Tajusin tänään, että minulla ei ole yhtään ystävää. Olen elänyt jossain sumussa ja nyt viimein heräsin. Kaikki on ollut pelkkää kuvitelmaa. Harhaa koko elämä.
Haluaisin palata monta vuotta taaksepäin ja tehdä asiat oikein. Ettei tarvitsisi kestää tätä tuskaa päivästä toiseen. En voi elää haavemaailmassa, sillä se ei ole todellisuutta. En voi uskoa unelmiini, koska minulta on viety kaikki.
En halua enää itkeä yksin. Välillä tuntuu, etten elä ollenkaan, aivan kuin olisin unessa.
Väsyneen yksinäisen ihmisen löpinää ; ) Ja sen arvostelemisen/pilkkaamisen hoitavat kyllä jo muut, teidän ei tarvitse vaivautua ; ) Mutta jos joku haluaa olla ihana niin, kiitos ; )
Haluaisin palata monta vuotta taaksepäin ja tehdä asiat oikein. Ettei tarvitsisi kestää tätä tuskaa päivästä toiseen. En voi elää haavemaailmassa, sillä se ei ole todellisuutta. En voi uskoa unelmiini, koska minulta on viety kaikki.
En halua enää itkeä yksin. Välillä tuntuu, etten elä ollenkaan, aivan kuin olisin unessa.
Väsyneen yksinäisen ihmisen löpinää ; ) Ja sen arvostelemisen/pilkkaamisen hoitavat kyllä jo muut, teidän ei tarvitse vaivautua ; ) Mutta jos joku haluaa olla ihana niin, kiitos ; )
Vastaukset 22
Vanhimmat
ehkä jonkin mielenkiintoisen harrastuksen hankkiminen auttaisi ,mielellään sen tyyppisen jossa ollaan muiden kanssa tekemisissä.En tiedä kauanko olet ollut ilman ystäviä mutta usko pois että vastaavassa tilanteessa on kymmeniä tuhansia ihmisiä tässä maassa.
Tekstisi on mielestäni melko tavallisen kuulosta yksinäisen ihmisen tekstiä, voisi olla minun kirjoittamaani. Menneisyyden liiallinen vatvominen hankaloittaa nykyhetken ja tulevaisuuden tekoja, mutta se yksinäidyydessä onkin ongelma että on liikaa aikaa tuohon vatvomiseen. Suomi24:ää kun lukee niin näitä vatvojia on useita.
No en minäkään jaksa, tuntuu että eläisin jossain helvetissä mikä ei lopu ikinä.
Im just a dreamer, dreaming my life away...ei tässä kovin paljoa ole muutakaan enää jäljellä. Ja mikä h*lvetti siinä mättää ettei vaan ole eikä tule. Ihanana
olemisen taidon olen jo unohtanut, ei osaa enään, vaikka yrittäskin.
Kiitti kaikille viesteistä! Kamalaa olla yksin. Minullakin kyllä riittäisi mielenkiintoa kaikenlaisiin festareihin, urheilutapahtumiin yms. mutta aina kaikki suunnitelmat tuntuu kaatuvan siihen, ettei ole ketään jonka kanssa menis : ( Joku tietysti ajattelee, että miksen mene yksin, mutta musta ei vaan ole siihen. Olis niin kiva jakaa ne hauskat kokemukset jonkun kanssa. Ja musta tuntuu niin säälittävältä olla yksin, esimerkiksi koulussa yksin oleminen on ajanmittaan todella ahdistavaa.
Olen niin kyllästynyt tähän tilaanteeseen. Olisi niin kiva tehdä jotain erilaista ja osallistui erilaisiin tapahtumiin, mutta sitten taas tajuan, että seura puuttuu : ( No, tiedän, että vikaa on itsessäkin, mutta kyllä minun elämäni varrelle on myös sattunut myös kamalia ihmisiä.
Voi festareilla käydä aivan hyvin yksin. Siellä on moni yksin liikenteessä. Muutaman olen nähnyt äidin/isän kanssa.
Juu tässä sitä vietellään kesälomaa yksikseen kotona, onneks sentään ei oo helle ja auringonpaistetta niin joutuis vielä enemmän tuntemaan syyllisyyttä neljän seinän sisällä jumittamisesta. Ihania sanoja tosiaan vaikea enää keksiä tästä katkeroituneesta mielestä, mutta ehkä edes helpottaa tieto ettet ole yksin ja muillakin menee vähintään yhtä huonosti.
Yksin sitä ollaan tääläkin päin.
Joo samassa veneessä ollaan täälläkin. Voi niitä onnellisiä kenellä on edes yksi ihminen, jonka kanssa tehdä asioita. Ei vuosia kestäneestä yksinäisyydestä ylös rämmitä ihan tuosta vaan. Noh, pakko vaan pikku hiljaa kerätä voimia, että uskaltaa taas yrittää... Jospa jonakin päivänä ei enää olisikaan yksin. :(
Kiitti viesteistä! Kaikki tämä on mulle pientä piristystä : ) On toisaalta "mukava" tietää, ettei ole ainoa, joka on yksin. Nyt täytyy jaksaa sinnitellä ensi kevääseen, silloin alkaa toivottavasti uusi elämä uudella paikkakunnalla. Tämä kaupunki on tullut jo nähtyä ja mitään hyviä muistoja ei paljonkaan ole täältä jäänyt. Toivottavasti minua onnistaisi jossain muualla ja saisin vähän mielenkiintoisemman elämän.
