Hei kaikki! Minua ärsyttää suunnattomasti lause ''Itsemurha ei ole ratkaisu mihinkään'', ja olen täysin vastakkaista mieltä. Itsemurha todellakin on ratkaisu ja ainoa helpotus siinä vaiheessa, kun olo on niin hirvittävä ettei muuta tietä ole (koskee erityisesti ihmisiä, jotka ovat käyneet läpi hoidot, rohdot, aiemmat itsemurhayritykset ym. kamalat asiat, eikä apua ole löytynyt.)
Itsemurhaa on hyvä välttää viimeiseen saakka ja yrittää saada niitä keinoja, joilla päästä kauheudesta pois... Nytpä esitänkin pyynnön: Ihmiset, rakkaat, voisitteko yrittää kohdella minua mahdollisimman hyvin, niin minäkin yritän parhaani mukaan kohdella teitä samoin?
Olette aika superihmisiä, mikäli teillä on Oikeasti varaa tuomita itsemurhan tehneitä tai sitä suunnittelevia ihmisiä ja haluan ehdottomasti tietää, mistä saan ne supervoimat, joita omistatte! Kuitenkin, koska todennäköisesti tuomitseminen ja ilkeä käytös on tietämättömyyttä ja empatiakyvyn puutetta, toivon, että Tekin voisitte antaa minulle niitä syitä elää, koska itse niistä pauhaatte koko ajan ja sanotte, että itsemurha on heikkoutta, sokeutta elämää kohtaan, itsekkyyttä ym. harhaisuutta ja ties mitä.
Minä voin olla ystävänne, naapurinne, sukulaisenne, työtoverinne, esimiehenne tai kuka vain ja minulla on ehkä todella paha olla. Pyydän siis, että kuuntelette ja olette minulle tukena, mikäli teille mitään merkitsen, ettekä keskity ''heikkojen'' mollaamiseen, sillä sekin on sokeutta, ettette näe, kuinka läheisenne kärsii. Sitä paitsi itsemurhaa on totaalisen turha kauhistella myöhemmin, kun ei ole itse vaivautunut tekemään mitään helpottaakseen masentuneen oloa.
Minä puolestani lupaan auttaa teitä ja yrittää tarkkailla, miten voitte sekä olla tukena, jos vain pystyn ja kykenen. Pitäkää tekin tuntosarvia päässä, ettei kukaan jäisi yksin asioidensa kanssa. Mielestäni itsemurha on yksi ratkaisu, se viimeinen, surullinen. Ottakaa siis vastuuta ja antakaa minulle elämääni syitä, miksi siihen ei kannata turvautua!
Kiittäen ja rakastaen: Eräs 16-vuotias poika ja ehkäpä muutama muukin ihminen :)
Itsemurhaa on hyvä välttää viimeiseen saakka ja yrittää saada niitä keinoja, joilla päästä kauheudesta pois... Nytpä esitänkin pyynnön: Ihmiset, rakkaat, voisitteko yrittää kohdella minua mahdollisimman hyvin, niin minäkin yritän parhaani mukaan kohdella teitä samoin?
Olette aika superihmisiä, mikäli teillä on Oikeasti varaa tuomita itsemurhan tehneitä tai sitä suunnittelevia ihmisiä ja haluan ehdottomasti tietää, mistä saan ne supervoimat, joita omistatte! Kuitenkin, koska todennäköisesti tuomitseminen ja ilkeä käytös on tietämättömyyttä ja empatiakyvyn puutetta, toivon, että Tekin voisitte antaa minulle niitä syitä elää, koska itse niistä pauhaatte koko ajan ja sanotte, että itsemurha on heikkoutta, sokeutta elämää kohtaan, itsekkyyttä ym. harhaisuutta ja ties mitä.
Minä voin olla ystävänne, naapurinne, sukulaisenne, työtoverinne, esimiehenne tai kuka vain ja minulla on ehkä todella paha olla. Pyydän siis, että kuuntelette ja olette minulle tukena, mikäli teille mitään merkitsen, ettekä keskity ''heikkojen'' mollaamiseen, sillä sekin on sokeutta, ettette näe, kuinka läheisenne kärsii. Sitä paitsi itsemurhaa on totaalisen turha kauhistella myöhemmin, kun ei ole itse vaivautunut tekemään mitään helpottaakseen masentuneen oloa.
Minä puolestani lupaan auttaa teitä ja yrittää tarkkailla, miten voitte sekä olla tukena, jos vain pystyn ja kykenen. Pitäkää tekin tuntosarvia päässä, ettei kukaan jäisi yksin asioidensa kanssa. Mielestäni itsemurha on yksi ratkaisu, se viimeinen, surullinen. Ottakaa siis vastuuta ja antakaa minulle elämääni syitä, miksi siihen ei kannata turvautua!
