikuttu liian kauan täällä elämässä vaan eri aaltopituuksilla. Miten parikymmentä vuotta ikäerossamme muuten tekisi " yhteiselomme " näin ikävän makuiseksi. - En jummarra...

Lue lisää

Ikäeroilla on jossain tapauksissa merkitystä, aivan varmaan. En tiedä kuitenkaan ikääsi ja epäilen iän vaikutusta muutenkin tässä tapauksessa.
Aallonpituuksiin kun vaikuttaa monet jutut ja oikeassa elämässä, jos joku tulee murjaisemaan vaikkapa minulle ulkomaan työttömistä murjaaneista, niin aivan turha haikailla samalla hiekkalaatikolla leikkimisistä, saati että hiljaiseksi jäisin. Näin on näreet.
"Yhteiselo" täällä on minulle sitä, että vaihdetaan eri asioista mielipiteitä, joskus vakavammin, joskus kevyemmin. Muut yhteiselot ovat sitten asia erikseen. Tosin, jos täällä vuosia kirjoittelee, niin jotain tuttua alkaa jokaisessa ilmeentyä, siis persoonan piirteitä. Ja tekisi mieli jopa sanoa, että oppii tuntemaan jonkun.
PS. nytkään et kirjoittanut oikeastaan muuta kuin yhteiselosta ja aallon pituuksista, vaikka olisit aivan hyvin voinut tarttua Häneen ja kirjallisuuteen ja vaikkapa niihin "sen ja sen" tökeröihin ja kuvottaviin lausahduksiin ulkomaiden työttömistä murjaaneista tai siitä, että sitä ja sitä lainatakseni "kirjallisuus olkoon suomalaista kirjallisuutta Suomessa ilman espanjalaisia vääriä kirjallisia piirteitä". Aiheita olisi vaikka miten paljon. Tietysti, jos itse on tuollaisia kirjoitellut, niin niistä on tietty vähän hakalaa sitten heittää kritiikkiä tai puolustella.
Oikeastaan olen satavarma, että jos tähän vastaat, niin puutut vain ja ainoastaan jälleen siihen , että epäilen sitä sun tätä ja sivuutat nuo tökeröt "sen ja sen" kirjoitelmat.
.

Palautin yhden kokonaisen sivistyneen kirjoituksen siltä ja siltä.
18.7 19:16

"Suomi on Suomi ja on epälojaalia, että saksassa mainostetaan että kuka vain voi tulla Suomeen. Suomen kaunokirjallisuus tulee mainiosti toimeen ilman ulkomaista hörhöttelyä. On taivaallisen kaunista kuunella suomalaisella ulkoilmaesiintymislavalla aitoa puhdasta suomalaista runoutta ilman, että ulkopuoliset kieltäymmärtämättömät tulevat kukkoilemaan kirkaaseen maahan."

Yli vitonen vetoa, ettei kyseessä ole sarkasmi tai provo perussuomalaisten ajattelutapaa vastaan. Ulkoilmaesiintymislavan taidan jo tietää.
Sivistystä en näe suurennuslasillakaan. Nyt lasit jemmaan, sivistys ja kirjoittelija minun puolestani omaan rauhaansa ja ryhdyn hahmottelemaan...

Piti sanoa "nukuin".
Täällä on puhuttu Kiven tuotannosta; itse olen sen verran huono kirjallisuuden tuntija, häpeän sanoa, että olen lukenut (?) kouluaikana ainoan Kiven tuotoksen - Seitsemän Veljestä. Nyt kehuitte niin paljon, että on pakko etsiä se uudelleen käsiin.

Mielenkiintoinen uni, mikä todentuu eli näkyy täällä palstalla ennen kuorsaustasi, totena.
Ensi yönä näen varmaan unen, missä ulkomaalaisia "murjaaneja" on tanssimassa haudallani. Henki varmaan lähtee unessa niin, että ohimoon osuu kovakantinen Cervantes. Kun sitten ryömin viimeisillä voimillani ensiapuun, niin ovella jo huudetaan, että siinäs näet, et saa hoitoa, koska kaik on mennyt... Ja unissani on aina se piirre, että hiki otsalla herään, mitään en voi ilkkujille. Apuva.

E.Arantes kirjoitti:

Mielenkiintoinen uni, mikä todentuu eli näkyy täällä palstalla ennen kuorsaustasi, totena.
Ensi yönä näen varmaan unen, missä ulkomaalaisia "murjaaneja" on tanssimassa haudallani. Henki varmaan lähtee unessa niin, että ohimoon osuu kovakantinen Cervantes. Kun sitten ryömin viimeisillä voimillani ensiapuun, niin ovella jo huudetaan, että siinäs näet, et saa hoitoa, koska kaik on mennyt... Ja unissani on aina se piirre, että hiki otsalla herään, mitään en voi ilkkujille. Apuva.

