Mitä tekee fyysikko, kemisti, matemaatikko?

Inssihommiin mennään kyllä helpoiten inssikoulun kautta. Se on huomattavasti käytännönläheisempää kuin fysiikan pääaine. Mutta fysiikan pääaine antaa kyllä pohjaa sinne tutkimus ja kehityspuolelle, etenkin vasta kehitteillä olevissa teknologioissa.

Eli lue teknistä/soveltavaa fysiikkaa. Esim. nanoteknologia, elektroniikka jne. kyllähän näitä fysiikan alta pitäisi löytymän.

Et voi tehdä mitään luonnontieteilijän tai insinöörin töitä, jos et tutki, opeta tai ohjelmoi.

Valitse sivuaineet hyvin, niin saa etua. Ammattikorkeasta vähän tekniikkaa tai yliopistolta johtamista. Käytännön töihin otettavissa voi käytännöllisemmillä opintolinjoilla olla pääpaino, mutta jos sattuu olemaan työkokemusta vastaavista kesätöistä vaikkapa, niin ovia alkaa avautua, uskoisin. Fyysikoista en kauheasti tiedä, olen kemisti.

Kyllä ainakin kemistillä on saumaa esim. firmojen turvallisuusosastojen (HSE&Q) toimistotöihinkin, ja sitä kautta johtoon saakka. Yliopistokoulutuksella käytännössä paras ja helpoin reitti on teoreettinen, kehittelevä tai tutkiva uraputki, mutta luovuudella löytyy varmasti erilaisiakin reittejä.

Mitä tekee fyysikko, kemisto matemaatikko?

Vastaus: Valmistumisen jälkeen miettii työkkärin luukulla virhevalintojaan...

Professori, tutkija, mittalaiteasiantuntija, tähtitieteilijä, laskennallinen fyysikko, tuotekehittäjä, ympäristöfyysikko, yrittäjä, analyytikko, hallinnollinen asiantuntija, sijoituspankin työntekijä, meteorologi, biogeokemisti, seismologi, hydrologi, radiologi, ...

Kyllähän näitä hommia riittää, mutta pitää varautua tekemään erilaisia hommia elämänsä aikana. Tulevaisuus ei tietenkään mitenkään ole ennalta annettu, ja työn takana se työllistyminenkin totta kai on. Se on enemmän teknillisten alojen ominaispiirre, että saadaan koulutus ja ojennetaan työpaikka valmiina käteen. Fyysikko kuitenkin voi laskennallisten alojen sekä luonnon erityistuntijana toimia lähes kaikissa tehtävissä ja projekteissa, jos osaamista vain riittää ja työnantaja vain saadaan tiedostamaan se.

Ja kyllä minä luokittelisin esim. meteorologian "oikeaksi työksi".

Noh, periaatteessa yliopistokoulutetut fyysikot/kemistit/matemaatikot voivat saada pitkälti samoja töitä kuin vastaavat DI:tkin (jotka toisaalta voivat myös toimia tutkijoina, opettajina ja ohjelmoijina). Ero lienee siinä, että tulevat DI:t saavat kenties helpommin työkokemusta yritysmaailmasta jo opiskeluvuosina. Yliopisto-opintojen etu on se, että siinä voi opiskella varsin erikoisia aineyhdistelmiä ja toisaalta opetettavat asiakokonaisuudet ovat teoreettispainotteisempia. Tämä voi antaa tiettyä joustavuutta. Työelämä on kuitenkin jatkuvan muutoksen kourissa, ja on hyvin vaikeaa sanoa, että mikä juttu on "in" viiden tai kymmenen vuoden päästä.

Noin konkretian tasolla, niin jos fysiikka lähdet lukemaan niin tietotekniikka/tietojenkäsittelytiede on ehdoton sivuaine. Vaikka nyt tuntuisi, ettei ohjelmointi nyt kiinnosta, niin käytännössä sitä taitoa tarvitaan lähes aina. Tietyissä korkeakouluissa voit lisäksi ottaa rinnalle esimerkiksi tilastotiedettä ja/tai kansantaloustiedettä jos ei pelkästään luonnontieteet nappaa.

Yliopiston tarkoitus on antaa korkeinta opetusta ja harjoittaa korkeinta tutkimusta, joten jokaisen yliopiston "asiakkaiden", eli tässä tapauksessa opiskelijoiden olisi hyvä panna mieleen tämä tosiseikka. Eli käytännössä toteamukset tyyliin "... kunhan tietäisi ettei turhaan tässä opiskele..." ovat täysin irrelevantteja, kun puhutaan yliopisto-opiskelusta. Jos sinua kiinnostaa jonkin aineen opiskelu yliopistossa, niin sen opiskelu ei lähtökohtaisesti mene hukkaan (koska sehän kiinnostaa sinua). Mikäli haluat opiskella jotain konkreettisempaa insinöörityötä (eli se kiinnostaa ensisijaisesti), niin älä tule yliopistoon. Heitäkin myös tarvitaan, jotka hallitsevat käytännöntaidot.