Uskaltaa elää..

ensimmäisenä kannattaa ajatella syliin hyppäämistä, aika paljon muuta kai on ennen sitä. Mitä olet tehnyt sen eteen että voisitte olla hetken kahden ?

Ajan kuluminen tekee kaiken vielä vaikeammaksi. En nauti siedätyshoidosta; mahdollisuus edes nähdä "häntä" on minimoitava. Toisaalta; sillä hetkellä, kun uskallan "häntä" lähestyä tiedän päässeeni kaikista tunteistani yli. Siihen saakka on odotettava (joko 2,5 pro:n päihtymystilaa tai) ennakoimatonta yhteentörmäystä siten, että katse on ollut suuntautuneena toisaalle. En toivo viimeistä, vaikka sittenhän se "kolahtaisi" kerralla. Sinulle; älä hyppää, ennen kuin varmistat laskeutumisalustan!

:)
http://www.youtube.com/watch?v=N3WOVnTz-Yo

:)

Liikaa on kulunut kyllä aikaa siitä kun viimeksi sinut näin... olen saattanut vilaukselta nähdä auton ratissa välillä, mutta sekin on epävarmaa oletko ollut sinä... huokaus.

aloittaa väärästä päästä, ensin puhutaan, tutustutaan ja tullaan tutuiksi ja vasta sitten tulee kuvioihin muuta.
Kahden oloon tarvitaan omaa toimintaa, muuten se ei tietenkään onnistu.
Ei kai mikään voi onnistuakaan kuin kahden ollen ?

estänyt sen kahden olon ?

Mutta et halunnut sitä.