Mutta jaksamista kaikille! Minä ainakin tiedän millaista on olla yksin, nyt tulee jo kohta kuudes vuosi täyteen. No, eihän se nyt vielä niin kauhean pitkä aika ole, mutta kyllä siinä ehtii jo kokemaan tuskaa. Harmittaa varsinkin se, ettei tullut nuoruudessa elettyä täysillä. No, olenhan minä vieläkin nuori 19 vuotta, mutta kyllä ne hukkaan heitetyt vuodet harmittavat : ( No, päivä kerrallaan. Onneksi osaan vielä unelmoida, ehkä unelmat auttavat jaksamaan ainakin siihen muuttoon asti : )
Joo toi paikkakunnan vaihtosuunnitelma kuulostaa hyvältä!!! Itse tein vähän aikaa sitten ihan saman tempun ja autto se jollain tavalla elämässä eteenpäin, tuntui kuin iso taakka olisi pudonnut hartioilta eli ei ihan nii huonosti enää mene ku aikaisemmin. Välil tietty näitä päiviä, ku hajoillaan.
Joo, sä oot kuules vielä nuori ja elämässä edessä. :) Rankan menneisyytesi ansioista susta varmasti kasvaa ihminen, joka ymmärtää tätä elämää paremmin kuin ne jotka ovat eläneet helpomman elämän. Ei ne ihmiset joilla on ollut vaikeuksienki keskellä tukiverkostoa tajua millaista on olla yksin. Yksinäisyys opettaa. Unelmoida kannattaa aina ja tehä sitten joskus jotain niiden unelmien saavuttamiseksi........ Kaikkea hyvää sulle ja toivottavasti saavutat unelmasi!!!! :)
Kiitos! Kaikkea hyvää myös sinulle : )
Tänään on ollut vähän parempi päivä. Nyt huolen aiheena ovat kuitenkin tietsikan keskusyksikkö, joka luultavasti hajoaa kohta ( pitää kauheaa hurinaa ja särinää) ja silmälasit, jotka nekin ovat hajoamassa. Mistähän ihmeessä löytäisin samanlaiset lasit kuin nämä vanhat? En viitsi nyt ulkomailta alkaa tilaamaan, kun täytyis kaikki pankkikortin numerotkin antaa. No, nämä asiat ei nyt oikein tällä palstalle kuulu ; ) Mutta kiitos vielä kerran kaikista viesteistä! Mahtavaa, kun mun aloitukseni on ollut näinkin suosittu : )
Ajattelin ruveta piristämään itseäni pienillä shoppailureissuilla. Tulee liian harvoin käytyä oikein ajan kanssa tuossa läheisessä kaupungissa. Tekee hyvää nähdä vähän ihmisiä, katsella väkijoukkoja, istuskella rauhassa kahvilassa, käydä kirppareilla jne. Eihän sitä aina tarvitse ostaa mitään. Koirani pitää kyllä huolen tosta liikuntapuolesta : ) Hänellä on aina vauhti päällä ; ) Mun pikku kulta, vaikka onkin 35 kiloinen roikale ; )
No kuule tyyli vaihtoon jos et samanlaisia laseja nyt saa. :) Musta tuntuu huonoimpina päivinä, et tekis mieli heittää oma tietokone parvekkeelta alas, mut joo, sit kuitenkin on tästä vekottimesta se apu, et voi käydä lukee täältä netistä muiden kohtalotovereiden kirjoituksia ja saa voimaa siitä, ettei olekaan ainoa yksinäinen. Mietin onkohan muilla samoja ajatuksia ku itel, et mä oikeesti joskus mietin mitäköhän sille ja sille nimimerkille nykyään kuuluu.....? No jospa ne pärjäilee. ;D
Sama juttu mulla! Jotkut nimimerkitkin jää mieleen : ) Ja on aina kiva käydä kattomas onko joku kommentoinut tai laittanut peukkuu. Monet ihmiset joita en ole nähnyt vuosiin tulevat myös välillä yhtäkkiä mieleen ja alkaa miettii mitähän niille kuuluu. Se ikävä on kamalaa. Jotenkin ne harvat mukavat ihmiset joita elämässäni on ollut ovat vieläkin ajatuksissa. Ja toivottavasti ei satu enää yhtään enempää kuolemantapauksia, niistä on mun niin kovin vaikea päästä yli. Vaikka en ollutkaan kaveri, silti tuttujen ja todella mukavien ihmisten kuolema järkyttää. Varsinkin tämä ensimmäinen onnettomuus : ( En saa häntä ikinä mielestäni, ainoa poika joka on ollut mukava mulle. Olisi halunnut seurustellakin, mutta minä olin tyhmä ja en tarttunut tilaisuuteen ; ( Onneksi on muistot jäljellä.
