Olen lapsuudestani asti ajatellut itseäni tietyssä tilanteessa, jossa menestyn, olen kuuluisa, teen jotain rohkeaa jne. Vielä tänäkin päivänä saatan puhua itsekseni, leikkien, että olen muka haastattelussa. Ajatukset voivat liittyä myös kostamiseen, johonkin negatiiviseen tunteeseen. Nämä ajatukset saattavat liittyä moniin asioihin.
Esim. Täyttä realismia vailla olevat (Maailman suurin julkkis, tiedemies, presidentti, seurustelen tietyn julkkiksen kanssa jne), hivenen realismia - mutta päättömät- vailla olevat ( kuinka alan seurustella tietyn naisen kanssa, kuinka moni ihminen kehuu minua tms, voitan palkintoja, annan joillekin turpaan) ja kuvitteluja miten tietyt hetket tulee etenemään.
Osan näistä voisi kai laskea "normaaleiksi", mutta nämä ajatukset tulevat mieleeni ihan päivittäin. Nyt 22-vuotiaana sitä vasta on tullut tietoiseksi tästä oravanpyörästä, jatkuvasta itsensä ajattelusta. Voiko tätä laskea narsistisuudeksi? Olenko nyky-yhteiskunnan, idolien ja julkkisten, uhri vai ihan puhdas narsisti? Vai onko tämä nyt vain oma tapani käsitellä jotain asioita?
Esim. Täyttä realismia vailla olevat (Maailman suurin julkkis, tiedemies, presidentti, seurustelen tietyn julkkiksen kanssa jne), hivenen realismia - mutta päättömät- vailla olevat ( kuinka alan seurustella tietyn naisen kanssa, kuinka moni ihminen kehuu minua tms, voitan palkintoja, annan joillekin turpaan) ja kuvitteluja miten tietyt hetket tulee etenemään.
Osan näistä voisi kai laskea "normaaleiksi", mutta nämä ajatukset tulevat mieleeni ihan päivittäin. Nyt 22-vuotiaana sitä vasta on tullut tietoiseksi tästä oravanpyörästä, jatkuvasta itsensä ajattelusta. Voiko tätä laskea narsistisuudeksi? Olenko nyky-yhteiskunnan, idolien ja julkkisten, uhri vai ihan puhdas narsisti? Vai onko tämä nyt vain oma tapani käsitellä jotain asioita?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Et vaikuta narsistilta...pahoittelen.
...Haaveilet kyllä paljon, mutta oletko laittanut yhtään asiaa käytäntöön?
Ei ne ajatukset yksin tee kenestäkään narsistia, jotain pitää näkyä myös ulospäin.
Nuorempana olen toteuttanutkin jotain haaveistani, ensimmäinen tyttöystäväni esimerkkinä. Hänenkin kanssaan seurustelu jakautui tosin haaveiluun ja todelliseen elämään. Eivätkä ne tosiaankaan vastanneet toisiaan.
Ehkä epäilyni narsismiin enemmän liittyy huomionhakuisuuteeni, sekä kateellisuuteen muiden saamaa huomiota kohtaan. Halusin vain tuoda vahvasti esiin tuon haaveilun, koska koen sen elämää syöväksi ja katkeroitavaksi toimimattomuudeksi.
Voisi sanoa, että olen alkanut elämään vasta viime aikoina. Tullut vähän enemmän tietoiseksi omista heikkouksistaan, vahvuuksistaan jne. En ole varma mitä tarkoitat käytännöllä. Tarkoititko , että olenko tehnyt jotain narsismiin viittaavia tekoja? Vai onko tämä haaveilu lakkauttanut kyvyn mihinkään konkreettiseen tekemiseen, ja olen vain lillumassa fantasioiden lätäkössä?
Se ei minua haittaa, jos en olisikaan narsisti. Se nyt oli vain yksi mahdollinen selitys. Eihän viestissäni mainitsemani asia täytä, jos edes sitäkään täyttää, yhden kriteerin narsistiselle luonnehäiriölle. Vaan miksi nuo ajatukset esiintyvät niin usein mielessäni?
