Tänään on tuntunut siltä että niinkuin olisi ollut pala kurkussa jumittuneena aamusta asti.
Olen kuitenkin saanut jostakin voimaa jaksaa ja alkanut näkemään kaiken ihan uudessa valossa. Siitä että haluan taistella tämän jutun puolesta koska koko juttu ja hän tuntuu jollain omituisella tavalla oikealta.
Jotain niin sanotusti mätää tässä on ja haluaisin sen selvittää. Kaikki ihmelliset tunneryöpyt sydämessä sekä hieman käyttäytymisessäkin, hän on ne saanut aikaan. Tuntevia ihmisiä kun ollaan. Olet jotenkin kiinnostavan salaperäinen, mikä onkaan ajatuksesi juoksu ja mikä on tarkoituksesi?
Olen kuitenkin saanut jostakin voimaa jaksaa ja alkanut näkemään kaiken ihan uudessa valossa. Siitä että haluan taistella tämän jutun puolesta koska koko juttu ja hän tuntuu jollain omituisella tavalla oikealta.
Jotain niin sanotusti mätää tässä on ja haluaisin sen selvittää. Kaikki ihmelliset tunneryöpyt sydämessä sekä hieman käyttäytymisessäkin, hän on ne saanut aikaan. Tuntevia ihmisiä kun ollaan. Olet jotenkin kiinnostavan salaperäinen, mikä onkaan ajatuksesi juoksu ja mikä on tarkoituksesi?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kenelles kirjoittelet?
J:lle, en tiedä onko edes täällä mutta kirjoitimpahan vain ulos.
Jep, mäkin oon 100% varma ettei oma kaivattuni ole täällä... Tää on tämmöstä sydämenhuoltoa vain.
Juhalle , se ei yleensä käy kuulemma täällä
niin paljon soopaa......
Ei ole Juhalle ei.
Plus ajatuksellesi. Sillä elät noin kuukauden.
Sain tästä mieleeni Tommy Tabermanin runon ihminen kaipaa ihmistä ollakseen ihminen ihmiselle....jne.. Muitin erästä miestä tällä runolla ja lahjalla. Muistan miten itkin korttia kirjoittaessa;ilon kyyneleitä. Sittemmin se on hetki, joka muutti ajatuksissani kaiken. Hän on läsnä mun elämässä, vaikkei joka hetki lähellä, vieressä. Kirjoituksesi sai muistamaan tämän. Kivasti katsot ja oivallat, olet ratkaisun äärellä.
Kauniisti kirjoitettu. Ajattelen täysin samoin. Ajatuksen juoksun saa selville vain ottamalla selvää. Muutenkin asiat selviävät parhaiten jotain muuta kautta kuin tätä.
Toivonkin sitä että saisin tuntoni sanottua hänelle kasvotusten niin palava on halu ja tunne. En soita enkä tekstaa hänelle jos sitä joku älyää ehdottaa koska haluan sanoa ne kasvotusten joskus hyvän mahdollisuuden tullen.
Mystinen on, iloinen. Pimeyttä ja valoa hänessä on. Ei voi niitä toisistaan erottaa... ne ovat osa häntä. Jos et hänen varjopuoltaan hyväksy, et hyväksy häntä itsenään. Valoisuus sehän on helppo hyväksyä. Sielukas, että hän on. On sillä suuri rooli elämässä hällä. Intohimoinen on hyvinkin, et toista samanmoista sä täältä löydä. Hän sulle kauneuden luonnon näyttää, polut, rannat, niityt nuo. Vesi hänen sydämen lähellä on, tuli myös se sammumaton. Hän elämät monet elänyt on. Häneltä tarinat nuo kuulet illan hämärässä. Jos sä pelkäät noita hänen sielun sopukoita, ei hyvä se lienen. Ei hä niille mitään voi, lämpöäs, syliäs hän kovin yön tunteina kaipaa. Kun hän sulta joskus pyytää, vahdi yötä, aja pahat pois, hänelle lahjan kauneimman, lempeän unen suot. Ei hän pimeydelleen mitään voi, on se hänen karma vainen, joskus kädet ristiin liittää. On hälle tehtävä oma suotu, hän hyväksynyt sen nyt lie. On hällä viisaus, sä huomaat sen. On se lahja noiden jumalien. Hän yksin on arvanet sen, hän sulle sen merkillisen salaisuuden myös paljastaa. Hän lapsi on rakkauden, siitä hän voimansa ammentaa. Hän rohkean rinnalleen kaipaa siis. Ole sinä se rakkauden, valon soturi vainen, sut taivaasta hälle luotiin.
Hän on just tollanen, oikeesti.