Löysin täältä jo muutaman aihetta käsittelevän keskustelut, mutta kaikki käsittelivät vain taudin hoitomuotoja ja uusiutuvuutta. Itseäni kiinnostava kysymys on taudin tarttuvuus, onko kenelläkään tästä tietoa?
Olen 22 vuotias nainen, ja olen kärsinyt kasvoissa ja kaulalla runsaana esiintyvistä litteistä syylistä jo reilun vuoden verran. Olen lukenut kaiken mahdollisen tiedon hoitomuodoista, ja sen osalta uskonkin että tietoni riittävät. Missään ei kuitenkaan keskustella siitä, kuinka helposti ne tarttuvat toiseen ihmiseen ja taudin henkisistä vaikutuksista.
Olen aina rakastanut treffailua ja muutenkin tässä iässä haluaisin pitää hauskaa, mutta diagnoosini jälkeen en ole uskaltanut edes pussailla, koska pelkään että tartutan taudin mahdolliseen kumppaniini. Vieraillessani ystävillä, kuivaan käteni aina varmuuden vuoksi paperiin pyyhkeen sijasta ja pyrin olemaan koskematta esim. petivaatteita ja tyynyjä, välttelen pakonomaisesti naamani koskemista ja en halua kutsua ihmisiä luokseni, sillä pelkään että virus tarttuu tavaroistani. Näen painajaisia joissa perheenjäseneni ja ystäväni ovat yhtäkkiä syylien peitossa, ja hereilläkin huomaan tutkivani ystävieni kasvoista merkkejä syylistä, onneksi mitään ei ole vielä löytynyt.
Olen jo harkinnut psykiatrilla käymistä taudin aiheuttamien itsetunto-ongelmien hoitamiseksi, mutta ennen olisi mukava kuulla kamppailevatko muutkin samalla tavalla ongelman kanssa? Ja jos jollain on tietoa tai kokemusta siitä, kuinka helposti tämä todellisuudessa tarttuu, se olisi aivan mahtavaa. Lääkärit eivät ole osanneet antaa minulle riittävän tarkkaa vastausta, joka tyynnyttäisi vainoharhaisuuteni.
Olen 22 vuotias nainen, ja olen kärsinyt kasvoissa ja kaulalla runsaana esiintyvistä litteistä syylistä jo reilun vuoden verran. Olen lukenut kaiken mahdollisen tiedon hoitomuodoista, ja sen osalta uskonkin että tietoni riittävät. Missään ei kuitenkaan keskustella siitä, kuinka helposti ne tarttuvat toiseen ihmiseen ja taudin henkisistä vaikutuksista.
Olen aina rakastanut treffailua ja muutenkin tässä iässä haluaisin pitää hauskaa, mutta diagnoosini jälkeen en ole uskaltanut edes pussailla, koska pelkään että tartutan taudin mahdolliseen kumppaniini. Vieraillessani ystävillä, kuivaan käteni aina varmuuden vuoksi paperiin pyyhkeen sijasta ja pyrin olemaan koskematta esim. petivaatteita ja tyynyjä, välttelen pakonomaisesti naamani koskemista ja en halua kutsua ihmisiä luokseni, sillä pelkään että virus tarttuu tavaroistani. Näen painajaisia joissa perheenjäseneni ja ystäväni ovat yhtäkkiä syylien peitossa, ja hereilläkin huomaan tutkivani ystävieni kasvoista merkkejä syylistä, onneksi mitään ei ole vielä löytynyt.
Olen jo harkinnut psykiatrilla käymistä taudin aiheuttamien itsetunto-ongelmien hoitamiseksi, mutta ennen olisi mukava kuulla kamppailevatko muutkin samalla tavalla ongelman kanssa? Ja jos jollain on tietoa tai kokemusta siitä, kuinka helposti tämä todellisuudessa tarttuu, se olisi aivan mahtavaa. Lääkärit eivät ole osanneet antaa minulle riittävän tarkkaa vastausta, joka tyynnyttäisi vainoharhaisuuteni.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.