Pelkään pimeää yli kaiken. Jos joudun nukkumaan yksin huoneessa, niin heti kun olen valot sammuttanut juoksen nopeesti sänkyyn, vedän itteni peiton alle (en päätä myöten) ja käännyn naama seinää vasten.
Jos nukun poikaystävän kanssa samassa sängyssä, samanlaista ongelmaa ei ole.
Pimeän pelko alkoi siitä, kun näin ensimmäisen kerran harhoja. En jaksa kertoa minkälaisia harhoja olen nähnyt. Harhojen lisäksi olen kuullut askeleita ja kuiskintaa, jotka ei luonnollisesti ole ollut oikeita.
En tiedä miten pääsisin pimeän pelosta eroon.. Mielellään en haluisi psykologille mennä jutteleen.. :/
Jos nukun poikaystävän kanssa samassa sängyssä, samanlaista ongelmaa ei ole.
Pimeän pelko alkoi siitä, kun näin ensimmäisen kerran harhoja. En jaksa kertoa minkälaisia harhoja olen nähnyt. Harhojen lisäksi olen kuullut askeleita ja kuiskintaa, jotka ei luonnollisesti ole ollut oikeita.
En tiedä miten pääsisin pimeän pelosta eroon.. Mielellään en haluisi psykologille mennä jutteleen.. :/
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oletko minkä ikäinen?
Itselläni on myös ollut samanlaisia pelkoja. Piti katsoa seinään päin ja kättä en uskaltanut riiputtaa sängyn laidalla, kun oli tunne että sängyn alta sen joku nappaa. Ala ja yläaste ikäisenä oli tällaista.
Ootko miettinyt, että pitäisit esim jotain lamppua päällä?
Ei taida olla mitenkään harvinaista. Minä olen melkein 30-kymppinen mies ja häpeäkseni täytyy tunnustaa, että pelkään pimeää. Kaikista naurettavinta siinä on tämä pelon luonne, en pelkää pimeää, koska pelkäisin murhaajia tai roistoja, ns. oikeasti mahdollisia vaaroja vaan se on irrationaalista yliluonnista pelkoa. Vähän kuin aloittajakin, pelkäät, koska olet nähnyt harhoja, vaikka tiedät kyseessä olevan vain oman pään sisäiset luomukset. Minä en tosin koskaan ole nähnyt harhoja, enkä juuri kärsi edes painajaisista. Monesti vaan liian vilkas mielikuvitus alkaa laukkaamaan liian kovaa kun pitäisi mennä nukkumaan pimeässä.
Lapsillehan tällainen pelko on varmasti ihan normaalia, mutta aikuiset ei ainakaan sellaisesta puhu. Mutta mä luulen omalla kohdallani sen johtuvan siitä, ettei koskaan vaan ole tottunut oikeasti pimeään. Vielä 50-luvulla ainakin maaseudulla asuneet on viettäny lapsuutensa paljon pimeämmässä ja varmaan tottunu siihen. Itse taas asunut vain kaupungeissa, jotka on nykyään täynnä valosaastetta, vaikka valot sammuttaakin niin ei säkkipimeää silti tule. Lisäksi lapsuudesta jäänyt tapa pitää vaikka vessan valo päällä ja ovi raollaan. Nykyään jos joudun jossain nukkumaan yksin ja pimeässä niin hankalaa on. Ja talvisin maalla täysin säkkipimeässä alkaa oikein ahdistamaan, tuntuu kuin haudassa olisi etenkin kun pimeyteen vielä lisää sen hiljaisuuden.
Minun varmaan pitäisi totutella vaan nukkumaan pimeässä ja yrittää pyyhkiä nämä lapsenomaiset pelot pois mielestä. Aloittajan tapauksessa jonkun ammattiauttajan luona käynti ei ehkä tekisi pahaa, jos kerran olet ihan nähnyt ja kuullut harhoja. Eihän se tietenkään automaattisesti tee susta hullua, mutta voi olla merkki siitä ettei kaikki ole ihan kunnossa. Ja ehkä ainakin alkuun voit vaikka pitää nukkuessa jotain valoa päällä. Kesä on onneksi valoista aikaa.
Kohtaa pelkosi sisäisesti ja luovu niistä, helpolta kuulostaa näin se vain on. Tai sitten ihan harjotuksien kautta.
Tämä tapahtui minullekin.
Noi aloittajan harhat kuuluu unihalvaukseen niitä tulee aina välillä siinä on puoliksi hereillä ja puoliksi unessa...
Aloittaja täs vastaa. Oon 17, eli en mikään pieni lapsi, vaan melkein aikuinen. Ja niistä harhoista; ne ei liity unihalvaukseen, koska tiesin, että olin silloin kokonaan hereillä.
Ja tässä samalla vastaan ''melkeen_30_w'':lle;
Mulla on diagnoosi vaikeasta masennuksesta ja tiedän, että mulla on lievää skitsofreniaa, jota lääkärit ei tosin ota tosissaan, joten olen antanut olla. Oon käyny psykologilla, mut ei ole auttanut.
vai niiin
Totta kai voit mennä juttelemaan vaikka kokeneille vanhoille ihmisille pimeän pelostasi. Jaettu taakka on aina keventynyt taakka.