Olen tradenomi. Haluaisin inttää yliopistojen pääsykokeita vastaan. Harkitsen hakemista yliopistoon ja siksi aihe koskettaa minua. Itse olen aina tarvittaessa valmis kovaan ja pitkäaikaiseen luku-urakkaan, olen aina opiskelujeni lomassa tottunut lukemaan tentteihin materiaalia kirja- ja monistenippukaupalla moneen kertaan, ei siinä mitään ihmeellistä.
Kuitenkin vastustan vahvasti yliopistojen pääsykokeiden liiallista lukemisen määrää ja erityisesti sitä, että monissa pääsykokeissa, mitä olen kuullut, ei mitatakaan sitä, miten luettua tietoa pystytään omaksumaan, sisäistämään ja ennen kaikkea soveltamaan hyödyllisellä tavalla. Pääsykokeissa halutaan vaan testata sitä, miten hakija pystyy motivoitumaan valtavan tietomäärän ulkoa opettelemiseen ja pikkutarkkaan muistamiseen sitten pääsykoetilanteessa. Eli opiskelemaan pääsevät vain parhaat ulkoaopettelijat, joilla ei välttämättä olekaan tarvittavaa opiskelimotivaatiota itse opiskeluun ja ennen kaikkea uuden tiedon oppimiseen ja soveltamiseen. Huvittavinta on, että tämä päältä kuorittu "kerma" ei sitten ehkä olekaan niin motivoitunutta porukkaa. Gradutyöt venyy ja venyy, opintoviikkoja puuttuu..Onhan ihan selvä asia, että hyvä ulkoaopettelutaito ei vielä takaa tiedon hyötykäyttöä...(Eihän työelämässäkään pärjää, jos osaa vain ulkoa eri asioita mutta ei osaa soveltaa tietoa käytäntöön eikä ajatella "omilla aivoillaan". Onhan todettu, että hyvällä tunneälyllä pärjää paremmin kuin tietoviisaudella.)
Usein moni motivoitunut ja tietotaidoltaan lahjakas opiskelija jää näin yliopisto-opiskelun ulkopuolelle ja samaan aikaan joku hyvin pääsykokeessa pärjännyt hinaa 160 opintoviikkoa 5-7 vuotta näin esimerkiksi, kun ei ole kapasiteettia ja motiivia opiskella ajallaan tutkintoa läpi. Haluaisin tietää mihin kummallisuuteen tämä ulkoaopetteluvaatimus perustuu ja mitä sillä haetaan yksittäisen opiskelijan mittaamisessa???
-JSK-
Kuitenkin vastustan vahvasti yliopistojen pääsykokeiden liiallista lukemisen määrää ja erityisesti sitä, että monissa pääsykokeissa, mitä olen kuullut, ei mitatakaan sitä, miten luettua tietoa pystytään omaksumaan, sisäistämään ja ennen kaikkea soveltamaan hyödyllisellä tavalla. Pääsykokeissa halutaan vaan testata sitä, miten hakija pystyy motivoitumaan valtavan tietomäärän ulkoa opettelemiseen ja pikkutarkkaan muistamiseen sitten pääsykoetilanteessa. Eli opiskelemaan pääsevät vain parhaat ulkoaopettelijat, joilla ei välttämättä olekaan tarvittavaa opiskelimotivaatiota itse opiskeluun ja ennen kaikkea uuden tiedon oppimiseen ja soveltamiseen. Huvittavinta on, että tämä päältä kuorittu "kerma" ei sitten ehkä olekaan niin motivoitunutta porukkaa. Gradutyöt venyy ja venyy, opintoviikkoja puuttuu..Onhan ihan selvä asia, että hyvä ulkoaopettelutaito ei vielä takaa tiedon hyötykäyttöä...(Eihän työelämässäkään pärjää, jos osaa vain ulkoa eri asioita mutta ei osaa soveltaa tietoa käytäntöön eikä ajatella "omilla aivoillaan". Onhan todettu, että hyvällä tunneälyllä pärjää paremmin kuin tietoviisaudella.)