"Vaan miksi nuo ajatukset esiintyvät niin usein mielessäni? "
Rehellinen vastaus?
Huono itsetunto...Et riitä itsellesi sellaisena, kuin olet, mutta jostain syystä sinulla ei ilmeisesti myöskään ole rohkeutta tarpeeksi lähteä toteuttamaan noita unelmiasi.
Valitse yksi tavoite/unelma ja panosta siihen...Matkalla sinne saattaa onnistumisien jälkeen itsetunto ehkä jopa nousta ja huomaat eläväsi unelmaasi sen sijaan, että keskittyisit yksinomaan pelkkään päiväunelmointiin...
Mikä sinua estää? Mitä menetät? Menetätkö kuitenkin ehkä enemmän siinä, että et tee asioiden eteen mitään?
Tässä minun lyhyt ja ytimekäs neuvoni.
Take it, or leave it.
Lyhyesti ja ytimekkäästi otan neuvostasi kiinni. Kyllähän se huono itsetunto ja suuri itsekritiikki suurella todennäköisyydellä on. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, tulee muistot opettajien, vanhempien ja ystävien jopa halveksivat ja alentavat lauseet mieleen.
Olen toteuttamassa erästä tavoitettani, ja siihen liittyy opiskelu. Vieläkin huomaan sortuvani näihin haaveiluhetkiin, tai ne sekoittuvat yhteen toimintani kanssa. Ehkä tietoisuus niistä alkaa vähentää niitä.
Jokainen ihminen luulee olevansa erikoinen lumihiutale, erityisesti nuorena kun sinusta vasta on tulossa sinä ja mahdollisuudet ovat auki.
Jokainen menestynyt henkilö on unelmoinut kuuta taivaalta sen saadakseen, siinä ei ole mitään väärää. Epärealistisetkin haaveet saavat vain eteenpäin. On sitten eriasia jos alat elää sellaisessa haavemaailmassa että uskot olevasi joku tällainen nykyhetkessä. Narsistihan uskoo olevansa tässä ja nyt juuri sitä parasta mitä voi vain olla. Sinä haaveilet tulevasta, joka on täysin tervettä ja kuten sanoin, jokaisen ison ja pienen onnistumisen taustavoima.
Olisi mielenkiintoista tietää, mitä sinä noissa unelmiesi haastatteluissa ihmisille sanoisit? Mitä haluaisit viestittää? Mikä sanomasi maailmalle olisi?
Ei tarvitse vastata, mutta mieti tätä itseksesi.
Eiköhän toi ole ihan normaalia tänä päivänä, kun elämme tässä julkkisten ympäröimässä todellisuudessa. Luultavasti kyse on vain siitä, että on liikaa aikaa ajatella :)
Narsismia tuo ei ole. Jos se olisi narsismia sinulle ei riittäisi pelkät kuvitelmat, vaan olisit hieromassa tuttavuuksia, kuvauttamassa itseäsi, valehtelemassa olevasi joku merkittävä henkilö.
Eiköhän tuollaiset kuvitelmat lähde siinä vaiheessa, kun elämä astuu uomiinsa. Ja kukapa nyt ei haaveilisi? Joku lottovoitosta, joku Australiaan matkustamisesta, toinen siitä, että menisi naimisiin Brad Pittin kanssa jne. Joku haaveilee, että saisi työpaikan, melkein vaikeampaa toisinaan kuin julkisuuteen pääseminen :)
Jaa mä ajattelen itseäni yleensä täyspaskana. Joskus mulla on kaikenmaailman mielikuvitusjuttuja jostain onnistumisesta. Kuten, että pystyisin puhumaan ilman jänitystä tilaisuudessa.
Jep ilmiselviä kaikkivopaisuuden suuruuskuvitelmia! Olen siis narsisti, psykopaatti ja kakkapylly.
Tässä esimerkki oikeasta sairaasta narsistista: http://ailakervinen.wordpress.com/2012/06/16/kesakuu-2012/ Kun ei saa, mitä haluaa, kun rahkeet ei riitä, hyökätään kuin rotta nurkassa.