Pitäisi pikkuhiljaa keskittyä tulevaisuuteen, eikä jahkailla menneitä. Jaaa, pitäis varmasti hankkii, joku kirjekaveri, koska mullakin tätä juttua kyllä piisaa. Enkä halua tänne nyt koko elämäntarinaani kirjoittaa ; ) Pitäis myös vähän keskittyy tohon opiskeluun, kun syksyllä on kokeet. Ei oikein kesällä viittis opiskella ; )
Jaksamista kaikille yksinäisille. Jos sanon, et tää on mun viimeinen viesti täällä niin kumminkin huomenna innostun kirjoittamaan, mutta vielä kerran kiitos kaikista viesteistä. Kun, joku kirjoittaa tänne se on mulle sama niin kuin joku puhuis mulle eli mikään näistä viesteistä ei ole missään tapauksessa ollut turha
Mä menetin ensimmäisenä mulle tärkeimmän ystäväni ja loppuikäni häntä tulen kaipaamaan. Harmittaa, etten tarpeeksi usein kertonut hänelle miten rakas ja tärkeä hän oli. Se jotenkin sai tajuamaan, että elämä voi loppua ihan milloin vaan ja pitäisi nauttia jokaisesta päivästä. Yksinäisenä se on vaan hemmetin vaikeeta. Noh, onneks välil jopa itsellekin sattuu yllättäin jotain kivoja juttuja. Itsaria en tee, koska silloin en saisi tietää olisinko sittenkin ollut vielä joskus onnellinen, jospa sekin ihme joskus tapahtuisi... :(
Joo, kerrotaan vaan tässä kaikille koko elämäntarinamme!!! ;DDDD Eihän tää oikeeta rupattelua ja seuraa korvaa, mut onhan tää nettikeskustelukin tyhjää parempi.
Yksin ollaan täälläkin. Ei fyysisesti, mutta henkisesti. Ikä painaa eikä tietty enää ole yhteiskunnan paineita olla baanalla juhlimassa, mutta silti. Ystäviä tarttee jokainen. Pahinta se ulkopuolisuuden tunne on, kun on ihmisten keskellä eikä tunnu silti kuuluvansa porukkaan.
Tsemiä sulle, aina kannattaa katsoa se seuraava päivä. ;)
Ootte ihania ihmisiä ja piristätte mun päivää
Yli 40-vuotias, sitten se elämä vasta hauskaa on. Tajuat olevasi koko loppuelämän yksin, koska et enää luota, etkä usko ihmisiin.
No, ei se elämä ihan noin ankeaa ole. Mieluummin kannattaa odottaa sitä, että elämä tästä vain paranee. Sitä tavallaan oppii olemaan yksin ja itsensä kanssa. On hyviäkin ihmisiä olemassa, kun vaan sattuu niihin törmäämään. Toiveikkuus täytyy säilyttää.
No, olen jo tottunut tähän tilanteeseen ja niin kuin tuossa aikaisemmin kirjoitin niin ensi keväänä on muutto edessä. Sen jälkeen voin aloittaa puhtaalta pöydältä.
Osaan olla myös sosiaalinen. En välttämättä heti, mutta sitten kun tullaan jo vähän tutummiksi. Ja tietenkin siellä uudessa kaupungissa pitää ottaa erilainen asenne ja yrittää tutustua ihmisiin. Myönnän kyllä sen, että olen aina ollut vähän liian vaativa. Jotkut ihmiset eivät vaan herätä minkäänlaisia tutustumishaluja. No, sen näkee sitten. Ei mun elämä ainakaan siellä uudessa kaupungissa tästä huonone. Onhan siellä ainakin eri ihmiset ja maisemat.
Kyllä minä myös luotan ihmisiin. Toisiin enemmän ja toisiin vähemmän, mutta luotan kumminkin. Ajattelen aina välillä, että jossain on joku, joka etsii juuri minua : ) Ja mut saa aika helposti puolelleen. Olen luonteeltani iloinen ihminen, vaikkei sitä aina uskoisi.
Kiitos kaikille viesteistä! On ollut mukava vaihtaa ajatuksia : ) Tästä elämä jatkuu päivä kerrallaan. Vähän tylsää mun elämä on, mutta en valita, koska asiat ovat olleet paljon huononminkin. Syksy on aina mulle jotenkin vaikeaa aikaa. Ja ne samat naamat siellä koulussa kyllästyttää : ( Muuttoa odottelen jo kovasti ja se piristää : )
Toivottavasti meitä vielä joskus onnistaa ja päästään tosta piinaavasta yksinäisyydestä eroon.
Ei mulla sitten muuta : ) Ton keskustelun otsikon voisi kyllä vaihtaa, sillä nyt on taas sellainen vaihe, ettei ahdista niin paljon. Nyt jaksan taas vähän paremmin : )
Hyvää jatkoa kaikille! Ja kiitos mukavista viesteistä : )