Lue lisää

Illan lopuksi täytyy korjata tuota enneunta.
Ne vääräkirjalliset murjaanithan eivät edes maahamme pääse ja jos pääsevät, olisi uneni tietty erikoinen, ei hikeä herätessä ja tanssi haudalla olisi keveätä ja vapaata hiihtoliiton askelista (tää ei ollu piikki Aurora, vaan se siihen tulla tupsahti). Kauhu-unessa kuitenkin Cervantes lentää ohimooni kotikutoisista käsistä, tietenkin. Ja haudallakin tanssitaan, sen verran metsä on huutoihin vastannut.
Täytyy virittäytyä juuri ennen unta myönteiseen kuvaan, katsella lampaitten sijaan sensuellia liikehdintää ja kirjallisia lempeitä tuulia eteläisen Euroopan tarjonnasta vaikkapa kitaralla säestettynä. Niitähän mm. Rapukin parhaillaan kuuntelee. Jos se ei ihan riitä, viritän uneeni lisää et.amerikkalaista tunnelmaa ja herään sitten pirteänä aikaisin aamulla ja viheltelen ajaessani kohti mukavaa lauantaipäivää.
PS. mul on ollu pölinätauti tänään ja valitan sen mollivoittoisuutta.

E.Arantes kirjoitti:

Illan lopuksi täytyy korjata tuota enneunta.
Ne vääräkirjalliset murjaanithan eivät edes maahamme pääse ja jos pääsevät, olisi uneni tietty erikoinen, ei hikeä herätessä ja tanssi haudalla olisi keveätä ja vapaata hiihtoliiton askelista (tää ei ollu piikki Aurora, vaan se siihen tulla tupsahti). Kauhu-unessa kuitenkin Cervantes lentää ohimooni kotikutoisista käsistä, tietenkin. Ja haudallakin tanssitaan, sen verran metsä on huutoihin vastannut.
Täytyy virittäytyä juuri ennen unta myönteiseen kuvaan, katsella lampaitten sijaan sensuellia liikehdintää ja kirjallisia lempeitä tuulia eteläisen Euroopan tarjonnasta vaikkapa kitaralla säestettynä. Niitähän mm. Rapukin parhaillaan kuuntelee. Jos se ei ihan riitä, viritän uneeni lisää et.amerikkalaista tunnelmaa ja herään sitten pirteänä aikaisin aamulla ja viheltelen ajaessani kohti mukavaa lauantaipäivää.
PS. mul on ollu pölinätauti tänään ja valitan sen mollivoittoisuutta.

Lue lisää

Ja vielä se, että varmaan en makkaraa illalla syö enkä aamulla unistani mitään virkkaa.

Minäkin näin viime yönä taas tyypillisen unen itselleni. Olen muka tutussa paikassa, mutta en löydä sieltä mitenkään takaisin kotiin tai johonkin, minne olen menossa kuin valtavien esteiden kautta. Viime yönä kuljin savessa ja liejussa ja oli olevinaan uudet kengät jalassa, jotka eivät saisi kuraantua. Oli pikkukengät, kun olisi pitänyt olla vähintään kumisaappaat. Uneen liittyi myös muutaman vuoden takainen työkaveri, pitäisiköhän ottaa yhteyttä häneen ja kysyä kuulumisia.

Aina taivallan unessa jossain ihme paikoissa, tunneleissa, vaarallisilla vesillä tai vuoren onkaloissa tai talojen vinteillä, joissa poden suljetun paikan kammoa, ahtaissa putkiloissa, joista juuri ja juuri mahdun läpi. Aiemmin näin unia suurista taloista, jotka olivat täynnä pölyisiä huonekaluja. Sellaisia ei itsellämme ole.

Onkohan minulla pahakin uniapnea?

No, Tuuve-tyttöhän se siellä. Vai oletko se entinen "vanha" Tuuve sieltä entisestä Elämästä?
Tässä täytyy jo alkaa epäilemään kaikkea.
Vastaappa yhteen kysymykseen; jos osuu kohdalleen, niin olet SE Tuuve.
Eli; mikä ammatti on poika/mies-ystävälläsi?

riitu-s kirjoitti:

No, Tuuve-tyttöhän se siellä. Vai oletko se entinen "vanha" Tuuve sieltä entisestä Elämästä?
Tässä täytyy jo alkaa epäilemään kaikkea.
Vastaappa yhteen kysymykseen; jos osuu kohdalleen, niin olet SE Tuuve.
Eli; mikä ammatti on poika/mies-ystävälläsi?

