lieneekö monellakin sellaiset vanhemmat 50-luvulta jotka vastustivat viimeiseen saakka tietokoneen hankintaa ja nyt vasta työn vaatimana joutuivat hankkimaan tietokoneen ja nettiyhteyden.
Toki meikäläiselle hankittiin kasarilla silloisia tietokoneita mutta taisivat tehdä sen virheen että pitivät niitä vaan leluina eivätkä ottaneet niitä vakavasti ennenkuin nyt vuosikymmeniä myöhemmin pakon edessä. Itse ole siis ollut koko ajan tekemisissä tietokoneiden kanssa 80-luvulta lähtien ja nettiä käyttänyt toistakymmentä vuotta.
Tämähän sitten kostautuu siten että vanhemmilla ei ole perustietojakaan tietokoneista eikä Englantiakaan ymmärretä juuri lainkaan kun kaikki ei ole suomeksi ainakaan ilmaisohjelmissa. Olen joutunut neuvomaan paljon ihan peruskäyttöäkin ja joskus tuntuu ettei silti uppoa kaaliin.
Joskus on vaikea edes käsittää mikä on se ongelma kun tilanteen kuvaukset on niin epämääräisiä ja alkaa kysymään jos hermoja välillä, tulee mieleen jopa ilkeitä ajatuksia ettei vanhempani ole niitä penaalin terävimpiä kyniä vai liioittelenkohan jo.
Olen kuitenkin nähnyt ympäri nettiä vanhemmankin väen sujuvasti kirjoitelleen ja liittäneen kuvia viesteihin joillain foorumeilla mikä kysyy jo jonkinverran nettitaitoja (kuvan ottaminen, kopiointi tietokoneelle, kuvankäsittely (ainakin koon pienentäminen), upload hostauspalveluun, linkitys sieltä oikeanlaisella koodilla foorumille) joten ei se välttämättä iästäkään kiinni ole.
Toki meikäläiselle hankittiin kasarilla silloisia tietokoneita mutta taisivat tehdä sen virheen että pitivät niitä vaan leluina eivätkä ottaneet niitä vakavasti ennenkuin nyt vuosikymmeniä myöhemmin pakon edessä. Itse ole siis ollut koko ajan tekemisissä tietokoneiden kanssa 80-luvulta lähtien ja nettiä käyttänyt toistakymmentä vuotta.
Tämähän sitten kostautuu siten että vanhemmilla ei ole perustietojakaan tietokoneista eikä Englantiakaan ymmärretä juuri lainkaan kun kaikki ei ole suomeksi ainakaan ilmaisohjelmissa. Olen joutunut neuvomaan paljon ihan peruskäyttöäkin ja joskus tuntuu ettei silti uppoa kaaliin.
Joskus on vaikea edes käsittää mikä on se ongelma kun tilanteen kuvaukset on niin epämääräisiä ja alkaa kysymään jos hermoja välillä, tulee mieleen jopa ilkeitä ajatuksia ettei vanhempani ole niitä penaalin terävimpiä kyniä vai liioittelenkohan jo.
Olen kuitenkin nähnyt ympäri nettiä vanhemmankin väen sujuvasti kirjoitelleen ja liittäneen kuvia viesteihin joillain foorumeilla mikä kysyy jo jonkinverran nettitaitoja (kuvan ottaminen, kopiointi tietokoneelle, kuvankäsittely (ainakin koon pienentäminen), upload hostauspalveluun, linkitys sieltä oikeanlaisella koodilla foorumille) joten ei se välttämättä iästäkään kiinni ole.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tämä on ihan yleinen ongelma. Ei kannata syyttää vanhempia, he kun ovat sukupolvea joiden lapsuudessa perheissä ei ollut usein edes mustavalkotelkkareita. He eivät ole kasvaneet tietokoneiden parissa kuten meidän sukupolvemme, joten heille ei ole syntynyt vastaavaa osaamista.