Usein moni motivoitunut ja tietotaidoltaan lahjakas opiskelija jää näin yliopisto-opiskelun ulkopuolelle ja samaan aikaan joku hyvin pääsykokeessa pärjännyt hinaa 160 opintoviikkoa 5-7 vuotta näin esimerkiksi, kun ei ole kapasiteettia ja motiivia opiskella ajallaan tutkintoa läpi. Haluaisin tietää mihin kummallisuuteen tämä ulkoaopetteluvaatimus perustuu ja mitä sillä haetaan yksittäisen opiskelijan mittaamisessa???
-JSK-
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ainakin molemmissa minun pääsykokeissani on vaadittu asian todellista ymmärtämistä.Soveltavat aineistotehtävät mittaavat juuri tätä.Ja sama linja jatkuu tutkinnon edetessä,todella harvoin ulkoa opettelu riittää. Joten hieman ihmettelen kommenttiasi.Sitäpaitsi kukaan ei pysty yliopistossa luettavaa sivumäärää opettelemaan ulkoa.Jos sen tekee,tekee historiaa.
Noinhan se minäkin tohkeissani intin AMK:ssa opiskellessani. Nyt, kaksi yliopistotutkintoa viisaampana, olen havainnut että paras ja tehokkain tapa asioiden opiskeluun on vanha kunnon pänttääminen. Millään muulla tavalla en ole havainnut yksityiskohtien jäävän laajasta aineistosta mieleen yhtä tehokkaasti.
Yksityiskohtien muistamista tai soveltamiskykyä ei voi myöskään esittää vastakkaisina asioina. Poikkeuksetta parhaita soveltajia ovat ne, joilla päässä paljon mitä soveltaa.
Käy nyt aluksi kokeilemassa vaikkapa kauppatieteen pääsykokeita, ja opiskelupaikan saatuasi ota uudelleen kantaa siihen, mittaako pääsykoe mielestäsi motivaatiota.
"Usein moni motivoitunut ja tietotaidoltaan lahjakas opiskelija jää näin yliopisto-opiskelun ulkopuolelle"
Ei pidä paikkaansa. Yleensä kyse on vain siitä, että oma arvio lahjakkuudesta ei vain kohtaa todellisia vaatimuksia.
"Gradutyöt venyy ja venyy, opintoviikkoja puuttuu.."
Myös tähän asiaan kannattaa ottaa kantaa aikaisintaan vasta sitten, kun itselläsi opinnot ovat tuossa vaiheessa...
väittää että amk:ssa joutuu lukemaan
Hain tänä vuonna amk:hon, mutta en päässyt. Kuusi vuotta sitten pääsin. Sen sijaan yliopiston ovet ovat auenneet ja motivaatiota on riittänyt jopa työn ohella. Siksi olenkin kiitollinen, että voi korjata lukioaikaiset mokansa lukemalla ahkerasti pääsykokeisiin. Itselläni meni lukio pieleen monen asian takia, joista osaan en voinut edes vaikuttaa. Jos pelkän valintakokeen perusteella ei voisi päästä yliopistoon, olisin tällä hetkellä nähtävästi jossain hanttihommissa tai ojan pohjalla. Hyvä vain kun on erilaisia hakumenettelyjä:P
No jopas teitä hallintotieteilijöitä nyt täällä ramppaa!
Miksi haaskat hyvinvoinnin hedelmiä ylikoulutukseen? Eikö AMK-tutkinto riitä? Pitääkö mennä YO:hon, jotta on "kunnollinen" yksilö. Töihin siitä uraa luomaan. EI se YO:kaan mikään omnipotenttinen autuaaksi tekevä asia ole. Henkilökohtaiset ominaisuudet ovat usein koulutusta tärkeämpää. Tulet huomaamaan.