Lue lisää

Riitu, tuo oli hyvä kysymys. Muistan erään kirjoituksen, luonnonläheistä erotiikkaa. mutta enpä paljasta...

Vastaan tuonne paljon ylempänä olleeseen Auroran ja Aranteksen vuoropuheluun, että kyllä kirjailijat todellakin istuvat pölyisten arkistojen ääreessä päivät pitkät, kirjoittaakseen niistä tutkimuksia ja romaaneja taikka kaunokirjallisia teoksia, koska itsellä ei ole kokemuksia niistä asioista. Eihän Mika Valtarikaan ollut ikinä edes käynyt Egyptissä kun hän kirjoitti Sinuhen.

Taikka nykyinen kirjailijamme Sofi Oksanen, joka kirjoitti Puhdistuksen ja on saanut sillä maailmanmainetta itselleen.

Vielä vaikkapa Riitun pitämään Kaari Utrioon mennäksemme, minäkin ostin Kaarin ensimmäisen romaanin silloin kun se ilmestyi, olikohan 60-luvun lopulla, Kartanonherra ja kaunis Kirstin, jossa mainittiin heti alkusanoina, että "synnyttävän naisen kumea voihke kaikui Turun linnan käytävillä", jollen nyt aivan väärin muista. Kaarikin on historian tutkija ja istunut päivät pitkät tutkimassa Suomen historiaa ruotsinvallan aikana ja minulla on ollut useita hänen kirjojaan, kaikki tavalla tai toisella Suomen historiaan liittyviä, joko Ruotsin tai Venäjän vallan alla ollessamme.

Jokohan Rapu on palannut Kreetalta? Siellä on ollut todella kuuma koko ajan . Olen seurannut lämpötiloja Hösäristä, joka päivä 29-34- asteen väliltä varjossa.

Calvados kirjoitti:

Vastaan tuonne paljon ylempänä olleeseen Auroran ja Aranteksen vuoropuheluun, että kyllä kirjailijat todellakin istuvat pölyisten arkistojen ääreessä päivät pitkät, kirjoittaakseen niistä tutkimuksia ja romaaneja taikka kaunokirjallisia teoksia, koska itsellä ei ole kokemuksia niistä asioista. Eihän Mika Valtarikaan ollut ikinä edes käynyt Egyptissä kun hän kirjoitti Sinuhen.

Taikka nykyinen kirjailijamme Sofi Oksanen, joka kirjoitti Puhdistuksen ja on saanut sillä maailmanmainetta itselleen.

Vielä vaikkapa Riitun pitämään Kaari Utrioon mennäksemme, minäkin ostin Kaarin ensimmäisen romaanin silloin kun se ilmestyi, olikohan 60-luvun lopulla, Kartanonherra ja kaunis Kirstin, jossa mainittiin heti alkusanoina, että "synnyttävän naisen kumea voihke kaikui Turun linnan käytävillä", jollen nyt aivan väärin muista. Kaarikin on historian tutkija ja istunut päivät pitkät tutkimassa Suomen historiaa ruotsinvallan aikana ja minulla on ollut useita hänen kirjojaan, kaikki tavalla tai toisella Suomen historiaan liittyviä, joko Ruotsin tai Venäjän vallan alla ollessamme.

Jokohan Rapu on palannut Kreetalta? Siellä on ollut todella kuuma koko ajan . Olen seurannut lämpötiloja Hösäristä, joka päivä 29-34- asteen väliltä varjossa.

Lue lisää

Tässä mielestäni ihana musiikkikappale Kirkan laulamana, kuunnelkaa taustallla olevaa kitaraa.



http://www.youtube.com/watch?v=65_I8yu7PS8

Hänen vaimonsa kuuntelee tätä varmaan kyyneleet silmissä, koska Kirkahan kuoli muutama vuosi sitten.

Calvados kirjoitti:

Tässä mielestäni ihana musiikkikappale Kirkan laulamana, kuunnelkaa taustallla olevaa kitaraa.



http://www.youtube.com/watch?v=65_I8yu7PS8

Hänen vaimonsa kuuntelee tätä varmaan kyyneleet silmissä, koska Kirkahan kuoli muutama vuosi sitten.

Lue lisää

Korjaus edelliseen. Tässä laulaakin Janne Tulkki ja aivan ihanasti laulaakin. Kokeilen uudellee, josko onnistuisi se Kirkan kappale.

