Poikani 25- v. on kärsinyt pitkään mielenterveysongelmista. Hän asuu muualla, mutta joudun jatkuvasti avustamaan häntä pienestä eläkkeestäni, vaikka hänkin saa omaa kuntoutusrahaa. Hän pyytää joka viikko rahaa ruokaan tai lääkkeisiin. Hänen asuntonsa on kuitenkin viimeisen päälle kalustettu. Verhoja ja koriste-esineitä hän vaihtaa useita kertoja vuodessa. Kaappi on täynnä kallista kosmetiikkaa, laaukkaita lankanoita ja pyyhkeita, joihin minulla ei ole koskaan ollut varaa. Aikoinaan annoin hänelle käytettyjä (mutta hyviä) huonekaluja, lakanoita yms. ne hän on hävittänyt.
Alan olla väsynyt hänen pyyntöihinsä. Jaksaisin paremmin, jos hän esimerkiksi auttaisi minua joissain kotitöissä käydessään lapsuudenkodissaan, tai edes seurusteli ja viettäisi aikaa kanssani, mutta hän käyttää vierailuajan vain nukkumiseen ja tietokoneella istumiseen.
Viimeinen pisara oli, kun täytin jokin aika sitten 50-vuotta. Hän tuli kyllä käymään, muttei tuonut mitään lahjaa, ei edes korttia. ( ei ole kyllä koskaan aikaisemminkaan antanut mitään esim. jouluna) Söi ja joi tietysti hyvät tarjoilut. Kun vein hänet takaisin hänen asunnolleen, ja halusin pistäytyä hetkeksi sisälle, hän suutahti siitäkin pyynnöstä.
En ole lahjojen kipeä, mutta jotenkin aloin miettiä, että poikani itsekkyys on huippuluokkaa. Ja tuntuu, ettei suhtautumien toisiin ihmisiin ole oikein kunnossa. Onko hän siis narsissti? Auttaako siihen mikään? En haluaisi katkaista välejä poikaani, mutta olen loppuun väsynyt jatkuvaan hyväksikäyttöön.
Alan olla väsynyt hänen pyyntöihinsä. Jaksaisin paremmin, jos hän esimerkiksi auttaisi minua joissain kotitöissä käydessään lapsuudenkodissaan, tai edes seurusteli ja viettäisi aikaa kanssani, mutta hän käyttää vierailuajan vain nukkumiseen ja tietokoneella istumiseen.
Viimeinen pisara oli, kun täytin jokin aika sitten 50-vuotta. Hän tuli kyllä käymään, muttei tuonut mitään lahjaa, ei edes korttia. ( ei ole kyllä koskaan aikaisemminkaan antanut mitään esim. jouluna) Söi ja joi tietysti hyvät tarjoilut. Kun vein hänet takaisin hänen asunnolleen, ja halusin pistäytyä hetkeksi sisälle, hän suutahti siitäkin pyynnöstä.
En ole lahjojen kipeä, mutta jotenkin aloin miettiä, että poikani itsekkyys on huippuluokkaa. Ja tuntuu, ettei suhtautumien toisiin ihmisiin ole oikein kunnossa. Onko hän siis narsissti? Auttaako siihen mikään? En haluaisi katkaista välejä poikaani, mutta olen loppuun väsynyt jatkuvaan hyväksikäyttöön.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pikemminkin epäsosiaaliselta ph:lta/ sosiopaatilta kuulostaa...
Narsistit käyttävät ihmisiä hyväksi käyttämällä heitä itsetuntonsa pönkittämiseen, hakemalla kehuja ja imartelua, kun taas sosiopaatteja kiinnostaa vain materiaalinen hyöty, minkä ihmisiltä mahdollisesti saa. ( raha ja sen sellainen. )
Ei hän välttämättä mikään rikollinen ole...hän vain yksinkertaisesti on kykenemätön välittämään muista. ( jotkut saattavat kyllä välittää omista vanhemmistaan/perheestään. )
Sinuna pistäisin vain rahahanat kiinni...Et lopultakaan rahan antamisella muuta, kuin pahenna asioita.
Ehkä pieni menetys "tuloissa" myös laittaisi hänet ajattelemaan asioita...tai sitten ei. Mutta se on ainoa asia, mitä voit varsinaisesti tehdä.
Oliko hän muuten lapsena yhtä välinpitämätön?
Samoja piirteitä oli jo lapsena. Jos hän halusi jotain, niin hän kyllä keksi konstit, että sai haluamansa. Että jonkimoista ongelmaa on ollut koko ajan. Murrosiässä puhkesi masennus.
Vanhempien on vaikea rahahanoja kiinnikään pistää, jos toinen valittaa, ettei ole ruokaa tai pitäisi ostaa lääkkeitä. Usein kyllä käy mielessä, onko hätä todellinen, mutta äitinä en voi muuta kuin yrittää auttaa. Täytyy sitten vaan tinkiä omista menoista.
Paljon puhutaan, kuinka tärkeää mielenterveyskuntoutujille on ns. tukiverkko, mutta kyllä tämä verkkona oleminenkin on raskasta. Aina ei jaksaisi auttaa.
Jos on rahaa kalliisiin tavaroihin, niin kyllä sitä rahaa luulisi ruokaan ja lääkkeisiinkin löytyvän...Tuollainen liika anteliaisuus vain usein pitää yllä vääränlaista asennetta niin, ettei sitä toinen enää yritäkään panostaa mihinkään...
Ei edes mielenterveytensä ylläpitämiseen, kun ei tarvitse muuta kuin olla ja nukkua vain, kun ruokaa ja rahaa kannetaan nokan eteen...Sitä ihmisen aktiivisuus lopulta hiipuu kokonaan, mikä saattaa vain pitkittää mahdollista masennusta ja muuta mielenterveysongelmaa.
