Mietin itsekseni, että pystyisimmekö me kohtaamaan ihan vain ystävinä? Vai olisiko meitä yhdistänyttä vetovoimaa kuitenkin liikaa? Sanot olevasi onnellinen nykyisen naisesi kanssa, mutta riittääkö se vastavoimaksi? Haluaisin niin tavata sut, mutta en halua olla se joka tekee särön teidän onneenne. Enkä halua rikkoa itseäni tämän enempää. Mutta kummasta olen enemmän rikki, siitä etten näe sinua ehkä koskaan enää? Vai siitä että olisin taas hetken "se toinen"? Ja kuinka suuri riski se olisi?
Tunnen itseni naispuoliseksi Hamletiksi.. =(
Tunnen itseni naispuoliseksi Hamletiksi.. =(
Vastaukset 2
Vanhimmat
voi itku!!!!!!!!!!!! Koeta vaan kestää säröines...
juh noita tuntemuksia taas tulen saamaan maanantai- iltana