Kiittäen ja rakastaen: Eräs 16-vuotias poika ja ehkäpä muutama muukin ihminen :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen täysin samaa mieltä. Yksi ratkaisuhan se on muiden joukossa.
Varmaankin tuo kyseinen typerä lause tahtoo sanoa sitä, että itsemurha on huono ratkaisu. Mutta jos ratkaisuista puhutaan, tottahan toki se on ratkaisu tuskalliseen masennukseen. Harmi vaan etten ole itse uskaltanut sitä tehdä.
Turhaan olen kymmenen vuotta maksanut psykoanalyyttisesta psykoterapiasta, ja itsensä tappamista on puitu eri kanteilta. Ratkaisuksi tarjotaan menneiden penkomisen ja latinalaisten sanojen lisäksi opiskelua, työtä ja tyttöystävää ynnä muuta perusmuotitusta pysyvästä unettomuudesta ja keskittymiskyvyttömyydestä huolimatta.
Eri itsemurhatavoilla on analyytikkojen mukaan erilainen symbolinen merkitys, mistä toki voin olla jopa samaa mieltä. No kannattiko tämänkin viisauden saadakseen käydä terapiassa?
Vanhan ajan tapa oli tietääkseni ryypätä itsensä hengiltä.
Olen kanssasi samaa mieltä asiassa! Mutta oikeus siihen vaatii OIKEN hoidon enne sitä! Itselläni on menetys 12v. sittten jaossa oli käyty hoidotjne, mutta hoitopaikka laittoi ulos liian pikaisesti. Tästä on omaisille kirje tullut anteeksipyyntönä että laitettiin liian pikaisesti pois hoidosta!
Nyt, 12v sitten tapahtuneen itsemurhan jälkeen olen ensimmäisen kerran ollut itkemättä tämän rakkaan ihmisen poismenoa..... oli ecäni sisko, mutta edelleen kaipaan häntä ja puhun hänelle =) HÄN ei mene ikinä mielestäni pois!
En tiedä, liittyikö täm' aiheeseen, tulipa vain heti muistot taas mieleen...
Hei, Tapsatapsa! Mä en sanoisi itsemurhaa ''yhdeksi ratkaisuksi muiden joukossa'', vaan nimenomaan Viimeiseksi ratkaisuksi. Kirjoitukseni tarkoitus ei ollu myöskään missään nimessä kannustaa tai kehottaa ketään itsemurhaan, vaan saada herätettyä ihmisissä myötätuntoa, auttamishalua ja rakkautta sellasia kanssaihmisiä kohtaan, joilla ei ole kaikki hyvin. Auttamisen aika ei ole joskus, huomenna tai pian, vaan juuri nyt! Itsemurha voi olla ratkaisu, mutta mun mielestä on paljon tärkeämpää miettiä Yhdessä muita ratkaisuja, ettei tuolle viimeiselle sellaiselle oo tarvetta. Jokainen meistä on vastuussa toisesta!
Mielestäni tilanteessa, jossa harkitaan kyseistä ratkaisua, tehdään karkea arviointivirhe sen suhteen, että ei olisi mitään syytä jatkaa. Tulevaisuudessa on mahdollisuus kokea onnellisuutta, vaikka sitä ei juuri nyt kokisikaan. Itsemurhaa harkitsevat sokaistuvat nykytilanteessaan. Ihmiselämässä tapahtuu kuitenkin niin paljon muutoksia lyhyelläkin aikavälillä.
Hei varjopoika_ ..
Kirjotuksesi teki syvän vaikutuksen ja ajattelin tässä kertoa vähän mielipiteitäni ja ajatuksia, joita kirjotuksesi herätti. Ensiksikin, tuntuu pahalta, että nuorena jo, ennenkuin elämä on "edes alkanut" tunnet noin.. Ymmärrän, että varmasti olet kokenut asioita, jotka ovat vaikuttaneet siihen..
En halveksi enkä tuomitse, eihän kellekkään voi niin tehdä, emme tiedä toisen elämästä ja sisimmistä tunteista mitään.
Ymmärrän myös, että eri syistä, voi elämä tuntua sietämättömän vaikealta.
Toivon, että sulla on joku ihminen jolle voit luottamuksella puhua ihan kaikesta, mitään salaamatta, se on tärkeää. Elämän A ja O..
Toivoisin, että voisin jotenkin auttaa..
Monet läheiset voivat pelätä puhua niin kipeästä asiasta, luulevat ehkä pahentavansa tilannetta. Sitten empatia ja sympatia on valitettavasti monesti puuttuva tunne monilta. Raha ohjaa kaikkea, siitä seuraa stressiä. Monet huomaavat rakkaidensa huonon olon vasta kun on myöhästä...
Toivon sydämestäni, että löydät avaimen onnelliseen oloon ja että haluat jatkaa täällä maan päällä edelleen..