On tämäkin yhtä säälittävyyttä...kinuta rakkautta toiselta: Hei huomaa minut, pidän sinusta paljon, etkö huomaa pidän sinusta oikeasti sydänjuuriani myöden ja minulla on helliä tunteita kohtaasi! Tiedän ei tarvitse läksyttää, kun vaan suuresti ihastuneena on vaikea hyväksyä sitä, ajan kanssa sen sitten hyväksyy ja pidemmän päälle tajuaa sen kun ei saakaan toivottua vastareaktiota toiselta ja kyllästyy pelkkiin omiin turhiin tunteisiinsa. :(
On monia ihmisiä jotka ovat tässä tilanteessa, sympatiat heille kanssa ihmisille, tiedän että se sattuu.
On monia ihmisiä jotka ovat tässä tilanteessa, sympatiat heille kanssa ihmisille, tiedän että se sattuu.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tätähän tämä on, viikonloppu oli yhtä tuskaa yksi nainen mielessäin. Tässä vain kävi niin, että ilmeisesti hän teki aloitteen, jonka tajusin vasta myöhemmin ja tilanne oli ohi. Tällä hetkellä en enää tiedä, mitä hänelle huomenna sanoisin.
Se on hyvä kuitenkin että olet ilmeisesti usein hänesi kanssa tekemisissä, tsemppiä sulle!
No ainahan voit yrittää korjata asian...
mut älä hemmetissä roiku! Ei se asiaa auta.
Ei se autakaan, yritän ja teen kaikkeni sen suhteen että unohtaisin asian ja menisin eteenpäin ajattelemalla kaikkea ikävää matkan varrelta. Realiteetit siinä apuun.
Oikeesti se ihminen ei ole täällä
Sitten vielä suuremmalla syyllä pitää unohtaa jos ei ole -se ihminen- täällä. Näähän ne just sekoittaa siksi on päästävä myös pois haaveilemasta turhasta.
Sitäpä et todellakaan tiedä, olen siitä 99%:sen varma.
Jep, jos ei tunnu toimivan, kannattaa mennä eteenpäin. Jotain parempaa odottelee jo nurkan takan. Mulla on se tilanne, että olen pitemmän aikaa saanut kerjätä rakkautta ja huomiota avioliitossa. Loppu mikä loppu, mutta nyt ei toinen millään tunnu sitä tajuavan eikä aio tehdä asioitten eteen mitään. Kyllä kaduttaa, että ikinä menin naimisiin.
Olin avioliitossa pitkään ja enpä voi sanoa, että olisin saanut juuri minkäänlaista huomiota kuin alkuvuosina. Eron jälkeen sitten sähköpostitse kuulin ensimmäisen kerran, että minua rakastettiin. Suoraan face to face noita sanoja en ole elämässäni koskaan kuullut. Siksipä päätin, että koskaan en enää roiku, en anele rakkautta enkä kerjää huomiota keneltäkään. Jos ei kelpaa, eikä ole arvostettu omana itsenään, niin eihän sille mitään voi. Ap. en läksytä enkä arvostele sinua. Jokainen tekee asiat tavallaan.
Vain aasit roikottaa tahallaan.Narsistit myös. Luulisi ahdistavan tauoton pommittaminen että sanoisi suoraan sinulle.Ehkä on niin idiootti.
Mut itse roikkumisella et voita mitään, pelis on jo menetetty etenkin jos ette ole vielä olleet koskaan yhdessä, et vain ihastunut olet.Se on vain typeryyttä, tajua jo!
Juu kaikki ihastus alkoi joskus silloin - - - -? vuonna nakki. Typeryyttä? Joo onhan se itsekin sitä manaan joka päivä, suorastaan en voi käsittää, mutta tää on vaan niin kummallinen tilanne ja asia ettei taivaskaan voi uskoa tätä, mä oikeastaan aavistan jotakin päinvastaista mutta....luoja paratkoon tätä!
aika hassu mielikuva...
lapsesta, joka roikkuu vanhemman hihapuolessa ja yrittää kaikin keinoin herättää hänen huomiotaan... hakee hänen hyväksyntäänsä ja rakkauttaan... ja vaikka vanhempi rakastaakin häntä, ärsyyntyy ehkä kinuamisesta, mutta hänen huomionsa on muualla ja lapsi pettyyy... ajattelee, ettei häntä rakasteta... mikä väärinkäsitys
ja jatkuuko se sitten aikuisuuteen saakka, toistuen parisuhdekuvioissa tuottaen tuskaa molemmille puolisoille, eikä kumpikaan huomaa mistä on kyse?
huomiontarve, joka tulee lapsuudesta ja väärinkäsityksestä
ärsyyntyminen jatkuvasta tarpeesta tulla huomioiduksi, rippumisesta
miehtihän tuota, ihan ehdotuksena vaan
Mun ongelmat on täsmälleen tuota perua. Äitini ei välittänyt musta hittojakaan. Siksi kerjurina oleminen tuntuukin niin älyttömän pahalta ja jollain kumman tavalla alan vielä käyttäytyä kuten lapsi enkä aikuinen.
Eihän sitä tunteilleen voi mitään. Vielä enemmän vitutt aa, jos kaikkea ikävää on sattunut matkan varrella tunteiden kohteen puolesta ja kun hän saa tietää tunteesi, hän tekee suorastaan farssin koko asiasta.
Toivottu vastareaktio? Mikä se olisi? "Huomaan kyllä innokkuutesi ja tapasi toimia, mutta anteeksi vain, en kykene vastaamaan siihen millään tavalla, sillä minusta sinä et kuule minua. Sinä nautit itsekkäästi omasta tunteestasi etkä huomaa kuinka vaikeaa minulla on."
Mä olen täysin yksin tämän asiani kanssa, mitään vastuuta teoistaan toinen ei tosipaikan tullen sitten ottanutkaan :)