Calvados kirjoitti:

Korjaus edelliseen. Tässä laulaakin Janne Tulkki ja aivan ihanasti laulaakin. Kokeilen uudellee, josko onnistuisi se Kirkan kappale.

http://www.youtube.com/watch?v=Fuv-rFCrThI

Nyt pitäisi Kirkan tässä laulaa, josta 17:44 viestissäni väitin tapahtuvan.

Calvados kirjoitti:

Vastaan tuonne paljon ylempänä olleeseen Auroran ja Aranteksen vuoropuheluun, että kyllä kirjailijat todellakin istuvat pölyisten arkistojen ääreessä päivät pitkät, kirjoittaakseen niistä tutkimuksia ja romaaneja taikka kaunokirjallisia teoksia, koska itsellä ei ole kokemuksia niistä asioista. Eihän Mika Valtarikaan ollut ikinä edes käynyt Egyptissä kun hän kirjoitti Sinuhen.

Taikka nykyinen kirjailijamme Sofi Oksanen, joka kirjoitti Puhdistuksen ja on saanut sillä maailmanmainetta itselleen.

Vielä vaikkapa Riitun pitämään Kaari Utrioon mennäksemme, minäkin ostin Kaarin ensimmäisen romaanin silloin kun se ilmestyi, olikohan 60-luvun lopulla, Kartanonherra ja kaunis Kirstin, jossa mainittiin heti alkusanoina, että "synnyttävän naisen kumea voihke kaikui Turun linnan käytävillä", jollen nyt aivan väärin muista. Kaarikin on historian tutkija ja istunut päivät pitkät tutkimassa Suomen historiaa ruotsinvallan aikana ja minulla on ollut useita hänen kirjojaan, kaikki tavalla tai toisella Suomen historiaan liittyviä, joko Ruotsin tai Venäjän vallan alla ollessamme.

Jokohan Rapu on palannut Kreetalta? Siellä on ollut todella kuuma koko ajan . Olen seurannut lämpötiloja Hösäristä, joka päivä 29-34- asteen väliltä varjossa.

Lue lisää

Tervehdys kaikille ja terveisiä Kreetalta! Tarkemmin Rethymnonista.

Oikeassa olet Calvados. Siellä oli kuuma, mutta nuo Hesarin lämpötilat eivät ole mitään todellisuuden kanssa. Varjossa siellä oli 37 astetta ja auringossa ainakin 47 astetta. Koko aikana ei näkynyt yhtä ainutta pilvenhattaraakaan sinisellä taivaalla. Lämpö ei kuitenkaan ollut aivan kamalan rasittavaa koska se oli kuivaa, ei kosteaa lämpöä. Meri ja uima-altaat olivat kuitenkin ne paikat missä viihdyimme, vaikka toisaalta kyllä olimme myös paljon menossa aivan joka päivä.

Sinne leprasaarelle emme sitten menneet, koska matka olisi ollut ehkä liian rasittava tälle meidän pienelle matkalaiselle siinä kuumuudessa, mutta kävimme aivan omatoimisesti, paikallisbussilla, Knossosissa. Raunioita sielläkin ja turisteja valtavasti, mutta tulipa käytyä.

Tämä meidän pieni poika sai jostakin päähänsä, että se meidän huoneisto siellä hotellissa on "mummin koti"? Hän ei antanut yhtään periksi kun yritimme kertoa, että kyllä mummin koti on Suomessa, se oli Kreikan "mummin koti". Eipä minulla olisi mitään sitä vastaan, jos vaikka olisi koti sielläkin!

Harmittaa vähän, kun se Spinalongan-saari jäi nyt tällä kertaa näkemättä, mutta ehkä joskus toiste sitten. Paljon me kyllä näimme ja koimme ja muutenkin matka meni hyvin, ei haavereita, eikä palamisiakaan kun varoimme keskipäivän rannalla oloa. Uima-altaalla oli varjot ja veteen pääsi tai sisälle huoneisiin.

Nyt olimme tänään 7-vuotis-synttäreillä. Pojan tytär, koululainen, oli juhlinnan kohde.

Olen lueskellut kirjoituksianne, paljon olette ehtineet ajatuksia vaihtaa. Kiivaastikin, mutta kuitenkin keskustelut ovat aina jatkuneet ja niin pitääkin.

Minulla on ollut täällä ikkunapuitteiden ulkopuolen maalarit ja kaikenlaista muuta kiirettä ja vielä nuo kiireet tuntuvat jatkuvankin.

