Taas tuli tieto etten päässyt mihinkään haluamaani opiskelupaikkaan ja jotenkin todella epäonnistunut olo.
Asun tällä hetkellä ulkomailla(Englanti), asunut jo vuoden verran töitä tehden ja nyt minulla on ihan mieletön ahdistus ja stressi siitä mitä tapahtuu syksyllä. Suurin pelkoni on nimittäin palata Suomeen, koska en ollut onnellinen siellä, mutta täällä työsuhteeni loppuu syyskuussa - uutta työtä en välttämättä saa, koska minulla ei ole mitään koulutusta(lukio). Pahin pelkoni on palata vanhempieni nurkkiin missä en alkuunkaan viihtynyt ja ylipäätänsä samalle paikkakunnalle, sillä minua kiusattiin siellä todella paljon. Tahtoisin jäädä tänne opiskelemaan, mutta hain liian myöhään ja kerkeän vasta seuraavan vuoden hakuun - minulle tulee neljän välivuosi vain haahuillen. Oloni on ihan surkea.
En oikeasti keksi mitä teen syksyllä. Olen nyt paniikinomaisesti hakenut tänne eri collegeihin(jotka maksavat tuhansia vuodesta), olen tutkinut eri vaihtoehtoja, tahtoisin ennen kaikkea opiskella melkeistään millä asteella tahansa kunhan se veisi minua vain eteenpäin. Jos palaan Suomeen vanhempieni nurkkiin, niin saisin toki miettimisaikaa, mutta tyhjänpanttina olo on ahdistavaa ja en tahdo hakea töittä kaupungista missä olen koko elämäni ollut pahasti kiusattu/syrjitty - täällä englannissa olen ensimmäistä kertaa elämässä onnellinen.
Neljäs välivuosi kuulostaa niin masentavalta. Toki voisin hakea syksyn hakuihin, mutta mistä ihmeestä saisin loman ja yhtäkkisen rahan lentoihin - en mistään.
Tuntuu, että ajatukset pyörivät vain kehää ja mietin vain "what should I do??!"
Asun tällä hetkellä ulkomailla(Englanti), asunut jo vuoden verran töitä tehden ja nyt minulla on ihan mieletön ahdistus ja stressi siitä mitä tapahtuu syksyllä. Suurin pelkoni on nimittäin palata Suomeen, koska en ollut onnellinen siellä, mutta täällä työsuhteeni loppuu syyskuussa - uutta työtä en välttämättä saa, koska minulla ei ole mitään koulutusta(lukio). Pahin pelkoni on palata vanhempieni nurkkiin missä en alkuunkaan viihtynyt ja ylipäätänsä samalle paikkakunnalle, sillä minua kiusattiin siellä todella paljon. Tahtoisin jäädä tänne opiskelemaan, mutta hain liian myöhään ja kerkeän vasta seuraavan vuoden hakuun - minulle tulee neljän välivuosi vain haahuillen. Oloni on ihan surkea.
En oikeasti keksi mitä teen syksyllä. Olen nyt paniikinomaisesti hakenut tänne eri collegeihin(jotka maksavat tuhansia vuodesta), olen tutkinut eri vaihtoehtoja, tahtoisin ennen kaikkea opiskella melkeistään millä asteella tahansa kunhan se veisi minua vain eteenpäin. Jos palaan Suomeen vanhempieni nurkkiin, niin saisin toki miettimisaikaa, mutta tyhjänpanttina olo on ahdistavaa ja en tahdo hakea töittä kaupungista missä olen koko elämäni ollut pahasti kiusattu/syrjitty - täällä englannissa olen ensimmäistä kertaa elämässä onnellinen.
Neljäs välivuosi kuulostaa niin masentavalta. Toki voisin hakea syksyn hakuihin, mutta mistä ihmeestä saisin loman ja yhtäkkisen rahan lentoihin - en mistään.
Tuntuu, että ajatukset pyörivät vain kehää ja mietin vain "what should I do??!"
Vastaukset 4
Vanhimmat
help:s
mitä opiskelet ja mitä tei työksesi
Missä kaupungissa sinua kiusattin?
Olen töissä täällä, en opiskele.
Kaupungilla ei väliä, keskisuomessa kuitenkin.