Itse kamppailin saman ongelman kanssa vuosia. Sain juosta yhtenään auttamassa vanhempiani tietokoneen kanssa. Sitten muutin ulkomaille, enkä voinut enää rientää auttamaan joka ongelmassa. Nyt he ovat alkaneet kysyä apua muilta ja huomanneet, että naapurilta kysyminen auttaa, mutta se maksaa sosiaalisesti. Syntyy eräänlaista auttamisvelkaa ja toisaalta häpeää kun kysyy aivan yksinkertaisia asioita. Samoin täysin ulkopuoliselta apua kysyttäessä pitää maksaa ihan rahalla. He ovat sen seurauksena huomanneet, että jos itse yrittää ensin selvittää asioita, niin siinä samalla oppii.
Tärkeintä on saada vanhemmat innostumaan tietokoneen käytön opettelusta ja ongelmatlanteissa itse ratkaisun etsimisestä. Useimmat nostavat hanskat pystyyn heti ensimmäisen ongelman tullessa ja soittavat välittömästi apuun. Siihen pitää saada muutos.
Ensimmäiseksi kannattaa vaihtaa kaikki ohjelmat suomenkielisiksi. Jos jotain ei saa ilmaiseksi suomenkielisenä, niin osta se tai hanki tilalle sellainen ohjelma jonka saa suomenkielisenä. Mikään ei ole epämotivoivampaa vanhemmille, kuin ruutuun ponnahtavat virheilmoitukset, viesti-ikkunat, tms joista ei ymmärrä mitään. Silloin ei uskalla hädin tuskin painaa mitään nappulaa. Kun ymmärtää, mitä "tietokone sanoo" niin uskaltaa ja osaa tehdä paljon enemmän.
Kirjoita perusohjeet askel askeleelta paperille (esim. näin muutat kuvan kokoa ja liität sen sähköpostiviestiin tms.). Älä opasta mitään liian monimutkaista tyyliin näin voi tehdä ja tälläistäkin voi tehdä ja näinkin voi asettaa optioista.... anna pelkkä perusohje aivan perustoimintoihin ja anna vanhempien itse kokeilla ja opiskella kaikki muu jos kiinnostaa. Liika tieto vain sotkee, eikä auta ketään.
Muutoksen aikaansaamiseksi yritä keksiä jokin syy, miksi et pääse auttamaan heitä jälleen kerran. Itse muutin ulkomaille, mutta yritin jo sitä ennen vedota työkiireisiin ja muihin, mikä lopulta auttoikin. Kun vanhemmat tajuavat, ettei ensimmäinen toimenpide tulostinongelman kanssa ole kilautus helppariin eli jälkikasvulle, niin he alkavat itse etsiä ratkaisua ongelmiin ja huomaavat, että printterin kaapeli on irronnut siivotessa tms.
Ai niin, sellainen juttu vielä, että kärsivällisyyttä peliin. Vanhemmat ovat tietokoneasioissa kuin lapsia ja sinä olet puolestasi vanhempi.
He ovat aikoinaan yrittäneet olla kärsivällisiä sinun lapsuudessasi ja nuoruudessasi, kun olet puklannut, pissinyt housuun, itkenyt öisin, kiukutellut kaupassa kun äiti ei osta karkkia, yrittänyt opetella kävelemään, tiuskinut vanhemmille murkkuna jne.
Nyt on sinun vuoro yrittää olla kärsivällinen.
Sivusta.
Ite olen 50 , Eka yhteys koneisiin -84, Oma kone -87(maksoi muuten muutamankin kuukausipalkan verran), Netti duuniin -95, netti himaan - 98. Graafisen alan tietojenkäsittelykoulutus - 2000, lisäkoulutusta pariinkin otteeseen. www-saitteja 2000- luvun alussa, graafikkona jne ja edelleen kone pysyy näppylöissä, ainakin jotenkuten :D
Mutta itse ongelma. Suuri osa mun ikäisistä ja etenkin vanhemmista ihmisistä on oppineet/opetettu kannetun veden tekniikalla. Sitä kun ope kertoo, miten joku juttu tehdään, sitten se "osataan". Itseopiskeluun ei ole valmiuksia olemassa. Aika toivotonta hommaa tuolla metodilla opetella käyttämään töikseen edes wordia, saati vaativampia ohjelmistoja. Tää on mun mielestä perussyy, että homma ei tahdo lähteä pelittämään läheskään kaikilla.
