Tappelua vai leikkiä?

Luin jo aiheeseen liittyviä keskusteluja, mutta halusin vielä saada juuri meidän tilanteeseen mielipiteitä.

10 vuoden ikäinen leikattu naaraskissamme sai siis vihdoin seuraa pentukissasta noin pari viikkoa sitten. Pentu on kolli, emmekä ole sitä käyneet vielä leikkauttamassa. Naaraskissa oli yksinäinen aiemman kaverin kuoltua, joten ajattelimme hankkia hänelle seuraa.

Tiedän, että joskus uuden kissan totuttelussa menee oma aikansa. Meidän tilanne on kuitenkin ollut melkein sama parin ensimmäisen päivän jälkeen: pentu tahtoisi kovasti leikkiä naaraan kanssa, mutta tämä ei vähän säikympänä ja laiskempana siihen halua ottaa osaa. Aluksi naaras pelkäsikin pennun hyökkäilyjä, mutta on nyt ottanut ohjat omiin tassuihinsa ja on alkanut läimiä pentua jos tämä tulee ottamaan minkäänlaista kontaktia. Välillä touhu jatkuu painimiseen, jonka aikana kuuluu epämääräistä murinaa ja ärinää, naaras yrittää purra pennun koipia, vatsaa, välillä kaulaakin, ja joskus yrittää väkisin istua pennun päälle. Koko tämän ajan pentu tuntuu alistuvansa kohtaloon, mutta läimii takaisin. Jossain vaiheessa naaras juoksee karkuun, pentu taas seuraten, jolloin uusi murinakuoro pääsee ääneen. Yleensä sähisemällä pentu tajuaa lopettaa leikkiyritykset. Harvemmin pentu taas alkaa isottelemaan naaraalle, kaartaa selkänsä ja pomppii häntä paksuna lähemmäs. Tästä naaras ei kyllä yleensä kiinnostu lainkaan. (Pentu tekee samaa tosin yksinään leikkiessäänkin aivan itsekseen, vaikka ketään tai mitään ei olisi lähettyvillä.)

Onko tämä siis tappelua vai leikkimistä? Vanhempi naaras ei ole koskaan oikein tykännyt leikkiä, edes yksikseen tai lelujen kanssa (lähinnä vain säikkyy jos lähellä liikkuu jotain liian äkillisesti). Kissat eivät ole ystävystyneet sen kummemmin, syövät kyllä vierekkäin ja toistensa ruokia ja voivat olla samassa tilassa silloin kun pentu on väsynyt tai vasta herännyt, eikä ala leikkimään liikkuvan hännän jne kanssa. Mitään yhdessä nukkumista tai nuolemista ei ole tapahtunut kertaakaan. (Tosin pentu on välillä unenpöpperössään yrittänyt mennä puskemaan naarasta, josta toinen on vain hämillään siirtynyt kauemmas. Parvekkeelle päästyään he ovat sen verran ihmeissään ulkoilmasta, että tuolloin kumpikin saattaa vahingossa käydä haistelemassa toisiaan kiinnostuneena. Tänään parvekkeellakin saatiin kuitenkin tappelut aikaiseksi.)

Pitäisikö aika rajulta näyttävien painien väliin siis mennä vai ei? Jossain vaiheessa pennun korvalehdestä oli ilmeisesti tullut hieman verta, sillä korvassa oli jotain punaista. Kaulaa en ole naaraan antanut jyrsiä, siinä vaiheessa olen muutamalla karjaisulla saanut tottelevaisemman naaraskissan lopettamaan touhut.

Yritän leikkiä pentukissan kanssa, jotta tämän energiataso olisi vähän alempana, mutta toisen kovasti viuhtova häntä penkin päältä näyttää niin houkuttelevalta aina kuitenkin... ja sitten pistetään show pystyyn. Välillä naaras saattaa varoittaa läimimällä pentua jo ennen kuin tämä on ehtinyt liian lähelle.

Sanokaa te. Meidän aiempi kissa tuli nykyisen vanhemman kissan kanssa hyvin juttuun, enkä ole aiemmin omistanut pentua, joten en ole aivan varma mikä on ihan normaalia liekkimistä ja mikä taas menee liian pitkälle... Varsinkin tuo naaraan leikkihaluttomuus saa asiaa miettimään. Vai olisiko hän vihdoin vanhoilla päivillään innostunut kun toinen riehuu vieressä kuitenkin?