Taas sattuu jokapaikkaa haluaisin juosta, mutta en voi. En pääse olen vastuussa toisesta. Hän menee kivun edelle...Sattuu, mutta hymyilen. En uskalla enää edes itkeä, kyllä se tästä eikö niin?
Sattuu
Mutta hymyilen
4305
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vastuussa toisesta=varattu vai?
Jotkut kivut menee pois ajan kanssa, toiset ei. Vois tehdä terää jutella niistä eikä vain huudella bittiavaruuteen. Ei ne karkuun juoksemalla katoa ainakaan.
Rohkeutta ja jaksamista!
Kai sitä kipuakin oppii sietämään jos joutuu sen kanssa elämään 24/7.
Kyllä se onnistuu, ja aina voi miettiä, että jollakulla voi olla pahempi kipu tai syy siihen. Toisena päivänä sen melkein onnistuu unohtamaan jos on paljon tekemistä, ihmisiä, seuraavana taas raskasmielisyys iskee maahan, ei selitä mitään niin kuin ei koskaan aikaisemminkaan.
Kai se hymyily ja ilo voi jossain määrin ollan joku sairas vastareaktio kaikelle paskalle