Lisäksi ongelmana, ihmisillä se kuvitelma, että kun käy amiksen, niillä opeilla pärjääkin sitten eläkkeelle asti.
Ja kieliongelma on paha. se koskee etenkin suuria ikäluokkia, mutta myös mun ikäisiä ja teitä, nuorempiakin. Vanhemmilla polvilla ei ollut häävi kieliopetus koulussa, itellä aika hyvä. Mutta suurin ongelma on, ei kaikki yksinkertaisesti opi kieliä, ne jää jotenkin kai abstraktioiksi.
Että syyt on monisäikeiset. Itellä ollut eri mentaliteetti vähän kaikkeen. Pitääpi ite opiskella, ei sitä muuten opi. Mä luen ekaks kirjoja, sitten mylly pyörimään ja treenaamaan. En ehkä guru, mutta elanto on tullut konehommista, alalla pakollinen asia jo pian kolmekymmentä vuotta. Suuri osa porukoista tippui kyydistä(tosin työtkin vähenivät) jo alussa. Jos koneessa häikkkää, softasta selkoa, jos ei softavika, konepelti auki.muutama kone tullut kasattua itekkin jne. Mutta tää vaatii perslihaksia, ei niinkään opetusta. Kuten sanoin, ei kannettu vesi pysy kaivossa helpolla.
Mulla eläkeläispappa naapurina, jutellaan tietsikoista aika paljon, se oli aloittanut seiskytluvulla yliopistossa, edelleenkin innokas asiasta. Toinen naapuri, eläkeläismummeli on alkanut eläkepäivillään opettelemaan atk:ta. Ihmisissä eroja. Osa nuoremmistakaan ei osaa edes meiliä käyttää.
Loppukevennys. Multa ei kukaan ole töitä hakiessa kysellyt atk- ajokorttia, näytöt riittää kyllä Yks mun parhaista kavereista passitettiin työkkärin ajokortti kurssille kun joutui työttömäksi. Hassu juttu, sen eka kone oli Singlair Spectrum, se vaan oli muuten nerdia, mutta sillä ei ollut mitään näyttöjä asiasta. Siellä se istui sitten muutaman kuukauden opettelemassa jotain wintoosan peruskäyttöä ja kotona ähräs Linuxin kanssa.
Että näin niinkuin näkökulmaa asioihin. ei se, että joku mutsi tahdo millään oppia jotain ja hermot meinaa mennä, ei se johdu porukoitten tyhmyydestä, kyllä se johtuu monista eri syistä.
Jaapa, kolvia kehiin, nettiläppärin virtajohto nitkumassa poikki...
=DW=
Ai niin.
Monet mun kaverit on sitä mieltä, että meitsi vaan pelailee pelejä ja chattailee päivät pitkät. Ja huvitti, kun narisin, että pitäs kymppitonni kehittää uuteen työkoneeseen jostain (Höhöhö, mä ostin pojalle kolmella sataa ihan hyvän läppärin Anttilasta) jne.
Vanhemmat ihmiset on usein tuotannollisentyön tekijöitä. Ne tajuaa, että pakettiauto, tai sorvi on työkalu, ne ei yksinkertaisesti voi tajuta, että mä saatan vääntää paljon suurempia hommia, kuin ne, koska meitsi nyt vaan pelailee jotain tietokonepelejä. Pitävät kai jotenkin jälkeenjääneenä....