Joka tapauksessa on aikuisen ihmisen oma asia hankkia sitä rahaa...jos ei muualta, niin sitten vaikka sossusta.
Tuo meno jatkuu aivan taatusti tasan niin kauan, kuin sen annetaan jatkua.
Joskus liika sääliminen ja auttaminen on sitä pahinta, mitä toiselle voi tehdä.
Täytyy ymmärtää ja tiedostaa, missä se raja menee...
Vähän sama tilanne, kuin jos lapsi on liikalihava ja vanhemmat kantavat säälistä sen eteen ruokaa... " kun se sanoi, että sillä on nälkä."
Onko se lopultakaan auttamista?
Tarkoitus ei ole syyllistää, vaan herätellä.
Mitä tukiverkkoihin tulee...Sosiaalitoimesta ja muualta yleensä ohjaavat oikeaan osoitteeseen, jos mielenterveydessä on ongelmaa-terapiaan, muussa tapauksessa kuntouttavaan työtoimintaan/opiskelemaan. Lähimmäisten tehtävä ei ole toimia riippumattona, eikä terapeutteina, vaan olla ylipäänsä läsnä, jos toinen sitä läsnäoloa vain tarvitsee/haluaa...
Mutta jotenkin tapauksessanne tuntuu siltä, ettei tässä ole se "lapsi", joka sitä seuraa/tukea/toisen läsnäoloa kaipaa, vaan vanhemmat...Eli sinä.
Kenties yrität ( hyvää tarkoittaen kylläkin ) ns. ostaa poikasi rakkauden liialla huolehtimisella...
Se on ihan ymmärrettävää, mutta jossain vaiheessa pitäisi vain uskaltaa päästää irti...
( Vaikka varmasti pelottaakin se, miten toinen siihen reagoi, katkaiseeko välit yms... ) Se on kuitenkin aikuisen ihmisen yksin päätettävissä...
Tavallaan kyse on myös jonkunlaisesta luottamuksenpuutteesta, mikä välillänne vallitsee. Raha ei tilannetta korjaa, eikä luottamusta/kunnioitusta ansaita koskaan alistumalla hyväksikäyttöön...
Ainoastaan pitämällä selvät rajat ja pysymällä niissä.
Kiitos Diezel sinulle viesteistä. Näinhän sen pitäisi mennä kuten kirjoitit, että sosiaalitoimi auttaa ja ohjaa kuntoutukseen ja terapiaan. Vanhempien ei tarvitsisi auttaa aikuisia lapsiaan eikä lasten ikääntyviä vanhempiaan jne. vaan yhteiskunta huolehtii heistä kaikista.
Mutta kyllä oma uskoni yhteiskunnan auttavaan käteen on rapissut jo vuosia sitten. Poikani on käynyt monta käden vääntöä esim. Kelan kanssa saadakseen terapiaa. Välillä sitä ehkä myönnetään muutamaksi kuukaudeksi. Sitten se taas katkeaa ja uusi rumba ja anominen alkavat. Lääkärintodistusten hankkiminen (maksullisia) ja hakemusten kirjoittelu ja useita kuukausia kestävä päätöksen odottelu ja soittelu eri viranhaltijoille, jotta oma anomus pikkuhiljaa etenisi byrokratian rattaissa. Sama juttu myös sossun kanssa. Toimeentulotuki käsittelyyn on viikkojen jonot. Jos vaikka sopimattomaksi havaittu lääke vaihdetaankin toiseen ja rahat on loppu, ei auta kuin vanhempien alkaa maksumieheksi. Muutaman satasen eläke tai toimeentulotuki taitaa kuitenkin aika harvalla riittää koko kuukaudeksi. Siitä kai nämä leipäjonotkin on todistuksena. Sitä rahaa kun on vaikea sairaan tai työttömän mistään hankkia.
En kanna ruokaa pojan eteen, koska asun sadan kilometrin päässä. Itse hän laittaa ruokansa ja siivoaa, pesee pyykkinsä ja hoitaa nuo kaiken maailman anomukset kelalle, työkkäriin ja joskus sossuun. Raha vaan ei riitä.
En osta rakkautta pojaltani. Olen vain olosuhteiden takia pakotettu avustamaan häntä, koska muualta hän ei apua saa. Haluan kuitenkin, että hän jaksaisi katsoa myös tulevaisuuteen ja toipuisi noista mielenterveysongelmistaan. Oli ne sitten narsismia, masennusta tai jotain muuta. Moni putoaa (ja on jo pudonnut) yhteiskunnan turvaverkon läpi. Kuitenkin yritän olla joku hatara lenkki poikani verkossa niin kauan kuin suinkin jaksan.
Nyt rahahanat välittömästi kiinni. Oli narsisti tai ei.
"En ole lahjojen kipeä, mutta jotenkin aloin miettiä, että poikani itsekkyys on huippuluokkaa."
Itsekkyys ei ole yhtä kuin narsismi, kuten totesi aiemmatkin.
Ikävä tilanne, en maksaisi rahaa. Ruoka ja lääkkeet ovat ilmeisestekin vain manipulointikeino saada rahaa. KELA tarjoaa varattomalle lääkkeet ja sossu loput. Jos rahan käyttää kosmetiikkaan ja sisustamiseen niin ei varmaan sitten riitä ruokaan ja lääkkeisiin. Tosin lääkkeet ym. korvataan kuittia vastaan, että rahoja on vaikea muuhun hassata. Luultavasti tuhlausrahat tulevat sinulta. Poikki vain. Tästä tulee olemaan seurauksia, koska hän ilmeisesti päässään katsoo olevansa oikeutettu tuohon rahaan.