Lopulta vahvistuin ja kerrankin uskalsin osoittaa sinulle, miten syvältä taas loukkasit. En sanonut sanaakaan, kävelin vain pois. Käytöksesi sen jälkeen on vain vahvistanut ajatustani. Sinä harjoitat henkistä väkivaltaa ja olet itse sille täysin sokea.
Minulla on sinua kova ikävä, koska rakastan sinua. Mutta en suostu enää läheisyyteesi, koska sinä satutat minua. Onneksi olen nyt lopultakin päässyt irti. Tiedän, että vieläkin yksi pintapuolinenkin anteeksipyyntö sinulta riittäisi. Mutta minun onneni, että olet niin kylmä ja julma, ettet sitä tee.
Toivon että joskus heräisit ja pääsisit irti siitä henkisen väkivallan normalisoineesta yhteisöstä, missä olet lujasti kiinni. Mutta saat siitä voimaa omaan erityisyyteesi eli suomeksi sanoen saat voimaa jaksaa halveksua meitä kaikkia muita. Sinulla on pitkä tie kuljettavanasi. Minusta joskus pidit ja sen tähden olet koko ajan minulle ihan kamala - koska edustan kaikkea sitä, minkä itsessäsi kiellät.
Psykoterapiaa, hyvää, tiivistä ja kauan, sitä sinä tarvit. Ja rakkautta, sellaista mistä et vielä mitään tiedä. Ehdotonta. Minulla sitä olisi, mutta sen antaminen on tullut mahdottomaksi. Kauan jaksoin, kauan rakastin lähelläsi saamatta yhtään mitään ja olin varautunut tekemään niin loppuelämäni. Mutta lopulta ymmärsin, että tämä spiraali vie koko ajan syvemmälle. En jaksa kantaa huonoa oloasi loputtomiin. Olen vain ihminen.
Minulla on sinua kova ikävä, koska rakastan sinua. Mutta en suostu enää läheisyyteesi, koska sinä satutat minua. Onneksi olen nyt lopultakin päässyt irti. Tiedän, että vieläkin yksi pintapuolinenkin anteeksipyyntö sinulta riittäisi. Mutta minun onneni, että olet niin kylmä ja julma, ettet sitä tee.
Toivon että joskus heräisit ja pääsisit irti siitä henkisen väkivallan normalisoineesta yhteisöstä, missä olet lujasti kiinni. Mutta saat siitä voimaa omaan erityisyyteesi eli suomeksi sanoen saat voimaa jaksaa halveksua meitä kaikkia muita. Sinulla on pitkä tie kuljettavanasi. Minusta joskus pidit ja sen tähden olet koko ajan minulle ihan kamala - koska edustan kaikkea sitä, minkä itsessäsi kiellät.
Psykoterapiaa, hyvää, tiivistä ja kauan, sitä sinä tarvit. Ja rakkautta, sellaista mistä et vielä mitään tiedä. Ehdotonta. Minulla sitä olisi, mutta sen antaminen on tullut mahdottomaksi. Kauan jaksoin, kauan rakastin lähelläsi saamatta yhtään mitään ja olin varautunut tekemään niin loppuelämäni. Mutta lopulta ymmärsin, että tämä spiraali vie koko ajan syvemmälle. En jaksa kantaa huonoa oloasi loputtomiin. Olen vain ihminen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vetäytyminen on joskus paras keino. Minulle on tehty niin ja olen itsekin niin tehnyt. Se satuttaa, mutta pidemmän päälle myös vapauttaa, jos tuntuu, ettei muuten pääse eteenpäin. Se voi tuntua henkiseltä väkivallalta, mutta lopulta ainoa mikä siinä loukkaa on ne omat tunteet ja toiveet toisesta, joihin ei saa vastakaikua. sitä voi ajatella, että toinen on paha tai sairas tms., vaikka se toinen on vain ihminen siinä missä itsekin ja haluaa vain tavoitella omaa onneaan ja elää omaa elämäänsä. Tsemppiä sulle. Olet nainen kuten itsekin, joten ei pidä luulla että olisin se sinun hän, mutta vastasinpa vain kun tuli mieleeni.
Ei tuo ole ikävää. Eikä varsinkaan rakkautta kuten mainitset. Kukaan ei rakastamastaan kirjoita noin ala-arvoiseen sävyyn.
Rakastu ensin lahkolaiseen ja puhu vasta sitten, mitä rakkaus silloin on. Ks. lahkon tuntomerkit esim Uskontojen uhrien sivuilta.