Täällä myös yksi joka odottaa kosintaa

Tässä minun tarina:

Olen mieheni kanssa seurustellut yli 6 vuotta, mutta hän ei ole vieläkään kosinut minua. Olemme toki monesti puhunut häistä ja kihloista sekä myös lapsista. Meillä on samanlaisia tulevaisuuden suunnitelmia ja muutenkin meillä menee hyvin. Pystymme puhumaan kaikista asioista ja luotamme toisiimme. Seksikin sujuu. Vähän aikaa sitten puhuimme kihloista ja hän sanoi, että sekin aika koittaa. Tuli sellainen olo, että hän voisi nyt syksyllä kosia, kovasti ainakin niin toivon.

Ihan sama täällä! Ollaan seurusteltu melkein seitsemän vuotta ja yhdessäkin asuttu pitkään. Suhde toimii ja pystytään keskustelemaan kaikesta. Viime kesänä kävimme pitkän keskustelun siitä, mitä avioliitto meille merkitsee ja minun mielestäni olimme asian suhteen niin sanotusti samalla sivulla. Itse olisin valmis menemään naimisiin ja olen enemmän ja vähemmän suorasti tämän ilmaissutkin. Pystymme tosiaan keskustelemaan kaikesta muusta, mutta kun otan puheeksi naimisiin menon, mies menee jotenkin ihan lukkoon.

En myöskään oikein ymmärrä, mikä tässä on se ongelma. Miksei hän halua mennä naimisiin, vaikka vakuuttaa, että haluaa olla kanssani, tehdä lapsia jne. Koulut on käyty ja muutenkin ollaan siinä iässä, ettei naimisiinmeno olisi mitenkään ennen kuulumatonta.

Näissä tapauksissa naisen pitää kosia, ja sehän on täysin sallittua. Mies on todennäköisesti tumpelo, joka ei saa asiaa sanotuksi tai päätetyksi. Jos ilmenee että hän ei haluakaan naimisiin, on hyvä tietää se nyt eikä kymmenen vuoden odottelun jälkeen.

Me ollaan seurusteltu 8,5 vuotta. Ostettiin vähän aikaa sitte asunto. Ollaan kans juteltu kihloista ja naimisiin menosta, mutta mitään ei tapahdu. Muutaman kerran, kun oon suoraan asiasta kysyny, niin on tullu vastaus että kosin sitte ku ollaan oltu yhessä sen ja sen verran. Noooh, katotaan ja toivotaan parasta. Ja oon ilmottanu ettei tarvi heti mennä naimisiin, vaan voidaan nauttia myös siitä kihloissa olemisesta ihan rauhassa. Eli ei pitäs olla paineita naimisiin menosta samantien.

Mua kosittiin n. 2 vuotta seurustelun alkamisen jälkeen ja häät on ensi kesänä. Kyllä "normaalin" miehen PITÄÄ ymmärtää miten tärkeää varsinkin naiselle on naimisiin meno ja suhteen virallistaminen. Voittehan sanoa miehelle jos häntä jännittää, että mikään ei kuitenkaan muutu naimisin menon jälkeen suhteessa. Paitsi ehkä sukunimi. Tsemppiä !

On ja ei, siis kohtalotoveri. Mä olen sitä mieltä, että kohtalo otetaan omiin käsiin, eikä passiivisena vaan odoteta jotain ja ihmetellä ja itketä ja sillä tavalla pilata koko juttua.

Eli olimme olleet yhdessä 3 vuotta. Otin puheeksi, että pitäisikö mennä naimisiin. Mies siihen, että ehkäpä sitä voisi. Parin viikon päästä tästä kysyin, että no mennäänkö ensi vuonna ja hän sanoi mennään vaan. Ostettiin sormukset ja sovittiin hääpäivä. Nyt ollaan oltu naimissisa vuosi.

Eli mitä te odotatte??? Kysykää siltä mieheltä selkeästi ja sopikaa se hääpäivä. Jos se ei tahdo naimisiin, niin sekin asia on sillä selvä.

Ilmainen neuvo: Alkää menkö naimisiin, jostain syystä asiat muuttuvat aina heti papin aamenen jälkeen ja erohan siitä seuraa. Jos olette tyytyväisiä noin niin turha pilata asioita häillä!

Miksi tarvitsisi odottaa kosintaa mieheltä? Nainen voi yhtä hyvin kosia tai ottaa asian varsinaisesti kosimalla. Varsinkin jos jo tunnetaan toisensa hyvin ja on aloitettu yhteisen arjen eläminen. Sinä tapauksessahan yhteiselo on jo käytännössä päätetty ja aloitettu ja on kyse enää vain muodollisuudesta jolla kauan sitten tehty ratkaisu sinetöidään. Jos mies ei ole suunnittelemassa eroa, ei hän voi pahastuakaan siitä että rakastat häntä niin paljon.

Hah hah haaaaaaaaaaa.....................Täällä ei ole muita kuin sinä.
Höpiset itseksesi 24/7

eikö kellään muulla ole päinvastaista "ongelmaa"..epäilen itse, että mieheni aikoo kosia pikapuoliin, mutta itse en ole varma onko vielä oikea hetki. Haluan kyllä olla miehen kanssa ja haaveilen tulevaisuudesta ja perheestä hänen kanssaan, en vain ole varma olemmeko vielä saavuttaneet suhteessamme "riittävän syvyyden".

Minulla on tuollainen "päinvastainen" ongelma :D

Mies on vihjaillut siihen suuntaan että kosintaa saattaa pukata lähiaikoina.
Haluan kyllä naimisiin, ja olisin valmis siihen vaikka heti mutta käytännön syistä avioituminen ei olisi viisasta vielä noin neljään vuoteen.

Meillä on tulossa vuoden-parin päästä noin kaksi vuotta kestävä kaukosuhde-ajanjakso. En hetkeäkään usko että suhde kaatuisi siihen, mutta jos olisimme naimisissa silloin niin siitä tulee ongelmia asuntojärjestelyjen kanssa. Viisainta olisi mennä naimisiin vasta kun tuo kaukosuhteilujakso on ohi.

Mutta en halua pitkää kihla-aikaa, joten olen kahden vaiheilla. Jos mies kosisi, niin haluaisin että kihlaushetkestä alkaa hääjärjestelyt. Mutta naimisiinmeno on fiksua vasta muutaman vuoden päästä. Kinkkinen tilanne, kaiken kaikkiaan. En halua joutua sanomaan "ei" jos mies kosii, koska haluan naimisiin...

Täällä keskustelussa on h*lvetin ahdistavaa. Ämmät taas uskoo hollywoodiin.

Aamulla on kauheen väsy kun on nähnyt kaiken unessa