Pelottaa kasvaminen

jos susta tuntuu tolta jo 11w niin sulla on rankka nuoruus edessä, valitettavasti :s ite oon 16 vuotta ja tunnen täysin samoin, lapsena oli vaan jotenki helpompaa; ei tarvinnu huolehtii melkee mistään eikä paljoakaan välittää miltä näytti... se on vaan jotai mitä ei voi sanoin selittää :(

Ymmärrän tunteesi, sillä itselle tuli eräässä vaiheessa lapsuutta prikulleen samanlainen olo! - En tahtonut missään tapauksessa kasvaa aikuiseksi, äidiksi enkä ottaa vastuuta mistään. Lapsena nyt vain on niin helppoa, kun ei tarvitse tehdä mitään erikoista. Ei ole vastuuta mistään ja äiti hoitaa kaiken.
Niin se vain nyt on, että kasvaminen kuuluu elämään. Moni varmaan lapsena on ajatellut, että ei halua kasvaa, mutta sille ei voi mitään. Eräässä vaiheessa nuoruutta sinulle saattaa tulla sellainen puuska, että olisitpa jo aikuinen niin ei kukaan olisi määräilemässä. Se on elämää.
Lapsuutta oppii arvostamaan jollain tapaa, eikä sitä pysty selittämään. Itsellekkin lapsuus oli todella tärkeää aikaa, enkä koskaan tule sitä unohtamaan. Vaikka nykyään onkin isompi, niin silti muistaa kaiken mitä on tehnyt ja se on pääasia.
Et pysty olemaan kasvamatta ja se on ihan okei, vaikka kasvaminen pelottaisikin . Muista kuitenkin, että sinulla on nuoruutta todella monta vuotta jäljellä, äläkä turhaan pelkää! :> Et ole kasvamassa aikuiseksi hetkessä, sillä olet vasta 11-vuotias. Nyt nautit siitä ajasta mitä sinulla on lapsuudesta jäljellä- nykyään kun pitää aikuistua niin aikaisin.. Jos kutosluokkalainen leikkii keppareilla niin siitä syntyy hirveä älämölö, mutta turhaan! Lapsiahan nekin vasta ovat..

Kiitos kaikille, jotka yrittää lohduttaa :) Tosi kiitollinen!

Mä oon ite 16-v tyttö ja oon käyny noita samoja asioita läpi. Se on vaan auttanu,että jakaa sen jollekkin muulle.Ei kanna kaikkia huolia yksin ja tämäkin on yksi,joka voi kauan säilöttynä muuttua semmoseks vaikeeks ja tosi pelottavaks asiaks joka voi vaikuttaa sun elämään jotenki häiritsevällä tavalla. Mä elin pitkään silleen,että ajattelin koko ajan,että sitten ku oon siinä ja siinä vaiheessa ni oon onnellinen tai sitten kaikki on hyvin,mutta sitten jossain vaiheessa pysähdyin,että nautitaan tästä hetkestä,mutta loppujen lopuksi jos kaikkea kestäisi ikuisuuden kävisi elämä tylsäksi. Kasvaminen kuuluu elämään. Ja musta tuntuu,että jos mä vaikka mietin itseäni,että haluaisinko nyt olla sun ikäses ? En kyllä. Mä oon sen kokenu ja mulla on siitä ne omat muistot,mutta tälläkin hetkellä on paljon ihania ihmisiä elämässä. Oon saanu huomata,että kun aikaa on kulunut,nii samoja ihmisiä on ympärilläni ja monia ihania ihmisiä tullut elämääni ja paljon ihania ystäviä ja ihmisiä ja kokemuksia. Totta kai elämä vaikeutuu koko ajan,mutta itse monen kokeneena voin sanoa,että kyllä kaikesta vaan jotenkin selviää ja myös siitä pelosta ja jännityksestä liittyen aikuisuuteen.
Ei itsekkään ekana tulis mielee,että :"kiva olla 40 wee ja lapset haukkuu vanhaks",mut sillon elämässä on taas eri hauskuudet ja kyllä monilla sen ikäsillä on tosi hauskaa ja niillä on kavereitten kanssa vaikka mitä menoja ja elämä muuttuu jossai vaiheessa vakavemmaksi,mutta ei sitä turhan vakavasti saa koskaan ottaa, sopivasti vain : )
Elä tässä hetkessä, se on neuvoni,älä elä menneessä, katso seuraavaan päivään,mutta älä hypi päivien edelle, nauti tuosta hetkestä,kun oot 11 ja elä sitä päivä kerrallaan,koska muuten sun päiväs menee siihen murehtimiseen ja odottamiseen tai pelkäämiseen : )
Hyvää kesää sulle ja muista puhua myös aikuisille jos kyseiset asiat pelottaa sua tosi paljon esim. vanhemmille tai jollekkin muulle luotettavalle aikuiselle : )

Yritin puhuu äidin kaa, autto paljon, kiitos neuvosta :)

Parhaat on 11w