Kulttuuriero ja se paljon puhuttu sukupolvien ero, maailma muuttuu jatkuvasti, ihminen ei niinkään. Mä ite muuten leipiinnyin aikanaan toimimaan tuttujen tk- tukena, niillä kun oli joku lapsensa, joka "tiesi" asiat paremmin kun minä ja aina joitui inttämään sekä vanhempien, että niitten kakaroitten kanssa asioista. Kakra oli vanhempien mielestä tietsikkanero, kun se osas ettiä netistä jonkin huijauskoodin johonkin peliin jne. Ja aina ne naperot veti koneensa umpisolmuun, ja meitsi taas "neuvottelemaan" kaikkien kanssa siitä, voiko jotain dll- koodia imuroida jostain ja asentaa, vaiko pääsisikö helpommalla, jos asentaa käyttiksen uudelleen.
Että ei nuoriso-osastollakaan se tietämys tosiaan aina niin hääviä ole.
=DW=
Niinpä, mullekin tuli mieleen, että niin ne on sun vanhemmatkin montakertaa varmaan ajatelleet... Että kun pojan tilanteen kuvaukset on niin epämääräisiä ja yöt se vaan parkuu jotain, vaikkei mitään hätää ole. Varmaan jokaiselle vanhemmalle tulee epätoivoisia ja ilkeitäkin ajatuksia, ihan oikeasti. Että ei perk.... kun tässä täytyy töissä käydä, laskut maksaa, elämä on oikeasti vastuullista ja hankalaa ja tuo peijakkaan ipana parkuu kun sillä on tylsää, kun ei ole muotifarkkuja, kun on nyt taas teinangsti ja kukaa ei tajuu mitääääääää!!!! Ja varmaan on sekin käynyt mielessä heikkoina hetkeinä, kun ei jälkikasvustaan aina ylpeäkään voi olla, jos terve vanhempi on ja ne virheet näkee, että ei perk... ei taida tuo meidänkään poika terävin veitsi sittenkään olla. Äitiinsa/isäänsä on varmaan tullut siinä kohtaa...
:D
Niin, teikäläiselle hankittiin sentään ne koneet ja vehkeet, ja jos ne vanhemmat ei olisi hankkineet, olisit ollut ilman. Että ehkäpä he eivät itse olleet kiinnostuneet, mutta sentään sinulle hankkivat, sinä kun et siihen itse olisi pystynyt. Että se että sen pohjan sait, on kyllä heidän ansiotaan osittain.
On he varmaan leivän pöytään tuoneet, kun et nälkään ole kuollut ja on tainnut kattokin olla pään päällä, kun on sähköä tullut että sitä konetta olet voinut roplata 80-luvulta saakka.
Ja veikkaan ettei ole ihan yksi tai kaksi kertaa kun vanhemmat ovat huokaisseet syvään, että mikä siinä on, että selittää ihan perusasioita ja ei vaan uppoa kaaliin!
Kyllä monia asioita on helppoa pitää itsestään selvyyksinä, perhe joskus turhauttaa ja totta, eri sukupolvet saattaa olla tosi erilaisiakin. Mutta älä ala ylpistymään suotta. Et sinä mihinkään pystyisi jos sinun vanhempasi olisivat siitä tylsimmästä päästä. Pahimmat tapaukset mitä itse tiedän, ovat jo kohdussa alkoholin vaurioittamia, isän pieksemiä ja ihmisiä, joilla ei koskaan ollut jo pelkkien sosiaalisten syitten takia ihan realistisesti mitään mahdollisuuksia, ja jokainen joka sieltä ponnistaa yhtään mihinkään, on pienoinen ihme. Heidän suurin ongelmansa ei koskaan tule olemaan vanhempien opettaminen tietokoneen käyttöön.
Joten älä sure, ei vanhempasi ole ollenkaan huonoimmasta eikä typerimmästä päästä. Voisit jopa miettiä asiaa hieman laajemmin ja opettaa ihan hyvillä mielin ja olla kiitollinen, että he ovat noin pienessä asiassa pönttöjä.
Sinä olet pönttö monessa asiassa, epätäydellinen ja täysi pässi, ja usein saat sen silti anteeksi, - ja sinua jopa silti rakastetaan.
Yritä muistaa se turhautumisen hetkellä, vedä henkeä ja pidä vaikka tauko. Kyllä se siitä.