Kuuntelin Calvados, nuo laittamasi Tulkin ja Kirkan kappaleet. Huomasin muuten että Tulipunaruusut tulevat elokuussa taas "kellariin", olen kertonut heistä, mutta en tiedä "rohkenenko" nyt mennä sinne silloin!

Nyt kyllä väsyttää joten kirjan kera sänkyyn!

Tyune neiti ja Tuuve rouva. Miunkin äitini oli Tyyne ja isäpuolellakkii oli Tyyne niminen sisko. Äitilläni oli myös Hilkka niminen sisko ja kuinka ollakaan, myös isäpuolella oli Hilkka niminen sisko. Äitin mies olí maalari ja kuinka ollakkaa, nii isäpuolenikin oli maalari. Korollaa ei ollu kummallakkaa. Iha pussilla ja junalla jouvuttii ajamaa millon minnekkii. Puuhyyskäkkii oli aina meillä. Ja siellä vain sanomalehtee, jota ei nähny lukkee enne pyyhintää ku ei ollu valoja.

Tässäpä toivottelen sinulle riitu, jo hyvää yötä, mutta hieman noista Kreikan kuulumisista vielä. Kyllä me saimme todella hyvää kohtelua kaikkialla. Ravintoloissa kannettiin pöytään vaikka mitä ylimääräistä, talo tarjosi. Silmälasini korjattiin ilmaiseksi, kun istuin niiden päälle ja sangat irtosi, sain vielä uuden kotelonkin, kun omani oli hieman huono. Eikä tosiaan maksanut mitään. Toivoteltiin vain hyvää lomanjatkoa! Ravintoloissa käteltiin tullen mennen ja kutsuttiin "ystäviksi"! Että näin!!!

Aika ruskea minä olen kyllä, mutta minuun tarttuu helpolla rusketus yleensäkin. Emme kyllä paljon varsinaisesti ottaneet aurinkoa, kun oli tämä pieni mukana, niin silmät sai olla selässäkin, kun hän mennä vilisti. Tutkimme kaikenlaisia paikkoja ja kujia siellä ja ajoimme puolentoistatunnin matkan bussilla Heraklioon ja sinne oli upeat vuoristomaisemat ja niitä oli kiva katsella ilmastoidun bussin ikkunoista. Korppikotkat liiteli taivaalla, vuohia näkyi rinteillä tien vieressä ja hyvin hoidetut olivipuurivistöt rinteillä. Kaunista!

Nyt täytyy mennä nukkumaan. Poikani soitti juuri ja heillä on nyt lastenhoito ongelmia ainakin huomenna, joten mummia tarvitaan. Kumpikaan vanhemmista ei voi huomenna jäädä kotiin, joten kaksi lasta tulee aamulla jo ennen seitsemää tänne.

Joten - Hyvää yötä!

Alkuperäinen Rapu kirjoitti:

Tässäpä toivottelen sinulle riitu, jo hyvää yötä, mutta hieman noista Kreikan kuulumisista vielä. Kyllä me saimme todella hyvää kohtelua kaikkialla. Ravintoloissa kannettiin pöytään vaikka mitä ylimääräistä, talo tarjosi. Silmälasini korjattiin ilmaiseksi, kun istuin niiden päälle ja sangat irtosi, sain vielä uuden kotelonkin, kun omani oli hieman huono. Eikä tosiaan maksanut mitään. Toivoteltiin vain hyvää lomanjatkoa! Ravintoloissa käteltiin tullen mennen ja kutsuttiin "ystäviksi"! Että näin!!!

Aika ruskea minä olen kyllä, mutta minuun tarttuu helpolla rusketus yleensäkin. Emme kyllä paljon varsinaisesti ottaneet aurinkoa, kun oli tämä pieni mukana, niin silmät sai olla selässäkin, kun hän mennä vilisti. Tutkimme kaikenlaisia paikkoja ja kujia siellä ja ajoimme puolentoistatunnin matkan bussilla Heraklioon ja sinne oli upeat vuoristomaisemat ja niitä oli kiva katsella ilmastoidun bussin ikkunoista. Korppikotkat liiteli taivaalla, vuohia näkyi rinteillä tien vieressä ja hyvin hoidetut olivipuurivistöt rinteillä. Kaunista!

Nyt täytyy mennä nukkumaan. Poikani soitti juuri ja heillä on nyt lastenhoito ongelmia ainakin huomenna, joten mummia tarvitaan. Kumpikaan vanhemmista ei voi huomenna jäädä kotiin, joten kaksi lasta tulee aamulla jo ennen seitsemää tänne.

Joten - Hyvää yötä!

Lue lisää